What do you think?
Rate this book
Ysit
”Se ois kaikkein pahinta. Olla vaan se fiksu, hiljanen tyttö.”
Häikäisevän aito ja ihana kuvaus nuoruudesta - ajasta, jolloin elämässä tapahtuu oikeasti vähän, mutta kaikki tuntuu merkitykselliseltä.
Eve aloittaa ysiluokan muutoksennälkäisenä. Hän juo jäälattea parhaan kaverinsa kanssa Stokkalla, puhuu öisin protulla tapaamansa varatun pojan kanssa, himoitsee Justin Bieberiä ja on vastentahtoisen ihastunut luokkakaveriinsa. Ympäröivän todellisuuden tarjoamat mahdollisuudet vaikuttavat rajallisilta, ja Eve yrittää hahmottaa omaa rooliaan suhteessa kavereihinsa, jotka tuntuvat haluavan elämältään ihan eri asioita.
Viimeinen peruskouluvuosi pitää sisällään häpeää, oivalluksia, himoa ja vaivihkaista kasvua: Eve haluaa vihdoin tulla nähdyksi.
Häikäisevän aito ja ihana kuvaus nuoruudesta - ajasta, jolloin elämässä tapahtuu oikeasti vähän, mutta kaikki tuntuu merkitykselliseltä.
Eve aloittaa ysiluokan muutoksennälkäisenä. Hän juo jäälattea parhaan kaverinsa kanssa Stokkalla, puhuu öisin protulla tapaamansa varatun pojan kanssa, himoitsee Justin Bieberiä ja on vastentahtoisen ihastunut luokkakaveriinsa. Ympäröivän todellisuuden tarjoamat mahdollisuudet vaikuttavat rajallisilta, ja Eve yrittää hahmottaa omaa rooliaan suhteessa kavereihinsa, jotka tuntuvat haluavan elämältään ihan eri asioita.
Viimeinen peruskouluvuosi pitää sisällään häpeää, oivalluksia, himoa ja vaivihkaista kasvua: Eve haluaa vihdoin tulla nähdyksi.
288 pages, Hardcover
Published March 25, 2024
3 people are currently reading
89 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 28 of 28 reviews
April 7, 2024
Ysit on nuortenromaani, joka aukeaa ja osuu varmasti parhaiten vähän ysejä vanhempiin nuoriin, jotka voivat jo katsoa pienen etäisyyden päästä yläasteen loppua. Vaikka omasta yläasteajastani on vuosikymmen jos neljäskin ja rapiat, saatoin hyvin tuntea ja tunnistaa tuon ajan. Kihelmöivän ja kiristävän ajan, jolloin tuntui, että kaiken pitää muuttua.
Aloitetaan lopusta, siitä, kun Eve sanoo Sannille kirjoittavansa jotain, joka ”ei koskaan menisi Teakissa läpi…hävyttömän tyttömäisen jutun”. Hävyttömän tyttömäinen juttu on todellisuudessa yhteiskunnallinen teko, jolla Auranheimo nostaa 15-vuotiaat tytöt päähenkilöinä ja toimijoina esiin. Tyttöjen välinen ystävyys on kirjassa keskeisellä sijalla, ja sitä Auranheimo kuvaa varsin realistisesti.
Voisi ajatella, että Yseissä on kyse aivan uudenlaisesta tyttökirjallisuudesta. Se, mitä tytöt tuntevat, ajattelevat, toivovat ja kokevat, on itsestäänselvästi arvokasta eikä yhtään hävettävää tai noloa. Meikit, vaatteet, miten tukka on, idolit, musiikkimaku - kaikki asioita, joiden on annettu ymmärtää olevan turhia ja pinnallisia, ovat osa kasvamista, omaksi itseksi tulemista ja maailman rakentamista. Suuret korvarenkaat vaihtuvat pieniin renkaisiin ja lopulta korvassa on hakaneula ja itsenäiset, ympäristöstä erottuvat ajatukset alkavat saada muotoa. Hauska, rento ja uskottava tottakai, mutta ennen kaikkea tärkeä kirja.
Romaanin tytöt elävät varsin suojattua elämää eteläisessä Helsingissä. On virkistävää, että kaikilla menee hyvin, tuskaisesta kusessa olemisesta huolimatta. Ysi-vuosi kuluu jopa vähän klaustrofobisesti Stokkan sisustusosaston penkin, koulun ja kotien muodostamassa kolmiossa. Mutta mikäs siinä - Helsinki saa tässä uuden kaupunginosaromaanin postinumeroalueille 00140-00100. Yläasteen lopulla horisontti laajenee ja alkaa tuntua mahdolliselta ja väistämättömältä pakolta irrottautua tutuista ympyröistä.
Aloitetaan lopusta, siitä, kun Eve sanoo Sannille kirjoittavansa jotain, joka ”ei koskaan menisi Teakissa läpi…hävyttömän tyttömäisen jutun”. Hävyttömän tyttömäinen juttu on todellisuudessa yhteiskunnallinen teko, jolla Auranheimo nostaa 15-vuotiaat tytöt päähenkilöinä ja toimijoina esiin. Tyttöjen välinen ystävyys on kirjassa keskeisellä sijalla, ja sitä Auranheimo kuvaa varsin realistisesti.
Voisi ajatella, että Yseissä on kyse aivan uudenlaisesta tyttökirjallisuudesta. Se, mitä tytöt tuntevat, ajattelevat, toivovat ja kokevat, on itsestäänselvästi arvokasta eikä yhtään hävettävää tai noloa. Meikit, vaatteet, miten tukka on, idolit, musiikkimaku - kaikki asioita, joiden on annettu ymmärtää olevan turhia ja pinnallisia, ovat osa kasvamista, omaksi itseksi tulemista ja maailman rakentamista. Suuret korvarenkaat vaihtuvat pieniin renkaisiin ja lopulta korvassa on hakaneula ja itsenäiset, ympäristöstä erottuvat ajatukset alkavat saada muotoa. Hauska, rento ja uskottava tottakai, mutta ennen kaikkea tärkeä kirja.
Romaanin tytöt elävät varsin suojattua elämää eteläisessä Helsingissä. On virkistävää, että kaikilla menee hyvin, tuskaisesta kusessa olemisesta huolimatta. Ysi-vuosi kuluu jopa vähän klaustrofobisesti Stokkan sisustusosaston penkin, koulun ja kotien muodostamassa kolmiossa. Mutta mikäs siinä - Helsinki saa tässä uuden kaupunginosaromaanin postinumeroalueille 00140-00100. Yläasteen lopulla horisontti laajenee ja alkaa tuntua mahdolliselta ja väistämättömältä pakolta irrottautua tutuista ympyröistä.
April 17, 2024
Hauskoja nostalgian rippeitä itselle, en tiedä miten hyvin uppoaisi nykyteiniin. Lukujen asukuvaukset niin sanotusti on point. Vähän aikalaiskuva on kuitenkin ruusuinen, en muista että kukaan olisi yläkoulussa ollut näin tiedostava. Luokkatietoisuus, nykypäivän feministiset ajatusmallit, kulttuurisen omimisen käsite, sateenkaariasiat, ympäristöasiat ja monet muut eivät todellakaan olleet yleisesti näin tunnustettuja kuin tässä jotenkin annetaan ymmärtää.
