Riemastuttavan samaistuttava feelgood-romaani oman tilan etsimisestä, rakkaudesta ja tavarakaaoksen hallitsemisesta. Kaapinovien taakse voi kätkeä paljon, mutta ei ehkä kuitenkaan sitä tärkeintä – tunteita.
Toisen kaaos on toisen leipä. Minna Mattila on ammattijärjestäjä, joka saa asiakkaiden tavaraa pursuavat kodit ojennukseen. Mutta miten on 36-vuotiaan Minnan oman elämän laita? Onko hyvin organisoidussa sinkkuarjessa Punavuoressa tilaa rakkaudelle?
Minnan ammattitaito joutuu koetukselle, kun asiakkaaksi tulee komea minimalisti, jonka asunnossa kaikki on valkoista, eikä missään ole yhtään ylimääräistä esinettä. Neljästä haarukasta on vaikea enää karsia, eikä miehen vaatevarastokaan järjestäjää kaipaa.
Työn ja ihmissuhteiden aallokossa yksi asia kirkastuu Minnalle. Hankalia ajatuksia ja sukulaisia ei saa ojennukseen viikkaamalla tai viemällä kierrätykseen, vaan ne on kohdattava.
Inkku Kärkkäisen valloittava esikoisromaani on kertomus Minnasta, parhaasta ystävästä Jennistä, Japanista ja Lontoosta. Se on tarina erilaisista perheistä ja inhimillisistä kohtaamisista. Elämästä Helsingissä syksystä kevääseen, kirsikankukkien hehkuun.
Kierrätystä ja kirsikankukkia - mistä tämä muoti nimetä feelgoodit muotoon jotain ja jotain, silloinkin kun ne ovat käännöksiä, eikä alkuperäinen nimi ole siinä muodossa? Esimerkkinä tästä vaikkapa Milly Johnsonilta suomennetut kirjat sekä toisena kotimaisena parhaillaan luureissani kesken oleva Anu Joenpolven Helleöitä ja entisiä heiloja, sekä sarjan edelliset osat.
K ja k oli oikein viihdyttävä ja Heidi Kyrö sille kiva lukija, jota kuuntelen mielelläni.
Kierrätystä ja kirsikankukkia on piristävän erilaiseen miljööseen sijoitettu. Feelgoodin ei aina tarvitse olla maallemuutto ja kahvilan tai majoituspaikan perustaminen tai sellaiseen töihin meno, ne on jo niin nähty. Vaaditaanko kirjailijalta enemmän uskallusta ja riskinottoa, jos miljöö ei olekaan mummonmökki ja soratie?
Rakkaustarinan osalta Kärkkäisen kirjassa heitettiin heti peliin erikoisempaa haastetta, kun yhteen laitettiin säästäväinen minimalisti ja ammattijärjestäjä, jonka oma koti saati ajatusmaailma ei silti ole viimeisen päälle konmaritettu. Rakkauden myötä Minnassa heräsi myös niitä tyypillisempiä ajatuksia, kuten voisiko hän hankkia miehen kanssa lemmikkieläimen - tai jopa lapsen? Siitä huolimatta näkökulma on tuore. Kun Minna alkoi miettiä voisiko hänen maailmaansa kuulua näitä "liikkuvia osia", hätkähdin. Ei kai kirja vain ala viestimään, ettei yksikään nainen voi olla aidosti onnellinen, jos ei ole rakentanut pesää ja hankkinut lapsia, kuka mitenkin. En kuitenkaan, ainakaan liiaksi, kuullut tällaista propagandaa rivien välistä.
Tavallaan hyvä, muttei erikoinen. Kirjassa aikuinen sinkkunainen hakee paikkaansa elämässä. Miten suhtautua vanhenevan äidin vaatimuksiin? Pitääkö kaikkien olla parisuhteessa ja saada lapsia? Miten pitkälle muiden mielipiteitä pitää kuunnella? Samoja mietteitä tunnistaa ajoittain varmasti moni omasta elämästään. Kirja oli realistinen ja käytännönläheinen. Juoni ja kirjan loppu eivät suoranaisesti yllättäneet, mutta kuitenkin helppo ja mukava luettava.