Vedestä ja surusta

by Salli Kari

Nainen saapuu Islantiin viettääkseen kaksi kuukautta pikkuruisessa Laugarvatnin kylässä. Vastassa on taiteilijaresidenssi vanhassa hampurilaisravintolassa, veden äkilliset olomuodot sekä mannerlaattojen saumoista purkautuvat muistot. Matka limittyy sairauskertomuksen kanssa, kun 27-vuotiaana sairastettu pahanlaatuinen rintasyöpä nousee menneisyydestä uudelleen koettavaksi. Radikaalien hoitojen keskellä nainen suunnittelee hautajaisiaan ja opettelee vieraaksi muuttunutta kehoaan. Mutta sitten pitäisikin elää kokonainen elämä.

Vedestä ja surusta on tarina luopumisesta ja rajallisuudesta, sattumanvaraisuudesta ja vääjäämättömyydestä. Islannin karu luonto laajenee kuvaukseksi ihmismielestä, kerronnan lempeä ote kylvettää ja hoitaa.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Audiobook

227 pages, Hardcover

First published August 15, 2024

Reviews

[Vehka Kurjenmiekka]

Rakastan Salli Karin tapaa kirjoittaa, mitäpä sitä muuta sanomaan.

[Elina Mäntylammi · Rating 4 out of 5]

Liikutuin, ja samastuin vahvasti Salli Karin teokseen, jossa minäkertoja kertoo sairastumisestaan rintasyöpään 27-vuotiaana. Hoitoprosessin muisteleminen limittyy Islannin matkan kanssa. Siellä mukana on vesi, joka hoitaa sielua ja ruumista, ja jonka varaan on uskallettava heittäytyä.

Moni asia kirjassa tuntui tutulta. "Olen selvinnyt säikähdyksellä. Niin kai sanotaan, kun jäädään henkiin. Mutta kuinka selvitä siitä säikähdyksestä?"

Päähenkilö kokee kaikki hoidon vaiheet, joissa keho muuttuu, pelottaa, mieli masentuu. Ei ihme, että itku on herkässä, eikä tunne itseään. Toisaalta tuntee suurta riemua luonnosta, elämästä.

Islantilaisen taiteilijaresidenssin naiset kannattelevat toisiaan. Eri-ikäisten naisten yhteys on yhtä hoitavaa kuin vesi. Vedestä ja surusta on lohduttava ja elämänmakuinen, hyvin riisuttu kuvaus elämästä, joka eletään kuten se eteen tulee, niillä tunteilla, joita tunnetaan.

[Laura · Rating 3 out of 5]

Kaunis ja jollain omalla tavallaan hento romaani Islannista, traumasta ja rintasyövästä. Nuoruudesta, jonka luona vierailee kuolema, loppuelämästä, joka alkaa aivan liian aikaisin.

[Anne Dahl · Rating 2 out of 5]

lähempänä kahta puolta.
Ihan hyvä, mutta jotain tärkeää jäi itseltäni puuttumaan. Ehkä kaikki oli ihan liian hiottua, tyyliteltyä niin, etten löytänyt ’hienouden’ alta tunnetta (samanmoista tunnetta huomaan tunteeni joissain muissakin tämän syksyn uutuuskirjoissa). Koskettava aihe, mutta en koskettunut.
Oma vikani varmaan.

[Susa · Rating 3 out of 5]

Lempeä, kuin pehmeässä vedessä uisi.

[Mari / 1001 kirjaa · Rating 4 out of 5]

Luulen että yhden tähden vei pois jokin niin henkilökohtainen, etten voi sitä tähän edes kirjoittaa.

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Vedestä ja surusta on itselleni vaikean lajin, autofiktion, tyyppiesimerkki. Omaelämäkerrallinen romaani siitä, millaista on sairastua hyvin nuorena rintasyöpään, parantua siitä, mutta kantaa kuitenkin kuolemanvakavan taudin taakkaa loppuelämänsä mukanaan.

Salli Kari kertoo tässä kirjassa siis oman sairasmatkansa tarinan. Kirjan luvut vuorottelevat seitsemän vuoden takaisen sairastumisen kuvauksien sekä nykyhetken välillä. Nykyhetkessä ollaan Islannissa, Gullkistanin residenssissä, johon on eri syistä saapunut erilaisia naisia ympäri maailmaa.

Itselleni Karin tarina jää etäiseksi, enkä oikein tiedä miksi. Ehkä siksi, että tuntuu kuin kirja ei olisi kirjoitettu minulle vaan hänelle itselleen. Ja sitten kuitenkin kaikki mitä hän kertoo, tuntuu liian silotellulta ja toimitetulta, ikään kuin hän olisi sittenkin viime hetkellä päättänyt laittaa maitolasin minun, lukijan, ja oman kokemuksensa väliin.