Oikeastaan tuntuu, että hahmot ovat nykypäivän teinejä sijoitettuna 2013 vuoden miljööseen.
Oikeastaan tuntuu, että hahmot ovat nykypäivän teinejä sijoitettuna 2013 vuoden miljööseen.
July 7, 2025
Johanna Auranheimon "Ysit" (Tammi, 2024) kertoo Eve-nimisen tytön viimeisestä peruskouluvuodesta eli tarkemmin sanottuna noin kymmenen vuoden takaisista tapahtumista, jolloin Facebook toimi teinienkin pääasiallisena somekanavana ja Justin Bieber oli maailman kuumin mies.
Nostalgia siis paistaa rivien välistä, tiedä miten nykyteineihin moinen uppoaa, mutta ainakin itse lähdin itse lukemaan kirjaa vähän huonosta lähtöruudusta. Olin auttamatta liian vanha löytämään kirjasta nostalgista tarttumapintaa omaan nuoruuteeni, enkä muutenkaan osannut samaistua tämmöiseen - kirjailijaa suoraan lainaten - hävyttömän tyttömäiseen juttuun", jossa jokaisen luvun aluksi luetellaan mitä on päällä ja millaiset meikit on maalattu naamaan.
Kovin paljon kirjassa ei tapahdu, eikä tarinaa eteenpäin vievää jännitettä pääse pahemmin syntymään, mikä alkoi jossakin vaiheessa jo vähän tympäistä tämmöistä juonivetoisen kirjan ystävää.
Nuorisolaiskuvausta on kyllä kehuttu aidoksi ja realistiseksi, mutta minusta kaikki henkilöt olivat sangen rasittavia ja tympeitä tyyppejä, jotka puhuivat toisilleen harvinaisen ikävästi. Evestä on sentään tehty tosi tiedostava hahmo, jopa siinä mittakaavassa, että oikeaoppinen julistaminen alkaa tuntua pikkuisen epäuskottavalta ja anakronistiselta. Seksistä ja alituisesta panetuksesta puhutaan suorasukaisesemmin kuin monissa muissa nuortenkirjoissa, mikä on sinänsä ihan mainio juttu.
Viimeisessä luvussa tehdään aikahyppy neljän vuoden päähän, jolloin ollaan "kaikki mustissa ja hyvin pukeutuneita ja kovaäänisiä ja sit ruvetaan puhumaan seksistä ja taiteesta viilenevällä terdellä", ja ainakin tätä keski-ikäistä setää naurattaa, koska enää en voi olla varma luiskahtaako teksti siinä vaiheessa jo parodian puolelle. Samalla suunnitellaan yhdeksännestä luokasta kertovan kirjan kirjoittamista, mikä pistää tietysti pohtimaan, voisiko Eve olla jonkinlainen kirjailijan omakuva.
En usko löytäväni tälle työkäyttöä, mutta olisin kiinnostunut kyllä tietämään, mitä nykyteinit tämmöisestä nuorisokuvauksesta ovat mieltä. Itse voisin tyrkätä sen jonkun alle kolmekymppisen käteen, joka haluaa muistella omia lukiovuosiaan.
Nostalgia siis paistaa rivien välistä, tiedä miten nykyteineihin moinen uppoaa, mutta ainakin itse lähdin itse lukemaan kirjaa vähän huonosta lähtöruudusta. Olin auttamatta liian vanha löytämään kirjasta nostalgista tarttumapintaa omaan nuoruuteeni, enkä muutenkaan osannut samaistua tämmöiseen - kirjailijaa suoraan lainaten - hävyttömän tyttömäiseen juttuun", jossa jokaisen luvun aluksi luetellaan mitä on päällä ja millaiset meikit on maalattu naamaan.
Kovin paljon kirjassa ei tapahdu, eikä tarinaa eteenpäin vievää jännitettä pääse pahemmin syntymään, mikä alkoi jossakin vaiheessa jo vähän tympäistä tämmöistä juonivetoisen kirjan ystävää.
Nuorisolaiskuvausta on kyllä kehuttu aidoksi ja realistiseksi, mutta minusta kaikki henkilöt olivat sangen rasittavia ja tympeitä tyyppejä, jotka puhuivat toisilleen harvinaisen ikävästi. Evestä on sentään tehty tosi tiedostava hahmo, jopa siinä mittakaavassa, että oikeaoppinen julistaminen alkaa tuntua pikkuisen epäuskottavalta ja anakronistiselta. Seksistä ja alituisesta panetuksesta puhutaan suorasukaisesemmin kuin monissa muissa nuortenkirjoissa, mikä on sinänsä ihan mainio juttu.
Viimeisessä luvussa tehdään aikahyppy neljän vuoden päähän, jolloin ollaan "kaikki mustissa ja hyvin pukeutuneita ja kovaäänisiä ja sit ruvetaan puhumaan seksistä ja taiteesta viilenevällä terdellä", ja ainakin tätä keski-ikäistä setää naurattaa, koska enää en voi olla varma luiskahtaako teksti siinä vaiheessa jo parodian puolelle. Samalla suunnitellaan yhdeksännestä luokasta kertovan kirjan kirjoittamista, mikä pistää tietysti pohtimaan, voisiko Eve olla jonkinlainen kirjailijan omakuva.
En usko löytäväni tälle työkäyttöä, mutta olisin kiinnostunut kyllä tietämään, mitä nykyteinit tämmöisestä nuorisokuvauksesta ovat mieltä. Itse voisin tyrkätä sen jonkun alle kolmekymppisen käteen, joka haluaa muistella omia lukiovuosiaan.
May 19, 2024
Voi, miten raikas Johanna Auranheimon nuortenromaani Ysit (Tammi, 2024) on! Kirja on upealla tavalla feministinen, ja Eve on mahtavalla tavalla tiedostava päähenkilö. Olisinpa ollut yhtä skarppi ysiluokkalaisena!
Viimeinen vuosi peruskoulussa alkaa. Eve elää kutkuttavaa elämänvaihetta, jossa kaikki on murroksessa ja kuitenkin vielä hetkeksi pysähtynyt paikoilleen. Mitään ei oikein tapahdu, mutta hetkellä minä hyvänsä voisi tapahtua. Arkea rytmittävät ihastukset, protuleirikaveri Joosuan viestit, koulupäivät, piirtäminen ja ystävät.
Joosuan kautta kuvataan kaamealla, ahdistavalla ja hemmetin tunnistettavalla tavalla sitä, miten tyttöjä yritetään kontrolloida: sun ei pitäisi meikata niin paljoa, sun ei pitäisi ajatella sitä poikaa. Eveliinan tyttömäiset mielenkiinnonkohteet näyttäytyvät Joosualle aina vähän huonoina tai hupsuina. Erityisesti raivostutti, että Even kirjoittamista mollaava Joosua kuvittelee itse olevansa seuraava Waltari – siitäkin huolimatta, että kirjoittaa lyriikkaa eikä proosaa.
Luokassa koulukaveri aukoo päätään, ja Even ihastus Onni hermostuu hölisijälle. ”Pää kii vitun sovinistipaska”, ovat Evestä seksikkäimmät sanat, mitä yläkouluikäinen poika voi sanoa. Mietin: Puolustettaisiinpa tyttöjä useammin ölisijät hiljentämällä – eikä niin, että ölisijät onnistuvat hiljentämään tytöt.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2013, ja popkulttuuriviittausten kautta piirtyy esiin ajankuva, joka on hurjan nostalginen ja tunnistettava. Even mielestä Justin Bieber on kuumin mies maan päällä, ja kun Justin pidätetään, maailma murtuu. Nuorten suosima somekanava on vielä Facebook. Vuosikymmenen takainen muoti piirretään esiin joka luvun alun kuvauksessa siitä, mitä Evellä on päällään.
