Heikki Silvennoinen - Nousut ja laskut

by Tommi Saarela

Asioille on parempi nauraa kuin itkeä.

Heikki Silvennoinen pohtii menestystään, menneisyyttään, tulevaisuuttaan ja tehtäväänsä maailmassa – viihdyttämisen sietämätöntä keveyttä ja arvoitusta kaiken takana.

Toiset meistä kestävät kolhuja enemmän, toiset vähemmän. Silti kaikista löytyy kohta, joka murenee ennemmin tai myöhemmin. Niin kävi myös Heikki Silvennoiselle. Kahden menestyksekkään uran ja kolmen rikkoutuneen avioliiton sekä erilaisten vastuiden ja suhdesotkujen kasaama taakka ajoi Silvennoisen kippaamaan roimasti enemmän kuin yhdet piiskaryypyt keikan alle. Ankara elämänvaihe selkisi lopulta hypnoosin, terapian ja meditaation avulla. Ja kas, elämä seestyi – ainakin jonkin verran.

Mittavan päivätyön suomalaisessa viihteessä tehnyt Silvennoinen on alun perin taiturimainen kitaristi, joka nousi esiin progressiivisen rockin pioneereihin lukeutuneessa Tabula Rasassa. Hänen elämäntarinaansa ei voisi kuitenkaan kertoa ilman Kummelia. Kummeli oli piristysruiske, jota 1990-luvun alun lama-Suomi kaipasi ja tarvitsi. Ohjelma nosti itseoppineen, monikasvoisen viihdetaiteilijan siihen kansan rakastamien tähtien joukkoon, jonka tekemiset ovat tuttuja niin varttuneemmalle kuin nuoremmallekin ikäpolvelle.

Nousut ja laskut on Heikki Silvennoisen omin sanoin kertoma elämäntarina ja paikoin syviinkin vesiin sukeltava henkilökuva, joka paljastaa, että kirjan kohde on aidoimmillaan jotain aivan muuta kuin sketsihahmojensa kaltainen häröilijä 24/7.

Genres: Music, Memoir, Audiobook, Nonfiction

640 pages, Hardcover

First published April 24, 2024

Reviews

[Elina Mäkitalo · Rating 4 out of 5]

Suurena Kummeli- fanina tietyt kohdat kirjassa olivat tuttuja, mutta kivaa oli myös ne tuntemattomammatkin kohdat. Varsinkin Silvennoisen musiikkiura on itseltä kyllä jäänyt taka-alalle ja oli kivaa, ettei koko kirja käsitellyt näyttelijänuraa vaan myös sitä musapuolta tuotiin esille. Tykkäsin siitäkin, että Silvennoinen luki tämän itse. Kuuntelin siis äänikirjana. Oli kiva kuulla Heikin ääntä "haudantakaa" jos näin voi sanoa ja elävöittihän se kirjaa. Ihan kuin hän olisi vain jutellut kaikkia asioitaan toiselle. Ehkä tiettyjä kohtia olisi voinut vähän supistaa ja toistoja oli jonkin verran, joita olisi voinut poistella.

[Jaana Angeria · Rating 3 out of 5]

Alussa ajattelin, että nyt on kiinnostava ja vaikuttava elämäkerta. Kirja nimittäin alkaa kuvauksella, jossa Silvennoinen heräilee sydänleikkauksen jälkeen. Elämäkerran lapsuus- ja nuoruusmuistotkin ovat vielä oikein mukavaa luettavaa ja kuunneltavaa, mutta sitten kun Silvennoisesta tulee jo maailmallakin keikkaileva kitaristi, rupeaa nimiä tulemaan liikaa. 


Niin musiikki- kuin koomikkoura käydään teoksessa läpi aivan liian yksityiskohtaisesti. Ei kai jokaisen levyn kokoonpanoa ja sisältöä olisi tarvinnut esitellä? Ei kai kaikkia Kummelin kausia ja elokuva- ja teatteriprojekteja olisi tarvinnut perata niin maan perusteellisesti? Muusikoiden, tautalaulajien, koomikoiden, tuottajien, äänisuunnittelijoiden ja ties keiden kaikkien nimiä tulee paljon. Lisäksi  samoja tyyppejä kehutaan samoista asioista.

