What do you think?
Rate this book
Shade and Breeze
Má dreams of wealth and grandeur, Hieu dreams of Finnish girls. The younger brother, always on the periphery, always an observer, gradually disappears into his schoolwork, mesmerised by his own intellect
The three of them form a solitary world in a small Ostrobothnian town on the west coast of Finland. Má and Hieu, constantly on a collision course with each other and the community’s suffocating social codes. They live among people who want to talk openly about everything, who don’t understand the necessity of sometimes remaining in the shade.
In sensitive and transfixing prose that has the effect of a series of tableaux, and with chapter headings reminiscent of the intertitles in a silent film, Tran’s multi-award-winning debut is a moving story about love, the compulsion to create, and the meaning of family.
The three of them form a solitary world in a small Ostrobothnian town on the west coast of Finland. Má and Hieu, constantly on a collision course with each other and the community’s suffocating social codes. They live among people who want to talk openly about everything, who don’t understand the necessity of sometimes remaining in the shade.
In sensitive and transfixing prose that has the effect of a series of tableaux, and with chapter headings reminiscent of the intertitles in a silent film, Tran’s multi-award-winning debut is a moving story about love, the compulsion to create, and the meaning of family.
259 pages, Paperback
First published September 15, 2021
29 people are currently reading
670 people want to read
About the author
Quynh Tran
22 books10 followersQUYNH TRAN (b. 1989) grew up in Jakobstad in Finnish Ostrobothnia and now resides in Malmö. A graduate of the acclaimed Biskops Arnö Writing School, Tran’s debut novel Shade and Breeze was awarded the prestigious Runeberg Prize, the Svenska Yle’s Literature Prize, and the Borås Tidning’s Debutant Prize.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 76 reviews
November 2, 2021
On hienoa, kuinka suomalainen kirjallisuus moniäänistyy. Tässä kirjassa ääneen pääsevät Pietarsaaren ruotsinkieliset vietnamilaiset, kertojana toisen polven maahanmuuttaja Quynh Tran, jonka vanhemmat muuttivat Suomeen vuonna 1989, samana vuonna kun Tran syntyi.
Kirjan keskiössä on kolmihenkinen perhe. Äiti Má tekee töitä ja haaveilee vaurastumisesta, isoveli Hieu on kiinnostunut tytöistä ja nimettömäksi jäävä pikkuveli tarkkailee sivusta. Puitteina toimii pieni pohjanmaalainen pikkukaupunki, sen ihmiset ja vietnamilaispiirit.
Varjo ja viileys etenee katkelmittain, yksittäisinä kohtauksina, jotka ovat kurkistuksia perheen elämään. Kirja on kasvukertomus, elämä kehittyy, mutta yksittäiset näytökset ovat kuin valokuvia matkan varrelta. Albumia on joku vähän ravistellut, kuvat eivät ole ihan tarkassa järjestyksessä, mutta kun ne kaikki käy läpi, muodostuu jonkunmoinen kaari.
Kirjan alussa kertojapikkuveli on päässyt kakkosluokalta ja isoveli on menossa yläasteelle. Ikäero ei ole suurensuuri, mutta riittävä tuomaan veljesten välille tiettyä etäisyyttä. Isoveli on kuitenkin esikuva ja etäisyydestä huolimatta kirjassa keskeinen hahmo. Koko perhekolmikko on olennainen, ja kun tähän kolmioon tulee joku ulkopuolinen henkilö, kiinnostavia konflikteja syntyy.
Yhtenä punaisena lankana kirjassa kulkee marjanpoimintamatka, jonne kertojapikkuveli ei päässyt mukaan. Metsään palataan kuitenkin uudestaan ja uudestaan. Kertoja kuvaa metsäretken tapahtumia poissaolevan ihmisen tarkkuudella.
Tekstissä on kirjan nimen mukaista viileyttä. Osan lukijoista teos epäilemättä jättää tyystin kylmäksi. Juonivetoiset lukijat varsinkin kaivannevat enemmän konkretiaa, Tran on kirjoittanut aika lailla juonettoman romaanin. Se on kuitenkin mielenkiintoinen kurkistus erilaiseen maailmaan, toisenlaiseen tapaan elää Suomessa ja olla suomalainen.
Kirjan keskiössä on kolmihenkinen perhe. Äiti Má tekee töitä ja haaveilee vaurastumisesta, isoveli Hieu on kiinnostunut tytöistä ja nimettömäksi jäävä pikkuveli tarkkailee sivusta. Puitteina toimii pieni pohjanmaalainen pikkukaupunki, sen ihmiset ja vietnamilaispiirit.
Varjo ja viileys etenee katkelmittain, yksittäisinä kohtauksina, jotka ovat kurkistuksia perheen elämään. Kirja on kasvukertomus, elämä kehittyy, mutta yksittäiset näytökset ovat kuin valokuvia matkan varrelta. Albumia on joku vähän ravistellut, kuvat eivät ole ihan tarkassa järjestyksessä, mutta kun ne kaikki käy läpi, muodostuu jonkunmoinen kaari.
Kirjan alussa kertojapikkuveli on päässyt kakkosluokalta ja isoveli on menossa yläasteelle. Ikäero ei ole suurensuuri, mutta riittävä tuomaan veljesten välille tiettyä etäisyyttä. Isoveli on kuitenkin esikuva ja etäisyydestä huolimatta kirjassa keskeinen hahmo. Koko perhekolmikko on olennainen, ja kun tähän kolmioon tulee joku ulkopuolinen henkilö, kiinnostavia konflikteja syntyy.
Yhtenä punaisena lankana kirjassa kulkee marjanpoimintamatka, jonne kertojapikkuveli ei päässyt mukaan. Metsään palataan kuitenkin uudestaan ja uudestaan. Kertoja kuvaa metsäretken tapahtumia poissaolevan ihmisen tarkkuudella.
Tekstissä on kirjan nimen mukaista viileyttä. Osan lukijoista teos epäilemättä jättää tyystin kylmäksi. Juonivetoiset lukijat varsinkin kaivannevat enemmän konkretiaa, Tran on kirjoittanut aika lailla juonettoman romaanin. Se on kuitenkin mielenkiintoinen kurkistus erilaiseen maailmaan, toisenlaiseen tapaan elää Suomessa ja olla suomalainen.
August 4, 2024
This is a story about a Vietnamese family in Finland. About what it means to live in a country far away from the country you were born in. The narrator describes their day-to-day lives and carries the reader with him in an almost dream-like fashion.
September 10, 2021
Fin debut. Har tänkt på blåbär, japanska filmer, fisksås och skog när jag inte läst. Älskar stämningen i texten. Kan nog inte direkt berätta exakt va den handlar om men jag gillade att vara i den här berättelsen.
February 11, 2022
Quynh Tran Runeberg-palkittu esikoisteos Varjo ja viileys koostuu lyhyistä novellimaisista katkelmista, jotka kertovat Pietarsaaressa asuvasta vietnamilaisperheestä. Minäkertoja on perheen nuorin poika, noin kymmenvuotias, joka havannoi äärimmäisen tarkasti arkisia tapahtumia ja äitinsä Mán ja isoveljensä Hieun tekemisiä. Heti alussa esikoiskirjailijan teksti valloittaa! Muutamalla lyhyellä lauseella Tran luo tunnelmia yhtä taitavasti ja hurmaavasti kuin Lucia Berlin novelleissaan. Lyhyet luvut on myös otsikoitu hauskasti.
