Aisku on taas täällä! Väsyneempänä ja ärtyneempänä kuin koskaan! Miten olla se tiukka mutta kannustava opettaja, kun ympärillä tapahtuu jotain, mikä on väärin ja samalla niin oikein?
”En muista, milloin minua olisi viimeksi ahdistanut näin paljon ajatus töihin palaamisesta. Olen 41-vuotias äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Voiko sen masentavampaa virkettä olla? Itse asiassa voi, jos laitetaan sivulauseeseen lisäyksenä, että olen hieman ylipainoinen ja ala-asteikäisen tytön yksinhuoltajaäiti.”
Kasvomaskit muistuttavat vielä pandemian värittämästä ajasta, mutta alkava lukuvuosi tuo aivan tuoreita haasteita. Uuden opetussuunnitelman mukana tulevat uudet kirjat ja arviointikriteerit, mutta valitettavasti vanha äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja on ja pysyy. Aisku tuntee olonsa väsyneeksi, mutta voinnille saattaa tänä syksynä olla muitakin selityksiä kuin pelkkä työtaakka.
Koulussa Aisku joutuu usein kasvattamaan enemmän kuin opettamaan, ja työmaata riittää kotonakin. Viidennellä luokalla kasvua tapahtuu välillä hieman liiankin nopeasti, eikä tyttären kaikissa käänteissä ole helppo pysyä mukana. Parisuhde virastomestarin kanssa sentään kukoistaa, mutta toisaalta Aisku ja Elmo alkavat olla tilanteessa, jossa vapaamuotoinen hengailu on tuonut heidät risteyskohtaan. Suuret kysymykset kaipaavat vastauksia, mutta jotta voi saada oikeita vastauksia, täytyisi uskaltaa kysyä oikeita kysymyksiä.
Työt ujuttautuvat aika ajoin myös vapaa-aikaan. Kokeiden korjaamiseen kotona Aisku on tottunut, mutta kun opiskelija tarvitseekin olkapäätä tai jälkien peittelijää, astuuko opettaja jonkun rajan yli?
Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Pitkään kirjoittanut kolmen lapsen äiti harrastaa joogaa, kutoo villasukkia ja laulaa mielellään. Riemukkaan vastaanoton saanut Terkuin ope julkaistiin vuonna 2022 ja sen jatko-osa Tujuin terkuin ope keväällä 2023.
Ihan jees kirja. Ei kauheasti samaistuttavaa, mutta ihan luettava kirja. En oikein tiedä, mikä oli tämän kirjan syvempi sanoma, ehkei sitä pitänyt ollakaan. Ehkäpä luen sen seuraavankin.
Olen pitänyt sarjan aiemmista osista, mutta tässä päähenkilö alkoi ajoittain jo ärsyttämään. Käytös tuntui ajoittain enemmän teinin kuin aikuisen käytökseltä (ja itse asiassa kirjassa teini-ikäiset opiskelijat käyttäytyivät usein opettajaa fiksummin...).
Eniten lukukokemusta kuitenkin häiritsi yo-lunttauksen sormien lävitse katsominen nyyhkytarinan takia ja toiminnan hyväksyttäväksi käänyäminen. Toki kyseessä on fiktio, mutta nykyään jatko-opintoihin haetaan melko paljon yo-todistuksella, joten tällaisella vilpillä saatetaan viedä jonkun toisen opiskelupaikka (ja kukaanhan ei tiedä, mikä tarina sieltä toisesta päästä löytyy).
Myöskin sairaan opiskelijan terapoiminen ei oikein istu opettajan etiikkaan ja sanavalinnat eivät näissä kohdissa olleet mielestäni onnistuneita.
Pääosin kirja on sujuvasti kirjoitettu ja välillä hymyilin ja lähes nauroin ääneen. Pääteemoihin liittyvät ratkaisut kuitenkin vesittivät lukunautinnon.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tämä oli leppoisa iltakirja. Opettajan sisäinen maailma ja katkelmat opiskelijoiden teksteistä huvittivat. Juonta ei juurikaan ole, mutta kirjassa tapahtuu useita merkittäviä asioita, joihin ei enää palata. Toki tämä toimii tällaisessa kevyessä teoksessa. Kohottelin kulmiani äikän open sivistymättömyydelle Kalevalasta sekä olemattomista johtopäätöksistä negatiivisen kehopuheen ja syömishäiriön käsittelyssä. Tämän lisäksi olen kahden vaiheilla opettajan tekemästä suuresta ratkaisusta. Taidan rantata jokaisen osan kohdalla lähes samoista asioista, mutta luen varmaan seuraavankin, jos näitä vielä tulee.
Oli mukava kulkea vielä vuosi mukana Aiskun arjessa. Nauratti useamman kerran, välillä vähän liikuttikin. Muutama kohta myös turhautti. Aisku puhuu omasta kehostaan kovin negatiiviseen sävyyn, ja se pisti tässä kirjassa erityisesti silmään, kun mukana on myös kohtia, joissa hän pyrkii auttamaan syömishäiriöistä oppilasta.
Aika samaa tyyliä kuin edelliset ope-kirjat. Kevyttä, nopeasti luettavaa. Jotkut Kirja tapahtumista vaikuttivat epäuskottavilta, mutta kukapa tietää mitkä kirjan tapahtumista perustuvat tosielämään ja mitkä ei. Minua häiritsi hieman, että kirjassa jatkuvasti törmäillään jollain ovella jonkun kanssa. Vähempikin olisi riittänyt. Kuitenkin kirjasta jäi positiivinen vaikutelma päällimmäiseksi ja jos tykkäsit edellisistä terkuin ope- kirjoista, kannattaa tämäkin lukea.
Viihdyttävää suomalaista kirjallisuutta. Olen lukenut kaikki kolme sarjaan kuuluvaa kirjaa. Kirjojen vahvuus on elävä ja humoristinen kuvaus lukion arjesta opettajan näkökulmasta. Juoni on kaikissa enemmän tai vähemmän arkinen, mutta se on lukukokemuksen kannalta hyvä ja rauhoittava piirre. Miinusta tulee dialogeista, jotka ovat paljon tylsempiä kuin muu kirjan kieli. Hyvän mielen lukemistoa.
Yllättävän koskettava ja tunnelmallinen. Tuntui että tässä kirjassa käsiteltiin vähän tummempia teemoja kuin sarjan ensimmäisissä osissa, mutta se ei kyllä haitannut. Lukioyhteisön ja opettajien seuraaminen toi mieleen omat lukioajat