Silvennoisen ura on kyllä ollut hyvin monipuolinen, ja mies on ollut oikeasti monessa mukana ja harrastanutkin vaikka ja mitä, kuten ralliautoilua ja lentämistä. Kirjassa Silvennoisesta käytetään toistuvasti ilmausta huithapeli, ja sellainenkin mies on. Toisaalta kun mies päättää jotain, hän pysyy päätöksessään. Niinpä kun ryypäääminen on viedä hengen, Silvennoinen lopettaa juomisen, eikä ole alkoholia nauttinut 30 vuoteen. 

Toiston ja nippelitiedon lisäksi minua häiritsi tietynlainen äijämeiniki, samoin haastattelujen määrä. Osa haastatteluista ei anna teokselle mitään lisäarvoa. Jos karsintaa olisi tehty, teoksessa olisi varmaan parisataa sivua vähemmän – ja kirja olisi paljon luettavampi ja houkuttelevampi. 

Silvennoisen musiikkia rakastaville ja todellisille Kummeli-faneille teos on varmaankin täysosuma.

[Riikka Istolahti · Rating 5 out of 5]

Olipa kiva kuunnella Hessua parikymmentä tuntia. ETS. Eli äänikirjana toimi vallan mainiosti.

[Reetta Niinisalo · Rating 4 out of 5]

Tämä elämäkerta oli kiinnostava syväluotaus Silvennoisen elämän kaikkiin puoliin. Kiinnostavan siitä tekee myös se, että mukana on tarinoita myös monen muun ihmisen suulla niin, että asioihin saa monta perspektiiviä. Paljon uutta sain tietää tästä koko kansan viihdyttäjästä. Hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä - mutta sen verran pitkä, että uskoisin että kirjasta olisi voinut leikata kolmasosan pois sisällön kärsimättä. :) Kuuntelin äänikirjana, jonka Silvennoinen itse lukee, ja se oli kiva elämys!

[Juissi · Rating 5 out of 5]

Todella hyvä elämänkerta. Toki tässä on noin puolet aiemmin vuonna 2015 julkaistusta Kummeli-kirjasta mutta loput täyttä rautaa. Hetkeen en ole näin hyvää elämänkertaa lukenut.

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Olen sitä ikäluokkaa, että Kummeli oli aikamoinen sukupolvikokemus, joka elää tänä päivänäkin joinain hokemina erilaisissa keskusteluissa. Tiesin kyllä myös, että Heikki Silvennoisella on ollut merkittävä rooli suomalaisessa musiikkielämässä läpi vuosikymmenteen, joten oli mielenkiintoista tarttua tähän verraten massiiviseen, yli 600-sivuiseen omaelämäkertaan.

Kirja on kirjoitettu perinteisen elämäkerran tapaan verraten kronologisesti. Metodina on ollut ilmeisesti se, että Silvennoinen on jutustellut ja Tommi Saarela on nämä jutustelut kirjannut ylös yksikön ensimmäisessä persoonassa niin, että koko teos on ikään kuin Silvennoisen puhetta. Tämä tuo kirjaan tiettyä löysyyttä ja välillä jopa häiritsevää toistoa, vaikka tarina pääosin eteenkin jouhevasti.

Toiveeni mukaan saan kirjan myötä kattavamman kuvan Silvennoisen ei-Kummeli-puolen urasta musiikin parissa, ja Kummeli-maailmankin nousuja ja laskuja avataan kirjassa kiitettävästi. Yksityiselämäänsäkin - joka on ollut kolme avioliiton ja monien muiden naissuhteiden myötä varsin myrskyistä, Silvennoinen avaa myös poikkeuksellisen paljon omaelämäkerroille. Toki hänkin päätyy antamaan itselleen synninpäästön, koska ei voi mitään sille, että pitää naisista ja he hänestä. Syvällisempi itsereflektio olisi ollut vakuuttavampaa, nyt lukijalle jää vaikutelma, ettei Silvennoinen sittenkään ihan usko kaikkeen kirjaan kirjoitettuun, ja siksi sitä toistellaankin.