Romaanissa on paljon huumoria ja surkuhupaisia sattumuksia. Erityisesti äidin rikastumiskeinot ovat hauskoja mutta tosia. Valokuvaamista, videoiden vuokraamista ja mustikkabisnestä. Ravintolasta ja kauneushoitolasta unelmoimista. Isoveli ei tykkää koulusta, mutta tytöistä kyllä. Tultuaan jätetyksi Hieu alkaa viihtyä kaupungilla ja ottaa ensimmäiset kännit. Uuden tyttöystävän kanssa tapahtuu traaginen juttu ja Hieu päätyy psykologin juttusille. Ensirakkauden päättymisen tuskan ja pikkuveljen myötäelämisen Tran sanoittaa tavattoman kauniisti.
Pikkuveli on pänttääjä, joka menestyy koulussa ja lyö aineillaan ällikällä äidinkielenopettaja Matin. Epäreilua on, että mustikkametsästä pikkuveli jää paitsi koska on liian pieni. Mustikkametsästä tuleekin hänelle pakkomielle ja hänen mielikuvituksensa laukkaa ja hän keksii vaikka mitä ihmeellistä mustikkametsässä tapahtunutta.
Romaanin episodien tapahtumat ovat arkisia ja tylsiäkin, mutta Tran luo tyylillään niihin lumon. Pikkuveli tarkkailee tilanteita ällistyttävällä tarkkuudella ja Tran luo näistä havainnoista nautittavaa ja häikäisevää sanataidetta.
Romaanissa on paljon huumoria ja surkuhupaisia sattumuksia. Erityisesti äidin rikastumiskeinot ovat hauskoja mutta tosia. Valokuvaamista, videoiden vuokraamista ja mustikkabisnestä. Ravintolasta ja kauneushoitolasta unelmoimista. Isoveli ei tykkää koulusta, mutta tytöistä kyllä. Tultuaan jätetyksi Hieu alkaa viihtyä kaupungilla ja ottaa ensimmäiset kännit. Uuden tyttöystävän kanssa tapahtuu traaginen juttu ja Hieu päätyy psykologin juttusille. Ensirakkauden päättymisen tuskan ja pikkuveljen myötäelämisen Tran sanoittaa tavattoman kauniisti.
Pikkuveli on pänttääjä, joka menestyy koulussa ja lyö aineillaan ällikällä äidinkielenopettaja Matin. Epäreilua on, että mustikkametsästä pikkuveli jää paitsi koska on liian pieni. Mustikkametsästä tuleekin hänelle pakkomielle ja hänen mielikuvituksensa laukkaa ja hän keksii vaikka mitä ihmeellistä mustikkametsässä tapahtunutta.
Romaanin episodien tapahtumat ovat arkisia ja tylsiäkin, mutta Tran luo tyylillään niihin lumon. Pikkuveli tarkkailee tilanteita ällistyttävällä tarkkuudella ja Tran luo näistä havainnoista nautittavaa ja häikäisevää sanataidetta.
December 23, 2024
The days passed - Má went to work, Hieu went to school - and nothing seemed to be happening. Was it boredom that led me to think of them out in the forest? I was drawn to them, the images, I let myself be swallowed up by them. Hieu and Má and Lan Pham and Auntie Tei Tei, bending over the blueberry bushes in silence.
Shade and Breeze (2024) is Kira Josefsson's translation of the Swedish original Skugga och svalka (2021) by Quynh Tran, and is published by Lolli Editions. The original won a number of awards - the Svenska Yle literature prize (see below), the Runeberg Prize and Borås Tidning's debutant prize
The novel is set, in the late 90s/early 00s, in the small Finnish town of Jakobstad, where more than half the population speak Swedish, and which is home to a community of Vietnamese immigrants.
Our narrator is a boy who lives with his mother- he calls her by the Vietnamese Má - and his older brother Hieu. Má is entreprenurial, at one point (see extract below) running a lending library of dubbed-into-Vietnamese movies, the narrator focused on his studies, while Hieu is more interested in the local girls.
This is a relatively gentle coming-of-age story, told in non-linear vignettes, snapshots of the family's life in the town.
One of the local community, Mr Tèo, a Japanophile, at one point launches into a tirade on Finnish vs Vietnamese culture, his fondness for Japan part-driven by his view that their culture is less tainted by the West, which includes this discourse on shade:
...I've been thinking a lot about light and shadows recently - okay, I see you laughing and by all means, but let me explain, how can I put it... Alright, so Westerners, one thing that distinguishes them from us is that they tend to like things that are superficial, clear... And here I'm talking about both objects and spaces... Yes, spaces... While we prefer depth, shade... I've been thinking a lot about the way they build their houses here... Where to start... Even a thing like the roofs, the way they construct them, compared to Japanese buildings... In Asia the roofs are made large and wide like parasols, so that shade falls over a larger area... And Westerners, on the other hand... Take your roof for instance, the roof under which we are currently seated - of course it protects against rain, inclement weather, and so on... But the shade! No shade to speak of! On the contrary, they seck to let in as much light as possible... Unbearable... Yes, we all feel that way, everyone around this table feels that way, because we're Vietnamese and we understand the mystique of shadows, ...
One scene that is weaved through the book is that of a group trip, camping in the forest for several nights, to harvest blueberries (actually bilberries) to sell in the local market, one that haunts the narrator's thoughts, but which is reconstructured in his mind as he wasn't actually present.
Nicely sketched, although not a novel I particularly connected with (e.g. the particular importance for the narrator of the blueberry harvesting passed me by).
Extract
An extract can be found here
Jury's verdict when awarding the original novel the Svenska Yle literature prize 2021
Shadow and coolness is a captivating coming-of-age story about trying to understand oneself, one's surroundings and the people in one's presence. Although it is the family members – the mother and the brother – who are at the center of the story, the anonymous narrator quickly becomes the driving force of the novel. With a sensitive, evocative and often poetic language, the story develops through short chapters in the form of tableaus or scenes that give the reader small but vivid glimpses into the narrator's world. Without representing a minority experience or an immigrant perspective, Trans's careful portrayal of the family's life in their new Ostrobothnian hometown nevertheless evokes questions of identity and belonging. The novel plays with ideas of shadow and light - the story jumps back and forth in time and space, between reality and fantasy, between the obvious and the intangible - and in that way also reflects the world as it often looks from a children's perspective. By forcing the reader to read between the lines and explore the shadows, Tran transforms a story with a seemingly simple premise into a portrayal with many nuances and layers
Shade and Breeze (2024) is Kira Josefsson's translation of the Swedish original Skugga och svalka (2021) by Quynh Tran, and is published by Lolli Editions. The original won a number of awards - the Svenska Yle literature prize (see below), the Runeberg Prize and Borås Tidning's debutant prize
The novel is set, in the late 90s/early 00s, in the small Finnish town of Jakobstad, where more than half the population speak Swedish, and which is home to a community of Vietnamese immigrants.