Kirja kuvaa sellaisia kulmia tyttöydestä, jotka usein tuntuvat jäävän varjoon. Even fantasiat eivät ole sievisteleviä. Seksuaalisuus on rajua, ja huomaan jopa hätkähtäväni sitä. Miksi? Koska ihan liian harvoin edelleen törmää suoraan nuorten naisten seksuaalisuuden ja fantasioiden kuvaamiseen.
Ysit on päähenkilön sanoin ”hävyttömän tyttömäinen juttu”. Juuri siksi se on niin ihana!
Viimeinen vuosi peruskoulussa alkaa. Eve elää kutkuttavaa elämänvaihetta, jossa kaikki on murroksessa ja kuitenkin vielä hetkeksi pysähtynyt paikoilleen. Mitään ei oikein tapahdu, mutta hetkellä minä hyvänsä voisi tapahtua. Arkea rytmittävät ihastukset, protuleirikaveri Joosuan viestit, koulupäivät, piirtäminen ja ystävät.
Joosuan kautta kuvataan kaamealla, ahdistavalla ja hemmetin tunnistettavalla tavalla sitä, miten tyttöjä yritetään kontrolloida: sun ei pitäisi meikata niin paljoa, sun ei pitäisi ajatella sitä poikaa. Eveliinan tyttömäiset mielenkiinnonkohteet näyttäytyvät Joosualle aina vähän huonoina tai hupsuina. Erityisesti raivostutti, että Even kirjoittamista mollaava Joosua kuvittelee itse olevansa seuraava Waltari – siitäkin huolimatta, että kirjoittaa lyriikkaa eikä proosaa.
Luokassa koulukaveri aukoo päätään, ja Even ihastus Onni hermostuu hölisijälle. ”Pää kii vitun sovinistipaska”, ovat Evestä seksikkäimmät sanat, mitä yläkouluikäinen poika voi sanoa. Mietin: Puolustettaisiinpa tyttöjä useammin ölisijät hiljentämällä – eikä niin, että ölisijät onnistuvat hiljentämään tytöt.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2013, ja popkulttuuriviittausten kautta piirtyy esiin ajankuva, joka on hurjan nostalginen ja tunnistettava. Even mielestä Justin Bieber on kuumin mies maan päällä, ja kun Justin pidätetään, maailma murtuu. Nuorten suosima somekanava on vielä Facebook. Vuosikymmenen takainen muoti piirretään esiin joka luvun alun kuvauksessa siitä, mitä Evellä on päällään.
Kirja kuvaa sellaisia kulmia tyttöydestä, jotka usein tuntuvat jäävän varjoon. Even fantasiat eivät ole sievisteleviä. Seksuaalisuus on rajua, ja huomaan jopa hätkähtäväni sitä. Miksi? Koska ihan liian harvoin edelleen törmää suoraan nuorten naisten seksuaalisuuden ja fantasioiden kuvaamiseen.
Ysit on päähenkilön sanoin ”hävyttömän tyttömäinen juttu”. Juuri siksi se on niin ihana!
August 21, 2025
Vuonna 2013 en ole ollut yhdeksännellä mutta kahdeksannella luokalla, mikä oli ehkä suurin syy, miksi tartuin Yseihin. Etsin samaistumispintaa, omia kokemuksiani 2010-luvun puolen välin tienoilta, mutta en oikein löytänyt niitä. Kaipasin konkreettista näyttöä ajankuvasta, se typistyi nyt lähinnä Facebook-mainintoihin ja joihinkin vaatekuvauksiin (joista jälkimmäisistä monet menivät ohi, en ollut edes vuonna 2013 kauhean kiinnostunut vaatetrendeistä). Etäisytttä aiheutti varmasti myös se, että kirja sijoittui Helsinkiin, ja sen myötä kuvasi hyvin erilaista maailmaa kuin se, mitä itse yläasteella elin. Pidin myös vähän epäuskottavana Even tiedostavuutta ja feminismiä. Ehkä ysiluokkalaiset Helsingissä olivat erilaisia vuonna 2013, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan tuo(kin) aika oli aika myrkyllistä ja ymmärrys feminismistä teinityttöjen keskuudessa aika kapea.
Noin puoleen väliin asti suhtauduin kirjaan aika kriittisesti, mutta salakavalasti se rupesikin jossain vaiheessa vetämään hyvin. Innostuin tosi paljon tyttöjen välisen ystävyyden kuvaamisesta kaikkine vaikeuksineen. Myös ylidramaattinen mutta vakava teiniys oli onnistuneesti saatu kansien väliin, hymähtelin useamman kerran. Teinitytön voimakkaan seksuaalisen halun kuvaus oli mielestäni myös virkistävää, vaikka sen suuri osuus aiheuttikin aika paljon toistoa. Epilogi tuntui vähän turhalta, hyvästä kiteytyksestä huolimatta kirja olisi kantanut ilmankin sitä.
Noin puoleen väliin asti suhtauduin kirjaan aika kriittisesti, mutta salakavalasti se rupesikin jossain vaiheessa vetämään hyvin. Innostuin tosi paljon tyttöjen välisen ystävyyden kuvaamisesta kaikkine vaikeuksineen. Myös ylidramaattinen mutta vakava teiniys oli onnistuneesti saatu kansien väliin, hymähtelin useamman kerran. Teinitytön voimakkaan seksuaalisen halun kuvaus oli mielestäni myös virkistävää, vaikka sen suuri osuus aiheuttikin aika paljon toistoa. Epilogi tuntui vähän turhalta, hyvästä kiteytyksestä huolimatta kirja olisi kantanut ilmankin sitä.
May 11, 2025
3,5⭐️
En tiiä miten tuun selviimään omista päättäreistä ku itken silmät päästä jonku kirja hahmon päättäreistä lukiessa...
En tiiä miten tuun selviimään omista päättäreistä ku itken silmät päästä jonku kirja hahmon päättäreistä lukiessa...
May 17, 2024
Emmätiiä. Toisaalta tässä kuuluu aidonoloinen nuoren ääni ja vaikuttaa raikkaalta, mutta sitten taas tämä ärsyttää monessa kohtaa. Onko kuitenkin liian sekava, liian päämäärätön? Mitään ei oikein tapahdu loppuun asti, enkä jaksa lukea sellaista loputtomiin.
Päähenkilöä Eveä panettaa koko ajan ja hän ei osaa päättää, onko vai eikö oo kusessa Onniin. Joosua on varattu mutta selkeesti rakastunut Eveen. He siis ovat viestitelleet protuleiriltä saakka. Mun on hankala samaistua Eveen, koska en kyllä ollut tollainen "selkä notkolle perse pitkälle" tyrkky koskaan. Kohderyhmää oleva tyttärenikään ei oikein kuvailujeni perusteella innostunut kirjasta, vaan totesi, että tää kuulostaa just semmoselta, joita äikänope aina suosittelee. Joka kappaleen aloittavat vaate- ja meikkikuvailut alkoivat myös puuduttaa.
