Tampereella toteutuu poliisin painajainen, kun nuori mies kuolee putkassa. Komisario Sakari Koskinen saa tutkittavakseen johtuuko uhrin päävamma kaatumisesta vai ulkoisesta väkivallasta. Samaan aikaan kaupungilla paljastuu sivullisiin kohdistuvia päällekarkauksia. Alkuun ne vaikjuttavat satunnaisilta, mutta pian niiden väliltä löytyy yhtäläisyyksiä. Työtaakka kasvaa entisestään, kun puoli vuotta aiemmin valmistunut henkirikostutkinta ei ylitäkään syytekynnystä ja pakottaa Koskisen tiimin aloittamaan kaiken alusta. Se saa kokeneen komisarion rikospoliisiin peruskysymyksen äärelle: mikä saa ihmisen satutttamaan toista kerta toisensa jälkeen?
FI: Seppo Sakari Jokinen (s. 13. huhtikuuta 1949 Tampere) on suomalainen rikoskirjailija.
Jokinen kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa ja lähti armeijan jälkeen 1970 Australiaan lähes neljäksi vuodeksi. Hän työskenteli 1975 lähtien Tampereen kaupungin tietokonekeskuksessa ja ehti toimia pitkään keskuksen pääoperaattorina, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi loppuvuodesta 2006.
Seppo Jokinen tunnetaan tamperelaista ja Hervannassa asuvaa komisario Sakari Koskista käsittelevistä rikosromaaneistaan. Jokinen on julkaissut säännöllisesti vuodesta 1996 lähtien vuosittain yhden kirjan.
Vuonna 2010 Jokinen vaihtoi kustantamoa Karistosta osuuskuntamuotoiseen suomalaisten dekkarikirjailijoiden omistamaan Crime Time -kustantamoon. Jokinen on Crime Timen perustajajäsen. Crime Time pyrkii julkaisemaan Jokisen kirjoja myös englanniksi. Ensimmäisenä aiotaan julkaista Hukan enkelit Yhdysvalloissa.
EN:Seppo Sakari Jokinen (born April 13, 1949 in Tampere) is a Finnish writer of crime fiction. His books' main character is the fictional police officer Sakari Koskinen from Hervanta, Tampere. Koskinen is divorced and has a son named Antti. The books are published by CrimeTime. Jokinen himself is also from Tampere. He spent nearly four years in Australia after serving in the army in the early 1970s. He was for many years the main operator in the Tampere city IT centre.
Tuttua, ihanaa Jokista! Alkuosa lähti vähän nihkeästi liikkeelle, mutta sitten pääsin tarinaan mukaan. Komisario Koskisen inhimillisyys lämmitti mieltä, ja tamperelaislukijasta oli hykerryttävän hauskaa, että kirjaan oli tiputeltu paikallisia ärsytyksen aiheita, kuten parkkeerauksen pulmat ja autoliikenteen jumittuminen ratikkaan liittyen - meinasi päästä kenkärosvo karkuun, kun liikenne jumitti :) Tässä osassa Koskisen henkilökohtainen elämä oli aika sivuosissa, enemmän selviteltiin rikoksia ja niiden taustasyitä. Sivulla 92 kiinnitin huomioni ärsyttävään kielelliseen virheeseen ja mietin, onko uudella kustantajalla oikolukijaa. Toki kieliopillinen nipottamiseni unohtui sitä mukaa, kun kirjan imu alkoi viedä mukanaan.
Ikävä kyllä en päässyt tähän tarinaan millään sisään, vaikka totutun sujuvaa tekstiä olikin. Alun irrallisilta tuntuneiden tapausten sitominen yhteen tapahtui aika verkkaisesti ja se johti omalta osaltani selailutyyppiseen luentaan, enkä saanut enää lukemisrytmistä kiinni. Pitänee palata tähän myöhemmin, ehkäpä kirkkaat kesäpäivät eivät sopineet tämän kanssa optimaalisesti yhteen.
Seppo Jokisen jokavuotista Koskinen-kirjaa odottaa kuin juhannusta. Taitavana kirjoittajana Jokinen kuljettaa tarinaa hyvin ja tekee mainiota Tampereen miljöökuvausta. Näistä kirjoista pitää, jos on lukenut kokonaan koko sarjan, jolloin on päässyt sisälle Koskisen yksityiselämään. Rikosmysteerin rinnalla se on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Seppo Jokinen on suomalaisessa dekkarikirjallisuudessa legenda, joten pisteet 9/10.
Hyvä Koskinen parin heikomman jälkeen. Hyvin asiat nivoutuvat ja mitään täysin yllättäviä juonenkäänteitä ei tullut. Vähän toki huvitti roadman-tyyppiset lenkkarinvarastamiset, sillä ei ne yleensä ole Aapon, Kaapon tai Rasmuksen hommia. No, ajankohtaisuutta mukaan taiteilijan vapaudella höystettynä. Tykkäsin.
