Naisia jotka etsivät suurta tulta

by Moona Laakso

Moona Laakson Naisia jotka etsivät suurta tulta kertoo 1900-luvulla eläneistä naisista, jotka halusivat tulla nähdyksi.

Elissa piirtää salaa iltaisin, ja Greta maalaa mielisairaalassa. He ovat 1900-luvulla eläneitä naisia, jotka maalasivat, kirjoittivat, soittivat ja loivat. Osa heistä jätti jälkeensä kuolemattomia runoja, rakennuksia ja taideteoksia, jotka nousevat nyt ansaitsemaansa arvostukseen.

Naisten päiväkirjamerkinnät ja kirjeet avaavat ikkunan siihen, millaista oli olla nainen sata tai viisikymmentä vuotta sitten, kun intohimona oli heiltä odotettujen avioliiton ja lastenhoidon rinnalla taide ja hurja luovuus. Kirja kertoo naisten saavutuksista, toteutumattomista haaveista ja heidän ainutlaatuisista taiteilijaliitoistaan.

Kirjassa äänen saavat Tove Janssonin elämänkumppani Tuulikki Pietilä, Greta Hällfors-Sipilä, Aino ja Elissa Aalto, Saimi Järnefelt, Majsi Salokivi, Leevi Madetojan puoliso ja Eino Leinon sielunkumppani Hilja Onerva Lehtinen, Kirsti Gallen-Kallela ja Tyko Sallisen puoliso Helmi Vartiainen.

Genres: Nonfiction

240 pages, Hardcover

Published May 1, 2024

Reviews

[Tarinankertoja92 · Rating 4 out of 5]

Moona Laakson "Naisia jotka etsivät suurta tulta" tuo alussa vahvasti mieleen Mia Kankimäen "Naiset joita ajattelen öisin" (varjonaiset vs. yönaiset), mutta tämä teos rakentuu enemmän historiallisten naisten varaan, kun Kankimäen teoksessa analysoidaan kertojan elämää huomattavasti enemmän.
Teokseen valitut naiset ovat kaikki kiehtovia aikansa huippuammattilaisia, vaikka heidät onkin tuupattu historiassa miesten taakse. Ehkä tarinat olisi kuitenkin voinut sitoa hieman paremmin toisiinsa, jotta kaunokirjallinen kokonaisuus olisi ollut yhtenäisempi? Nyt kirjasta tuli enemmän mieleen podcast varsinkin kuunneltuna.
Olen jo pidemmän aikaa kampanjoinut (yliopistolla, medialle, Alvar Aalto -säätiölle, Museovirastolle) Aino Aallon ja Elissa Aallon tunnustamista arkkitehdeiksi ja ammattilaisiksi miehensä rinnalle. Olen myös huomannut miten yhä enemmän puhutaan Aaltojen arkkitehtuurista ja Aallon toimiston arkkitehtuurista ja yhä vähemmän tarvitsee huomauttaa pelkän Alvarin jalustalle nostamisesta. Jes! Hitaasti mutta varmasti! Tämä teos tukee samalla tavalla miesten historian päivittämistä ihmisten historialla.
Erityisesti teoksesta jäi mieleen Helmi Vartiaisen kohtalo, nainen joka antoi lähisuhdeväkivallalle kasvot. Varoituksena, että teos saattaa herättää halun heittää tomaattikeittoa Tyko Sallisen maalausten päälle.

[Finnwithbooks · Rating 4 out of 5]

Tästä nautin kovasti! Laakso kirjoittaa tutkivasti ja sensitiivisesti ”varjo naisista” miksi hän itse heitä kutsuu.
Naisista jotka ovat jääneet suurien nimien alle.
Kuka on Onerva, Helmi, Aino, Greta, Tuulikki ja Saimi. Kaikki ovat puolisoidensa varjoon jääneitä naisia.

