What do you think?
Rate this book
Prosessi
Berliinissä yö ei ole aikaa vaan prosessi.
Pyörremäinen sukellus klubiyöhön, yksilön hajoavaan tajuntaan ja nykykapitalismin teollisiin rytmeihin.
Prosessi on todistajanlausunto elämästä tanssilattialla ja yhdestä historian hetkestä, joka ei koskaan enää palaa. Kieltä ja aineksiaan notkeasti miksaava esseeromaani kuljettaa lukijan läpi Berliinin teknohelvetin. Se näyttää, kuinka oman potentiaalin toteuttamisen ja rajojen ylittämisen ero saattaa olla vain illuusio. Ja miten niitä voi kiihdyttää kohti omaa tuhoaan.
Pyörremäinen sukellus klubiyöhön, yksilön hajoavaan tajuntaan ja nykykapitalismin teollisiin rytmeihin.
Prosessi on todistajanlausunto elämästä tanssilattialla ja yhdestä historian hetkestä, joka ei koskaan enää palaa. Kieltä ja aineksiaan notkeasti miksaava esseeromaani kuljettaa lukijan läpi Berliinin teknohelvetin. Se näyttää, kuinka oman potentiaalin toteuttamisen ja rajojen ylittämisen ero saattaa olla vain illuusio. Ja miten niitä voi kiihdyttää kohti omaa tuhoaan.
292 pages, Paperback
Published April 25, 2024
4 people are currently reading
73 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
May 22, 2024
millenniaali käy kerran Berghainissa ja kirjoittaa siitä romaanin
ei vaan! ihan kiehtova kokonaisuus, kuunnellessa meni varmaankin paljon hienouksia ohitse. en ehkä kuitenkaan kuulunut kohderyhmään, teknoväelle uponnee huomattavasti paremmin
puolessavälissä jo pelkäsin, että rajoittuuko äänikirjan hehkutettu "kokeellisuus" vain ambient-mattoihin, mutta tulihan sieltä erikoisempaakin efektiä, jotka toimivat teoksen logiikalla hyvin. kuunnellessa tosin havahduin siihen, että en ehkä pidä kirjailijoista lukemassa omaa tekstiään äänikirjaksi, sillä kuunnellessa tekstin (keino)tekoisuus korostuu ja lukijan äänestä pystyy joskus kuulemaan, kuinka oman lauseen erinomaisuutta fiilistellään – kirjallisuutta toki esitetään puhuttuna paljon eikä siinä mitään, mutta ehkä tämä nyt oli vain tällaisen henkkoht preferenssin oivaltaminen! ei mitenkään spesifisti siis tähän äänikirjaan liittyvä havainto
ei vaan! ihan kiehtova kokonaisuus, kuunnellessa meni varmaankin paljon hienouksia ohitse. en ehkä kuitenkaan kuulunut kohderyhmään, teknoväelle uponnee huomattavasti paremmin
puolessavälissä jo pelkäsin, että rajoittuuko äänikirjan hehkutettu "kokeellisuus" vain ambient-mattoihin, mutta tulihan sieltä erikoisempaakin efektiä, jotka toimivat teoksen logiikalla hyvin. kuunnellessa tosin havahduin siihen, että en ehkä pidä kirjailijoista lukemassa omaa tekstiään äänikirjaksi, sillä kuunnellessa tekstin (keino)tekoisuus korostuu ja lukijan äänestä pystyy joskus kuulemaan, kuinka oman lauseen erinomaisuutta fiilistellään – kirjallisuutta toki esitetään puhuttuna paljon eikä siinä mitään, mutta ehkä tämä nyt oli vain tällaisen henkkoht preferenssin oivaltaminen! ei mitenkään spesifisti siis tähän äänikirjaan liittyvä havainto
Read
July 28, 2024”Juuri sitä tarkoitti ajassa eläminen. Ei ajan laskemista vaan elämistä sen sisällä siinä, puhtaassa keston tilassa.”