Our narrator is a boy who lives with his mother- he calls her by the Vietnamese Má - and his older brother Hieu. Má is entreprenurial, at one point (see extract below) running a lending library of dubbed-into-Vietnamese movies, the narrator focused on his studies, while Hieu is more interested in the local girls.
This is a relatively gentle coming-of-age story, told in non-linear vignettes, snapshots of the family's life in the town.
One of the local community, Mr Tèo, a Japanophile, at one point launches into a tirade on Finnish vs Vietnamese culture, his fondness for Japan part-driven by his view that their culture is less tainted by the West, which includes this discourse on shade:
...I've been thinking a lot about light and shadows recently - okay, I see you laughing and by all means, but let me explain, how can I put it... Alright, so Westerners, one thing that distinguishes them from us is that they tend to like things that are superficial, clear... And here I'm talking about both objects and spaces... Yes, spaces... While we prefer depth, shade... I've been thinking a lot about the way they build their houses here... Where to start... Even a thing like the roofs, the way they construct them, compared to Japanese buildings... In Asia the roofs are made large and wide like parasols, so that shade falls over a larger area... And Westerners, on the other hand... Take your roof for instance, the roof under which we are currently seated - of course it protects against rain, inclement weather, and so on... But the shade! No shade to speak of! On the contrary, they seck to let in as much light as possible... Unbearable... Yes, we all feel that way, everyone around this table feels that way, because we're Vietnamese and we understand the mystique of shadows, ...
One scene that is weaved through the book is that of a group trip, camping in the forest for several nights, to harvest blueberries (actually bilberries) to sell in the local market, one that haunts the narrator's thoughts, but which is reconstructured in his mind as he wasn't actually present.
Nicely sketched, although not a novel I particularly connected with (e.g. the particular importance for the narrator of the blueberry harvesting passed me by).
Extract
An extract can be found here
Jury's verdict when awarding the original novel the Svenska Yle literature prize 2021
Shadow and coolness is a captivating coming-of-age story about trying to understand oneself, one's surroundings and the people in one's presence. Although it is the family members – the mother and the brother – who are at the center of the story, the anonymous narrator quickly becomes the driving force of the novel. With a sensitive, evocative and often poetic language, the story develops through short chapters in the form of tableaus or scenes that give the reader small but vivid glimpses into the narrator's world. Without representing a minority experience or an immigrant perspective, Trans's careful portrayal of the family's life in their new Ostrobothnian hometown nevertheless evokes questions of identity and belonging. The novel plays with ideas of shadow and light - the story jumps back and forth in time and space, between reality and fantasy, between the obvious and the intangible - and in that way also reflects the world as it often looks from a children's perspective. By forcing the reader to read between the lines and explore the shadows, Tran transforms a story with a seemingly simple premise into a portrayal with many nuances and layers
April 22, 2022
Det här är något så fantastiskt som en (debut)roman, vars huvudpersoner är invandrare men narrativet inte ”invandrarens” i sedvanlig mening. Det är en suggestiv inifrånskildring där berättarjaget tillhör en åttaårig vietnamesisk pojke som (kanske) lever i skuggan av sin storebror. Vad han ser och fantiserar om handlar främst om bror Hieu och mamma (Má). Intentioner och psykologiseringar lyser med sin frånvaro vilket är spännande då Quynh Tran är psykolog. Med trygg hand lämnar han luckor i texten för läsaren att fylla.
Inledningsvis känner jag mig helt borta och stör mig på det. Men snart drabbar stämningen mig och jag tycker språket som först kändes torrt och fattigt är vackert och lagom sparsmakat. Det finns oklarheter även när boken är slut, men det stör mig inte, tvärtom gillar jag det.
”Hieu började självmant [berätta]. Psykologen var en äldre kvinna med grått, kortklippt hår. I rummet fanns det tavlor överallt och man satt mitt emot varandra, mycket nära. Det tog inte lång tid förrän Má avbröt honom. Hon undrade om psykologen var en sådan som hade sjal på sig.
Ja, runt halsen.
Má brast ut i ett ihåligt skratt. Hon reste sig från bordet och gick ut ur köket, hennes skratt fyllde hela lägenheten.
Sjal!
Hon visste det.
De är naiva… Vitingar… De tror man kan prata om allt…”
Skugga och svalka är ett triangeldrama som utspelar sig före internet i en svenskfinsk stad. Det är familjen och andra mellanmänskliga relationer som står i fokus. Hieu är det äldsta barnet (för mig en tonåring jämngammal med min son) och möjligen den äldsta ”mannen” i familjen för Má. Det är en konstig och destruktiv relation de har. Han jagar efter tjejer och hon jagar efter honom, och pengar. Hon arbetar på tvätteri samt plockar och säljer blåbär. Man kan tänka sig att Gunnel, (kontaktperson som ska underlätta integrationen), rekommenderade bärplockning med avkoppling och frisk luft i åtanke, men vietnameserna gör business av det. Berättarjaget får inte vara med och plocka bär, vilket får honom att känna sig utanför och skogen blir en främmande exklusiv plats att projicera fantasier på. Skogen sammankopplas med känslan av utanförskap som går genom hela texten och skulle kunna fungera som metafor för en exklusiv plats man ej har tillträde till, exempelvis på grund av rasifiering.
Tran leker med stil och form. Avsnitten är korta scener, ögonblicksbilder som utspelar sig hemma, i skolan eller i skogen, några utgörs av komiska haranger och ibland växlar berättarperspektivet till tredjeperson. Narrativet är otydligt, vilket gör att jag håller mig uppmärksam och öppen. Det här är ingen bok att sjunka in och vila i. Trans text ber om att bli utforskad, diskuterad, omläst. Den är originell och på inget sätt förutsägbar. Han leker med skuggor genom att undvika att sätta strålkastarljuset på de stora händelserna. Texten innehåller få dialoger. Den förmedlar vad åttaåringen ser, alltså det som sker på ytan. Ett genomgående tema är bilder. Den lättkränkta pojkens tolkningar av varför saker händer, vad det betyder, skiljer sig givetvis från mina och kanske också från dina. Det är där i hålrummet det händer.
”Má kom ut från sovrummet och sade Hieus namn. Det var mig hon talade till men hon sade hans namn. Ibland var det som om hon testade sig fram: ville hon Hieu något hände det att hon sade är mitt namn, sedan hans, vill hon mig något kunde hon säga hans namn först och sedan mitt.”
Inledningsvis känner jag mig helt borta och stör mig på det. Men snart drabbar stämningen mig och jag tycker språket som först kändes torrt och fattigt är vackert och lagom sparsmakat. Det finns oklarheter även när boken är slut, men det stör mig inte, tvärtom gillar jag det.
”Hieu började självmant [berätta]. Psykologen var en äldre kvinna med grått, kortklippt hår. I rummet fanns det tavlor överallt och man satt mitt emot varandra, mycket nära. Det tog inte lång tid förrän Má avbröt honom. Hon undrade om psykologen var en sådan som hade sjal på sig.
Ja, runt halsen.
Má brast ut i ett ihåligt skratt. Hon reste sig från bordet och gick ut ur köket, hennes skratt fyllde hela lägenheten.
Sjal!
Hon visste det.