Ajattelin että tämä on yksi luettelomainen tietokirja, jonka kuuntelen puolella korvalla vauvaa hoitaessa. Huomasin hyvin nopeesti ettei näin ole. Laakso peilaa paljon omaa elämäänsä ja pohtii varjonaisten asemaa, tapoja ja heidän aikaisten sosiaalisten ja yhteiskunnallisten paineiden taakkaa.

[Leena · Rating 4 out of 5]

Annan aiheesta neljä tähteä, vaikka kirja ei ole mitenkään erityisen upea. Tärkeä teema kuitenkin ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Vinkkejä on omaksuttu Mia Kankimäeltä ja lähteinä Laakso käyttää lähinnä muiden kirjoittamia kirjoja. Kuvat olisivat olleet kiva lisä.

[Johanna A. · Rating 3 out of 5]

3½ tähteä

[Tuuli Tammenkoski · Rating 4 out of 5]

“Muuten olen usein ajatellut, että jos ei naisen vapautta olisi rajoitettu, niin ehkä olisi maailmassa paljon enemmän nerontuotteita, ja jaloja aatteita”  -L. Onerva


Miksi nainen on taiteilijanakin nähty ja määritelty ensisijaisesti miesten kautta, miehen puolisona, rakastettuna tai lapsena? Miksi naisen taiteilijuus ja luovuus muuttuu harrastukseksi, puuhasteluksi, viimeistään siinä vaiheessa kun tämä ryhtyy suhteeseen taiteiljaMIEHEN kanssa?


Miksi naisen osa on jäädä taustalle, luopua urastaan ja omasta taiteilijuudestaan ja ryhtyä hoitamaan kotia ja tukemaan miestä tämän taiteilijuudessa?


“Avioliiton satama oli minusta niitä laivoja varten, jotka eivät enää olleet merikelpoisia” -Kirsti Gallén-Kallela


Naiset jotka etsivät suurta tulta nostaa esiin ja kirjoittaa näkyviksi miesten varjoihin jääneitä lahjakkaita suomalaisia naistaiteilijoita ja näiden enemmän ja vähemmän surullisia ja traagisia tarinoita, mutta myös yhden tasavertaisen taiteilijaliiton.


Muista hieman eroavat toisaalta Helmi Vartiaisen loputtoman epäreilu ja ihan liian lyhyeksi jäänyt elämä (Helmi Vartiaisen kohtaloon paneutuu muuten myös Venla Hiidenahon erinomainen kirja Suruttomat!), ja toisaalta kirjan päättävä, positiivisen pohjavireen jättävä, toivoa luova kuvaus Tuulikki Pietilästä.


Onko tasavertainen taiteilijoiden liitto mahdollinen vain naisten kesken, kuten Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kohdalla? Kahden menestyneen, lahjakkaan ja arvostetun taiteilijan suhteessa Tove oli enemmän julkisuudessa, mutta molemmilla oli omat uransa ja kiinnostuksensa, ja molemmat olivat toistensa tukena ilman että kumpikaan joutui uhraamaan omaa paloaan.


Teos ei varsinaisesti ole tieteellinen, vaan siinä on mukana paljon omakohtaisuutta. Samoin naisten valitseminen lienee tapahtunut hyvin subjektiivisesti - juuri nämä naiset ovat puhutelleet kirjailijaa eri syistä. Olisin halunnut lukea lisää ja päästä pintaraapaisua syvemmälle näiden naisten taiteeseen, ajatuksiin ja elämään. Silti, pohjatyö on tehty huolella, ja tää on todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kokoelma erilaisten naisten kohtaloita, joissa hyvin paljon yhteneväisyyttä. Samalla tää on myös erinomaisen tärkeä muistutus naisen oman huoneen tärkeydestä ja huuto itsenäisten, kapinallisten ja sovinnaisuuden rajoja rikkovien naisten puolesta.