Heikki Silvennoisen omaelämäkertaa olisi varmasti ollut erilaista lukea, mikä sen olisi tehnyt ennen hänen kuolemaansa. Nyt jokaista tulevaisuuteen suuntaavaan lausetta tarkastelee siinä valossa, että Silvennoisen elämä päättyi alle vuoden sisällä kirjan julkaisemisesta. Päällimmäiseksi jää kuva miehestä, jonka panokset suomalaiseen kulttuurielämään ovat olleet suuret, ja joka loppujen lopuksi kuitenkin oli sovinnon itsensä ja elämänsä kanssa tehnyt.

[Lassi Aalto · Rating 4 out of 5]

Annoin neljä, mutta 3,5 tai 4- oli ollut oikeampi. Yksinkertaisesti ja helposti luettavaksi kirjoitettu ja jaksoin hyvin lukea, vaikka oli yli 600 sivua. Paljon on asiaa ja eri kerrostumiin ja aiheisiin koottuna.
Mukava oli muutenkin lukea, kun kertoo ajasta, jolloin olen ollut itsekin nuori, aikuinen ja nyt varttuneempaa väkeä.
Olen lukenut myös Antti Heikkisen kirjoittaman kirjan Juicesta ja nämä kaksihan kohtaavat hieman Silvennoisen muusikon uran osalta. Muuten Silvennoisen muusikon ura on jäänyt hieman tuntemattomammaksi kuin Kummelit ja näyttelijäntyöt, vaikka hän onkin tehnyt paljon musiikkia eri rooleissa, mutta ihan huippuhitit puuttuu, eikä ole varsinaista "Manserock-porukkaa".

[Elisa · Rating 4 out of 5]

Ikuisuuskuunteluprojekti, oli kyllä sen väärti!

[Tuomas Huhtala · Rating 4 out of 5]

Erinomainen elämäkerta, jossa Tommi Saarela on tavoittanut upeasti päähenkilönsä sielunmaiseman ja puheenparren. Tekstimuodossa luettunakin kirja todellakin tuntuu siltä kuin Silvennoinen olisi itse äänessä. Loppupuolella tarina menee jossain määrin jo kerrotun toisteluksi ja punainen lanka tuntuu hetkittäin katoavan, mutta mitäpä tuosta. Eihän Heikki käsikirjoitusten mukaan elänyt muutenkaan, vaan tärkeintä on tämä hetki, tunne ja se, että ”paskanjauhannalle” jää riittävästi aikaa. Joka tapauksessa kokonaisuus jää vahvasti plussan puolelle avaten päähenkilöstään asioita, joista en todellakaan tiennyt mitään, vaikka paljon etukäteen tiesinkin. Mikä parasta, päähenkilön nousut ja laskut kerrotaan yhtäältä jalustalle nostamatta ja toisaalta likasangoissa kieriskelemättä. Kiitos kaikesta Heikki! Lepää rauhassa.

[Emilia · Rating 3 out of 5]

Kummelien parissa kasvaneelle tämä oli kiinnostava lukukokemus. Halusin tietää Silvennoisen taustoista sekä Kummelin syntymisestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Pidin teoksen kerronnasta, vilpittömyydestä ja huumorista.

Nuorelle lukijalle tuli vähän yllätyksenä kaikki musiikkiin liittyvä tieto, joten uutta tuli myös opittua. Toisaalta minua välillä puudutti lukea juuri näistä musajutuista. Ymmärrän niiden olevan Silvennoiselle tärkeitä, joten niillä on tietysti kirjassa sijansa. Ehkä musiikista kiinnostunut lukija saa siis tästä enemmän irti kuin minä. Itselleni parhaita hetkiä kirjassa kuitenkin olivat juuri TV-maailmaan liittyvät asiat.

[Pia · Rating 4 out of 5]

Ne, jotka ovat miun kanssa olleet riittävän paljon naamakkain, tietävät seuraavat asiat:

Kummeli on ollut miulle tärkeä.
Heikki Silvennoinen on kotoisin Kiviapajalta, joka on nykyistä Savonlinnaa – josta itsekin olen kotoisin. Hän on myös miulle hyvin kaukaista sukua, ja kasvoiltaan hyvin samannäköinen kuin iskäni. Eli kotoisa ja tuttu.
Ja muusikkona hän on myös soinut korvissani verrattain paljon.