De är naiva… Vitingar… De tror man kan prata om allt…”
Skugga och svalka är ett triangeldrama som utspelar sig före internet i en svenskfinsk stad. Det är familjen och andra mellanmänskliga relationer som står i fokus. Hieu är det äldsta barnet (för mig en tonåring jämngammal med min son) och möjligen den äldsta ”mannen” i familjen för Má. Det är en konstig och destruktiv relation de har. Han jagar efter tjejer och hon jagar efter honom, och pengar. Hon arbetar på tvätteri samt plockar och säljer blåbär. Man kan tänka sig att Gunnel, (kontaktperson som ska underlätta integrationen), rekommenderade bärplockning med avkoppling och frisk luft i åtanke, men vietnameserna gör business av det. Berättarjaget får inte vara med och plocka bär, vilket får honom att känna sig utanför och skogen blir en främmande exklusiv plats att projicera fantasier på. Skogen sammankopplas med känslan av utanförskap som går genom hela texten och skulle kunna fungera som metafor för en exklusiv plats man ej har tillträde till, exempelvis på grund av rasifiering.
Tran leker med stil och form. Avsnitten är korta scener, ögonblicksbilder som utspelar sig hemma, i skolan eller i skogen, några utgörs av komiska haranger och ibland växlar berättarperspektivet till tredjeperson. Narrativet är otydligt, vilket gör att jag håller mig uppmärksam och öppen. Det här är ingen bok att sjunka in och vila i. Trans text ber om att bli utforskad, diskuterad, omläst. Den är originell och på inget sätt förutsägbar. Han leker med skuggor genom att undvika att sätta strålkastarljuset på de stora händelserna. Texten innehåller få dialoger. Den förmedlar vad åttaåringen ser, alltså det som sker på ytan. Ett genomgående tema är bilder. Den lättkränkta pojkens tolkningar av varför saker händer, vad det betyder, skiljer sig givetvis från mina och kanske också från dina. Det är där i hålrummet det händer.
”Má kom ut från sovrummet och sade Hieus namn. Det var mig hon talade till men hon sade hans namn. Ibland var det som om hon testade sig fram: ville hon Hieu något hände det att hon sade är mitt namn, sedan hans, vill hon mig något kunde hon säga hans namn först och sedan mitt.”
August 7, 2022
It's cool to read a book written by a friend of a friend who grew up in the same small town as you. When we were teenagers, we also worked at the same time in the youth section of the local newspaper. Sometimes I wonder if there's something special in the water in Jakobstad because so many young talents come from there? I guess it's the boredom and lack of new impressions that breeds creativity and ingenuity. If there is not so much choice, it is easy to become passionate about your own thing which contributes to talent.
Oh well, the book is beautifully written and I am amazed at the rich vocabulary. Finnish-Swedish expressions are mixed with Finnish words and archaic words. It's beautiful. Then it's fascinating to read about such a familiar place while gaining insight into a completely different kind of upbringing even though it all takes place in the same place. I also remember the inauguration of the fountain on the pedestrian street.
The prettiest part of the book was the parallels to homogeneity and how we live in our bubbles (thinking of the harangue about ticks.)
The title "Shade and Coolness" I myself think refers to the Vietnamese community or upbringing which is completely different from the Finnish society. Shade and coolness are their own separate room. These both words; ”shadow and coolness” recur regularly in the novel in different contexts. A fine debut and I look forward to reading more from Quynh because he can definitely write.
Oh well, the book is beautifully written and I am amazed at the rich vocabulary. Finnish-Swedish expressions are mixed with Finnish words and archaic words. It's beautiful. Then it's fascinating to read about such a familiar place while gaining insight into a completely different kind of upbringing even though it all takes place in the same place. I also remember the inauguration of the fountain on the pedestrian street.
The prettiest part of the book was the parallels to homogeneity and how we live in our bubbles (thinking of the harangue about ticks.)
The title "Shade and Coolness" I myself think refers to the Vietnamese community or upbringing which is completely different from the Finnish society. Shade and coolness are their own separate room. These both words; ”shadow and coolness” recur regularly in the novel in different contexts. A fine debut and I look forward to reading more from Quynh because he can definitely write.
March 13, 2022
Ihana lukukokemus! Olin suorastaan haltioissani siitä, kuinka pienin ja pelkistetyin vedoin kirjailija maalaa näitä tuokiokuvia, jotka kuvaavat elävästi Vietnamista Pietarsaareen tulleen perheen elämää. Ulkonaisesti kirjassa ei tapahdu paljon, mutta omassa mielessäni tämä herätti suorastaan läkähdyttävää iloa siitä, kuinka upea asia kirjallisuus on.
January 13, 2022
3,5! Tykkäsin, mutta jotenkin jäi silti hieman etäiseksi.
February 24, 2025
Without sentimentality, Tran has managed to write shockingly beautiful, emotional, and sometimes satisfyingly opaque glimpses into the life of a Vietnamese/Finnish boy, his relationships with his mother, his older brother, the country and people around him. Don't know what to write to do this novel justice!
January 14, 2023
Tartuin Runeberg-palkittuun teokseen innoissani. Ensimmäiset sivut toivat mieleeni Lucia Berlinin Siivoojan käsikirjan, ja ajattelin, että onpa mielenkiintoista. Tranin teos on kuitenkin yhtä ajatuksenvirtaa, ja etenkin alussa tuntuu, etteivät lyhyet luvut nivoudu mitenkään toisiinsa. Niinpä näin työkiireiden aikaan lukeminen tökki pahasti ja aiheutti lukujumin. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja luin yli puolet kirjasta. Kannattiko? Ehkä, ehkä ei.
Varjo ja viileys -kirja kertoo Pietarsaaressa asuvasta vietnamilaisperheestä, johon kuuluu äiti ja kaksi poikaa, koulusta piittaamaton yläkoululainen ja tunnollinen alakoululainen. Kirjan kertojana on enimmäkseen 10-vuotias pikkuveli, ja ihailen sitä, kuinka hienosti Tran osaa katsoa asioita lapsen vinkkelistä.
Tranin kerrontatapa on hyvin visuaalista, ja välillä “oikeasti” näin sen, mitä Tran kuvaili. Kuitenkin monin paikoin yksityiskohtainen kerronta jatkui niin pitkään, että minun teki mieli pomppia yli. Halusin tietää, miten tarina etenee. (Miten isoveljen käy? Mitä hän on tehnyt? Mitä kaikkea mystisellä mustikkaretkellä oikein on tapahtunut?) Mutta sen sijaan jouduin lukemaan tolkuttoman pitkiä replikointikohtauksia, tv-ohjelmien selostuksia ja joidenkin aivan ulkopuolisten henkilöiden paasauksia.
Kirjan rakenne on minun makuuni liian aukkoinen, sirpaleinen ja pomppiva. Vaikka en tosiaankaan pidä siitä, että kirjoissa kaikki annetaan valmiiksi pureskeltuna, en myöskään pidä siitä, että jätetään sellaisia aukkoja, jotka avaisivat tarinaa. Niinpä olisin tahtonut ehdottomasti tietää, missä on perheen isä. Hänestä ei koko kirjassa mielestäni kerrota yhtään mitään. Mainitaanko edes? En myöskään tiedä, kuka oikeasti on henkilö, jota kirjassa kutsutaan Tei-Tei-tädiksi.