Uusin komisario Koskinen. Poliisilla on ongelmia. Nuori mies on kuollut putkaan. Onko se poliisin syytä? Useampia poliiseille läheisiä henkilöitä on joutunut lievien pahoinpitelyjen tai kiusantekojen kohteiksi. Ja entisen puolisonsa murhasta epäilty on vapautettu oikeudessa puutteellisten todisteiden vuoksi ja ennen hovioikeutta tarvitaan nopeasti lisänäyttöä asiassa. Eli työtä siis riittää. Miten asiat liittyvät toisiinsa, vai liittyvätkö ne? Voivatko esimerkiksi useaan poliisien lähipiirien pikkutörkeydet olla kuitenkin vain sattumaa - ja miksi joku sellaisia tekisi? Jälleen kerran hyvä osa sarjaansa, ehkä jopa keskitason yläpuolella oleva. Koskisen yksityiselämäkin tuntuu kehittyvän, ex-puoliso on alkanut tuntua koko ajan uudelleen läheisemmältä - ja saa nähdä mihin asumisjärjestelyihin taas kerran kodittomaksi jäänyt mies päätyy… Taattua laatutyötä kuten pääosa sarjasta on muutenkin ollut, siinä ei ollut suuria yllätyksiä ollut mihinkään suuntaan. Viihdyttävää lukemista sarjassa, jossa henkilöhahmot alkavat tuntua vanhoilta tutuilta.
The latest installment of the Inspector Koskinen series, which happens in my hometown. The police have problems. A young man has died in custody. Is it the police's fault? Several people close to the police have been subjected to minor assaults or harassment. A suspect in the murder of his ex-wife has been released in court due to insufficient evidence, and more evidence is quickly needed before the court of appeal. So there is plenty of work to be done. How are these things related – or are they? Could the minor offenses against people close to the police just be coincidences, and why would someone do such things? Once again, a good part of the series – perhaps even above average. Koskinen's private life also seems to be developing, his ex-wife is starting to feel closer again – and we'll see what kind of living arrangements the man, once again homeless, will end up with… Guaranteed quality work, as the main part of the series, has otherwise been, there were no big surprises in any direction. Entertaining reading in a series where the characters start to feel like old acquaintances.
Pitihän yhtä Suomen suosituinta dekkaristia jossain vaiheessa luku-uraa kokeilla: tämä vaan ei mitenkään ollut vaikuttava kokemus. En tiedä miten tämä laadullisesti sijoittuu koko sarjaan, mutta jotenkin kovin hajanainen ja samalla monotoninen eteneminen puuduttivat. Kirjaan tarttuminen ei koskaan innostanut, vaan piti ajatella että tämänkin nyt loppuun asti, jotta voi olla mielipide.
Toki jo 29. osaan ehtineeseen tarinaan ja henkilöhahmoihin voi olla mahdotonta samaistua, mutta Koskinen ei hahmona ollut vaikuttava. Sellainen tylsä, besserwisser jonka suhtautuminen kaikkiin muihin, eteenkin naisiin, oli kovin holhoava ja tuskastuttavan äijämäinen. Kahden ja puolen juonen rakenne oli täysin turha, koska yhden rikollinen oli karikatyyri, toisen nolo...antaa olla, mielestäni kaikki rikosromaanin rikolliset olivat jotenkin paperisia ja outoja.
Tiivistetysti: en oikeasti pitänyt, joten tällä kertaa tyydyn yhteen luettuun Jokiseen. Sivuhuomiona miksi lyhenteet piti ehdoin tahdoin kirjoittaa esim. eeuuparlametti?
Olen lukenut kaikki Koskisen seikkailut pian 30 vuotta. Tykännyt kovasti. Ja tavannut Seppo Jokisen ja käynyt hänen kanssaan kaksituntisen keskustelun kaikesta maan ja taivaan välillä - hän oli oikein mukava mies, mielenkiinnon kohteemme myös törmäsivät.
Mutta nyt on sanottava etten enää jaksa näitä kirjoja. Kesken jäi jo alkupuolella. Koskisen poliisien touhut tuntuivat kutakuinkin yhtä kiinnostavilta kuin harmaan seinän tuijottaminen.
Olen siis kyllästynyt sarjaan. Kuten lähes kaikkien sarjojen kanssa käy (paitsi Michael Connellyn). Ongelma on kai kirjailijan eikä minun?
Tuttua, taattua Koskista. Alkuosa tuntui vähän hitaammalta ja teinien osiot ajoittain erikoisilta. Muuten kerronta toimii hyvin, dialogi viihdyttää ja juoni nivoutuu kokonaisuudeksi. Hahmojen yksityiselämää on sopivissa määrin mukana, jostain syystä etenkin kirjan loppu vetosi minuun.
Pitkästä aikaa tosi, TOSI ihastuttava ja lämminhenkinen Koskiskirja ❤️ Pisti ajattelemaan elämässä niitä tärkeimpiä asioita. Asioita joilla on oikeasti merkitystä. Ja joskus ne asiat voivat olla ihan pieniäkin.
Ikisuosikkini. Edelliset osat olen lukenut yhdeltä istumalta, tätä en onnistunut lukemaan yhtä nopeasti. Ensimmäisen kerran tapahtumat tuntuivat epäuskottavilta. Loppu kruunasi lukukokemuksen ❤️
Hienosti kudotaan yhteen juonilangat lopussa! Se mitä vähän kritisoin on "poliisien" ulosanti. Eivät ne niin kiemuraisia ja hassunhauskoja päästele. Ei toimi puhuttuna eikä edes kirjallisena.