[Anita Varsa · Rating 5 out of 5]

Itselleni merkityksellinen kirja monella tapaa. Pidin hurjasti tavasta ilmaista asiat, minkä lisäksi Islannin kuvaus toi mieleen omat viimeaikaiset kokemukset, mutta, mikä tärkeintä, kirjasta välittyvä kuva maailmasta, elämästä, kuolemasta ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta sykähdytti, kosketti.

Ilman luonnon asettamaa mittakaavaa voisi luulla suuriksi suruja.

[Veera · Rating 5 out of 5]

Kauniisti kirjoitettu. Teksti soljuu hyvin, helppo ja nopea lukea.

[Salla Hiltunen · Rating 3 out of 5]

Kauniisti kirjoitettu omaelämäkerrallinen romaani rintasyöpään sairastumisesta alle kolmekymppisenä. Pidin runollisesta kielestä, hienoista luontokuvauksista ja melankolisesta tunnelmasta. En yllättyisi enkä pahastuisi, jos Salli Karilta ilmestyisi joskus myös runoteos.

[Heidi · Rating 2 out of 5]

2.5
Makuuni liian lyyrinen kieli, josta en saanut otetta. Nuori syöpäsairas on toki aiheena hurja ja Islanti miljöönä kiehtova.

[Mervi Murtonen · Rating 5 out of 5]

Ihana yllätyshelmi, sattumalta käsiin osunut aarre! Vaikka en ole kokenut rintasyöpää enkä käynyt Islannissa, samaistuin täysin tarinaan ja kuljin kertojan mukana laavakentillä ja Syöpiksen käytävillä. Kari kirjoittaa taitavasti, keksii osuvia ja tuoreita kielikuvia, käyttää listoja luontevasti ja kuljettaa tarinaa taitavasti n. 7 vuoden aikaikkunassa ja kahden maan miljöössä.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Kaunis ja haikea.

Rakastin Islanti-kuvausta ja tapaa, jolla vettä kuvattiin.

Kahden aikatason kuvaus toimi ja tarina eteni soljuvasti eteenpäin.

[Olivia · Rating 5 out of 5]

itkin ainaki puolet ajast ku luin tätä, sikahyvä

[Fede]

Välillä on vaikea sanoa lukeeko jonkin kirjan juuri oikealla hetkellä vai herättääkö kirja ne kokemukset ja mietteet, joiden luulee kuuluvan hetkeen. Nimestä huolimatta ei Vedestä ja surusta minusta hirveästi käsittele surua. Tämä kertonee jotakin allekirjoittaneesta. Sen sijaan se kuvaa hyvin hätää ja ahdistusta sekä erityisesti hoivaa. Juuri erilaiset hoivan kuvaukset ja kokemukset jäävät minulle eniten mieleen. Vedestä ja surusta on myös ansiokkaan kehollinen. Siitäkin nautin. Kirjassa valtaosa hahmoista on naisia ja pitkin matkaa huomasin miettiväni elämässäni läsnä olevia ja olleita naisia uusillakin tavoilla. Mietin mitä olen heiltä saanut ja edelleen saan ja toisaalta mitä ajattelen antavani heille tai toivovani heidän minusta saavan. Kaiken kaikkiaan en osaa sanoa onko Vedestä ja surusta missä määrin hyvä kirja, mutta olen kiitollinen, että se osui omalle kohdalleni. Saattaa olla, että palaankin sen äärelle vielä.

[Elina Mäkitalo · Rating 1 out of 5]

Ei ollut minun juttuni. Ainoan tähden sai paikka, jossa kirjaa kirjoitettiin ja sen maisemien kuvaus. Mutta itse tarina jätti minut kylmäksi, vaikka aihe oli niinkin raskas. Joku olikin arvioinnissaan kirjoittanut, että teksti oli liian hiottu eli sellaiset säröt ja ihmisyys ei näkynyt tekstissä. Rankka tarina ja ihmiset kokevat asioita eri tavoin, mutta koin kirjan myös hieman marttyyrimaiseksi. Tarkoitan sitä tunnetta, joka minulle tuli kirjoittajasta eli hän on ainoa joka on koskaan ikinä kokenut mitään yhtä vakavaa ja kukaan muu ei ole päässyt yhtä lähelle ja vain hän tarvitsee kaiken sympatian ja empatian mitä on tarjolla. Tämä tunne siis tuli itselle. Muut voivat kokea asian eri tavoin tietenkin.