Jos ei ole päässyt sisään berliiniläiseen Bergchainin klubille tämän kirjan myötä ovet sinne aukeavat. On hikistä, on teknon jyskeessä vääntyileviä käsiä, jalkoja, ylävartaloita. Rytmi hakkaa ja sen sisällä möyrivät halut ja valinnat.
”Olin tehnyt valintani: olin valinnut seurata nautintoa, kaikkea sitä mikä vahvisti kokemustani olemassaolosta.”
”[h]alu sai minut muuttumaan valtavaksi, vastaanottavaksi suuksi, johon kaikki ympäröivä virtasi, en halunnut menettää pisaraakaan, ruumiini oli pelkkä putkimainen nielu, tietoisuuteni liukastetta lihaisasti nykivän putken sisäpinnalla.”
”Elämä muuttui kuin huomaamatta loputtomiksi pieniksi valinnoiksi, joiden avulla tulla valituksi seuraavaan vaiheeseen. Valitsematta jättäminen ja valinta-asetelmasta kieltäytyminen oli sekin valinta, jonka seuraukset kasaantuivat myöhemmissä vaiheissa tätä elämäksi kutsuttua peliä.”
*
Jos ei ole päässyt mukaan, kun maailma syntyi. Kun meri liikahteli, kun mannerlaatat hankasivat, kun laava virtasi, kun kiviaines kiteytyi, kun tuhansia vuosia kului. Prosessin mukana pääset mukaan maailman syntymiseen.
* Jos ei ole päässyt näkemään, miten läppäri rakennetaan, tämän kirjan seurassa sekin on mahdollista.
*
Maunuksela luo toisistaan hyvin erilaisia maailmoja, jotka liittyvät yhteen tavoilla, joita ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Että kivien ja sanojen ja ihmisruumiiden liike on erimuotoista samaa. Että sellainen maailma on, on ollut, ehkä on oleva jatkossakin. ”Tekstit kummittelevat toistensa arkkitehtuurissa kuin unien loputtomat historiat kulttuurin sileäksi pyyhityssä muistissa.”
Prosessi on ovela teos, joka muuntautuu edetessään ihan muuksi kuin miltä se pitkään vaikuttaa. Maunuksela myös kirjoittaa kieltä, josta tekee jatkuvasti mieli ottaa sitaatteja.
Jos ei ole päässyt sisään berliiniläiseen Bergchainin klubille tämän kirjan myötä ovet sinne aukeavat. On hikistä, on teknon jyskeessä vääntyileviä käsiä, jalkoja, ylävartaloita. Rytmi hakkaa ja sen sisällä möyrivät halut ja valinnat.
”Olin tehnyt valintani: olin valinnut seurata nautintoa, kaikkea sitä mikä vahvisti kokemustani olemassaolosta.”
”[h]alu sai minut muuttumaan valtavaksi, vastaanottavaksi suuksi, johon kaikki ympäröivä virtasi, en halunnut menettää pisaraakaan, ruumiini oli pelkkä putkimainen nielu, tietoisuuteni liukastetta lihaisasti nykivän putken sisäpinnalla.”
”Elämä muuttui kuin huomaamatta loputtomiksi pieniksi valinnoiksi, joiden avulla tulla valituksi seuraavaan vaiheeseen. Valitsematta jättäminen ja valinta-asetelmasta kieltäytyminen oli sekin valinta, jonka seuraukset kasaantuivat myöhemmissä vaiheissa tätä elämäksi kutsuttua peliä.”
*
Jos ei ole päässyt mukaan, kun maailma syntyi. Kun meri liikahteli, kun mannerlaatat hankasivat, kun laava virtasi, kun kiviaines kiteytyi, kun tuhansia vuosia kului. Prosessin mukana pääset mukaan maailman syntymiseen.
