Voittoja ja tappioita on Osmo Soininvaaran poliittinen muistelmateos. Hänen uransa on edennyt niin sattuman kuin suunnitelmienkin ohjaamana montaa reittiä.
Yhteiskunnallisesti näkyvin niistä on vienyt 1960-luvun lopun nuorliberaaleista Helsinki-liikkeen ja Koijärven kautta yhdeksi vihreän liikkeen kantavista voimista ja Vihreää liittoa perustamaan - ja kaikkeen, mitä siitä on hänen kohdallaan seurannut. Soininvaaran yhteiskunnalliselle ajattelulle perusvireen antanut tieteenala puolestaan on johtanut Helsingin yliopiston tilastotieteen laitokselta lopulta Aalto-yliopiston taloustieteen laitokselle. Lisäksi hän on ollut lukuisissa julkisissa luottamustoimissa muun muassa kansanedustajana, peruspalveluministerinä sekä pitkään Helsingin kaupunginvaltuustossa, kaupunginhallituksessa ja kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajana.
Kun kyse on muistelmista, olennaista on tietenkin se, mitä elämästä on jäänyt selkeimmin mieleen. Soininvaaran tapauksessa niitä asioita lukijan onneksi riittää - niin voittoja kuin tappioitakin, kirjoittajalle ominaisella lämpimällä (itse)ironialla kerrottuna.
Mielenkiintoinen läpileikkaus Osmo Soininvaaran pitkään vaikuttajauraan. Paikoitellen teksti tuntuu vähän hyppivän aiheesta toiseen, mutta kumma kyllä, se sopii kokonaisuuteen hyvin. Ehkä se jopa kuvaa hänen tapaansa tehdä asioita.
Kiinnostava katsaus mm. vihreän liikkeen syntyyn ja kehitykseen, Helsingin kaupunkipolitiikkaan sekä Oden ajattelun kehittymiseen ajan saatossa. Arvostan Oden itsekriittisyyttä: valmiutta myöntää olleensa väärässä ja mokanneensa sekä kertoa miten omat taipumukset kääntyvät pahimmillaan heikkouksiksi. Kirsikkana kakun päällä naurunpurskahduksia tarjoavia piikittelyitä kanssapoliitikkojen ja muiden sidosryhmien suuntaan.
Kolmen täkyn kautta ajauduin lukemaan kirjan: 1. Itse valtiaiden biisi: Politiikan Pokémonissa mainitaan "Soininvaaran älymassa". Hauskaa, että se tuli Pekkarisen hahmolta, jonka kritiikkiä Soininvaara eräässä luvussaan huutistelee. 2. Soinivaara piti julkkarit Kaisaniemenkadun Rosebudissa. Piti selvittää, kuka tämä älymassaltaan suuri kaveri on. Paikalle en päässyt, mutta kirja jäi mieleen. 3. "Subutex-lääkäri" Karvosen muistelmissa mainitaan Soininvaaran "pietarinhetki" (kielsi tuntevansa Karvosen ja tämän toiminnan). Kävi ilmi, että Soininvaara kyllä koki huumepolitiikan vaativan huomiota ja resursseja, mutta totesi, että siihen keskittyminen olisi poliittinen itsemurha tai ainakin siitä seuraisi ongelmia. Välitti siis asiasta, mutta koki, että kustannukset sen ajamisesta ovat liian kovat.
Hauskaa tasapainoilua avoimesti totuuden kertomisen ja sanojen tarkkaan valikoimisen välillä esiintyi kirjassa muutenkin. Joskus puolueen etu ajoi edelle, joskus Soininvaara totesi, että tosiasiat on parasta sanoa suoraan. Taitaa olla tilanteesta kiinni, kumpi on viisasta. Arvostan esimerkkiä suorapuheisuudesta ja epämieluisten tosiasioiden tuomisesta esille yleisön miellyttämiseen pyrkimisen sijasta.
Aika usein tuli Soininvaarallekin tilanteita, jossa piti hatusta heittää hyvä kohde käytettävissä olevalle rahoitukselle ja usea tällainen esimerkki tässä menestymisestä kirjaan olikin valittu.
Oli mielenkiintoista lukea älykkäästä ja tieteellisesti koulutetusta poliitikosta. Samalla sai hyvän katsauksen siihen, mitä päätöksenteko ja vallankäyttö Suomessa on ja miten se välillä vaikutti sekoilulta. Ehkä tämän jälkeen osaa tehdä oman puoluevalinnan suuremmalla taustatiedolla.
Hienoa kuulla Soininvaaran saavutuksista. Lienee onni, että hän päätyi politiikkaan eikä tutkijaksi. Ainakin Suomen ja Helsingin kannalta. Kaipa se olisi hyvä, että Suomessa olisi enemmän tilastotieteen koulutuksen saaneita päättäjiä.