Näistä lähtökohdista odotukseni kirjalle olivat aika kovat, varsinkin kuin kirjoittaja Tommi Saarela vakuutti miut Pave Maijas-elämäkerralla. Eikä pettyä tarvitse, kolmen ja puolen tähden arvio kallistuu tällä kertaa neljään.

Kirja on jäntevä ja laadukas kokonaisuus. Teksti on sujuvaa, kuvitusta riittävästi, turhaan kronologiaan ja kaiken listaamiseen ei sorruta, vaan valikoidaan. Välillä on pientä, turhanoloista toistoa. Osa on kritisoinut pitkää mittaa, mutta minulle maistuisi vaikka toinen samanlainen, vaikka kirjan sisällä ihan täydellisin tempo ei koko aikaa pysykään.

Veikkaan kirjan olevan kokonaisuus, joka toimii monentyyppisille lukijoille musanörteistä ihan vain uteliaisiin. Lähtöoletus tuntuu olevan se, että lukija tuntee jo Silvennoista piirun verran ja Saarelan tyyli on sellainen, että pieniä vihjeitä tulevasta tiputellaan koko matkan ajan – lukijan pitää vain malttaa lukea eteenpäin. Ihan koko pajatsoa kirja ei tyhjennä, vaan osasta asioista olisin voinut lukea enemmänkin.

[ForenSeek · Rating 2 out of 5]

Heikki Silvennoinen on kirjansa ansainnut: mies teki pitkän uran muusikkona ja oli yksi legendaarisen Kummeli-ryhmän koomikoista. Kyseinen ryhmä helpotti monien lama-ajan ihmisten tuskaa tuomalla heidän elämäänsä naurua elämän ja ihmisen absurdiudelle, ja jätti jälkeensä sarjan lausahduksia, jotka elävät kielessämme edelleen. Valitettavasti "Nousut ja laskut" on yksinkertaisesti aivan liian pitkä kirja, joka alkaa loppupuolella jo toistaa itseään. Pitkät muistelot jollekin Mikko Kuustosen levylle soitetusta soolosta olivat varmasti Silvennoiselle itselleen tärkeitä, mutta tuossa kohtaa olisi pitänyt kustannustoimittajan viikate heilahtaa. Ja Kuustosesta puheen ollen: tuo Suomen ylivoimaisesti kulunein julkkisnaama pääsee itsekin kirjassa ääneen vähän väliä ja sivukaupalla - vain vähän aikaa ennen kuin julkaisi vielä OMANKIN muistelmakirjansa, jossa kertonee samat kiertuetarinat vielä uudelleen. Oli miten oli, tuli nyt tällainenkin luettua, ja olihan siinä noin kolmensadan sivun verran sisältöäkin - ongelma on vaan siinä, että kirja oli yli kuusisataa sivua pitkä.

[Jenskinkirjat · Rating 3 out of 5]

En ole koskaan seurannut Silvennoisen elämää. Ainut Kummeli-elokuva minkä olen katsonut on Jackpot enkä ole koskaan katsellut kuin satunnaisia Silvennoisen ohjelmia jos telkkarists on tullut eikä muuta ole ollut. Saatika kuunnellut musiikkia. Kuuntelin tämän täysin vain siksi että ystäväni ylisti kirjaa.

Itse tosiaan kuuntelin tämän ja veikkaan että se seki tästä niin hyvän kuin se oli. Kirjan aikana aloin miettiä että pitänee katsella vähän Kummelien jaksoja ja kenties Kontiota & Parmaa. Hyvää tässä oli hauskat tarinat ja rehellinen tarinankerronta. Liikaa tässä oli aivan liian tarkasti kerrotut ajanjaksot/vuodet milloibnka tehtiin mitäkin, tuntui välillä että kirjassa olisi voinut olla vain lista siitä mikä on tehty milloinkin. Se vähentää tähtiä reippaasti.

Onhan Silvennoinen yksi sellainen ihminen joka jää historiankirjoihin omalla alallaan. Lahjakas, sinnikäs, erikoinen persoona.

[Laura · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin Hessun itsensä lukemana, mikä teki kirjaan oman säväyksensä.