Parhaiten mieleeni jäivät luvut, joissa oli selkeä juoni. Niinpä hymähtelin äidin videobisnekselle, yllätyin mustikkahuijauksesta ja kohottelin kulmakarvojani, kun äidin ystävä ideoi ravintolabisnestä. Jonkinlaisen käsityksen sain myös isoveljen elämästä ja ongelmista. Havahduin myös tajuamaan, kuinka vaikeaa huoltajan on hakea apua, kun tämä ei osaa kieltä eikä tunne kulttuuria.
Jos olisin jo alun perin tiennyt, ettei kirja ole varsinaisesti romaani ja ettei minun kannata edes yrittää etsiä siitä kunnollista juonta, olisin suhtautunut koko teokseen eri tavoin. Nyt yritin epätoivoisesti pysyä perässä ja tajuta, mutta olin koko ajan hieman pihalla oleva ulkopuolinen tarkkailija.
Helmet 2022: 1, 6, 11, 15, 16, 17, 27, 28, 32, 37, 43 ja 44
Varjo ja viileys -kirja kertoo Pietarsaaressa asuvasta vietnamilaisperheestä, johon kuuluu äiti ja kaksi poikaa, koulusta piittaamaton yläkoululainen ja tunnollinen alakoululainen. Kirjan kertojana on enimmäkseen 10-vuotias pikkuveli, ja ihailen sitä, kuinka hienosti Tran osaa katsoa asioita lapsen vinkkelistä.
Tranin kerrontatapa on hyvin visuaalista, ja välillä “oikeasti” näin sen, mitä Tran kuvaili. Kuitenkin monin paikoin yksityiskohtainen kerronta jatkui niin pitkään, että minun teki mieli pomppia yli. Halusin tietää, miten tarina etenee. (Miten isoveljen käy? Mitä hän on tehnyt? Mitä kaikkea mystisellä mustikkaretkellä oikein on tapahtunut?) Mutta sen sijaan jouduin lukemaan tolkuttoman pitkiä replikointikohtauksia, tv-ohjelmien selostuksia ja joidenkin aivan ulkopuolisten henkilöiden paasauksia.
Kirjan rakenne on minun makuuni liian aukkoinen, sirpaleinen ja pomppiva. Vaikka en tosiaankaan pidä siitä, että kirjoissa kaikki annetaan valmiiksi pureskeltuna, en myöskään pidä siitä, että jätetään sellaisia aukkoja, jotka avaisivat tarinaa. Niinpä olisin tahtonut ehdottomasti tietää, missä on perheen isä. Hänestä ei koko kirjassa mielestäni kerrota yhtään mitään. Mainitaanko edes? En myöskään tiedä, kuka oikeasti on henkilö, jota kirjassa kutsutaan Tei-Tei-tädiksi.
Parhaiten mieleeni jäivät luvut, joissa oli selkeä juoni. Niinpä hymähtelin äidin videobisnekselle, yllätyin mustikkahuijauksesta ja kohottelin kulmakarvojani, kun äidin ystävä ideoi ravintolabisnestä. Jonkinlaisen käsityksen sain myös isoveljen elämästä ja ongelmista. Havahduin myös tajuamaan, kuinka vaikeaa huoltajan on hakea apua, kun tämä ei osaa kieltä eikä tunne kulttuuria.
Jos olisin jo alun perin tiennyt, ettei kirja ole varsinaisesti romaani ja ettei minun kannata edes yrittää etsiä siitä kunnollista juonta, olisin suhtautunut koko teokseen eri tavoin. Nyt yritin epätoivoisesti pysyä perässä ja tajuta, mutta olin koko ajan hieman pihalla oleva ulkopuolinen tarkkailija.
Helmet 2022: 1, 6, 11, 15, 16, 17, 27, 28, 32, 37, 43 ja 44
December 28, 2023
Veldig veldig søt egentlig, innvandrerroman men føles fersk og unik
August 27, 2025
Quynh Trans namenloser Icherzähler vietnamesischer Herkunft ist 8 Jahre alt, sein Bruder Hieu 12. Die Jungen leben mit ihrer Mutter in einem finnland-schwedischen Ort, in dem im Beruf beide Sprachen erwartet werden. Als die Mutter der Jungen Arbeit sucht, scheitert sie zunächst daran, dass sie kein Finnisch spricht, findet jedoch schlecht bezahlte Arbeit in einer Wäscherei für Berufskleidung. Der junge Erzähler hat eine spezielle Art des Erzählens, als zeige er das obere Achtel eines Eisbergs und ließe seine Leser:innen den Rest der Geschichte selbst ergänzen. Beim Versuch ihrer „Má“, in Finnland Fuß zu fassen, kann man sich ausmalen, wie schwer es ihr fällt, den fatalen Kreislauf zu durchbrechen „ohne Arbeit keine Sprachkenntnisse, ohne Sprache keine Arbeit“. Im Eisberg-Stil lesen wir weiter, wie Hieu auf dem Weg zum Halbstarken im Hintergrund eine Reihe von Grenzüberschreitungen ansammelt, ehe seine Mutter ihn so verzweifelt wie hilflos brutal verprügelt. Gesprochen wird kaum über Hieus erste Liebe, über Drogen, Alkohol, Glücksspiel und Waren aus zweifelhafter Quelle. Als Hieu im Rahmen einer Jugendstrafe angeboten wird, mit einer Psychologin zu sprechen, kann Má über das viele Reden der „Weißen“ nur befremdet den Kopf schütteln.
Auch die Mutter zeigt von ihrer Geschäftstüchtigkeit nur die Spitze, wenn sie einen Verleih für vietnamesische Kinofilme organisiert, den Wirtschaftszweig „Beerenpflücken“ und die Fotografie entdeckt oder mit ihrer besten Freundin und Dolmetscherin Lan plant, ein Hotel in asiatischem Stil zu eröffnen. In der kleinen Familie wird viel in die Wahrung der Fassade investiert, um in der vietnamesischen Community das Gesicht zu wahren, und über vieles geschwiegen. Ich habe mich gefragt, ob es im Vietnamesischen überhaupt Wörter gibt für alle Probleme, die sich Mutter und Söhnen in Finnland stellen.
Fazit
Eine feinfühlig beobachtete Geschichte, in origineller Weise aus der Perspektive eines Achtjährigen erzählt. Wer sich mit Werten und Sitten asiatischer Gesellschaften bereits befasst hat, wird es leichter haben, sich in diese kleine Gemeinschaft einzufühlen.
Auch die Mutter zeigt von ihrer Geschäftstüchtigkeit nur die Spitze, wenn sie einen Verleih für vietnamesische Kinofilme organisiert, den Wirtschaftszweig „Beerenpflücken“ und die Fotografie entdeckt oder mit ihrer besten Freundin und Dolmetscherin Lan plant, ein Hotel in asiatischem Stil zu eröffnen. In der kleinen Familie wird viel in die Wahrung der Fassade investiert, um in der vietnamesischen Community das Gesicht zu wahren, und über vieles geschwiegen. Ich habe mich gefragt, ob es im Vietnamesischen überhaupt Wörter gibt für alle Probleme, die sich Mutter und Söhnen in Finnland stellen.