Samaan teemaan sopii erinomaisesti Ateneumin näyttely Rajojen rikkojat - 1800-luvun matkustavat naistaiteilijat, jonka kävin kirjan jättämissä fiiliksissä katsomassa heti seuraavana päivänä!

[Aira · Rating 3 out of 5]

Laakso esittelee kirjassa suomalaisen taidekentän "varjonaisia" 1800- ja 1900-luvuilta. Näitä naisia yhdistää se, että he ovat jääneet puolisonsa tai isänsä varjoon ja sitä myötä heidän saavutuksensa unohduksiin. Henkilökuvauksissa näkyy yhteiskunnan normit, naisten ahtaat roolit ja epätasa-arvoinen asema. Kirjassa on myös omaa reflektiota, joka sopi kirjaan tehden siitä vähemmän lähteitä toistelevan. Tämän takia kirjaa on vaikeaa olla vertaamatta Kankimäkeen ja toisena vertailukohtana tulee mieleen Katariina Vuori (Merireittejä menneisyyteen). Minua häiritsi ajoittain, että kuvauksissa hyödynnettiin myös romaaneja ja niiden tulkintoja hahmoista (nämä tosin oli selkeästi erotettu tietolähteistä). Koska kirjassa oli kuitenkin paljon tietokirjamaisuutta, olisi tämä kirja hyötynyt kuvaliitteestä monen henkilön kohdalla.

[Luna · Rating 5 out of 5]

Sain kirjan lahjaksi ja olin aluksi hieman hämmentynyt, kun se ei ollutkaan tavanomainen tietokirja, toisin kuin takakannen kuvauksen perusteella voisi olettaa. Kannessa mainitut naiset toki saavat äänen, kuten luvataan, mutta lisäksi kirjoittaja kirjoittaa myös omasta kirjoittamisprosessistaan ja tutustuttaa valitsemansa naiset meille omien silmiensä ja ajatustensa kautta. Aluksi se tuntui hieman häiritsevältä, mutta kun jutustelevaan tyyliin pääsi sisälle, se ei enää haitannut vaan ennemminkin inspiroi. Täytyy myöntää, että tunnen kotimaisia taiteilijoita huonommin kuin kansainvälisiä, joten löysin tuntemattomia tai lähes tuntemattomia nimiä, joista tämän kirjan perusteella heräsi vahva halu saada tietää enemmän. Harva kirja saa aikaan tällaista, joten täydet pisteet siitä.

[Riitta · Rating 3 out of 5]

Aihe on tärkeä - luovat naiset taiteilijapuolisonsa/-isänsä varjossa - mutta kirjoittajan säälivä asenne näitä naisiin kohtaan häiritsee (ja/tai äänikirjan lukijan tyyli oli liian melankolinen). Vähän hämmästelin, kuinka Tuulikki Pietilän taiteilijaura oli kirjoittajalle tuntematon… Onneksi ihan lopussa kirjailija tekee hyvän loppupäätelmän, joka pelastaa paljon.

[Anne Tuomivaara · Rating 3 out of 5]

Jotenkin raskasta lukea kaikista näistä menetetyistä mahdollisuuksista eli lahjakkaista naisista puolisoidensa varjossa. Mutta tärkeä kirja ilman muuta.

[Oili Männistö · Rating 4 out of 5]

Oikein mielenkiintoinen kirja naisista jotka luopuivat paljosta ja jäivät miestensä varjoon. Tai ehkä he kuitenkin saivat mahdollisuuden tehdä asioita vaikka tunnustusta ei heille niistä suotukaan.

[Minna Toponen · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava, surullinen, ajatuksia herättävä.
Valottaa naisen/naistaiteilijan asemaa eri vuosikymmenillä.

[Jaakko Viitanen · Rating 3 out of 5]

hienoja tarinoita suurten nimien takaa

[Henrik · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintonen aihe mutta todella vaikea lukea kun oli kirjotettu jotenkin blogikirjoitusmaisesti.