Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä

by Anna-Riikka Carlson

”Kun lähdin luotasi, jalkani tärisivät. Sanoit, että tämän tapahtuneen jälkeen voit kuolla. Sanoin, että ei ei. Et voi lähteä täältä.”

Rakastetun kirjailijan Eeva Kilven elämästä, elämän rajallisuudesta, kirjallisuuden voimasta sekä rajat ylittävästä ystävyydestä.

Kaikki alkaa siitä, kun kustantaja Anna-Riikka Carlson aloittaa säännölliset vierailut kirjailija Eeva Kilven luona. Alkaa kahden eri sukupolven naisen ystävyys, jonka ylläpitävänä voimana on rakkaus kirjallisuuteen ja elämään. Nämä juhlat jatkuvat vielä kertoo ystävysten sielukkaista kohtaamisista ja Eeva Kilven monivaiheisesta, pitkästä elämästä. Kirjassa palataan Eevalle rakkaisiin paikkoihin, ihmisiin ja elämäntapahtumiin, mutta samalla eletään nykyajassa, maailmassa, joka olisi köyhempi ilman Eeva Kilven poikkeuksellista tuotantoa.

Kilven teokset rakkaudesta, luonnosta ja koti-ikävästä ovat entistä ajankohtaisempia ja ne puhuttelevat kaikenikäisiä. Samalla kun Kilven elämänlanka on ohentunut, hänen teostensa elinvoima on vahvistunut. Eeva Kilven perinnöstä kertovat kaikki ne viestit, joita Anna-Riikka kuljettaa maailman ja Eevan välillä. Haikeankauniisti kirjoitettu kirja on ylistys aidoille kohtaamisille, pakahduttavalle ystävyydelle ja kirjallisuudelle.

”Sinä sanoit, että tämä, mitä tässä tapahtuu, on lahja ja että tässä on jotain pyhää. Ettei tällaista tapahdu ihmisille. Tapahtuu! Sinä tämän kaiken sysäsit liikkeelle, vaikka luulet, että se olen minä. Sanoit, että olen satu. Voiko ystävälle kauniimmin sanoa?”

Anna-Riikka Carlson (s. 1974) on WSOY:n kotimaisen kirjallisuuden kustantaja, joka on toiminut monissa kirja-alan luottamustehtävissä. Hän uskoo, että kirjallisuus vaikuttaa siihen, miten me puhumme toisillemme ja toisistamme.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, Audiobook, Biography

456 pages, Hardcover

Published April 17, 2024

Reviews

[Elina Mäntylammi · Rating 5 out of 5]

Rakastettava kirja kerta kaikkiaan. Viime kesän vietin lukien Eeva Kilven koottuja runoja Perhonen ylittää tien -kokoelmasta, nyt sain työkaverilta tämän herkun kesälukemiseksi.(Hupaisaa sinänsä, että ostin hänelle saman kirjan kesäkirjaksi! Mitäpä muutakaan! )

Kiitos Anna-Riikka Carlsonille, joka välittää kansakunnalle merkittävän kulttuuripersoonan ja kirjailijan ajatuksia ja elämää. Mikä kulttuuriteko, ystävyyden ja elämän ylistys tämä kirja onkaan. Carlson panee sielunsa peliin kirjoittaessaan!

Eeva Kilpi eläköön ikuisesti! Hänen viisautensa, suoruutensa ja rohkeutensa olkoot meille kaikille johtotähtenä, kun puolustamme rakkautta, lempeyttä ja luontoa maailmassa.

[Päivi Metsäniemi · Rating 5 out of 5]

En ole ikinä törmännyt samanlaiseen kirjaan kuin Anna-Riikka Carlsonin Rakas Eeva Kilpi. En, vaikka tämä on jo toinen elämäkerrallinen teos tänä vuonna, jossa biografisti käyttää sinä-puhuttelua (Junkkaalan Saisio-kirja oli ensimmäinen). Mutta tämä teos ei edes yritä tyhjentää Kilven elämää ja tuotantoa, vaan juhlia sitä, että Eeva Kilpi on yhä kanssamme. Kirjoittaja - Kilven kustannustoimittaja - kuvaa kauniilla, lämpimällä, kunnioittavalla ja humaanilla tavalla syvenevää ystävyyttään kirjailijan kanssa. Kirja vangitsee keski-ikäisen kirjoittajan ja (iki)vanhan kirjailijan elämän suuria, arkisia käänteitä, jotka lomittuvat toisiinsa. Se sai itsenikin tarkastelemaan ystävyyden ja läsnäolon tarkoitusta ja merkitystä, ja oikeasti pohtimaan asioiden arvojärjestystä. Ja samoin se sai palaamaan Kilven tuotannon pariin - en ole esim. evakkokirjoja koskaan lukenut, vaikka Häätanhu ja Naisen päiväkirja ovat kaikkien aikojen suosikkikirjojani. Tänä kesänä korjaan asian.