Fazit
Eine feinfühlig beobachtete Geschichte, in origineller Weise aus der Perspektive eines Achtjährigen erzählt. Wer sich mit Werten und Sitten asiatischer Gesellschaften bereits befasst hat, wird es leichter haben, sich in diese kleine Gemeinschaft einzufühlen.
August 27, 2025
MR TÈO'S TIRADE
Imagine if we'd established our civilisations independent of each other, meaning East and West, separate... I mean, just consider... We could have had our own expertise in physics, chemistry, biology; we could have had our own industries, our own technology, everything could have been made for us. For example, just think: if everything was made for us, do you really think we'd be sitting here in this light? I mean, just look! I can see all your pores. Is that what you want, was that something you considered when you purchased this lamp, that it would make all your pores visible? Just kidding... But think of it for a second, entertain the idea. Think of the art, the paintings - think of the films! Have you ever noticed how different Japanese films are from American and French films, or German for that matter, and I'm not just talking about the way they're written or the way the actors talk and move... I'm thinking, above all, about the lighting... And the colours... Have you ever considered what it would look like if the cameras and the film and the chemicals used in post-production, all these things... What would it have been like if they'd been made for the way we look and move? Of course I'm talking about the Japanese now, saying ‘we’… Well…. Imagine if we'd invented the radio, if it had been us optimising recording technology. What would Vietnamese folk music have sounded like then? Different, no doubt, better suited to our voices, our music... In any case...
[38]
January 8, 2022
Extremely happy to discover this one! I once was an acquaintance of the author, but haven't seen him in at least fifteen years. Always thought he was pretty cool, but I'm not sure if the feeling was mutual.
True stories from my home town Pietarsaari. Very interesting and nice to read, of course. familiar places.
A fresh, new voice. Second-generation immigrants, trapped in between cultures, always a good subject and interesting in many ways.
Wonderful structure, clear and pure prose.
Story-wise not too much, maybe holding back a bit. But maybe there always doesn't have to be. Warm, fond memories. A bit protective, maybe. Could've used a bit more shame and secrets maybe.
The snippet about the tick stayed with me.
Some laughs with the audiobook: Fäboda is pronounced Fee-boo-da, not Fä-bo-da. And Skutnäsinkatu is of course SKYYTNEESINKATU, and not Skut-nesin. God dammit!!
I loved this. I'm a fan, always have been.
I truly hope to catch up soon, man. Maybe in the Autumn when my debut is coming out. It's going to be partly based in Pietarsaari too.
True stories from my home town Pietarsaari. Very interesting and nice to read, of course. familiar places.
A fresh, new voice. Second-generation immigrants, trapped in between cultures, always a good subject and interesting in many ways.
Wonderful structure, clear and pure prose.
Story-wise not too much, maybe holding back a bit. But maybe there always doesn't have to be. Warm, fond memories. A bit protective, maybe. Could've used a bit more shame and secrets maybe.
The snippet about the tick stayed with me.
Some laughs with the audiobook: Fäboda is pronounced Fee-boo-da, not Fä-bo-da. And Skutnäsinkatu is of course SKYYTNEESINKATU, and not Skut-nesin. God dammit!!
I loved this. I'm a fan, always have been.
I truly hope to catch up soon, man. Maybe in the Autumn when my debut is coming out. It's going to be partly based in Pietarsaari too.
December 2, 2021
Ja, författarens intentioner faller ibland i skugga för mig. I en del kapitel faller jag på mållinjen för poängen, men istället för att bli irriterad känner jag mig utmanad. Vad är författarens kod? Eller kanske jag inte behöver förstå allt och det är också okej. Jag njuter av språkbruket och av att få tillträde i huvudkaraktärens egna lilla värld. Tvetydigheterna, porträtteringen av ickeverbal familjekommunikation, kombinerat med ett (inom litteraturen) unikt perspektiv på österbottniskt småstadsliv är en upplevelse i sig, men för mig personligen är det det stämningen och den nystande berättartekniken som är det mest intressanta med Trans debut.
November 4, 2022
70 i 2022:
Han skriver en enkel måte, men likevel oppleves språket som poetisk. Han skildrer et Finland sett fra en vietnamesisk innvandrers perspektiv, og det som er spesielt er måten han ikke forteller om ting. Det ligger masse under overflaten, og man får bare hint om ulike ting som har skjedd. Liker at jeg som leser må undre meg litt. 🙂
Han skriver en enkel måte, men likevel oppleves språket som poetisk. Han skildrer et Finland sett fra en vietnamesisk innvandrers perspektiv, og det som er spesielt er måten han ikke forteller om ting. Det ligger masse under overflaten, og man får bare hint om ulike ting som har skjedd. Liker at jeg som leser må undre meg litt. 🙂
December 30, 2021
Det här var en intressant berättelse. Österbotten ur ett helt annat perspektiv, japanska filmer och vietnamesisk matlagning. Intressant språk som skapar otroligt tydliga bilder i mitt huvud. Handlingen är inte alltid tydlig, men det hör inget!
July 21, 2022
En lillebror berättar i bilder om den lilla familjen med mor och storebror. Allt skildras som fotografiska ögonblick, där kameran riktas åt olika håll. Ett intressant sätt att berätta som fungerar väl för att fånga en pojkes perspektiv på världen.
May 2, 2023
Blir aldri helt revet med, selv om jeg liker deler av boka. Jeg får ikke tak i kjernen, og sliter derfor med at mange partier føles litt overfladisk. Helt ok lesing, men ville ikke anbefalt denne med det første
January 9, 2022
3.5 ⭐️
Väldigt vackert språkbruk och stämningen liknade mycket den i ”Inlandet”, svårt att sätta ord på vad det är men gillade verkligen.
Väldigt vackert språkbruk och stämningen liknade mycket den i ”Inlandet”, svårt att sätta ord på vad det är men gillade verkligen.
August 8, 2022
Kaunis ja kiinnostava kirja, mutta minulle ehkä vähän liian pirstaleinen ja vaikeatulkintainen. Lukemisen arvoinen kyllä!
January 21, 2023
Inte min favorit. Jag förstod mig inte riktigt på boken och fastnade inte för språket, storyn eller ens att den utspelade sig där jag vuxit upp.
