Puolikas

by Inga Magga

Koskettava perhetarina sotienjälkeisen Saamenmaan lapsista ja nykypäivän kaupunkisaamelaisista.

Ibbá palaa sukunsa kotipaikkaan Kutturaan. Hänen sisintään kalvaa kuitenkin vierauden tunne, ja hän alkaa pohtia, miksi hän ei osaa puhua saamea – ja miksi hänen ikääntyvät vanhempansa välttelevät aihetta.

Vähä vähältä Ibbá selvittää sukunsa saloja, jotka juontuvat sotienjälkeisiin vuosiin, kun syrjäkylien saamelaislapset koottiin lukuvuoden ajaksi kouluasuntoloihin ja he joutuivat eroon perheistään. Ibbán täytyy kysyä itseltään, mikä merkitys saamelaisuudella hänelle on.

”Saame ei ollut minulle vain kieli muiden joukossa, se ei tuntunut samalla tavalla vieraalta kuin muut kielet, mutta vieras se oli, villi kuin joki.”

Genres: Historical Fiction, Finnish Literature

287 pages, Hardcover

First published March 20, 2024

Reviews

[Mari F · Rating 4 out of 5]

Ajoittain hiukan liian opetus- ja luettelomainen, mutta sitäkin tärkeämpi ja koskettava tarina supertärkeästä aiheesta.

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

Saamelaisten kohtelusta on syytä pitää Suomessa meteliä. Inga Maggan Puolikas kertoo saamelaisuudesta, saamen kielistä ja perheiden kipeistä valinnoista, kun sota-aika ja suomalaistamistoimet ovat vaikeuttaneet elämää.

Kirjan päähenkilö, Ibbá, on puolikas: isä on saamelainen, äiti suomalainen. Isä ei kuitenkaan puhu tyttärelleen saamea ja tämä puolikas itsestä on kurottava kiinni saamelaisyhteisön ja suvun avulla Tampereella. Kun Ibbá kuulee setänsä ja kummitätinsä tarinat ja isäkin kertoo vaiheistaan, alkaa selvitä, miksi omaa kulttuuria ei ole ollut helppo säilyttää.

Edellisten saamelaissukupolvien koulukokemukset ovat traumaattisia, koska omasta kielestä ja kulttuurista on opittu tuntemaan häpeää.

Vähemmistöpolitiikka vaikuttaa ihmisten kohtaloihin. Saamen kielen ja kulttuurin tukeminen ja arvostaminen sekä historiasta puhuminen ovat koko Suomen asia. Puolikkaasta opin jo paljon asioita, joista en tiennyt mitään. Haluan tietää lisää.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

3.5
ihan taiten kahdessa aikatasossa kulkeva romaani saamelaisista pakkosuomalaistamisen aikaan ja nyt, jäljet sieltä tähän. kieli oli makuuni hivenen suoraviivaista ja tarina kaunis mutta tuttu. jos saamelaisuus on vierasta, tämä toimii hyvänä oppaana jos ei syihin, niin seurauksiin.

[vaippa1 · Rating 5 out of 5]

Mulle tää osu just oikeeseen paikkaan ja tunnistin tosi hyvin niitä tapoja miten saamelaisuudesta ja kielestä on niin vaikee puhua kun joillekin se saattaa olla niin kipeä paikka. Eri ihmisillä on erilaiset kokemukset asuntolakouluista. Toisilla tosi vaikeat ja toiset ei edes halua myöntää että mitään ois ollut vikana. Tää kirja kuvas tähän mennessä parhaiten sitä miten moneen asiaan suomalaistamispolitiikka on vaikuttanu, miten syvälle se on mennyt et yhteisön sisällä rakoilee.

Mielenkiintosta myös oli lukea tätä, kun vähän aikaa sitten luin Siiri Magga-Miettusen ”Siirin kirja”n, niin molempien osittainen sijoittuminen Kutturaan oli tosi mielenkiintosta lukea, ja kirjoissa tais ollakin samoja tilanteita.

