Miten erotut eduksesi ja luot hyvän vaikutelman? Kuinka olet tylsistyttämättä seuraasi? Miten nouset uudelle tasolle elämässä? Entä mikä on johtajien salainen merkki gravitas tai miten italialaiset osaavat kaiken kuin ohimennen?
Kirjailija Joonas Konstig jatkaa siitä, mihin hän menestysteoksessaan Vuosi herrasmiehenä jäi. Nyt näkökulma on lukijassa, joka saa kaiken, mitä Konstig on tavoista ja tyylistä oppinut. ”Jos muut ihmiset pukeutuvat huolimattomasti eivätkä hallitse etikettiä, se on vain loistava tilaisuus erottua edukseen.”
Hyvät naiset ja herrat lähtee liikkeelle tyyliosiosta, jossa edetään kehonkielestä vaatetukseen sekä muihin tyyliseikkoihin, jotka luovat kunnioituksen kierteen. Käytösosio taas kertoo, mitä hyvään käytökseen ja etikettiin kuuluu, ja miten ne on helpompi hallita kuin luullaankaan. Miten tulkita pukukoodia, mitä ruokailuetiketistä tarvitsee osata ja mitä esimerkiksi ritarillisuus voi tarjota 2020-luvulla? Kautta linjan kysytään miksi: miksi jokin tapa on syntynyt, ja kannattaako sitä noudattaa enää. Perustelut ovat usein yllättävän kiinnostavia.
Kolmannessa osassa paljastetaan, miten hyvefilosofia tekee ihmisestä parhaan version itsestään ja miksi sydämen sivistys vie pitkälle. Lopulta meidät muistetaan aina luonteemme ansiosta, ei pintaseikkojen.
Konstig jatkaa siitä, mihin ”Vuosi herrasmiehenä” hänet toi. Ja erinomaisesti jatkaakin. Hän tuo tapakulttuurin ja hyveet 2020-luvulle niin sisällön kuin perinteiden vaalimisen näkökulmasta. On todettava kuitenkin, että aikamme on niin vieraantunut hyville tavoille, että monelle tätä voi olla vaikea niellä. Aika monta kertaa syntyi pisto sydämessä siitä, miten toimii eri tilanteissa. Näin siitä huolimatta, että Konstig korostaa jatkuvasti armollisuuden merkitystä. Kirjan upeus kiteytyykin hänen sanoissaan:
”Kulttuurit kautta historian tapaavat sijoittaa taivaan ylös ja manalan alas. Ylös on hyvä suunta. On parempi koettaa nostaa omaa elämäänsä ja muiden ihmisten elämää kuin tyytyä kiskomaan kaikkia alas näykkimällä heidän akillesjänteitään.” -Joonas Konstig-
Konstig on ottanut harteilleen haastavan tehtävän, muistuttaa suomalaisia perinteisistä hyvistä tavoista ja etiketin noudattamisen eduista. Uusia käytösoppaita ei ole julkaistu vuosikausiin, mikä kertoo siitä, että ainakin meillä Suomessa suosiossa on epämuodollisuuden ja tasa-arvon ihanne. Muu nähdään pokkurointina, nöyristelynä tai jäykistelynä. Konstig on kuitenkin eri mieltä: hyvät tavat tekevät yhteiselostamme helpompaa ja kunnioituksen osoittaminen toiselle herättää kunnioitusta myös meitä itseämme kohtaan.
Konstig jakaa tapaoppaansa kolmeen osaan: tyyliin, käytökseen ja sydämen sivistykseen. Näistä kaksi ensimmäistä tiivistyy lukuisiin periaatteessa yksinkertaisiin sääntöihin: toimi näin, älä noin. Näistä opeista moni on lukenut ainakin naistenlehdistä, vaikka kotikasvatus muuten olisikin jäänyt vähäiseksi. Kiinnostavimmillan Konstig on avatessaan vanhojen käytöstapojen historiaa: miksi miehet aukovat naisille ovia ja siirtävät tuoleja (koska ne olivat raskaita), ja miksi haarukkaa pitäisi käyttää kupera puoli ylöspäin (jotta suupalat olisivat pienempiä). Perinteinen hyvä käytös on perustunut sukupuolten huomioimiselle, mikä on vieläkin paikallaan silloin kun huonekalut ovat raskaita ja väkivalta, seksuaalinen häirintä sekä tartuntataudit ovat todellinen uhka. Nykyajassa näin ei useinkaan ole, joten erityisesti työelämässä kollegan sukupuolen korostaminen on päinvastoin tökeröä.