Carlson jatkanee Kilven arkiston parissa - ja siihen käytettyä vaikka loppuelämänsä, sen verran materiaalia on läpikäytäväksi. Onneksi, ihanaa. Aarreaitta on mittaamattoman arvokas.

[SannaK · Rating 5 out of 5]

Tämän kirjan takakansitekstiin olisi voinut liittää annosteluohjeen: nautittava hitaasti, pieninä annoksina.
Kaunista ja upeaa kieltä, samaan aikaan valoisaa, surullista, pakahduttavan haikeaa.
Useista kohdista voisi poimia sitaatteja, joihin palata, joissa puetaan sanoiksi tunne tai ajatus, joka on mieltä kierrellyt mutta jäänyt tavoittamatta, sanoittamatta. Kiitos kirjasta! Tähän palaan uudelleen - nämä juhlat jatkuvat vielä.

[Hellin Karoliina · Rating 3 out of 5]

toisinaan oli oikein ihana ja jopa koskettava, mutta joissain kohdissa kirjailijan oma ääni ja väkinäisiltä tuntuvat samaistumiset namedroppailulla höystettynä ärsytti

[Sanna lukee · Rating 4 out of 5]

Opin kotoa, että vain välinpitämättömyyttä on syytä hävetä. Vain siinä, miten toisia ihmisiä ja ympäristöä kohtelee, pitäisi vaatia itseltään yhä parempaa.

Tätä kirjaa on monella tapaa vaikea arvostella. Parhaimmillaan siinä on kauneutta ja hyviä oivalluksia, se on matka, jossa 96-vuotias Eeva Kilpi hiljalleen siirtyy omassa tarinassaan taka-alalle ja vanhat muistiinpanot ja eletty elämä ottavat tilaa. Se on samaan aikaan sekä kaunista että haikeaa. On selvää, että kirjan alkupuolen (v. 2018) Eeva Kilvestä katoaa kerroksia matkan varrella. Konkreettisimmin sitä edustaa Tapiolan kodin vaihtuminen hoivakotiin.

Pelkkää suitsutusta en kuitenkaan voi antaa, sillä toisinaan kirja polkee paikoillaan ja samoja asioita toistellaan mielestäni turhaan. Mietin onko teoksen toimittaminen ollut turhankin nopeaa. Viimeiset merkinnät Carlson on kirjoittanut tämän vuoden tammikuusta ja kirja putkahti painosta jo huhtikuussa. Toisto vaivaa mielestäni eniten kirjan keskiosassa, mutta lopun analyysit Eeva Kilven tuotannosta ja otteet muistiinpanoista saavat onneksi unohtamaan suurimman osan tyhjäkäynnistä.

Olen lukenut Kilven teoksia useamman ja Perhonen ylittää tien -kokoelman ostin heti kun siitä tuli uusi painos joitakin vuosia sitten. Se on yksi lohtukirjoistani, koska sen voi avata miltä aukeamalta vain ja aina löytyy jotain hyvää. Kaunokirjallisen Kilven olen kokenut vieraammaksi, mutta tämän kirjan myötä suunnittelen tarttuvani hanakammin myös näihin. Carlson on tehnyt Kilven laajasta tuotannosta oivallisia nostoja ja analyysia Kilven teksteistä lukisin mielelläni enemmänkin. On selvää, että hän on kirjoittanut kirjoihin paljon itseään, myös muihin kuin muistelmaromaaneihin.

Kirjan päätyttyä olo on haikea, mutta myös toiveikas. Kilpi on jättänyt muistiinpanonsa Carlsonille ja kirjan lopussa on vihjaus siitä, että niiden pohjalta voisi syntyä elämäkerta. Toivon hartaasti, että niin käy.