[Inka Partanen · Rating 2 out of 5]

Tarina on hieno ja tieto & ymmärrys saamelaisesta kulttuurista valtavan kiehtovaa. Valitettavasti heikko, jotenkin koulukirjamainen kerronta pilaa lukukokemuksen. Opin joskus jostain kirjoitusoppaasta, että amatöörikirjoittajan tunnistaa johtolauseista. Hyvän kirjoittajan ei tarvitse koko ajan kertoa, miten puhuja muistaa, ilahtuu tai vaikka yllättyy, kuten tässä kirjassa. Kun oikeaa asiaa on näin paljon, riittäisi, että näyttää. Liiallinen kuvailu eivät kanna tarinaa, vaan päinvastoin.

[Eija Toiviala · Rating 2 out of 5]

Romaani saamelaisuudesta ja omista juurista. Mutta kirja on enemmän tietokirja kuin romaani. Päähenkilön kasvutarina siinä on, mutta kaikki tieto on kuin päälleliimattu. Henkilöt eivät tule lähelle.

[Koskinen Sari · Rating 5 out of 5]

Kirja on sellainen, joka kyllä herättää monenlaisia tunteita. Ei pelkästään surua ja vihaa, mutta myös toiveikkuutta. Oli mielenkiintoista nähdä tuossa kirjassa kaksi eri aikatasoa, koska se sai ymmärtämään entistä enemmän niitä seikkoja, mitä mm. Heaika, päähenkilön isä sisaruksineen joutuivat 1950-luvun Suomessa ja Lapissa kokemaan. Ja on huomattavasti kiehtovampaa lukea kirja, jossa yhdistyy periaatteessa eri aikatasojen kautta yksi yhtenäinen kuva Suomessa asuvan vähemmistökansan historiasta.

Kirja kuvaa varsin selkeästi monia teemoja eikä niistä vähäisimpinä voida pitää suomalaistamispyrkimyksiä, saamelaislasten koulutuksen armottomuutta mutta myös saamelaisen omanarvontunnon ja kulttuuri nousua 1970-luvulta lähtien. Aikoinaan saamelaisilta on kielletty puhumasta kieltään, oli kyseessä sitten pohjoissaame, kolttasaame tai inarinsaame. Kuitenkin kirjassa tulee esille se, että myös oli eroa siinä, että mitä saamea suku puhui ja mistä oltiin, sillä kirjan perusteella vähemmistöasemassa vielä pahemmin oleva kolttasaame oli astetta "huonompaa" kuin inarinsaame tai pohjoissaame tai ainakin se tunne tuli, kun kirjassa mainittiin "ryssänsaamelaiset" jne. Ei vain siksi, että puhujia tai niitä, jotka sitä olisivat puhuneet, mikäli olisi se sallittu. Samalla heiltä kiellettiin oma kulttuuri, omat uskonnot, oma pukeutuminen, joikaaminen sekä kaikki, mikä edes vähääkin muistutti omaa kulttuuriperintöä. Tämä saamelaisten kohtelu itselle kirjassa ei periaatteessa tullut yllätyksenä, koska olen tähän samaan kulttuuriperinnön tuhoamiseen törmännyt mm. viittomakielisten kuurojen historiassa. Oli jopa vaikeaa lukea kyseistä kirjaa, kun yhtäläisyydet tulivat niin isosti silmien eteen ja pystyi vaan kuvittelemaan millaista elämä ollut 1950-70-luvuilla kyseisen aikakauden maailmassa.

Hienosti rakennettu juoni paljastaa vähä vähältä myös Ibbán juuria ja hieno tarina pitää otteessaan. Minun täytyy sanoa, että minusta kirjan ehdottomasti hienoimpia hetkiä oli Máddjá-kummin kirje Ibbálle. Kirje on täynnä surumielistä hellyttää ja lempeyttä mutta myös saamelaisuuden kokemushistoriaa ja kyseisessä vaiheessa kirjaa välittyy todella paljon tunteita. Pelkästään kyseisen kirjeen perusteella pystyy tunnistamaan tunteiden tasolla saamelaisiin kohdistuneen suomalaistamistoimenpiteiden vaikutukset. Lisäksi se kirje kertoo syvästä rakkaudesta kummin ja kummilapsen välillä.