Kaikki tyypit tässä oli jotenkin ärsyttäviä, erityisesti Eve. En tiedä, iskeekö tää sitten kohderyhmään paremmin ja tää onkin oikeesti tosi hyvä ja toimiva kirja nuorille, kun en tätä ymmärrä.
Päähenkilöä Eveä panettaa koko ajan ja hän ei osaa päättää, onko vai eikö oo kusessa Onniin. Joosua on varattu mutta selkeesti rakastunut Eveen. He siis ovat viestitelleet protuleiriltä saakka. Mun on hankala samaistua Eveen, koska en kyllä ollut tollainen "selkä notkolle perse pitkälle" tyrkky koskaan. Kohderyhmää oleva tyttärenikään ei oikein kuvailujeni perusteella innostunut kirjasta, vaan totesi, että tää kuulostaa just semmoselta, joita äikänope aina suosittelee. Joka kappaleen aloittavat vaate- ja meikkikuvailut alkoivat myös puuduttaa.
Kaikki tyypit tässä oli jotenkin ärsyttäviä, erityisesti Eve. En tiedä, iskeekö tää sitten kohderyhmään paremmin ja tää onkin oikeesti tosi hyvä ja toimiva kirja nuorille, kun en tätä ymmärrä.
June 14, 2024
Ja lisää seksuaalista heräämistä, nyt tyttövinkkelistä.
Kympintytön ysivuosi on aikamoista kipuilua ja itsetarkkailua ja eroottista fantasiointia. Ilmeisen varakkaasta perheestä tuleva, ulkonäkökeskeinen, teiniangstia ihannoiva ja seksuaalisesta identiteettiään etsiskelevä päähenkilö, päättää viimeisen peruskouluvuotensa puolivälissä yllättäen hakea kotilukion sijaan sittenkin Kallion ilmaisutaidon lukioon. Toiveissa on rikkoa totutut ympyrät ja löytää ympärille "samanhenkisiä ihmisiä". Kun lahjoja riittää, (9.7 keskiarvon lisäksi päähenkilö on taitava kirjoittaja ja piirtäjä) ja taidelukioon pääsy on oikeastaan vain valintakysymys. Vaikka hormoonit sekoittavat päätä, viimeisen vuoden aikana alkavat herätä myös yhteiskunnallinen tiedostaminen ja viimein myös jonkinlainen suhteellisuuden taju.
Tykkäsin, mutta mietin, että onko liian kovaa kamaa yseille. Iskeekö myötähäpeä vai meneekö se osa ihan ohi. Oma "Kalliolaiseni" lupautui lukemaan ja arvioimaan kirjan, jotta tiedän kelle tätä uskaltaa suositella. Meille "tädeille" ja mutseille nyt ainakin. Ihan vaan jotta muistettaisiin, millaista se hirveimmillään oli, eikä niin herkästi tuomittaisi.
Omasta vinkkelistäni erittäin kiinostavaa oli myös tarinan tarkka ajoitus, vuosi 2014. Kirjaa lukiessa huomaa, miten nopeasti asiat ovat viime vuosina muuttuneet. Nyt, vain kymmenen vuotta myöhemmin, omien teinien ystäväjoukossa sateenlkaaren kirjo on jo niin monimuotoinen, että nimestä on vaikea päätellä mitään, vaan uusien nuorten pronominit on jo parasta tarkastaa lapselta tai somesta, varmuuden vuoksi.
Kympintytön ysivuosi on aikamoista kipuilua ja itsetarkkailua ja eroottista fantasiointia. Ilmeisen varakkaasta perheestä tuleva, ulkonäkökeskeinen, teiniangstia ihannoiva ja seksuaalisesta identiteettiään etsiskelevä päähenkilö, päättää viimeisen peruskouluvuotensa puolivälissä yllättäen hakea kotilukion sijaan sittenkin Kallion ilmaisutaidon lukioon. Toiveissa on rikkoa totutut ympyrät ja löytää ympärille "samanhenkisiä ihmisiä". Kun lahjoja riittää, (9.7 keskiarvon lisäksi päähenkilö on taitava kirjoittaja ja piirtäjä) ja taidelukioon pääsy on oikeastaan vain valintakysymys. Vaikka hormoonit sekoittavat päätä, viimeisen vuoden aikana alkavat herätä myös yhteiskunnallinen tiedostaminen ja viimein myös jonkinlainen suhteellisuuden taju.
Tykkäsin, mutta mietin, että onko liian kovaa kamaa yseille. Iskeekö myötähäpeä vai meneekö se osa ihan ohi. Oma "Kalliolaiseni" lupautui lukemaan ja arvioimaan kirjan, jotta tiedän kelle tätä uskaltaa suositella. Meille "tädeille" ja mutseille nyt ainakin. Ihan vaan jotta muistettaisiin, millaista se hirveimmillään oli, eikä niin herkästi tuomittaisi.
Omasta vinkkelistäni erittäin kiinostavaa oli myös tarinan tarkka ajoitus, vuosi 2014. Kirjaa lukiessa huomaa, miten nopeasti asiat ovat viime vuosina muuttuneet. Nyt, vain kymmenen vuotta myöhemmin, omien teinien ystäväjoukossa sateenlkaaren kirjo on jo niin monimuotoinen, että nimestä on vaikea päätellä mitään, vaan uusien nuorten pronominit on jo parasta tarkastaa lapselta tai somesta, varmuuden vuoksi.
December 25, 2024
A really captivating depiction of a time and age that I too am familiar with. The characters and especially the dialogue feel incredibly realistic in a way that is rare (to me!) in Finnish literature. The inner life of the main character feels really rich and the level or detail in her experiences is really impressive. The rich descriptions of the outfits helps me immerse into the time and place very well too. Fuck that Joosua guy truly.... It takes skilled writing to make a guy that insufferable.
Anyway, I feel strangely validated after reading this.
Anyway, I feel strangely validated after reading this.
May 11, 2024
Kirjassa kuvataan todella hyvin yläkouluaikaa kaikkine ihastuksineen, tulevaisuuden haaveineen ja nolostumisineen. Pienet asiat merkitsevät niin paljon, vaikka niille aikuisena voi naureskella. Tunnistin tunnelman ja kyseisen ajanjakson elämässä, vaikka kirjassa oli myös teemoja, joita en voi allekirjoittaa itse kokeneeni. Pohdin myös sitä, että kirjassa ysiluokalla lukuvuoden kuvataan olevan viiden jakson mittainen. Muistelen, että lukuvuoden jako viiteen jaksoon olisi tullut vastaan vasta lukiossa, ei ylä-asteella - mutta ehkä tässäkin voi olla paikkakuntakohtaisia eroja?
September 18, 2024
No, huhhuh!? Onko nuorten elämä oikeasti nykyään - tai 10 vuotta sitten - noin kehokeskeistä? Puhuvatko nuoret kavereilleen noin töykeästi? Kielenkäyttö on aika suppeaa ja hankalasti tulkittavaa: ”kato sit ku mä just et tota tietsä sillee just tota”. WTF?? Okei, minä olen ollut tuon ikäinen tolkuttoman kauan sitten, ja maailma oli hyvinkin erilainen, ainakin minun maailmani. Sinällään tämä kirja avasi ehkä hyvinkin todellisen kuvan nykyajan mukuloista, ymmärrystä lisätty, rasti ruutuun. Vinkkaukseen. Yseille tietty.