[Tarina · Rating 5 out of 5]

En yleensä tykkää lukea Islannista, etenkään jos kirjoittajat eivät ole sieltä kotoisin, sillä usein tekstiin päätyy turhan paljon eksotisointia. Tämä kirja sen sijaan sanoitti aika paljon omia tuntemuksiani saaresta ja siellä säännöllisesti käymisestä melkein kymmenen vuoden ajalta. Lisäksi tässä käsitellään nuorena vakavasti sairastumista, aihe, joka on valitettavan tuttu myös omassa lähipiirissä. Kaunis kirja kaiken kaikkiaan.

[Erja · Rating 5 out of 5]

Kaunista tekstiä, pysäyttäviä lauseita. Pidin kovasti.

[Noah]

░░░░░░░░░░░░▄▄
░░░░░░░░░░░█░░█
░░░░░░░░░░░█░░█
░░░░░░░░░░█░░░█
░░░░░░░░░█░░░░█
███████▄▄█░░░░░██████▄
▓▓▓▓▓▓█░░░░░░░░░░░░░░█
▓▓▓▓▓▓█░░░░ Dalkey, ░░░░░█
▓▓▓▓▓▓█░Translate This░░░█
▓▓▓▓▓▓█░░░░Please!░░░░░█
▓▓▓▓▓▓█░░░░░░░░░░░░░░█
▓▓▓▓▓▓█████░░░░░░░░░█
██████▀░░░░▀▀██████▀

[siiri · Rating 4 out of 5]

musta tuntuu, että oon lukenut useita kirjoja, joissa surullinen nainen matkustaa yksin saarelle ja kirjoittaa kaikesta siitä kauniista, mitä hän ympärillään näkee ja kokee. joka kerta nämä kirjat on osunut mussa johonkin tärkeään ja kipeään kohtaan. niin myös vedestä ja surusta.

[Laura · Rating 4 out of 5]

”Ilman luonnon asettamaa mittakaavaa voisi luulla suuriksi suruja.”

[Ville Verkkapuro]

Sad, important, peer support. Illness and injustice, beautifully written, beautiful landscape of Iceland.

[Sibilla · Rating 5 out of 5]

tuli huimaava kirjottamisenhimo tästä, haluaisin tehä jotain yhtä kaunista... <3

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Nainen saapuu Islantiin pieneen ja hiljaiseen Laugarvatnin kylään, jossa ei ole juuri mitään. Siellä on kuitenkin Gullkistan, taiteilijaresidenssi, johon nainen on päässyt kahdeksi kuukaudeksi. Tavoitteena oli viettää aikaa syrjässä, vailla tapahtumia. Siihen Laugarvatn vaikuttaisi olevan juuri oikea paikka.

Taustalla on traumaattinen kokemus seitsemän vuoden takaa: rintasyöpädiagnoosi nuorena, vain 27-vuotiaana. Pahanlaatuinen kasvain, kuolemanvakava sairaus. Kokemus, joka repii kaiken entisen uuteen uskoon. Tätä kokemusta nainen on Gullkistanissa prosessoimassa, toiveenaan saada kenties jotain kirjoitettua.

Islannissa ei ehkä kovin paljon tulosta synny, mutta tulipahan lopulta tämä kirja. Vedestä ja surusta on vahvasti omaelämäkerrallinen romaani, joka nousee vahvasti teatterilavastaja ja kokonaisvisualisti Salli Karin omista kokemuksista. Se on kirja, jossa ei päällisin puolin tapahdu kovin paljon, mutta jolla on rikas sisäinen elämä.

Fay kysyy, onko minulla puolestani jokin erityinen syy ja vastaan, että kirjoittaakseni, vaikken oikeastaan edes ole kirjoittaja. Viime aikoina en oikein ole tiennyt mikä olen. Olen kirjoittanut kivistä ja uimisesta ja vuoresta ja korpeista. Ja sitten asioista, joiden luulin jo kadonneen, jääneen kauas menneisyyteen, mutta jotka ovatkin läsnä äkillisesti kuin näkisin ne ensikertaa.

Kari kuljettaa tarinaa vuorotellen kahdella aikatasolla: on nykyhetki Islannissa, tunnelmointi tulivuorisaaren maisemissa, sekalainen jutustelu residenssin muiden asukkaiden kanssa, ja toisaalta mennyt sairastamisen aika, pitkä matka diagnoosista sairastamiseen, hoitoihin, leikkauksiin, parantumiseen. Matka ei ollut helppo ja Kari osoittaa, miten vaikeaa tällaisen sairastumisen kaltaisesta järkytyksestä on päästä yli.

Vedestä ja surusta on viehättävä, kauniisti kirjoitettu sairaskertomus ja matka omien muistojen ja kokemusten äärelle. Islanti tarjoaa tarinalle kauniit puitteet, ja epäilemättä Vedestä ja surusta käy hieman matkailumainoksestakin. Gullkistaniin on jatkuva avoin haku eri alojen taiteilijoille ja akateemikoille, joten hakemusta vain vetämään, jos tämä osuus Salli Karin kokemuksista kiinnostaa.

