Sule miettii tulevaisuuttaan, kun isoveli perii tuvan ja pellot. Hän karkaa naapurikylälle juhannusta viettämään ja kohtaa suviyössä Annan. Lemmenhetken hinta on kova: Annan kummisetä Kristof vaatii Sulea tilille yön tapahtumista. Sulen on päätettävä, kantaako hän vastuunsa vai karkaako jälleen.
Sulen mukana kuljetaan keskiaikaisen Suomen läpi Baltiaan ja hakkapeliittojen sotatantereille.
Paula Havaste aloitti vuonna 2022 nuijasodasta kertovan kirjasarjan. Ensimmäinen osa Laahus kuvasi 1590-luvulla tapahtunutta talonpoikaiskapinaa kapinallisten puolella olevan nuoren naisen näkökulmasta, toinen osa Lieka taas tarkasteli kapinan tukahduttamista nuoren huovimiehen kannalta. Tässä sarjan kolmannessa osassa nuijasota on jätetty taakse ja ollaan jo 1620-luvulla, Ruotsin ja Puolan välisen sodan pyörteissä. Nuijasotaan viitataan ja tuttuja henkilöitä tavataan, mutta muuten Luode on itsenäinen teos, eikä aikaisempien kirjojen tunteminen ole mitenkään välttämätöntä.
Luoteen päähenkilöt Sule ja Anna kohtaavat eräänä juhannuksena. Sule on pienehkön tuvan nuorempi poika ja siten lähtökohtaisesti käytännössä osaton: isoveli tulee perimään tuvan ja maat. Naapurikylästä löytynyt Anna unelmoi perheestä, tuvasta ja vaurastumisesta lampaita kasvattamalla ja villatuotteita myymällä. Lemmenhetkellä on luonnollinen seurauksensa ja Sule löytää itsensä pikaisesti vihittynä Annan puolisoksi. Annan unelmat eivät kuitenkaan ole Sulen unelmia, eikä Sule kestäkään pieneen lampaanhajuiseen tupaan pakotettua ennen kuin veri vetää maailmalle ja seikkailuihin.
Kun sota on käynnissä, sotilaille on kysyntää. Aina löytyy talollisia, jotka ovat valmiita pestaamaan joutilaan miehen sotimaan puolestaan, välttääkseen talon oman pojan joutumisen sotaväkeen ja tienatakseen palveluksen vastineeksi verovapauden. Niinpä Sule päätyy muutaman mutkan kautta kruunun ratsusotilaaksi Riikaan, taistelemaan kuninkaan puolesta Liivinmaan hallinnasta.
Kuten Havasteelta osaa odottaa, kirja on täynnä kiehtovia yksityiskohtia aikakauden elämästä. Tämä käy vetävän romaanin lisäksi historian oppitunnista. Tietäen Havasteen tutkijantaustan ja intohimon yksityiskohtiin, voi luottaa, että historialliset detaljit on huolella tarkastettu ja taustoitettu. Siihen päälle on sitten kerrottu oiva tarina, jota kerrotaan pääasiassa Sulen näkökulmasta, mutta eipä Annaakaan tyystin koti-Suomeen unohdeta.
Luode sisältää myös ripauksen mystiikkaa: eletään vielä aikaa, jolloin suomalaiseen kansanuskoon uskotaan toden teolla, vaikka papit vanhoja tapoja pahalla katsovatkin. Anna ja Sule ovat lisäksi molemmat näkijöitä, joilla on rajattu kyky nähdä tulevaan ja varsin erilainen suhtautuminen tähän lahjaansa. Tämäkin on tuttua sarjan aikaisemmista osista, samoin kuin Havasteen taipumus kirjoittaa teoksiinsa voimakkaita naishahmoja. Sulekin kohtaa koko joukon eri tavoin vahvoja naisia.
Nuijasota-sarjan aikaisempien kirjojen ystäville Luode tarjoaa lisää samaa: historiallisesti tarkkaa, kevyesti opettavaista tarinankerrontaa Suomen keskiaikaisesti historiasta.
Luode jatkaa Paula Havasteen Nuijasota-sarjaa, mutta toimii hyvin itsenäisenäkin historiallisena romaanina. Itse olen lukenut vain sarjan toisen osan, Liean, joten oli hauska bongata tuttu Kristof sivuhenkilöiden joukosta.
Päähenkilönä on hieman ahne Sule, joka on tilan nuorempi poika. Juhannuksena hän päättää lähteä naapurikylälle, jossa hän kohtaa Annan. Paria kuukautta myöhemmin Sule ja Anna joutuvat menemään naimisiin, eikä avioliitto täytä kummankaan toiveita ja odotuksia. Sule pakenee arjen velvollisuuksiaan pestautumalla sotaväkeen.
Oli virkistävää lukea romaania, jossa liikutaan myös Riian maisemissa. Havaste onnistuu punomaan entisajan elämän yksityiskohdat sujuvaksi osaksi kerrontaa. Myös Sulen ja Annan elämässä näkyvät tasapainottelu kristinuskon ja vanhojen uskomusten välillä. Tämä sopi mainiosti juhannuksena luettavaksi.
Kirja jatkaa Havasteen Nuijasota-sarjaa, mutta ei suoranaisesti ole silti aiempien osien jatkoa. Kirjan voi hyvin lukea myös itsenäisenä historiallisena romaanina. Vaikka keskiössä on väärällä nimellä sotilaaksi värväytyvän Sulen matka Riian maalle taisteluihin, rinnalla seurataan myös Annan elämää koti Suomessa. Lopussa molempien tarinoille saadaan päätepiste - tai ehkä paremminkin uusi alku.
Tapahtumat veivät mukanaan, kirja tuli luettua parissa päivässä. Tilat hankkivat verovapauden lähettämällä pojan tai rengin tms. sotaan. Verotuksen parissa työskentelevänä minua kiinnostaa aina verotuksen historia. Itselleni oli uutta se, että osalla sotilaista oli perhe mukanaan ja sotilaiden siirtyessä myös perheet siirtyivät lähemmäksi. Tuvat myytiin ja irtaimisto kerättiin mukaan. Määränpäässä hankittiin taas uusi mökki.
Nuijasota sodittu ja tässä keskiö hakkapeliittojen taisteluissa ja seuraavassa sukupolvessa. Löyhää jatkoa kuitenkin Laahukselle & Liealle.
Alku nappasi mukaansa. Myöhemmin Sule värväytyy sotilaaksi väärällä nimellä. Sen jälkeen Sulet ja Pentit menevätkin kirjailijalla silloin tällöin vähän sekaisin: henkilöt, jotka tuntevat Pentin puhuttelevat Suleksi. Pieni, mutta harmittava asia.
Sokkona kirjastosta napattu. Miljöön kuvailu ja ajankuva jees, lukijaa aliarvioiva toisteisuus ja kökköinen tarinankerronta ei. Vähän kyllä häiritsi, kun hahmot kutsuivat päähenkilöä useasti väärällä nimellä. Oliko viimeinen oikoluku jäänyt tekemättä? 2,5/5