[fanny · Rating 5 out of 5]

Nähdäkseni erinomainen esimerkki siitä, miten kaikensortin elämäntaito-oppaat ja neuvontateokset eivät voi koskaan ajaa eletyn elämän ohi, tai varsinkaan kaunokirjallisuuden ohi! Itse täytyy kaatua, nousta, kuunnella elämää ja lukea siitä raakana, eikä kukaan voi antaa oivalluksia valmiina käteen. Tässä kirjassa on niin valtaisan voimakasta hellyyttä, empatiaa, halua rakastaa luontoa ja toisia ihmisiä, huolimatta tästä aikamme oudosta repivyydestä, että tekisi varmaan kaikille hyvää lukea.

[Piita · Rating 4 out of 5]

Alkuun en ollut aivan vakuuttunut siitä, jaksanko innostua tällaisesta prosessinkuvausteoksesta, mutta kerronnallisesti taitava mielikuvitus- ja oikea dialogi, hellyys, ystävyys ja metsä veivät mennessään. Tämä oli aivan valloittava ja saa varmasti n. kaikki lukemaan Eeva Kilpeä.

[Karoliina Timonen · Rating 4 out of 5]

4,5/5

[Porttikielto · Rating 5 out of 5]

aivan todella kaunis ja inspiroiva kokonaisuus!

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Tämä kirja pakenee genremääritelmiä ja ehkä juuri sen vuoksi jättää hieman hämmentyneeksi. Kronologiseen päiväkirjamerkintöjen muotoon kuuden vuoden ajalle sijoittuva teksti on vähän Eeva Kilven elämäkertaa, vähän hänen kustannustoimittajansa haltioitunutta puhetta Kilvestä ja Kilven tuotannosta ja paljon kirjoittajan itsereflektiota niin elämästä, ystävyydestä, vanhenemisesta ja rakastamisesta. Kirjassa on mielestäni myös paljon terapiakirjallisuuden sävyjä, kun Carlsson ruotii toisaalta omaa kirjoittamistaan ja toisaalta näkee kunnioittamansa sanataiturin hiipumisen kohti aina vain hiljaisempaa vanhuutta

Anna-Riika Carlsson on ensin ollut Kilven kustannustoimittaja ja laskee kuuden vuoden, kirjan ajallisen kaaren, ajan olleensa myös Kilven ystävä. Naisia yhdistää paitsi rakkaus kirjoitettuun sanaan ja sen voimaan myös rakkaus suomalaiseen luontoon. Kauneinta kirjassa ovatkin alkupään keskustelut, jotka osoittavat sen, että ystävyys voi syntyä vuosikymmentenkin ylitse kun yhteisiä intohimon kohteita on. Aina kun Kilven ääni kirjassa hiljenee, tulee tekstistä enemmän kirjoittajan sisäänpäin kääntynyttä terapiaa kuin lukijalle avautuvaa universaalia oivallusta. En siis saanut otetta tästä - tai päässyt juhliin mukaan - kuin hetkittäin.

[Tanja Kuismala-Kähäri · Rating 4 out of 5]

Kirja on erilainen elämänkertateos, joka luo rehellisen ja kauniin kuvan Eeva Kilvestä.Kilven mielestä aika ja metsä ovat arvokkainta, mitä voimme antaa toisillemme. Kirjan kirjoittajan ja Eevan suhde on jotain poikkeuksellista ja jopa kadehdittavan valovoimaista, kahden eri ikäisen naisen mutkatonta ystävyyttä. Tykkäsin.

[lasse · Rating 5 out of 5]

Uskomaton

[Katarina Varis · Rating 5 out of 5]

Aivan loistava.

[Hanna-Kaisa · Rating 5 out of 5]

Käsittämättömän ihana ja lempeä. Liikutuin lukiessani monta kertaa.

[Anni · Rating 4 out of 5]

Hämmentävä kuuntelu-/lukukokemus. En ole koskaan ollut mikään erityinen Eeva Kilpi -fani, toki tiedostanut hänen arvonsa kirjailijana Suomessa: mielikuva muistokirjoitusten kuluneiden sitaattien sanoittajana ja omasta ihmeellisestä naiseudestaan hullaantuneiden idolina on ollut liian vahva. Nyt korviini vyörytettiin pitkä ja monipolvinen fanipostaus/juhlapuhe/apologia/ylistyskirjoitus/kirjallisuustieteellinen tutkielma/itsereflektio, joka toisaalta avasi Kilven merkitystä mutta samalla myös sulki hänet yhä tiukemmin oman rakastavan ihailijapiiriinsä syleilyyn. Kiinnostava teos, mutta ollakseni rehellinen, jäin tälläkin kertaa taikapiirin ulkopuolelle ja kuuntelin loppuun sittenkin enemmän velvollisuudentunnosta kuin mielenkiinnosta. Perhonen ylitää tien -kokoelman ostin, joten sikäli sain raahattua itseäni kohti Kilpeä hieman eteenpäin.