February 15, 2025
Johanna Auranheimon Ysit on kirjailijan esikoisteos. Tai no, jos lasketaan käännökset niin ei esikoisteos, mutta eka oma kirja kuitenkin. Ysit on varsin mielenkiintoinen kuvaus 9. luokkalaisen tytön elämästä. Koin, että Even tunteiden ja teinihormonimyllyn kuvailu muistuttaa kyllä aika monen samanikäisen teinin elämää. Monesta Even fyysisen himon ajatukset voi tuntua oudolta, mut itse koin jopa samaistuvan siihen asiaan. Oikeastaan harmittaa, ettei kirjaa kirjoitettu jo 20 vuotta aiemmin, jolloin ehkä en olisi itse tuntenut olevani "hikipinkona" ja teinihormonimyrskyjen myllerryksessä yksinään, vaikka tulevaisuuden suunnitelmat oli lähteä mahdollisimman kauas kiusaajistani. Kuitenkin kirjallisuudessa tunnutaan edelleen olevan aika vähän kuvauksia fyysisestä himosta tai siitä, että aikuistuvat teinit sukupuolesta riippumatta olisivat seksuaalisia olentoja. Ainakin muistan omalta kouluajalta ja ysiluokalta, ettei kauheasti voinut tuoda esiin omia tunteitaan eikä myöskään ihastumisiaan tai muutenkaan elämää, ei ainakaan, jos ei halunnut joutua entistä pahemmin silmätikuksi. Jostain syystä Joosuan käytös muistuttaa kirjassa eräitä pahimpia kiusaajiani, mutta myös sitä, kuinka edelleen yhteiskunnallinen ongelma löytyy siinä, ettei maailmassa tyttöjen ja nuorten aikuisten naisten elämää pitäis kenenkään kontrolloida. Ainakin kirjasta tuli sellaisia flash backeja itselle, kuinka itse sain kommentteja siitä kuinka oon aina jotenkin vääränlainen tai muuta vastaavaa.
Ehkä vähän mietin sitä, että oltiinko yhteiskunnallisesti noin heränneitä, mitä Ysit kuvastaa, mut toisaalta ajankuvaus on ainakin muodin osalta nostalgista. Lukiessa tuli kuitenkin tunne, että yhteiskunnallinen osuus oli enemmän 2020-lukua kuin 2010-lukua. Kuitenkin kaiken kaikkiaan kirja on upea teos ja realistinen kuvaus 2010-luvun yläasteesta ja siitä, millaista elämä ollut siihen aikaan, jolloin elämässä saattoi olla isoin asia maailmassa Justin Bieberin vankeustuomio.
Täytyy sanoa, että suosittelen sekä vanhemmille lukijoille että juurikin ysiluokkalaisille tätä, sillä oishan se mukava vertailla miten eri ikäiset nykyiset ja entiset ysit kokee elämänsä. Mukava nähdä, että kirjoissa tulee vähän erilaisia teemoja myös nuorten näkökulmasta katsottuna ja harvoin törmännyt yhtä hienoon kuvaukseen nuorten identiteetin etsinnästä ja siitä yhteiskunnallisesta avautumisesta ja oman paikkansa löytämisestä siitä yhteiskunnasta.
Ehkä vähän mietin sitä, että oltiinko yhteiskunnallisesti noin heränneitä, mitä Ysit kuvastaa, mut toisaalta ajankuvaus on ainakin muodin osalta nostalgista. Lukiessa tuli kuitenkin tunne, että yhteiskunnallinen osuus oli enemmän 2020-lukua kuin 2010-lukua. Kuitenkin kaiken kaikkiaan kirja on upea teos ja realistinen kuvaus 2010-luvun yläasteesta ja siitä, millaista elämä ollut siihen aikaan, jolloin elämässä saattoi olla isoin asia maailmassa Justin Bieberin vankeustuomio.
Täytyy sanoa, että suosittelen sekä vanhemmille lukijoille että juurikin ysiluokkalaisille tätä, sillä oishan se mukava vertailla miten eri ikäiset nykyiset ja entiset ysit kokee elämänsä. Mukava nähdä, että kirjoissa tulee vähän erilaisia teemoja myös nuorten näkökulmasta katsottuna ja harvoin törmännyt yhtä hienoon kuvaukseen nuorten identiteetin etsinnästä ja siitä yhteiskunnallisesta avautumisesta ja oman paikkansa löytämisestä siitä yhteiskunnasta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
May 13, 2024
Johanna Auranheimo tuli nimenä tutuksi
Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä
-hittikirjan suomentajana. Nyt käsillä on Auranheimon oma esikoisteos, jonka pääosassa on kirjan alussa ysiluokan aloittava Eve. Kesällä on ollut protuleiri, josta löytyi uusia ystäviä ja uusi yhteys vanhaan bestikseen Sanniin. On myös paras ystävä Meri, jolle Eve on juuri kertonut olevansa ”helvetin kuses” Onniin.
Siitä se sitten lähtee, ysibeen viimeinen vuosi peruskoulua. Kirja kuljettaa lukijan läpi Even kouluvuoden, jonka aikana edessä on suuria valintoja lukiosta, huolta tulevaisuudesta ja paljon halua muuttua ja kasvaa. Eve on ollut hiljainen kympin tyttö, eikä halua olla sellainen enää: uusi Eve meikkaa rohkeasti, pukeutuu miten haluaa ja ottaa tilaa itselleen. Eve himoitsee, haluaa ja tahtoo. Samalla elämässä on epävarmuutta, häpeää ja hankalia ihmissuhteita.
Ysit on mainio kuvaus nuoruuden levottomuudesta. Vaikka se kuvaa kokonaista merkityksellistä kouluvuotta, siinä ei sinänsä tapahdu paljon. Pienetkin käänteet ovat tietysti tärkeitä ja tärkeää on myös se, mitä päässä liikkuu ja mistä haaveillaan ja unelmoidaan – kaikkihan ei tietenkään toteudu, eikä tarvitsekaan.
Auranheimo (s. 1998) on kirjoittanut oman kokemuksensa pohjalta, joten tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2013. On iPhone viitoset, Justin Bieber ja aikakauden muotitrendit. Nykyään on nykyajan jutut, mutta nuoret ovat nuoria ja jos nykynuorille jotkut kirjassa kuvatut ilmiöt ovatkin huvittavasti vanhentuneita, paljon on myös tunnistettavaa ja pysyvää. Kirja sijoittuu Helsinkiin, mutta nimet vaihtamalla tapahtumapaikka voisi olla vaikka Tampereella.
Ysit oli oikein mainio nuortenkirja. Auranheimo on tavoittanut hyvän tunnelman, teksti soljuu mukavasti, sopivan rentona ja puhekielisenä. Päähenkilön heräävän seksuaalisuuden kuvaus on luontevaa ja raikasta, tällainen eläväinen tyttönäkökulma on tervetullutta ja tarpeellista.