July 26, 2023
Hämmentävä kirja jossa mitään ei oikeastaan tapahdu. Kuitenkin ihan mielenkiintoinen kuvaus vietnamilaisen ja suomalaisen kulttuurin kohtaamisesta ja niistä lyhyistä hetkistä, joista elämä lopulta koostuu
October 8, 2024
TRAN, Quynh: „Schatten und Wind“, Salzburg Wien 2024
Die Handlung dieses Romans spielt in Finnland. In einem Gebiet mit schwedisch sprechender Bevölkerung. Auf Schwedisch heißt die Stadt Jakobstad. Ich war vor zwei Jahren auf meiner Radtour in dieser Stadt. Ich war mit meinem Kollegen und Freund Risto aus Oulu unterwegs. Wir wohnten in einem Reitstall etwas außerhalb der Stadt. Das Meer war nicht weit. Die Stadt hieß – laut Risto – Pietasari. Nun, Risto ist Finne und der finnische Name ist Pietasari. Ich erinnere mich, dass wir in einem vietnamesischen Gasthaus gegessen hatten. Beides ist in diesem Buch vereint: Finnland, die schwedische Bevölkerung und Vietnamesen. Sie kamen in einer groß angelegten Aktion nach Finnland. Das Land nahm die Flüchtlinge auf. So auch die Familie, von denen dieser Roman handelt. Wie sie in Finnland ankamen und sich eine vietnamesisch und finnisch sprechende Frau um sie kümmerte. Sie war das Bindeglied zur lokalen Bevölkerung und unterstützte die Integration. Ma, die Mutter ist eine alleinerziehende Frau mit zwei Buben. Die Geschichte wird aus der Sicht des jüngeren Sohnes erzählt. Er ist es, der vor Schulbeginn mit der Mutter zu Vorstellungsgesprächen geht, bis sie letztlich in einer Putzerei einen Job bekommt. Der ältere Sohn verliebt sich in ein finnisches Mädchen. Das ist der Rahmen dieser Erzählung. Es wird beschrieben, wie sie, die Vietnamesen, die Ausländer, in Finnland leben. Wie es ihnen in einem zweisprachigen Gebiet – finnisch und schwedisch – geht.
Als der ältere Bub dann bei einer Freundin handgreiflich wird und die Polizei einschreitet, wird er zu Sozialarbeit verurteilt und muss mehrmals eine Psychologin aufsuchen. Ein Faktor, der die Integration der vietnamesischen Familie nicht erleichtert. Schwierig für jede alleinerziehende Mutter; noch schwieriger in fremder Umgebung. Hatte Ma zu Beginn nur einen Job in einer Wäscherei, so kann sie später mit ihrem Hobby, dem Fotografieren, Geld verdienen. Ihren ersten Auftrag bekommt von einem Reitstahl etwas außerhalb von Jakobstad. Ein Reitstall, der auch einige Fremdenzimmer hat und in dem ich bei meiner Radfahrt von Sizilien zum Nordkap genächtigt habe. Viele persönliche Erinnerungen wurden in mir wachgerüttelt.
Der 1989 geborene Quynh Tran wuchs im finnisch schwedischen Jakobstad (Pietasari) auf. In der Stadt, in der auch der vorliegende Roman spielt. Heute lebt er in Malmö in Schweden und ist ein anerkannter und mehrfach ausgezeichneter Schriftsteller. Der Roman „Schatten und Wind“ ist in mehrere Sprachen übersetzt worden. So auch jetzt in Österreich vom Residenzverlag. Er gibt Einblick in das Leben einer vietnamesischen Migrantenfamilie und den Umständen des Gastlandes – in dem Fall Finnlands.
Die Handlung dieses Romans spielt in Finnland. In einem Gebiet mit schwedisch sprechender Bevölkerung. Auf Schwedisch heißt die Stadt Jakobstad. Ich war vor zwei Jahren auf meiner Radtour in dieser Stadt. Ich war mit meinem Kollegen und Freund Risto aus Oulu unterwegs. Wir wohnten in einem Reitstall etwas außerhalb der Stadt. Das Meer war nicht weit. Die Stadt hieß – laut Risto – Pietasari. Nun, Risto ist Finne und der finnische Name ist Pietasari. Ich erinnere mich, dass wir in einem vietnamesischen Gasthaus gegessen hatten. Beides ist in diesem Buch vereint: Finnland, die schwedische Bevölkerung und Vietnamesen. Sie kamen in einer groß angelegten Aktion nach Finnland. Das Land nahm die Flüchtlinge auf. So auch die Familie, von denen dieser Roman handelt. Wie sie in Finnland ankamen und sich eine vietnamesisch und finnisch sprechende Frau um sie kümmerte. Sie war das Bindeglied zur lokalen Bevölkerung und unterstützte die Integration. Ma, die Mutter ist eine alleinerziehende Frau mit zwei Buben. Die Geschichte wird aus der Sicht des jüngeren Sohnes erzählt. Er ist es, der vor Schulbeginn mit der Mutter zu Vorstellungsgesprächen geht, bis sie letztlich in einer Putzerei einen Job bekommt. Der ältere Sohn verliebt sich in ein finnisches Mädchen. Das ist der Rahmen dieser Erzählung. Es wird beschrieben, wie sie, die Vietnamesen, die Ausländer, in Finnland leben. Wie es ihnen in einem zweisprachigen Gebiet – finnisch und schwedisch – geht.
Als der ältere Bub dann bei einer Freundin handgreiflich wird und die Polizei einschreitet, wird er zu Sozialarbeit verurteilt und muss mehrmals eine Psychologin aufsuchen. Ein Faktor, der die Integration der vietnamesischen Familie nicht erleichtert. Schwierig für jede alleinerziehende Mutter; noch schwieriger in fremder Umgebung. Hatte Ma zu Beginn nur einen Job in einer Wäscherei, so kann sie später mit ihrem Hobby, dem Fotografieren, Geld verdienen. Ihren ersten Auftrag bekommt von einem Reitstahl etwas außerhalb von Jakobstad. Ein Reitstall, der auch einige Fremdenzimmer hat und in dem ich bei meiner Radfahrt von Sizilien zum Nordkap genächtigt habe. Viele persönliche Erinnerungen wurden in mir wachgerüttelt.
Der 1989 geborene Quynh Tran wuchs im finnisch schwedischen Jakobstad (Pietasari) auf. In der Stadt, in der auch der vorliegende Roman spielt. Heute lebt er in Malmö in Schweden und ist ein anerkannter und mehrfach ausgezeichneter Schriftsteller. Der Roman „Schatten und Wind“ ist in mehrere Sprachen übersetzt worden. So auch jetzt in Österreich vom Residenzverlag. Er gibt Einblick in das Leben einer vietnamesischen Migrantenfamilie und den Umständen des Gastlandes – in dem Fall Finnlands.
July 12, 2022
Kirjassakin esiintynyt lukuohje: kouluaineeseen sekoittunut Yazujiro Ozun elokuva. Aivan huippu!
December 28, 2022
Tran writes of a Vietnamese immigrant family that settles in a Finnish small town. The family consists of the mother Má and two brothers, Hieu and the unnamed little brother, who is also the narrator.
Má works first as a berry picker, then in a laundry. Hieu goes in upper elementary school, gets into trouble, stays away for nights and dates girls. Little brother works hard for his studies and observes.
They mostly interact with the Vietnamese community, but have some Finnish contacts as well, such as Hieu's girlfriend and a lady who has helped them as they arrived.
The observations of the little brother are always at an arm's length, he doesn't seem to be touched about anything, he just states what happens without any judgement.
However, he is strongly attached to the other family members. When they leave him behind in the care of a family friend to go berry picking, he dwells on the possible events for a long time afterwards, looks at the pictures that were taken on the trip and imagines possible occurrences.
These musings take up a majority of the book. Other events include Má's constant search for better work, visits between the Vietnamese community close by and Hieu's relationships. Nothing happens to the little brother, like he doesn't even exist.
The narrator lingers in descriptions of the surroundings, nature, people and rooms that they inhabit. I would have liked to have a bit more of a plot. Still, the book offers a beautifully written glimpse into the life of a minority in Finland, and is an important addition to the contemporary Finnish literature, which has been missing diversity until the very recent times.