[Iira · Rating 4 out of 5]

Olisin halunnut, että tämä olisi ollut enemmän kirja Eeva Kilvestä kuin Anna-Riikka Carlsonista. Silti hieno.

[Marita af Klercker (e. Suontausta) · Rating 2 out of 5]

Pidän Eeva Kilvestä. Tästä kirjasta en. Tuntui kertovan enemmän kirjoittajasta kuin kohteesta.
Kuuntelin 36 %

[Kenneth · Rating 5 out of 5]

Anna-Riikka Carlsonin kirja ”Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat viel��” on varsin poikkeava biografia ja sellaisena erinomainen kertomus Eeva Kilvestä, hänen elämästään ja työstä. Carlson on toiminut pitkään Eeva Kilven kustannustoimittajana ja tässä työssään ystävystynyt kirjailijan kanssa syvällisesti ja poikkeuksellisella tavalla. Tämä käy selvästi ilmi tästä kirjasta. Tekijä on saanut käyttöönsä Kilven muistiinpanoja ja kirjeenvaihtoa vuosien varrelta sekä käynyt monen monia keskusteluja hänen kanssaan. Kirjan kohde on lukenut käsikirjoitusta sen eri vaiheissa ja antanut siitä palautteensa. Kirjan syntytapa lienee aika poikkeuksellinen siinä, miten se on syntynyt kirjoittajan ja sen yli 90-vuotiaan kohteen avoimen vuorovaikutuksen kautta. Tämä kaikki on johtanut syvälliseen, elävään ja omaperäiseen kertomukseen Eeva Kilvestä itsestään ja hänen tuotannostaan. Tässä on kyse ihmisestä ja ihmisenä olemisesta yleensä, kuten Kilven tuotannossakin. Kirja imaisee lukijan mukaansa ja houkuttaa myös lukemaan enemmän kohteensa tuotannosta. On suuri vääryys, ellei tämä kirja päädy Finlandia-ehdokkaaksi tälle vuodelle 2024. Voittajan valinta jääköön kuitenkin yksinvaltiaan tuomarin ratkaistavaksi.

Kirjassa tulevat hyvin esiin Kilven tuotannon teemat, jotka myös ovat hänen oman pitkän elämänsä teemoja. Kieli ja tyyli ovat rikkaita. Kirjassa on paljon voimaa, samalla kuin se on täynnä lämpöä – sanoissa on voimaa. Ihminen sekä yksilönä että kollektiivina on keskiössä. Sukupolvet kohtaavat monella tasolla. Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat luonnollisesti keskiössä, mutta paljon tilaa saa myös planeettamme tila ja pyrkimykset sen pelastamiseen. Luonnonsuojelu ja maailmanpolitiikka ovat teemoja, jotka kulkevat lomittain hyvin yksityisen kanssa. Kuten kirjassa kysytään, mitä meistä jää, jos emme kirjoita paljoa itsestämme ja elämästämme. Onneksi tämä kirja on kirjoitettu ja toivottavasti se saa paljon lukijoita.

Kirjan sisältö kattoi hyvin koko elämän – menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Se käsittelee kattavasti Eeva Kilpeä kirjailijana ja vaikuttajana sekä yksityisenä ihmisenä. Jos jotain jäin kaipaamaan on se pieni tekninen seikka. Tämän kokoinen ja näin arvokas kirja ansaitsisi henkilörekisterin. Tähän kirjaan ja sen moniin yksityiskohtiin haluaa varmaan moni muukin kuin minä palata sen jälkeen, kun sen on lukenut kannesta kanteen. Tämä kirja toi myös useamman Eeva Kilven kirjoittaman kirjan To Read -listalleni ja varmaan niitä tulee vielä lisääkin.