Kummelit on tuttu lapsuudesta ja esimerkiksi rallilaulu soi yllättävän usein päässä edelleenkin. En ole mikään superfani, mutta kirja oli kaikenkaikkiaan kiinnostava. Mietin vain, että oliko kaikki tämä yksityiskohtaisuus ihan tarpeellista, joitain asioita käytiin hyvin, hyvin tarkasti läpi. Eikä se tuonut oikein mitään lisää kirjaan. Esimerkiksi nippelitiedot kitaroista tuntuivat näin perusihmiselle liialliselta tarkkuudelta.

Jotenkin semmoinen ok plus on arvosana 😄 Ei mitenkään superhyvä, mutta ihan kiinnostava että jaksoi kuunnella. Ehkä suurinta äijäilyä olisi voinut jättää vähän pienemmälle, mutta toki jos se kuuluu Hessun luonteeseen, niin kai kuului sitten kirjaankin.

[Jukka · Rating 3 out of 5]

Paljon mielenkiintoisia tarinoita, mutta: Kummelin, kitaroinnin yms. selittäminen ei-kronologisesti ja lomittain oli hieman hankalaa seurattavaa. Välillä oli vaikea hahmottaa, milloin mitäkin tapahtuu, koska teksti oli jaettu teemoittain, jotka etenivät kukin oman aikajänteensä mukaisesti ja niitä käsiteltiin vuorotellen.

Heikki Silvennoinen kuulostaa mieheltä jonka arvomaailma on jonkin asteisessa ristiriidassa omani kanssa moneltakin kohtaa, mutta itseään kriittisesti analysoiva ote ja iän mukanaan tuoma itsensä hyvien ja huonojen puolien hyväksyntä tekee siitä hyvin mielenkiintoista ja ymmärrettävää. Siinä mielessä kirja oli elämänkertaa parhaimmillaan.

[Tero Leppänen · Rating 3 out of 5]

Heikki Silvennoisen Nousut ja laskut on rehellinen ja mukaansatempaava elämäkerta, joka valottaa muusikon ja huumorimiehen uran huippuja ja haasteita. Kirja tarjoaa kiinnostavia anekdootteja ja henkilökohtaisia pohdintoja, mutta sen kerronta rönsyilee ajoittain, mikä tekee lukukokemuksesta hieman hajanaisen. Tiiviimpi rakenne olisi voinut terävöittää tarinaa ja pitää lukijan tiukemmin otteessaan. Silti teos on antoisa kurkistus Silvennoisen elämään, Kummeliin ja suomalaisen musiikkimaailman kulisseihin.

Heikki Silvennoinen oli melkoinen hahmo, joka jätti jäljen suomalaiseen viihdemaailmaan.

[Tommi Remsu · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava katsaus sekä suomalaisen laitarokin, että luonnollisesti Kummelin historiaan - toki myös nimihenkilön elämään yleensä.

Teoksessa paljastuu persoonaa, luonnetta ja sisäistä maailmaa riittävästi. Kiinnostavimmat osat koskevat ehdottomasti musiikkiteollisuuden eri koukeroita.

Silvennoisesta paljastuu näkymättömiä puolia paljon.

Kirjoitustavassa henkii pyrkimys Silvennoisen omaan puheeseen, mikä välillä saa päiväkirjamaisen fiiliksen. Kustannustoimittajalla olisi ollut luettavuuden osalta vähän tekemistä.

Kaikenkaikkiaan ihan perustason elämäkerta.

[Tuomas · Rating 3 out of 5]

Kummelin ystävänä oli kiinnostavaa päästä tutustumaan Silvennoisen muusikon uraan, muuhun näyttelijän uraan sekä muuhun elämään. Tämä oli hyvin viihdyttävää luettavaa, eli siinä mielessä paljonkin aiheensa näköinen. Toistoa ja tiivistämisen varaa olisi jonkun verran ollut. Tämän kirjan sivumäärää ei kannata pelätä, koska tämä on huomattavasti nopealukuisempi kuin suurin osa yli 600-sivuisista kirjoista.

[AikaMatKa · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin ensin Mikko Kuustosen Omaelämäkerran ja sen jälkeen piti kuunnella tämä.

Samoja juttuja käytiin molemmissa kirjoissa. Silvennoinen on ollut aikansa ihminen, mennyttä sukupolvea. Aika karua on ollut meininki ennen muinoin.