* Jos ei ole päässyt näkemään, miten läppäri rakennetaan, tämän kirjan seurassa sekin on mahdollista.
*
Maunuksela luo toisistaan hyvin erilaisia maailmoja, jotka liittyvät yhteen tavoilla, joita ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Että kivien ja sanojen ja ihmisruumiiden liike on erimuotoista samaa. Että sellainen maailma on, on ollut, ehkä on oleva jatkossakin. ”Tekstit kummittelevat toistensa arkkitehtuurissa kuin unien loputtomat historiat kulttuurin sileäksi pyyhityssä muistissa.”
Prosessi on ovela teos, joka muuntautuu edetessään ihan muuksi kuin miltä se pitkään vaikuttaa. Maunuksela myös kirjoittaa kieltä, josta tekee jatkuvasti mieli ottaa sitaatteja.
August 29, 2025
Vähän psykedeelistä ajatuksenjuoksua välillä, mutta sopi tilanteeseen.
September 29, 2024
Maunuksela kirjoittaa niin eeppistä ja ylevää tekstiä, että se on pakko lukea ironisena. Ironia on kuitenkin virkistävän anteeksipyytelemätöntä ja se viedään pieteetillä loppuun asti.
Teoksen lukeminen oli minusta välillä vitun tylsää ja välillä tuntui että kirjailija puhtaasti trollaa, mutta samaan aikaan en osannut toivoa teokseen mitään muutoksia. Varsin kokonaisvaltainen ja yhtenäinen taiteellinen kokemus.
Teoksen lukeminen oli minusta välillä vitun tylsää ja välillä tuntui että kirjailija puhtaasti trollaa, mutta samaan aikaan en osannut toivoa teokseen mitään muutoksia. Varsin kokonaisvaltainen ja yhtenäinen taiteellinen kokemus.
October 15, 2024
4.5 tähteä.
En tiennyt yhtään mihin ryhdyn, ja sain kylmät väreet nostavan taidekokemuksen äänikirjan muodossa. Monen kesken jääneen kirjan jälkeen tämä jäi kiinni. Ihastuin.
Nuori kertoja jonottaa tuntikausia berliiniläiselle teknoklubille - täähän on kuin suoraan mun elämästä!
Vaikka kirjan pääpointti ei varmaankaan ole se, pääseekö päähenkilö klubille vai ei, on kirjailija osannut tehdä jonottamisesta lukijaa kiinnostavan ja jännitteisen momentumin.
Rakastin äänikirjan pitkiä nauhoituksen välejä ja sen aidosti häiritsevää, mutta kirjaan täydellisesti sopivaa ääniraitaa. Voin kertoa että sain aikamoisen kokemuksen kun kuuntelin teosta silmät kiinni pimeässä huoneessa.
Tykkäsin oikeastaan kaikesta. Tavallisesta kielestä, päähenkilön ajatuksista, varkain hiipivästä järjen menettämisen tunteesta, puoliesseemäisestä rakenteesta, maailman synty - kappaleesta (kyllä, tämä pienromaani on myös suurromaani!), kapitalismiahdistuksesta, sekä alusta, keskikohdasta ja lopusta.
Kun kirja on tosi hyvä, sillä ei oikeastaan ole väliä kuinka paljon yhtymäkohtia sillä on omaan elämääni. Joka lausetta en ymmärtänyt ja se saattoi jopa lisätä tenhoa.
En tiennyt yhtään mihin ryhdyn, ja sain kylmät väreet nostavan taidekokemuksen äänikirjan muodossa. Monen kesken jääneen kirjan jälkeen tämä jäi kiinni. Ihastuin.
Nuori kertoja jonottaa tuntikausia berliiniläiselle teknoklubille - täähän on kuin suoraan mun elämästä!
Vaikka kirjan pääpointti ei varmaankaan ole se, pääseekö päähenkilö klubille vai ei, on kirjailija osannut tehdä jonottamisesta lukijaa kiinnostavan ja jännitteisen momentumin.