Päätän tämän vaatimattoman arvioni yhteen kirjasta löytyvistä monista viisaista sitaateista, joka hyvin kuvaa Eeva Kilpeä ihmisenä ja samalla toimii hyvänä elämänohjeena meille kaikille. Tämän hän on kirjoittanut muistikirjaansa kesäkuussa 1969 (s. 422):

”Jos nainen – tai yleensä ihminen – tuntee, että hänessä on poikkeuksellista hellyyttä, lempeyttä, hyvyyttä, herkkyyttä, niin hänen on ihmeessä käytettävä sitä. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia; kovia, ilmeettömiä, tunteettomia, välinpitämättömiä tunne-elämänsä alueella, kuten nykyisin on muotia. Nykyisin vaaditaan suurinta rohkeutta olla innostunut, osoittaa hellyyttä, olla hyvä, puhua rakkaudesta, rakastaa.”

Toivottavasti tämä kirja muodostuu myös ponnahduslaudaksi kirjoittajansa laajemmalle omalle itsenäiselle tuotannolle. Pitäkäämme kaikki mielessämme Eeva Kilven oma toteamus ”tulesta”, joka hänestä löytyy ja ettei hän koskaan luovu siitä (s. 346).

[Jaana · Rating 3 out of 5]

Tuntuu sydäntä lämmittävällä ajatella Eeva Kilven ja hänen kustantajansa Anna-Riikka Carlsonin ystävyyttä. Kirjan alussa naiset tapaavat yli yhdeksänkymppisen Kilven kotona, myöhemmin kun terveys heikkenee ja muistisairaus vie kirjailijalta sanoja, Carlson käy tapaamassa ystäväänsä hoivakodissa. Carlson on varmasti maailman kultaisin ihminen ja naisten välillä vallitsee hieno yhteisymmärrys, mutta minusta lukija ei oikein pääse juhliin mukaan. Vaikka Eeva Kilpi on suora ja rehellinen ihminen, hän on myös hyvin yksityinen, eikä Carlson mielestäni saa kovin paljon irti hänen yksityiselämästään. Varsinkin hoivakoti-vaiheessa Carlson keskustelee etupäässä Kilven tuotannon kanssa. Aiheina on ennen kaikkea ihmisen ja luonnon välinen suhde ja luonnon suojelu, sekä naisen asema.Näitä aiheita toistellaan kirjassa turhan usein, ilman että aihe siitä kasvaa. Toinen aihepiiri on lukijat, Carlson kertoo Kilvelle, kuinka paljon häntä nykyäänkin luetaan ja arvostetaan. Kiva juttu sinänsä, mutta ison osan siitä aiheesta olisi voinut jättää naisten keskinäiseksi puheeksi.
Kirjan sisältö saa lopussa uutta puhtia kun Kilven suku lahjoittaa Carlsonille kaikki Eeva Kilven paperit ja Carlson pääsee tutustumaan Kilven päiväkirjoihin niiltä ajoilta kun avioliitto alkoi voida huonosti.
Uskon että Varlson palaa Kilpeen vielä myöhemmin ja aion toki olla kuulolla.

[Anneli Renfors · Rating 3 out of 5]

Eeva Kilpi ja hänen kirjallinen tuotantonsa, lähes kaikki se mitä olen häneltä lukenut (erityisesti Naisen päiväkirja ja runot) ovat olleet itselleni suunnattoman tärkeitä, tuoneet lohtua ja ilahduttaneet. Että joku, joka on lähes samanikäinen kuin äitini, voi ajatella kuin minä! Silti luin kirjaa, etenkin aluksi, ristiriitaisin ja osin myötähäpeän tuntein. Kirjan alussa Carlsson hieman liikaa painottaa omia tunteitaan Kilpeä kohtaan ja hieman liikaa vakuuttaa Kilven lämpimiä tunteita itseään kohtaan. Hieman liian hitaasti hän lähestyy kirjoittamisprosessiaan ja vakuuttaa ystävyyttään, hyviä aikeitaan. Liian lavein sanoin, tiivistystä olisin kaivannut. Kun Carlsson saa käsiinsä Eeva Kilven muistiinpanot ja päiväkirjat, alkaa kirjan kiinnostavin osuus. Ymmärrän enemmän Kilven teosten ja hänen elämänsä yhteyden, jotain omastanikin. Kirjan loputtua sydän on täysi. Ymmärrys siitä, että Eeva Kilven omat sanat ovat alkaneet kadota, tuo mukanaan surun. Viimeisiä sivuja lukiessani saan kuulla, että entinen työkaverini kuoli eilen pitkällisen sairauden uuvuttamana. Ajattelen, että hän on vapaa ja kivuton nyt.