Má works first as a berry picker, then in a laundry. Hieu goes in upper elementary school, gets into trouble, stays away for nights and dates girls. Little brother works hard for his studies and observes.
They mostly interact with the Vietnamese community, but have some Finnish contacts as well, such as Hieu's girlfriend and a lady who has helped them as they arrived.
The observations of the little brother are always at an arm's length, he doesn't seem to be touched about anything, he just states what happens without any judgement.
However, he is strongly attached to the other family members. When they leave him behind in the care of a family friend to go berry picking, he dwells on the possible events for a long time afterwards, looks at the pictures that were taken on the trip and imagines possible occurrences.
These musings take up a majority of the book. Other events include Má's constant search for better work, visits between the Vietnamese community close by and Hieu's relationships. Nothing happens to the little brother, like he doesn't even exist.
The narrator lingers in descriptions of the surroundings, nature, people and rooms that they inhabit. I would have liked to have a bit more of a plot. Still, the book offers a beautifully written glimpse into the life of a minority in Finland, and is an important addition to the contemporary Finnish literature, which has been missing diversity until the very recent times.
June 8, 2022
Quynh Tran (s. 1989) on varttunut Pietarsaaressa ja asuu nykyisin Malmössä. Hän on opiskellut Biskops Arnö -kirjoittajakoulussa ja työskentelee psykologina.
Varjo ja viileys on Quynh Tranin esikoiskirja, joka kuvaa vietnamilaistaustaista perhettä nuoren pojan näkökulmasta.
Runeberg-palkinnon voittaja 2022
Löysin tämän vahingossa, ja kansi houkutteli lukemaan, koska en vilkaissutkaan takakantta, yllätyin kun huomasin lukevani vaasalaisen pikkupojan tarinaa jolla oli hieman epätavallinen nimi.
Tarina etenee arkisten sattumusten kautta kehityskertomuksena, lapsuudesta nuoruuteen.
Henkilöhahmojen historiaa ei pahemmin avata, mutta mukana kulkee surumielinen pohjavire.
Kaikki riippuu mene aina hyvin, eikä asiat suju suunnitelman mukaan. Kirjan loppu aiheuttaa halun kuulla lisää.
Helmet-lukuhaaste 2022
1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää
16. Kirjan luvuilla on nimet
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen
30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
45. Palkittu esikoisteos
#Helmetlukuhaaste2022
#Helmet2022
☆☆☆☆☆
Varjo ja viileys on Quynh Tranin esikoiskirja, joka kuvaa vietnamilaistaustaista perhettä nuoren pojan näkökulmasta.
Runeberg-palkinnon voittaja 2022
Löysin tämän vahingossa, ja kansi houkutteli lukemaan, koska en vilkaissutkaan takakantta, yllätyin kun huomasin lukevani vaasalaisen pikkupojan tarinaa jolla oli hieman epätavallinen nimi.
Tarina etenee arkisten sattumusten kautta kehityskertomuksena, lapsuudesta nuoruuteen.
Henkilöhahmojen historiaa ei pahemmin avata, mutta mukana kulkee surumielinen pohjavire.
Kaikki riippuu mene aina hyvin, eikä asiat suju suunnitelman mukaan. Kirjan loppu aiheuttaa halun kuulla lisää.
Helmet-lukuhaaste 2022
1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää
16. Kirjan luvuilla on nimet
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen
30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan
32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
45. Palkittu esikoisteos
#Helmetlukuhaaste2022
#Helmet2022
☆☆☆☆☆
October 31, 2021
1.5 tähteä
No huh, huh! Nyt oli sellaista pomppivaa ajatuksenvirtaa, että ei ollut minulle ollenkaan. Kaksi Vietnamista pohjanmaalle muuttanutta veljestä ja heidän äitinsä asuvat Pietarsaaressa...ja sepä juonellisesti siinä. Suurimmassa osassa pikkuveli on tarinankertojana ja äidin ja veljen elämää seurataan tämän silmissä kaoottisesti ja täysin vailla kosketuspintaa. Etäisesti näemme isoveljen kipuilun tyttöystävien kanssa, äidin ahdistuksen ja Pohjanmaalla olevan vietnamilaisten yhteisön.
Ehkä lukijana en ymmärtänyt jotain teokseen haudattua hienoutta, mutta loppuun lukeminen oli kyllä todellista vääntämistä. Kun joukkoon oli vielä "vitsikkäästi?" heitetty muutama ulkopuolisen henkilön virkkeettömiä paasauskappaleita, ähisin ääneen ihan oikeasti. Pidin kirjailijan tavasta katsastaa lapsen näkökulmaa omasta äidistä ja se oli teoksen parasta antia, mutta en voi antaa tälle oikeastaan positiivista arvostelua kerronan irrallisuudesta ja päättömyydestä johtuen.
No huh, huh! Nyt oli sellaista pomppivaa ajatuksenvirtaa, että ei ollut minulle ollenkaan. Kaksi Vietnamista pohjanmaalle muuttanutta veljestä ja heidän äitinsä asuvat Pietarsaaressa...ja sepä juonellisesti siinä. Suurimmassa osassa pikkuveli on tarinankertojana ja äidin ja veljen elämää seurataan tämän silmissä kaoottisesti ja täysin vailla kosketuspintaa. Etäisesti näemme isoveljen kipuilun tyttöystävien kanssa, äidin ahdistuksen ja Pohjanmaalla olevan vietnamilaisten yhteisön.
Ehkä lukijana en ymmärtänyt jotain teokseen haudattua hienoutta, mutta loppuun lukeminen oli kyllä todellista vääntämistä. Kun joukkoon oli vielä "vitsikkäästi?" heitetty muutama ulkopuolisen henkilön virkkeettömiä paasauskappaleita, ähisin ääneen ihan oikeasti. Pidin kirjailijan tavasta katsastaa lapsen näkökulmaa omasta äidistä ja se oli teoksen parasta antia, mutta en voi antaa tälle oikeastaan positiivista arvostelua kerronan irrallisuudesta ja päättömyydestä johtuen.
February 5, 2023
Tuokiokuvauksia Pietarsaaressa asuvan vietnamilaisperheen arjesta. Juonettomuus jätti vähän kylmäksi, vaikkakin luvut olivat äärimmäisen kauniisti kirjoitettu ja hauskasti nimetty. Minäkertoja katsoo maailmaa ja vietnamilaisyhteisöä tarkasti. Kaikki pyörii kertojan äidin ja isoveljen ympärillä. Heitä ihaillaan, mutta toisaalta he tekevät vähän käsittämättömiä juttuja tai käyttäytyvät oudosti. Lapsen mielikuvitus ja ulkopuolisuus aikuisten jutuista on kuvattu hyvin kirjassa. Mustikkaretkestä, johon kertojaa ei otettu mukaan, muodostuu pakkomielle. Hän käy tapahtumia yhä uudelleen läpi yksityiskohtaisesti. Jotain muuta merkittävää odotellaan tapahtuvaksi, jotta päästäisiin yli tästä mustikkaretkestä. Ehkä lukijanakin odotin, että jotain olisi vielä tapahtunut. Jotain mikä selittäisi tai nivoisi kaiken yhteen.
Displaying 1 - 30 of 76 reviews