Inga Maggalla on kyky kuvata ihmisiä ja elämää lempeästi sekä sydämellisesti vaikeista tilanteista huolimatta. Se on taito, jonka joko osaa tai sitten ei osaa. Magga on kirjoissaan osoittanut sen, sillä pidin hänen esikoisteoksestaan Varjonyrkkeilijästä jo todella paljon, mutta Puolikkaaseen rakastuin palavasti. Ja sanotaanko näin, että jopa tätä kirjoittaessa on vaikeaa pitää tunteet kurissa, sillä Puolikas jätti syvän jäljen jopa tällaiseen ihmiseen, jolla ei nimeksikään verilinjoissa ole sitä saamelaisuutta, vaikka esivanhemmat ja kaukaiset sukulaiset vaikuttaneet Lapin alueilla monissa pitäjissä. Kuitenkin koen tämän tärkeäksi kirjaksi ja nimikin kertoo niin paljon, kun miettii Ibbá ja hänen tuntemuksiaan siitä, että Tampereella ollessa kokee olevansa puolikas siinä missä Kutturassa ollessakin. Sitähän se on, kun tavallaan identiteetistä puolikas poissa tai vaiennettu. Voin tavallaan ymmärtää hahmon tuntemuksia sillä itselläni taas se venäjänkielinen identiteetti hautautunut syvälle sisimpään, koska sota-aikojen jälkeen oli mahdottomuus edes puhua venäjää kotioloissa saati yleisemmin. Ja se taas on ehkä jättänyt jälkensä myös isääni sisaruksineen ja se jätti edesmenneeseen isoäitiini vielä syvemmät arvet, kun elämänsä loppuun asti piilotti sitä osaa itsestään jopa lähipiirin läsnä ollessa.

Tulee olemaan kirjan luettua todella kiinnostavaa palata työskentelemään talveksi Saariselälle. Ehkä näen toisin silmin kyseisen alueen, kun tietää mihin Puolikas periaatteessa osittain sijoittuu. Ainakin sen sai työskennellessäni Kilpisjärvellä tämän kesän, näkemään maisemat ja niiden jylhyyden vielä toisestakin näkökulmasta, kun miettii Ibbán áhččin ja hänen sisarustensa koulumatkoja, koska kouluja ei todellakaan aina ollut lähelläkään omia kotikonnuja.

Ja mikäli tästä ei vielä tullut selväksi, niin suosittelen kyllä kaikille tätä kirjaa. Huumaavan kaunis kirja historian epäkohdista. Tällaisia kirjoja pitäisi olla useampia. Ehkä lähinnä Puolikkaan kaltainen kirja löytyy Ann-Helén Laestadiuksen kirjoittamasta Varkaudesta. Kummallekin lämpimät suositukset.

[Antoni Savander · Rating 3 out of 5]

Aihe on kiinnostava ja kurja samaan aikaan. Valkoinen ihminen on aiheuttanut niin paljon kurjuutta ja se, että ihmiset ovat niin helposti aiheuttamassa fyysistä ja henkistä tuskaa toiselle, jos saavat valtaa, on uskomaton juttu. Silti tässä tarinassa ne, joita kiusattiin, ottivat kuitenkin oppiakin, ehkä enemmän kuitenkin hyvää kuin huonoa oppia. Lapin laajuus ja luonnon läheisyys on asia, jota ei koskaan voi arvostaa liikaa. Tykkäsin kirjassa tietty Lapin luonnon kuvauksesta, sen verran kuin siihen keskityttiin, ja Tampereen tutuista paikoista. Dialogi puolestaan oli välillä vähän tönkköä. Sanasto saamen sanoille olisi voinut olla kiva lisä, mutta luulisin olleeni lopulta kärryillä siitä, mikä on isä, setä, jne saameksi.

