Nopealukuinen kirjanen omotenashista eli erityisestä japanilaisesta vieraanvaraisuudesta. Tiivistetysti omotenashissa on kyse äärimmilleen viedystä asiakaslähtöisyydestä, palveluhenkisyydestä ja huomaavaisuudesta, jota japanilaiset toteuttavat niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Sitä opetellaan koko elämä lapsesta asti, ja se läpäisee koko japanilaisen kulttuurin.
Kirjoittajat tosin toteavat, että omotenashia on todella vaikea kuvata sanallisesti ja että se pitää oikeastaan kokea itse, jotta sen voi oikeasti ymmärtää. Ok – siitä huolimatta he ovat kirjoittaneet kirjan, jossa he nimenomaan yrittävät kuvata ilmiötä. Minulle omotenashi ei ollut ennestään tuttu asia, ja kieltämättä en tämän kirjan perusteella saanutkaan ihan kiinni siitä, mikä siinä on niin erityislaatuista ja poikkeuksellista.
Muutenkin minua jäi vähän hämmentämään se, miksi tämä kirja on tehty. Kirjan alaotsikon (Mitä voimme oppia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta?) ja suomalaisen kohderyhmän perusteella voisi olettaa, että kirjassa jaetaan vinkkejä siihen, miten omotenashin periaatteita voisi hyödyntää myös Suomessa. Kirjassa keskitytään kuitenkin kuvaamaan vain omotenashin eri ulottuvuuksia ja ilmenemismuotoja Japanissa, ja lukija saa itsekseen miettiä, mitä tästä nyt sitten voisikaan oppia. Kirjassa on kyllä runsaasti esimerkkejä Japanin palveluyritysten toiminnasta, mutta japanilaisia käytäntöjä ei voi ehkä suoraan sellaisenaan ottaa käyttöön hyvin erityyppisessä kulttuurissa.
Kirja on myös aika sekava kokonaisuus, ja samoja asioita toistellaan siellä täällä. Myöskään fonttien ja fonttikokojen vaihtelu ei luo selkeyden ja lukumiellyttävyyden tuntua, vaikka niissä oma logiikkansa onkin. Ilmeisesti yksi keskeinen osa omotenashia on harmonisuus, ja sitä kirja ei itse oikein onnistu tavoittamaan.
Kirjan aihe on kyllä kiinnostava, ja en yhtään epäile, etteikö omotenashissa voisi olla ammennettavaa myös länsimaissa. Ja tokihan joku voi varmasti tästäkin inspiroitua esimerkiksi palvelemaan asiakkaitaan paremmin.