[Erja · Rating 4 out of 5]

Eeva Kilpi on aina ollut yksi lempirunoilijoistani. Hänen kielensä on niin kaunista ja koskettavaa. Hänen runokokoelmansa on kirjahyllyssäni aina esillä, tartun siihen usein.

Tämä kirja nosti esiin hänestä sellaisia uusia puolia, joita en ollut tiennyt aiemmin kuten suunnaton rakkaus luontoon ja eläimiin. Tämä kirja houkuttelee lukemaan Eevan muitakin kirjoja kuin vain runokirjoja,

Erikoinen tyyli tässä kirjassa, mutta toimi ihan hyvin. Se seikka hämmensi, että Carlsonin piti jatkuvasti kertoa, miten pidetty ja suosittu Eeva on. Eikö hän tiennyt sitä aiemmin? Ja erityisesti Jennin huomionosoitukset piti mainita monta kertaa. Carlsonin omat väsymyksen kuvailut ihmetyttivät, niistä mainittiin monta kertaa.

Tärkeintä on, että Eeva Kilven hieno tuotanto nostetaan esiin ja minuakin innostaa nyt tarttua hänen kirjalliseen tuotantoonsa.

[Christina Hietanen · Rating 5 out of 5]

En ole aiemmin kuunnellut mitään vastaavaa kirjaa. Todella vaikuttava kuvaus Eeva Kilvestä ihmisenä, hänen teoksistaan ja ajatuksistaan. En ole lukenut Kilven teoksia aiemmin, enkä tiennyt myöskään hänen periksiantamattomasta työstään luonnon puolesta.

Tästä kirjasta ehkä kuitenkin päällimmäiseksi jäi mieleen kahden kirjailijan välinen ystävyys ja ajatustenvaihto. Carlson tuoreena ja Kilpi kaiken kokenaan ja nähneenä jo hyvin iäkkäänä kirjailijana löytävät yhteisen sävelen. Etukäteen olin vähän varautunut, koska usein henkilökuvat voivat valua kritiikittömän fanituksen puolelle, mutta onneksi olin väärässä. Carlson kunnioittaa ja arvostaa Kilpeä niin kirjailijana kuin ihmisenä, mutta kuitenkin hän tuo myös itseään ja omia ajatuksiaan esille. Ja miten humaaneja ja kauniita ajatuksia äitiydestä, pohjoisen luonnosta ja parisuhteesta! Lukijana on kirjailija itse, joten tuntui kuin hän olisi juuri minulle kertonut kahvipöydän ääressä yksityisiä ajatuksistaan. Liikutuin!

[Sari · Rating 5 out of 5]

Lämminhenkinen, koskettava, upeasti ja hellästi kirjoitettu kirja luonnosta, ystävyydestä, rakkaudesta ja rakastamisesta. Tämä kirja vei mennessään, piti otteessaan ja siihen uppoutui täysin tällainenkin henkilö joka ei juurikaan tämänkaltaista kirjallisuutta harrasta. Kirja antoi paljon. Antoi elämänohjeita ja hyviä neuvoja. Antoi paljon ajattelemisen aiheita. Antoi pitkän elämän mukanaan tuomia viisauksia. Tätä kirjaa on mahdoton unohtaa. Kirjastosta varasin, lainasin, ja tulen vielä omaksi ostamaan. Ja luulenpa, että tulen tämän kirjan seurauksena vielä tutustumaan Eeva Kilven omaankin tuotantoon.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Olin hivenen pettynyt, kuin luin, että kyseessä ei ole elämäkerta Eeva Kilvestä. Joten tartuin tähän kirjaan hivenen varovaisesti. Kirja oli aivan muuta kuin odotin, monella tapaa. Solahdin kirjan maailmaan täysin. Näin ja elin Carlsonin mukana. En muista milloin viimeksi olen tavoittanut jotain tällaista lukiessani. En ehkä koskaan. Tämä on yksi niistä harvoista kirjoista, jonka voisin ostaa omaan kirjahyllyyni.

Tämän innoittamana nappasin kirjastosta Kilven proosaa, jota en ole aiemmin lukenut.