Rakastin äänikirjan pitkiä nauhoituksen välejä ja sen aidosti häiritsevää, mutta kirjaan täydellisesti sopivaa ääniraitaa. Voin kertoa että sain aikamoisen kokemuksen kun kuuntelin teosta silmät kiinni pimeässä huoneessa.
Tykkäsin oikeastaan kaikesta. Tavallisesta kielestä, päähenkilön ajatuksista, varkain hiipivästä järjen menettämisen tunteesta, puoliesseemäisestä rakenteesta, maailman synty - kappaleesta (kyllä, tämä pienromaani on myös suurromaani!), kapitalismiahdistuksesta, sekä alusta, keskikohdasta ja lopusta.
Kun kirja on tosi hyvä, sillä ei oikeastaan ole väliä kuinka paljon yhtymäkohtia sillä on omaan elämääni. Joka lausetta en ymmärtänyt ja se saattoi jopa lisätä tenhoa.
May 4, 2024
Klaus Maunuksela on mielenkiintoinen kirjoittaja. Hänen esikoisromaaninsa Manuaali oli erikoinen yhdistelmä varsin arkisten asioiden kuvausta – hajonneen puhelimen uusiminen, tulostimen asentaminen, tällaista digiyhteiskunnan hankausta – ja avaruusalusten telakointia vertauskuvana ihmisten väliselle, no, telakoitumiselle.
Tyylinkin puolesta Prosessi muistuttaa edeltäjäänsä: kumpaankin voisi hyvinkin luonnehtia proosarunomaiseksi. Lisäksi tämäkin on esineenä kiinnostava, ulkoasultaan enemmän muistikirjamainen kuin romaanin kaltainen. Jylhän harmaiden kansien sisältä löytyy kuvaus jonotuksesta Berliinin yössä, jotta pääsee koettamaan onneaan legendaarisen teknoklubin portsarien armoilla. Nimeä ei mainita, mutta Berghain tulee mieleen hakemattakin.
Kirja sisältää niin pitkäksi venyvän yön tapahtumien kuvausta kuin pohdiskelua ja vähän sattumanvaraisia huomioita eri aiheista, kuten teknomusiikista. On tanssimisen ja liikkeen kuvausta, joka laajenee olemassaolemisen ajattelemiseksi.
Lopulta Prosessi harppaa vuosimiljoonien taakse ja kuvaa teräksen syntymisen prosessia. Se sopii teknon ja entiseen voimalarakennukseen perustetun klubin teolliseen olemukseen ja kuvaus on vangitseva ja kiinnostava. Prosessi on kiehtova kirja; välillä vähän etäälle pyrkivä, mutta toisaalta kiinni ruumiillisuudessa ja maaperän prosesseissa.
Maunuksela on nyt minun nähdäkseni onnistunut jo toistamiseen luomaa kiinnostavaa, hyvärytmistä ja elävää taideproosaa. Prosessi herättää ajatuksia – ja saattaa saada kuuntelemaan teknoa. Juan Atkinsin ja Moritz von Oswaldin Transport-albumi istuu kansikuvaansa myöten Prosessin tunnelmiin, ja suosittelenkin sitä lämpimästi kirjan taustamusiikiksi.
Tyylinkin puolesta Prosessi muistuttaa edeltäjäänsä: kumpaankin voisi hyvinkin luonnehtia proosarunomaiseksi. Lisäksi tämäkin on esineenä kiinnostava, ulkoasultaan enemmän muistikirjamainen kuin romaanin kaltainen. Jylhän harmaiden kansien sisältä löytyy kuvaus jonotuksesta Berliinin yössä, jotta pääsee koettamaan onneaan legendaarisen teknoklubin portsarien armoilla. Nimeä ei mainita, mutta Berghain tulee mieleen hakemattakin.