[Hanna · Rating 5 out of 5]

Salli Karin Vedestä ja surusta on minun kirjani - niin kirjani, ei suinkaan tarinani! Se tuli vastaan etsiessäni vesiaiheista luettavaa kesääni. Teos ylitti kaikki odotukseni ja sen nimi ja kansikuva saivat täyttymyksensä.

Romaanin sanoin (s. 217) se on ”Luopumisen tarina, sattuman ja vääjäämättömän kilpaleikki. Ei mitään sen traagisempaa. Tämä ei ole mikään ainutlaatuinen kertomus. Tämä toistuu joka hetki, jokaisella hengenvedolla.” Romaani kertoo kirjoittajan sairastumisesta rintasyöpään alle 30-vuotiaana ja retriittimäisestä matkasta Islantiin 7 vuotta myöhemmin. Islannin luonto luo kehykset kaikelle koetulle. Kirjoittaja kuvaa niin ulkoista kuin sisäistäkin maisemaansa hengästyttävän ilmaisu- ja aistivoimaisella kielellä, yhtä aikaa terävästi ja runollisesti. Romaani onnnistuu myös eleettömänä syöpämatkan kuvauksena.

Vedestä ja surusta on romaani, joka ansaitsisi paikkansa kirjahyllyssäni. Niin se onnistui koskettamaan. Viimeinen virke kiteyttää romaanin: ”Ilman luonnon asettamaa mittakaavaa voisi luulla suruja suuriksi.”

[Janna]

"Juuri nyt meri on niin tyyni, että sitä katsellessa tuntuu kuin ongelmaa ei olisi. Kuvittelen mielen kuohuvaa osaa, sitä äänekästä pintakerrosta, joka vaahtoaa ja riehuu. Liian usein tulee katsoneeksi parin sentin syvyyteen luullen sitä kokototuudeksi, vaikka ihminen on Mariaanien hauta, ytimeen asti auki.
Koetan antaa itseni olla, tyyntyä meren lailla. Hetken olen veden liike. Olen kohoaminen, olen putoaminen, olen ryöppy. Olen tyyni, olen rengas, olen peili. Olen kirkas, olen syli, olen tumma. Veden upottava huoma, veden hukuttava helma."

[Liina Kutja · Rating 4 out of 5]

Sairastuttuaan rintasyöpään alle 30-vuotiaana kertojan on tutustuttava uuteen versioon itsestään – sellaiseen joka pelkää kuolevansa. Teos ei järisyttänyt, mutta se on herkkä tutkielma kuolevaisuudesta ja siitä, miten fysiologisen parantumisen jälkeen ihmisillä on pitkä matka oppia tuntemaan uusi kehonsa ja parannella sisäiset haavat. Lisäksi Islanti on kaunis miljöö ja premissi vedestä osana surun käsittelyä toteutuu läpi teoksen.

[Milla M · Rating 5 out of 5]

Yksi kauneimmista kirjoista pitkiin aikoihin.

”Kuvittelen mielen kuohuvaa osaa, sitä äänekästä pintakerrosta, joka vaahtoaa ja riehuu. Liian usein tulee katsoneeksi parin sentin syvyyteen luullen sitä kokototuudeksi, vaikka ihminen on Mariannen hauta, ytimeen asti auki.”

”Kuollut kuin kivi, sanotaan.
Mutta eihän kivi ole kuollut, se ei vain elä ihmisyyden sykliä. Ei ihminen kelpaa kelloksi kaikelle. Ajattelen veden, tuulen ja kiven aikaa.
Sitäkö ihmiset kutsuvat kuolemaksi?”

❤️❤️❤️

[Emmi K · Rating 3 out of 5]

Haluaisin kuvailla tätä jollakin vetisellä sanalla. Vellova. Virtaava?

Noin yleisesti rakastan naisten matkakirjoja. Maisemaa, mielenmaisemaa, sielunmaisemaa.

Olen käynyt Islannissa kerran ja kaipuu sen raakaan kauneuteen näyttää jääneen pysyväksi. Jospa itsekin pääsisin jonain päivänä Gullkistanin residenssiin kirjoittamaan!

[Cecilia Ollikainen · Rating 4 out of 5]

voi miten kauniisti kirjoitettu, paikoittain surumielinen, herkkä ja koskettava. rankka aihe, mutta kirjailijan upea taito luoda tekstistä hyvin kevyttä kaiken raskauden keskellä. tunnelma oli hyvin pysähtynyt ja käsinkosketeltava. hieno yhdistelmä syövästä selviytymistä ja islannin kaunista ympäristöä.