[Anni Ojanperä · Rating 4 out of 5]

Kaunis kirja runoilijasta ja kirjailijasta, joka on antanut äänen luonnolle ja naiseudelle sen yksityisissä ja julkisissa hetkissään. Kirja on kirjoitettu vuorovaikutushetkistä runoilijan, hänen tuotannon ja hänen tuotannostaan vaikuttuneiden ihmisten kanssa. Anna-Riikka on onnistunut tehtävässään upeasti. Toistoa oli aika paljon, mutta se painotti toisaalta tärkeitä hetkiä ja osin selittyi Eevan korkean iän tuoman muistihaasteiden vuoksi. Mieleni tekee lukea ja uppoutua Eeva Kilven tuotantoon tämän jälkeen.

[Helena · Rating 5 out of 5]

Eeva Kilpi on yksi niistä harvoista kirjailijoista, joita olen kuljettanut mielessäni kaikkina ikävaiheinani ja koin, että tämä kirja on tärkeä kunnianosoitus hänelle. Lämmin ja humaani kirja, jonka rakenne vuoropuhelevana keskusteluna Kilven ja Carlsonin välillä teki siitä hyvin inhimillisen ja koskettavan, haikeankin. Kirja on elämänkerrallisten aiheidensa lisäksi kaunis ystävyyden kuvaus . Huomasin lukiessani, että osaa Kilven tuotannosta en ole lukenut ja haluan nyt tarttua niihinkin. Ja palata tämän lukemisen jälkeen myös niihin vuosikymmeniä sitten lukemiini Kilven teksteihin.

[Mona · Rating 5 out of 5]

Ihastuin Anna-Riikka Carlsoniin - hänen tapaansa olla ja hänen ääneensä - Tapanilan kirjaston kirjailijaillassa viime kesän kynnyksellä. Päätin tehdä jotain poikkeuksellista ja kuunnella lukemisen sijaan. Tämä on ollut mieletön matka. Itkettävän kaunis, hidas, nautinnollinen, tunteikas.
Kiitos Eeva, kiitos Anna-Riikka kaikista näistä viisauksista, jotka pitäisi kirjoittaa muistiin ja oppia! Aion ehdottomasti palata tähän teokseen uudestaan, kun saan painetun version käsiini. Myös Eeva Kilven tuotanto kiinnostaa nyt aivan eri tavalla!

[Taina · Rating 4 out of 5]

Tässä kirjassa oli paljon tarttumapintaa. Eeva Kilven runoja löytyy lukioaikojen päiväkirjoista. Karjalaiset juuret, feministiset ja luonnonsuojelulliset teemat ovat itsellenikin tärkeitä. Olin paikalla Naisasialiitto Unionin kesäjuhlissa, joissa Eeva Kilpi palkittiin. Oma mummoni kadotti myös sanansa pikkuhiljaa. Anna-Riikka Carlson kuvailee, tallentaa, kommentoi, pohtii, kokee ja elää Eeva Kilven ja hänen sanojensa poluilla. Tiivistämisen varaa olisi mielestäni ollut. Lämmin kuvaus ystävyydestä, kirjallisuudesta, ihmisten haaroittuvista hiussuoniverkostoista toistemme välillä.

[Satu Pulkkinen · Rating 3 out of 5]

Kirjana melko keskinkertainen. Paljon toistoa ja ydinviestin ympärillä olevaa turhaa tekstiä. Etenkin kirjan alkupuolella koin kirjoittajan ”fanityttöyden” ja lähes ylitsepursuavan Eeva Kilven kehun todella vaivaannuttavaksi. Vaikka tämä ei elämänkerta ollutkaan, olisin silti toivonut vähän vähemmän kuvausta kirjailijan omasta elämästä. Näistä ajatuksistani huolimatta kirja herätti kiinnostuksen Eeva Kilven omiin teoksiin ja olenkin niitä nyt lukenut. Jos Eeva Kilven viisaus kiinnostaa, suosittelen suoraan tutustumista niihin.

[Jutta · Rating 3 out of 5]

Olisin halunnut pitää tästä enemmän, koska rakastan Eeva Kilpeä. Tämä oli kauhean raskasta luettavaa ja koko kirjan lukeminen kesti monta kuukautta. Periaatteessa pidin kyllä lukemastani, mutta välillä kirja tuntui vain kirjailijan oman ajatusmaailman pyörittelyltä, enkä oikein ikinä saanut siitä kiinni. Carlson kirjoittaa kyllä kauniisti, mutta kun tässä kirjassa ei ole varsinaista juonta lainkaan, niin oli monesti sellainen olo, että editointia olisi kaivattu vieläkin. Ei harmita, että luin tämän, mutta en jaksaisi lukea tätä uudelleen.