Viimeisessä osiossa Konstig hyppää klassisen hyveopin puolelle. Hän hahmottelee muutaman erityisen tärkeän hyveen kautta hyvän ihmisen ominaisuuksia. Siinä missä tyylisäännöt ja etiketin voi oppia muutamassa vuodessa ja sen jälkeen rennosti soveltaa, hyveiden tavoittelu on elämänmittainen kilvoittelu, jossa kukaan ei tule täydelliseksi. Nämä hyveet liittyvät vahvasti myös ihmisen persoonaan, joten sellaisenaan ohjeita ei voi ottaa ja omaksua.
Konstigin päällimmäinen ajatus on se, että toisin kuin nykyihminen usein kuvittelee, hän ei ole parhaimmillaan sosiaalisisssa tilanteissa ja julkisilla paikoilla silloin, kun hän patsastelee siellä “ihan vain omana itsenään”. Oma itse on usein impulsiivinen, itsekeskeinen ja karkea. Sen sijaan ihminen, joka näkee vaivan käyttäytyä sulavasti, kohteliaasti ja muut huomioon ottaen, koetaan miellyttäväksi ja luotettavaksi henkilöksi. Kirjaa lukiessa valitettavasti huomasin, että itselläni on tavoissa ja käytöksessä monenlaisia puutteita. Osa näistä on enemmän yhdentekeviä (en liiku näin ylevissä piireissä..), mutta osa sellaisia, joihin oikeasti voisin yrittää panostaa enemmän.
Toisaalta tässä on myös kirjan ongelma: se on vain pikaopas. Kukaan ei opi hyvää ryhtiä noudattamalla niitä kolmea ohjenuoraa, jotka Konstig on saanut kirjaansa mahdutettua. Kukaan ei opi pukeutumaan ja käyttäytymään sulavasti kirjassa listattujen tärppien perusteella. Toki kirjasta voi jotain poimia, mutta pohjimmiltaan nämä asiat opitaan muilta ihmisiltä. Kirja toimiikin paremmin mielenkiinnon herättäjänä, kuin oppikirjana. Tämä lienee ollut kirjailijan tarkoituskin, mutta tätä puolta olisi voinut painottaa enemmänkin: älä kokeile tätä kotona pelkästään näihin ohjeisiin nojautuen, sillä metsään menee.
Hyvä kirja etenkin etiketin vasta-alkajille ja aiheesta vasta kiinnostuneille. Konstig esittelee kattavasti perusteluja sille, miksi etiketin tuntemus ja etenkin sen käyttäminen hyödyttää ihmisiä, joten sopii myös heille, jotka epäilevät etiketin merkitystä nykymaailmassa. Tehtävä on haastava, etenkin Suomen kaltaisessa maassa jossa koreilua tai itsensä nostamista ei katsota hyvällä, mutta Konstig onnistuu tässä.
Sisältää joitakin melko suorasanaisia toteamuksia, mutta mikäli ei pienestä vedä hernettä nenään, on kirja lukemisen arvoinen! Sisältää paljon aloittelijoille sopivia vinkkejä, ja antoi monesti ajattelemisen aihetta. Plussaa etenkin sisäisen kauneuden ja kohteliasiuuden (sydämen sivistys) ottamisesta mukaan, sillä se ulottuvuus puuttuu monesta etikettioppaasta.
Jäin kaipaamaan Vuosi herrasmiehenä -kirjan omakohtaisia kokemuksia ja henkilökohtaisempaa otetta. Kirja oli kuitenkin luettava ja kirjan ydinviesti puhutttelee: Aina kannattaa pyrkiä olemaan hieman parempi versio itsestään.
Kirjan parasta antia oli loppuosa, eli sydämen sivistystä käsittelevä osuus. Kirja tarjosi paljon hyviä perusteluja siihen, miksi hyviä tapoja kannattaa nykymaailmassakin vaalia. Tyylivinkit oli miesnäkökulmasta kirjoitettu, joten itselleni ne eivät tarjonneet kovin paljon. 3,5/5