Kirja oli pääosin selostusta musiikkiuransa ja Kummeli-kuvioista. Lehdistössä kirjoitettiin vain naisjutusta, jotka olivat teoksessa kuitenkin vain sivuosassa.

[Aapo · Rating 2 out of 5]

Tästä kirjasta olisi voinut kustannustoimittaa puolet pois. Jälkimmäinen puolisko oli enimmäkseen jo kerrotun toistoa ja löysää jutustelua. Oli tässä kirjassa myös ansionsa ja kyllä Silvennoisen elämänvaiheista ja taiteellisesta tekemisestä riittää kirjan verran kerrottavaa, mutta tiivistäminen olisi tehnyt hyvää.

[Miikka]

Silvennoinen on valitettavasti järkyttävän huono lukija. Ei tätä äänikirjana ainakaan voi suositella.

[Pasi Rautio · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja kannattaa kuunnella äänikirjana. Hessu itse lukijana. Äänestä paistaa välillä väsymys, mutta tapa kertoa on vähän kuin itse kertoilisi.

[Mika Javanainen · Rating 3 out of 5]

Kunnioitettava ura ja rauha Hessun sielulle. Ihan mielenkiintoista tarinaa ja mukava kuunnella äänikirjana. Olisi kyllä voinut tiivistää 18,5 tuntia alle kymmeneen.

[Eino Rissanen · Rating 3 out of 5]

Välitön, hauska, ei sorru halpuuteen. Miinusta rakenteesta: tajunnanvirtainen, hyppii aiheesta toiseen ja takaisin.

[Miia Salomäki · Rating 2 out of 5]

Lapsuudesta kertova osio oli hyvä; 70-luvulta lähtien olisi voinut tiivistää ja napakoittaa paljonkin esim. bändikaverien taustojen suhteen, biisien ja sketsien sisältöjen suhteen…

[Kalle Ranta · Rating 4 out of 5]

Olipahan kiinnostavaa. Hyvin kirjoitettu. Taustoitti hienosti erään suuren sankarini kohtaloa.

[Eetu Karppanen · Rating 3 out of 5]

Oli pitkä, vaikka tarinat oli toisinaan kiinnostavia oli tässä muutama sata sivua liikaa. Kevyet mullat Heikille kuitenkin.

[Jarkko Gronberg · Rating 3 out of 5]

Heikki on näytellyt tiensä monien sydämiin, vaikka ensin halusi olla muusikko.
Elämäkerraksi aika perinteinen. Kummelijutut kivoimpia.
Levyihin keskittyvät asiat olivat tylsää antia.

[Psylocke]

DNF

Strong start and I was hooked. After listening like hundred times "Silvennoinen" blaming punk music for messing up the musical journey for Finnish light music I was pissed and couldn't continue anymore. There is always room for every kind of music.

I don't blame light music for taking up the space from Heavy Metal. Darker music is a thing, that Finland should be proud about. It's something unique and showcases the openmindedness Finns show for all kind of ways of being human.

Let all flowers bloom as we Finns say.

[Ville Valtanen · Rating 5 out of 5]

Heikki on miehistä hienoimpia ja kirjansakin heittämällä yksi parhaista kotimaisista omaelämänkerroista mitä oon ikinä lukenu. Tämmösenä osa-aikaisena poikkitaiteilijana on vielä erikseen annettava kunniamaininta siitä, että kirjassa pureuduttiin nimenomaan itse luomistyöhön sekä muusikon että näyttelijän näkövinkkelistä. Aivan liian usein näissä kirjoissa kerrotaan kaikki henkilöstä ja hänen tuotoksistaan mutta onneksi tämä kirja oli poikkeus. Luin kirjan kännykän näytöltä ja jo alkumetreillä tuli tunne että tämä täytyy hommata fyysisenä kappaleena jotta kaikki luomiseen liittyvät kultahiput saa talteen myöhempää tarkastelua varten.

Lopuksi täytyy vielä kiittää miestä siitä, että hän luki itse oman kirjansa äänikirjaksi. Tällaisia useita lukukertoja kestäviä kirjoja on kiva kerrata lenkkeillessä.