Siitä se sitten lähtee, ysibeen viimeinen vuosi peruskoulua. Kirja kuljettaa lukijan läpi Even kouluvuoden, jonka aikana edessä on suuria valintoja lukiosta, huolta tulevaisuudesta ja paljon halua muuttua ja kasvaa. Eve on ollut hiljainen kympin tyttö, eikä halua olla sellainen enää: uusi Eve meikkaa rohkeasti, pukeutuu miten haluaa ja ottaa tilaa itselleen. Eve himoitsee, haluaa ja tahtoo. Samalla elämässä on epävarmuutta, häpeää ja hankalia ihmissuhteita.
Ysit on mainio kuvaus nuoruuden levottomuudesta. Vaikka se kuvaa kokonaista merkityksellistä kouluvuotta, siinä ei sinänsä tapahdu paljon. Pienetkin käänteet ovat tietysti tärkeitä ja tärkeää on myös se, mitä päässä liikkuu ja mistä haaveillaan ja unelmoidaan – kaikkihan ei tietenkään toteudu, eikä tarvitsekaan.
Kaheskymmeneskolmas päivä tammikuuta kaksituhattaneljätoista Justin Bieber pidätetään, ja mä itken sen pidätyskuville niin paljon, että multa tulee verta nenästä, ja koko seuraavan yön nukun Justin-tyyny rintaa vasten, rutistan niin, että aamulla on hauikset kipeet.
Auranheimo (s. 1998) on kirjoittanut oman kokemuksensa pohjalta, joten tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2013. On iPhone viitoset, Justin Bieber ja aikakauden muotitrendit. Nykyään on nykyajan jutut, mutta nuoret ovat nuoria ja jos nykynuorille jotkut kirjassa kuvatut ilmiöt ovatkin huvittavasti vanhentuneita, paljon on myös tunnistettavaa ja pysyvää. Kirja sijoittuu Helsinkiin, mutta nimet vaihtamalla tapahtumapaikka voisi olla vaikka Tampereella.
Ysit oli oikein mainio nuortenkirja. Auranheimo on tavoittanut hyvän tunnelman, teksti soljuu mukavasti, sopivan rentona ja puhekielisenä. Päähenkilön heräävän seksuaalisuuden kuvaus on luontevaa ja raikasta, tällainen eläväinen tyttönäkökulma on tervetullutta ja tarpeellista.
May 22, 2024
Ysit kertoo nimensä mukaisesti yläasteen viimeisestä vuodesta ysiluokalla. Tarina on jokseenkin päämäärätön, eikä siinä tavallaan tapahdu paljoa, mutta se ei haitta. Sillä tärkempää on se miten kirja onnistuu kuvailemaan juuri sitä tunnetta ysiluokalla kun kaikki vanha on loppumassa ja samaan aikaan kaikki uusi alkamassa. Sitä kun tavallaan haikeudella katsoo taaksepäin ja ikävöi jo mennyttä, mutta samalla elää jo puoliksi tulevassa ja eikä malttaisi odottaa uutta elämää.
"Mä syöksyn kohti vuotta, jota en tunne mut jonka pelkään jäävän vainoomaan mua, pelkään, ettei tää korventava tunne lopu koskaan."
"Tää oli nyt tässä, Meri sanoo, kun seistään pihalla pienessä ringissä. Mua itkettää, koska tiedän, että se puhuu totta. Itkettää, koska tästä kaikki alkaa. Mun kokonainen, todellinen elämä."
Kirjan lukeminen oli myös kunnon nostalgiatrippi vuoteen 2014 ja toi samalla elävästi mieleen muistot omilta yläastevuosilta, vaikka en tuohon aikaan ihan sen ikäinen vielä ollutkaan. Viittaukset musiikin ja asukuvausten kautta 2010-luvun alkuun olivat hauskoja näin parikymppisen näkökulmasta, kun itsekin vielä muistaa nuo ajat.
Tärkeimpiä asioita kirjoissa on tyttöjen välinen ystävyys ja samalla päähenkilö Even kautta pohditaan myös tyttöyttä ja sitä, millaista on olla teinityttö. Millaisia rajoja ja odotuksia tytöille asetetaan ja miltä tuntuu kun ei haluaisi istua niihin kehyksiin. Ihanaa, että Eveliina on samaan aikaan feminismistä ja luokkaeroista kiinnostunut ja keskusteleva lähes kympin keskiarvon omaava, että Justin Bieberiä fanittava teini, joka piirtelee paidattomia kuvia idolistaan. Ihanaa, että hän saa olla näitä molempia samaan aikaan.
"Mä syöksyn kohti vuotta, jota en tunne mut jonka pelkään jäävän vainoomaan mua, pelkään, ettei tää korventava tunne lopu koskaan."
"Tää oli nyt tässä, Meri sanoo, kun seistään pihalla pienessä ringissä. Mua itkettää, koska tiedän, että se puhuu totta. Itkettää, koska tästä kaikki alkaa. Mun kokonainen, todellinen elämä."
Kirjan lukeminen oli myös kunnon nostalgiatrippi vuoteen 2014 ja toi samalla elävästi mieleen muistot omilta yläastevuosilta, vaikka en tuohon aikaan ihan sen ikäinen vielä ollutkaan. Viittaukset musiikin ja asukuvausten kautta 2010-luvun alkuun olivat hauskoja näin parikymppisen näkökulmasta, kun itsekin vielä muistaa nuo ajat.
Tärkeimpiä asioita kirjoissa on tyttöjen välinen ystävyys ja samalla päähenkilö Even kautta pohditaan myös tyttöyttä ja sitä, millaista on olla teinityttö. Millaisia rajoja ja odotuksia tytöille asetetaan ja miltä tuntuu kun ei haluaisi istua niihin kehyksiin. Ihanaa, että Eveliina on samaan aikaan feminismistä ja luokkaeroista kiinnostunut ja keskusteleva lähes kympin keskiarvon omaava, että Justin Bieberiä fanittava teini, joka piirtelee paidattomia kuvia idolistaan. Ihanaa, että hän saa olla näitä molempia samaan aikaan.
August 30, 2024
Moni oli pitänyt tätä oivaltavana ja päähenkilöä tiedostavana nuorena. Minä taas koin päähenkilön olevan tavallinen teini, joka vähän siellä täällä kiillotti sädekehäänsä.
En myöskään oikein ymmärtänyt pointtia siinä, että jokaisen luvun alussa oli lueteltu vaatteet ja meikit, mitä Eve käytti- korostivat vain hänen pinnallisuuttaan.
Joku oli myös nähnyt suhteessa Joosuaan jotain syväluotaavaa, mitä minä en tavoittanut lainkaan. Minusta Joosua oli maanläheisempi ja yritti kertoa Evelle, ettei hänenkään tarvitse esittää mitään, vaan on ihan hyvä sellaisena, kuin on. Vaikka meikittäkin. Teini ehkä joskus ilmaisee asiat kömpelösti, mutta minään kontrolloivana henkilöhahmona en häntä pitänyt.
Lukihan tämän välipalana.
En myöskään oikein ymmärtänyt pointtia siinä, että jokaisen luvun alussa oli lueteltu vaatteet ja meikit, mitä Eve käytti- korostivat vain hänen pinnallisuuttaan.
Joku oli myös nähnyt suhteessa Joosuaan jotain syväluotaavaa, mitä minä en tavoittanut lainkaan. Minusta Joosua oli maanläheisempi ja yritti kertoa Evelle, ettei hänenkään tarvitse esittää mitään, vaan on ihan hyvä sellaisena, kuin on. Vaikka meikittäkin. Teini ehkä joskus ilmaisee asiat kömpelösti, mutta minään kontrolloivana henkilöhahmona en häntä pitänyt.