[Katja Halonen · Rating 5 out of 5]

Sotien jälkeen saamelaisten kulttuuri ja kieli pyrittiin käytännössä hävittämään ja suomalaistamaan saamelaiset. Mahdollisuus tähän oli, kun saamelaislapset joutuivat asumaan kouluvuoden asuntolassa kaukana kotoa. Tämän käännytystyön myötä on kasvanut sukupolvi kaupunkisaamelaisia, joilta puuttuu yhteys sukunsa kieleen. Inga Magga kertoo kirjassaan kaupunkisaamelaisen naisen matkasta sukunsa kieleen ja historiaan. Rinnalla kirjassa kuljetaan koko ajan päähenkilön isän ja sisarusten tietä lapsuuden kodista kouluun ja opiskelemaan. Tykkäsin erityisesti näistä takaumista. Kirja on paitsi kaunokirjallinen teos, myös katsaus saamelaisten historiaan.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Maggan kirjoitustavassa on jotakin hyvin vilpitöntä ja suoraa, ihmisen aivoituksien moninaisuutta kunnioittavaa. Paikoin oppikirjamainen saamelaisen kulttuurin esittely voisi tuntua rasittavalta, mutta koska itse olen kiinnostunut saamelaisesta kulttuurista ja kielestä, minua se ei haitannut. Kirja ei saarnannut mistään, mutta toi esille erilaisia näkökulmia kulttuuriin ja historiaan, jokaisen itse puntaroitavaksi. Pidin kovasti.

[Sanna · Rating 4 out of 5]

Haikealla tavalla maadoittavaa kerrontaa, oman identiteetin etsimisen sanoittamista, surullista vanhojen aikojen ymmärtämättömyyden ja syrjimisen kuvausta, mutta onneksi loppua kohti toiveikkuutta herättävää saamelaisuuden elpymistä. Toimii hyvin Lapin kauneutta arvostavalle tamperelaistuneelle, vähän juurettomallekin ihmiselle, verkkaisine pohdintoineen.

[Sirkkis · Rating 4 out of 5]

Kaunokirjallinen teos, jossa oli lähdeluettelo. Olisi voinut olla sanastokin.
Lantalaiselle kirjassa oli paljon tietoa saamelaisten elinolosuhteista ja -tavoista, eri alueiden kielistä ja valtaväestön syrjivästä suhtautumisesta heihin.

[Jenni]

Arvostelu Tulvaan 2/24.

[Vilhelmiina · Rating 4 out of 5]

Tosi mielenkiintoista ja mukavaa luettavaa. Ulkosuomalaisena en tiennyt juuri mitään saamelaiskulttuurista tai -historiasta suomessa ja muualla, tämä oli hyvä lähtöpaikka.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Inga Maggan Puolikas kertoi saamelaisten elämästä sodan jälkeen ja nykyaikaisena kaupunkisaamelaisena. Pidin valtavan paljon menneisyyden kuvauksista, joissa päähenkilön isä Heaika sisaruksineen kulki kouluissa milloin missäkin Lapin koulussa oli tilaa. Syrjäisten kylien saamelaisia koululaisia pidettiin heittopusseina, eikä mietitty sitä, että miten pitkä matka kotiin oli, useampi peninkulma, tai vielä enemmän.

Suomen koululaitos, päättäjät ja opettajat tekivät rumaakin rumemman teon sodan jälkeen, kun päättivät suomalaistaa saamelaiset. Heiltä kiellettiin omat kielet, pohjoissaame, kolttasaame ja inarinsaame. Samalla heiltä kiellettiin oma kulttuuri, omat uskonnot, oma pukeutuminen, joikaaminen jne.

Inga Maggan isä ja isän suku ovat saamelaisia. Puolikas nostaa esille saamelaisten kokemia kipukohtia sodan jälkeen. Kipukohtia, jotka koskettavat tänäkin päivänä suvun nuorimpia jäseniä. Kun puhuttu kieli erottaa muusta suvusta. Oman sydämen puuttuvat sanat.

[Maria · Rating 4 out of 5]

Tää oli tärkeä kirja. Opin paljon saamelaisista, kielestä ja miten saamelaisten asiat on Suomessa eri aikoina olleet. Ajatuksia herättävää toki, että tiesin entuudestaan niin vähän. Kaunokirjallisessa teoksena paikoin vähän kömpelö ja tuli mieleen, että oliko tää oikeastaan enemmän autofiktio. Mut lämpimästi kannustan, lue! Eipä meillä liikaa kirjoja saamelaisista ole.