Aislingin elämä ei ole helppoa. Irlantilaisen siirtotyöläisen osa on Englannissa kova, ja sukuperintönä saatu kyky kommunikoida kuolleiden kanssa tuntuu lähinnä kohtalon julmalta ivalta. Mutta kun työympäristössä leijuu kasapäin kuolleiden riutuneita sieluja ja verinen kohtalo on enemmän kuin todellinen vaara, meediokyvyt saattavat olla ainoa keino pysytellä hengissä.
Apunaan Aislingilla on erityislaatuinen kissansa Caoimhín, joka tuntuu ymmärtävän emäntäänsä suorastaan yliluonnollisella tasolla. Yhdessä kaksikko juoksee kilpaa kuoleman kanssa selvittääkseen salaisuuden: mikä kauhu vaanii suomailla?
Tuomas Myllylä (s. 1986) ja Sari Sariola (s. 1979) ovat kumpikin tahollaan suomalaisen kuvataiteen ja sarjakuvan moniottelijoita, joita yhdistää paitsi jaettu talous kahden kissan ja koiran kanssa, myös rakkaus kauhutarinoihin. Vaikka ideat kimpoilevat ja törmäilevätkin usein kotisaunan lauteilla, on Suomaat heidän ensimmäinen pidempi sarjakuvansa yhdessä.
Erittäin hyvä kotimainen kauhusarjakuva, josta löytyivät kaikki haamu ja oliokauhun perusteet. Ullakolla olevat haamut, utuinen suo ja vielä hirviöitä kaupanpäälle. Taidokkaan rujosti piirretty ja johdonmukainen tarina. Jos jotakin jäin kaipaamaan: tunnelmaa olisi voinut tarinallisesti laajentaa vielä aavistuksen. Mistä, milloin ja mihin?
Pidin tästä periaatteessa kovasti, ja luin tämän parilta istumalta. Olisin kaivannut kuitenkin vielä lisää, nyt tarina eteni melkoisen suoraviivaisesti itse asiaan. Tässä olisi voinut tunnelmaa rakentaa pidemmästi, ja antaa enemmän aikaa lukijalle luoda omia tulkintoja ja spekulaatioita ennen kuin oikeasti päästään perille siitä, mistä tarinassa lopulta on kyse.
Täysi ylläri uutuushyllystä! Odotin jotain Lovecraft-tyylistä ja tavallaan olikin sitä, mutta toisaalta jotain ihan muuta. Taide on luonnosmaista mutta vahvaa. Värit taitaa olla koneella tehty mutta ei häiritsevästi ja onneksi ei muovi-CGI:tä. Jos näiltä tekijöiltä on jotain muutakin, pitää lukea!
Tämä sarjakuva pääsi yllättämään tosi kivasti! Kannen perusteella en ollut lainkaan varma, tulisinko pitämään tästä ja vaikka piirrostyyli välillä olikin aika karskia, oli tarina melkoisen hyvä ja ennalta-arvaamaton.
Päähenkilö on Aisling-niminen iralntilainen siirtotyöläinen, jolla on mukana musta kissa, Caoimhín. Töitä olisi saatava, mutta jotain mätää tässä viimeisimmässä paikassa on. Aivan kuin kuolleet pitäisivät edelleen kiinni tästä maailmasta.
Mukavaa kauhua, jossa kissalla on iso rooli. Tykkäsin ja voin suositella.
An absolute delight! In the first book, Aisling and her companion (a completely totally normal) cat Caoimhin find their way to the Abercrombe Manor that’s completely normal, totally fine, and with no tentacle monsters at all! Lovely gothic horror with a strong Lovecraftian twist. There’s a promise of a second book and apparently it’s scripted but when we’ll have the joy to read it, is unknown.
Symppis kauhusarjis, jota olisin mielelläni lukenut pidempäänkin. Luin tämän yhdeltä istumalta, ja tuntui, että tarina loppui ennen kuin ehti päästä kunnolla käyntiin. Olisin kaivannut siis lisää tunnelmointia ja muutamia sivujuonia, esim. kissa jäi kovasti pohdituttamaan. Olisi ollut myös kiva oppia tuntemaan muutkin hahmot paremmin. Tykkäsin piirrosjäljestä, miljööstä ja ideasta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Mukava pieni lovecraftilainen kauhuseikkailu! Olisin tosin kaivannut lisää sitä, mistä itse nautin kauhutarinoissa kaikkein eniten: tunnelmointia ja hiipivää pahaenteisyyttä. Tämä oli kerrottu kovin amerikkalaisia sarjakuvaoppeja noudattaen, eli joka ruudussa tapahtuu jotain, eikä hahmoille ja miljöölle jää tilaa kasvaa ja hengittää - mikä on sääli, koska molemmat vaikuttivat mielenkiintoisilta!
Oikein tyylikkäästi kuvitettu kauhutarina, josta valitettavasti puuttui se kauhu - ja vähän tarinaakin. Kauhun sijaan oli hienosti piirrettyjä kummituksia ja hirviöitä; ja tarinan rakentamisen sijaan mentiin vähän liian nopeasti asiaan.
Ihan kiva kauhusarjakuva nuoresta naisesta, joka näkee kuolleita ja pystyy kommunikoimaan näitten kanssa. Taidolle tulee käyttöä, kun hän päätyy töihin vanhan suon laidalla nököttävään kartanoon.
Nuori irlantilaistaustainen Aisling O'Broin saa työpaikan Abercromben kartanosta jostakin Englannin syrjäseuduilta. Kartanon omistaja on perheensä ainoa elossa oleva jäsen, sairaalloinen vanha rouva, joka suree kadonnutta poikaansa eikä koskaan poistu huoneestaan. Ei siis mikään hilpein mahdollinen paikka, mutta onneksi Aisling saa ystävän kartanossa niin ikään työskentelevästä Marysta.
Aislingilla on salaisuus. Hän on saanut verenperinnökseen kyvyn nähdä kuolleita, ja vanhassa talossa toden totta kummittelee. Lisäksi läheiselle suolle ei ole menemistä, ja eräänä aamuna Aislingin huonetoveri löydetäänkin sieltä kuolleena, ruumis kammottavalla tavalla raadeltuna. Mutta ovatko asialla olleet villikoirat? No, se on ainakin varmaa, että tiukan paikan tullen kissa saattaa osoittautua hyödylliseksi lemmikiksi.
Tuomas Myllylän ja Sari Sariolan "Suomaat" (Zum Teufel, 2024) on sangen onnistunut tapaus, joka tunnelmallisessa lovecraftilaisuudessaan tuo mieleen Mike Mignolan Hellboyn ja muut vastaavat kauhusarjakuvat. Toivottavasti Aislingin seikkailut saavat jatkoa!