Lukihan tämän välipalana.
January 5, 2025
Tulipa ihanalla tavalla nähty olo kun tätä luin. Tykkäsin tästä hirveesti henkilökohtaisena lukukokemuksena, enkä siksi edes haluu tarkastella tätä kauheen analyyttisesti tai työaivoilla.
Aika moni asia kirjassa tuntui tutulta tai vähintäänkin tunsin kirjan henkilöt. Asiaa varmaan auttoi se, että oman ysiluokan ajankohta heitti vaan pari vuotta kirjan ajankohdasta ja päähenkilön lukiohaaveet ja pari muutakin asiaa menivät yksiin oman elämän kanssa. Samalla tuntuu, että tässä on myös tavoitettu jotain sellasta nuoruutta ja tyttöyttä ja ihan vaan ihmisyyttä joka vaan on samastuttavaa riippumatta puitteista.
Ehkä tää on vähän tällainen nuortenkirja aikuisille. Tai ainakin mulle.
Aika moni asia kirjassa tuntui tutulta tai vähintäänkin tunsin kirjan henkilöt. Asiaa varmaan auttoi se, että oman ysiluokan ajankohta heitti vaan pari vuotta kirjan ajankohdasta ja päähenkilön lukiohaaveet ja pari muutakin asiaa menivät yksiin oman elämän kanssa. Samalla tuntuu, että tässä on myös tavoitettu jotain sellasta nuoruutta ja tyttöyttä ja ihan vaan ihmisyyttä joka vaan on samastuttavaa riippumatta puitteista.
Ehkä tää on vähän tällainen nuortenkirja aikuisille. Tai ainakin mulle.
March 15, 2025
Tunnistettava ja tavallinen kympin tyttö elelee ysiluokkaansa, haluaa karistaa identiteetistään kunnollisimman kunnollisuuden ja haaveilee seksistä 24/7. Mitään suurta ei varsinaisesti tapahdu, mikä toki täsmää tosielämään varsin hyvin. Rentoa luettavaa.
En vain tajunnut, miksi ihmeessä vuonna 2024 julkaistu nuortenkirja kuulostaa periaatteessa tältä päivältä mutta sijoittuu muotia, somea ja biisejä myöten nuorille mammuttimaisen kaukaiseen vuoteen 2013 - ketä varten?
Olisiko nykyhetkestä kirjoittaminen tuntunut liian suurelta riskiltä mokata yksityiskohdissa, vai haetaanko tässä jotain aikamatkaa lähihistoriaan?
En vain tajunnut, miksi ihmeessä vuonna 2024 julkaistu nuortenkirja kuulostaa periaatteessa tältä päivältä mutta sijoittuu muotia, somea ja biisejä myöten nuorille mammuttimaisen kaukaiseen vuoteen 2013 - ketä varten?
Olisiko nykyhetkestä kirjoittaminen tuntunut liian suurelta riskiltä mokata yksityiskohdissa, vai haetaanko tässä jotain aikamatkaa lähihistoriaan?
March 19, 2025
Olipahan hillittömän kammottava lukukokemus. Todistuksen numeroista huolimatta kirjan päähahmo oli kuin ameeba jota panettaa koko ajan.
Kielen takia kirja oli myös valtavan raskas, teennäinen ja jotenkin löyhkäsi irvikiuvalle teinistä (ehkä se oli tarkoitus).
Viimeinen luku pilasi kokonaisuutta entisestään. Yhtä hyvin olisi voinut havahtua siihen, että koko homma oli vaan unta.
Erityisen tehokkaat naurut sain sivuilta 160-161. Luin työkaverille ääneen ja myötähäpeä oli vahva.
Työlukeminen, kirjassa oli tahra ja mietin, olishan se poisto peruste, pliis.
Ei tätä kehtaa vinkata tai suositella kenellekään.
Kielen takia kirja oli myös valtavan raskas, teennäinen ja jotenkin löyhkäsi irvikiuvalle teinistä (ehkä se oli tarkoitus).
Viimeinen luku pilasi kokonaisuutta entisestään. Yhtä hyvin olisi voinut havahtua siihen, että koko homma oli vaan unta.
Erityisen tehokkaat naurut sain sivuilta 160-161. Luin työkaverille ääneen ja myötähäpeä oli vahva.
Työlukeminen, kirjassa oli tahra ja mietin, olishan se poisto peruste, pliis.
Ei tätä kehtaa vinkata tai suositella kenellekään.
June 30, 2024
”Mä aina aika ajoin ihmettelen sitä tiettyä väliinpitämättömyyttä, joka pojista usein huokuu. En usko, että se on mikään varsinainen miehuuteen tai mieheksi kasvamiseen sisältyvä, ehdoton ominaisuus, vaan enemmänkin seurausta siitä, ettei kukaan opeta pojiksi oletettuja ihmisiä taistelemaan muiden ihmisten huomiosta tai miellyttämään toisia siihen asti, ettei enää itse muista, kuka on. Mulla ei ole mitään valmiuksia huokua noin vähäeleistä, mutta samalla hallitsevaa väliinpitämättömyyttä, mutta se onkin just se syy, miks Onnilla on.”
March 23, 2025
Tämä oli kirja jonka en voinut laskea käsistäni ja myötäelin juonta täysillä, vaikka en ole uskonut pitäväni romantiikasta, nuortenosastokin epäilytti. Tässä oli kuvattu kauniisti ”pientä” mutta kuitenkin isoa aihetta. Olin itse saman ikäinen helsinkiläinen 2013 ja siitäkin syystä tätä oli tosi hauska lukea!
Mainitsen vielä sen miten spot on Joosuan hahmo oli, nauratti hirveesti, vaikka 15-vuotiaana olisin ollut itse ihan helisemässä siellä facebookchatissä.
Mainitsen vielä sen miten spot on Joosuan hahmo oli, nauratti hirveesti, vaikka 15-vuotiaana olisin ollut itse ihan helisemässä siellä facebookchatissä.
April 24, 2024
Tässä kyllä kieltämättä hyvin onnistuttiin kiteyttämään ne yläasteen lopun fiilikset, kun koko ajan panettaa ja suhtautuminen omaan ulkonäköön on pakkomielteinen.
Sitä vaan mietin, että miten nykyteineille avautuu 2010-luvun populaarikulttuuri- ja muotiviittaukset. Ja miten moni suomalainen teini pystyy samaistumaan etelähelsinkiläisten koululaisten elämään.
Sitä vaan mietin, että miten nykyteineille avautuu 2010-luvun populaarikulttuuri- ja muotiviittaukset. Ja miten moni suomalainen teini pystyy samaistumaan etelähelsinkiläisten koululaisten elämään.
June 21, 2024
Johanna <3
October 26, 2024
Weird book for a 12-year old...
December 24, 2024
Odotus oli suuri, loppupeleissä suuri pettymys. Mikä hitto tän kirjan tarkoitus oli?
March 20, 2025
Aika tylsä. Liikaa pohdiskelua mun makuun. Olisin kaivannut jotain oikeaa eikä vaan Even kuvitelmia.
January 4, 2026
🎧 yllätti miten paljon oikeestaan tykkäsin tästä, kirjotustyyli oli jotenki tosi otteessaan pitävä!
May 28, 2024
Tänä keväänä on ilmestynyt useita ysiluokkalaisia ja etenkin ysien kesälomaa kuvaavia realistisia nuortenkirjoja, kuten Katri Alatalon Kesäkuu, Taina Niemen Ämpärikesä ja Jukka-Pekka Palviaisen Koko pitkä yö. Johanna Auranheimon Ysit kuuluu tähän katraaseen, mutta yhden tai parin kesäpäivän sijaan nuortenromaaniesikoinen kuvaa koko lukuvuotta. Lähikuvassa on ysiluokkalainen Eve, joka ponnistelee eroon kiltin ja tunnollisen oppilaan imagostaan ja kärsii ihastuksen ja himon kourissa, kun tunteet luokkatoveria kohtaan heräävät. Teiniyskuvaus on aitoa ja yksityiskohtaista. Esimerkiksi jokainen luku alkaa tarkalla selostuksella siitä, mitä Evellä on päällään. Ysit tallentaa vuosikymmenen takaista muotia ja Justin Bieber -fanitushuumaa, mutta en ole aivan varma, toimiiko ajoitus paremmin nostalgiaan kuin nykyteinien tavoitteluun.
Parasta Yseissä on realistinen dialogi ja viestittelykuvaus, sekä Even tunteiden rehellinen reflektointi. On virkistävää, kuinka avoimesti Even teinihormonimyrskyn aiheuttamaa fyysistä himoa käsitellään, kun edelleen kirjallisuudessa aiheesta enimmäkseen vaietaan. Romantiikkaa enemmän Eve kaipaa elämäänsä rehellistä seksiä. Romaanissa kuitenkin keskitytään enemmän Even tunne-elämään ja muutoin siinä tapahtuu varsin vähän. Koulua, kahvittelua parhaan kaverin kanssa, paidattomien poikien piirtelyä, hengailua ja tulevaisuuden miettimistä lähinnä. Eve chattailee paljon Protu-leirillä tapaamansa pojan kanssa ja katselee muutaman luokkatoverin perään, mutta sen pidemmälle ei edetä. Taitavasti luodut tunnelmakuvat luovat aikaikkunan 2010-luvulle ja saattavat myös antaa vertaistukea parhaillaan ysiluokan kurimuksessa heittelehtiville.
Arvio: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Parasta Yseissä on realistinen dialogi ja viestittelykuvaus, sekä Even tunteiden rehellinen reflektointi. On virkistävää, kuinka avoimesti Even teinihormonimyrskyn aiheuttamaa fyysistä himoa käsitellään, kun edelleen kirjallisuudessa aiheesta enimmäkseen vaietaan. Romantiikkaa enemmän Eve kaipaa elämäänsä rehellistä seksiä. Romaanissa kuitenkin keskitytään enemmän Even tunne-elämään ja muutoin siinä tapahtuu varsin vähän. Koulua, kahvittelua parhaan kaverin kanssa, paidattomien poikien piirtelyä, hengailua ja tulevaisuuden miettimistä lähinnä. Eve chattailee paljon Protu-leirillä tapaamansa pojan kanssa ja katselee muutaman luokkatoverin perään, mutta sen pidemmälle ei edetä. Taitavasti luodut tunnelmakuvat luovat aikaikkunan 2010-luvulle ja saattavat myös antaa vertaistukea parhaillaan ysiluokan kurimuksessa heittelehtiville.
Arvio: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
June 12, 2024
Tänä keväänä on ilmestynyt paljon nuortenkirjoja joissa tarina sijoittuu vain yhden päivän tai muutaman viikon ajalle, joten olipa kiva lukea tai siis kuunnella kirja jossa mentiin läpi kokonainen kouluvuosi. Tarina sijoittuu välille syksy 2013-kevät 2014, joka oli kyllä mielenkiintoinen ratkaisu (kirjailija itse ehkä ollut ysillä juuri tuolloin?), ja kertoo Even mietteitä ja puuhia päiväkirjamaisesti, vaikkei olekaan kirjoitettu päiväkirjan muotoon. Mielestäni tässä oli hyvin onnistuttu tavoittamaan se universaali teini-iän epävarmuuden ja haaveilun täyteinen maailma, kun kaikki on vielä edessä mutta ei ole varma mitä tahtoisi, ja mieli muuttuu kaiken suhteen todella usein. Muiden mielipiteet ovat kaikki kaikessa, joka ikinen asia ylianalysoidaan puhki, ja varsinkin omaa olemusta ja ulkonäköä pohditaan joka ikinen hetki ihan överiyteen asti, mutta se kuuluu tuohon ikään, muistan sen itsekin vaikka omasta ysiluokasta on jo 25 vuotta. Itse olin tosi kiltti vielä ysiluokalla niin kirjan seksifantasiakuvausten määrä vähän hätkähdytti, mutta toisaalta oli myös virkistävää että tyttöpäähenkilöt ei ole mitään siveyden sipuleita, vaikka seksijutut jääkin tarinassa ajatusten tasolle.
En tiedä oliko Eve kirjoitettu kuitenkin ehkä pikkuisen liian tiedostavaksi ajankuvan ja iän huomioon ottaen, voisin odottaa tuon tason feminististä heräämistä ja yhteiskunnallisten epäkohtien miettimistä ehkä enemmän joko nykyteineiltä tai sitten lukioikäisiltä, mutta mun mielestä vuonna 2013 ei oltu vielä ihan noin pitkällä. Mutta joka tapauksessa tää oli tosi kiinnostava ja mieleenjäävä lukukokemus, ja ihan ehdotonta luettavaa nuorisolle ja miksei vanhemmillekin jotka haluaa fiilistellä 10 vuoden takaisia asioita kuten kajalia alaluomen limakalvolla (apua), pillifarkkuja (nykynuoret käyttää tosiaan kaikki lököhousuja) ja sitä kun teinit oli vielä Facebookissa (paitsi just uutisoitiin että ne ilmeisesti on tulossa sinne taas takas).
Nauratti muuten kun tajusin jossain kirjan puolivälissä että niin, Eve tosiaan fanittaa Justin Bieberiä eikä Justin Timberlakea. :D
En tiedä oliko Eve kirjoitettu kuitenkin ehkä pikkuisen liian tiedostavaksi ajankuvan ja iän huomioon ottaen, voisin odottaa tuon tason feminististä heräämistä ja yhteiskunnallisten epäkohtien miettimistä ehkä enemmän joko nykyteineiltä tai sitten lukioikäisiltä, mutta mun mielestä vuonna 2013 ei oltu vielä ihan noin pitkällä. Mutta joka tapauksessa tää oli tosi kiinnostava ja mieleenjäävä lukukokemus, ja ihan ehdotonta luettavaa nuorisolle ja miksei vanhemmillekin jotka haluaa fiilistellä 10 vuoden takaisia asioita kuten kajalia alaluomen limakalvolla (apua), pillifarkkuja (nykynuoret käyttää tosiaan kaikki lököhousuja) ja sitä kun teinit oli vielä Facebookissa (paitsi just uutisoitiin että ne ilmeisesti on tulossa sinne taas takas).
Nauratti muuten kun tajusin jossain kirjan puolivälissä että niin, Eve tosiaan fanittaa Justin Bieberiä eikä Justin Timberlakea. :D
Displaying 1 - 28 of 28 reviews