Kirja sisältää niin pitkäksi venyvän yön tapahtumien kuvausta kuin pohdiskelua ja vähän sattumanvaraisia huomioita eri aiheista, kuten teknomusiikista. On tanssimisen ja liikkeen kuvausta, joka laajenee olemassaolemisen ajattelemiseksi.
Juoksuaskeleet kiihtyivät biitin mukana. Kaikki muu katosi, vain liike pysyi, jatkuvat toistot painoivat sen mieleeni.
Aloin nähdä askelten muodostaman polun: loputon polku, täynnä paikoillaan otettuja askelia.
Elämässä ei ollut kysymys kohtalosta, vaan sarjasta valintoja, joita ei ollut aikaa harkita.
Lopulta Prosessi harppaa vuosimiljoonien taakse ja kuvaa teräksen syntymisen prosessia. Se sopii teknon ja entiseen voimalarakennukseen perustetun klubin teolliseen olemukseen ja kuvaus on vangitseva ja kiinnostava. Prosessi on kiehtova kirja; välillä vähän etäälle pyrkivä, mutta toisaalta kiinni ruumiillisuudessa ja maaperän prosesseissa.
Maunuksela on nyt minun nähdäkseni onnistunut jo toistamiseen luomaa kiinnostavaa, hyvärytmistä ja elävää taideproosaa. Prosessi herättää ajatuksia – ja saattaa saada kuuntelemaan teknoa. Juan Atkinsin ja Moritz von Oswaldin Transport-albumi istuu kansikuvaansa myöten Prosessin tunnelmiin, ja suosittelenkin sitä lämpimästi kirjan taustamusiikiksi.
Lopulta on mahdotonta sanoa, mikä kirjoittamisen prosessissa muistuttaa teräksen valmistamisen prosessia, mikä teräksen valmistamisprosessissa taas kirjoittamista. Metaforat sekoittuvat toisiinsa niin, että niistä tulee yhteinen ruumis, yhtä aikaa kielellinen ja aineellinen.
Read
January 31, 2025A hilarious premise, like a joke: an overly-analytical hipster tries to get in Berghain, gets high and talks about Joy Division and capitalism. It’s great, deep and funny, works very well! Great writing, great commentary. And what is even more hilarious is all the real hipsters, oldheads, laughing about the premise.
I’ve been to Detroit, I’ve been to Cass Coridorr, I have never been to Berghain and I have only one thing to say: I hate techno! And capitalism! And lists! And hipsters! And irony!
I’ve been to Detroit, I’ve been to Cass Coridorr, I have never been to Berghain and I have only one thing to say: I hate techno! And capitalism! And lists! And hipsters! And irony!
August 12, 2025
3+/5 Itse hiljattain Berliinissä käyneenä pidin erityisesti teoksen alkupuolesta, joka kuvasi osuvasti kaupungin bile-/klubikulttuuria ulkomaalaisen näkökulmasta ja millaisia "sääntöjä" pitää noudattaa ollakseen tarpeeksi "cool" päästäkseen teknomusiikin ytimeen. Vanhan epätoivotun tutun tapaaminen loi mukavasti jännitettä, mutta jonkinlainen suurempi käänne jäi mun mielestä puuttumaan. Pidin tästä kuitenkin jonkin verran enemmän kuin Manuaalista.
September 7, 2025
"Pyörremäinen sukellus klubiyöhön, yksilön hajoavaan tajuntaan ja nykykapitalismin teollisiin rytmeihin."
-takakansiteksti lupaa paljon, mutta valitettavasti toteutus ei oikein itseäni saavuta vaikka klubit, tajunta ja kapitalismi herättävät paljon ajatuksia.
Äänikirjassa häiritsevää on muu äänimaisema. Tämä kun sekoittuu esimerkiksi ulkona ollessa helposti muihin ulkopuolelta tuleviin ääniin.
-takakansiteksti lupaa paljon, mutta valitettavasti toteutus ei oikein itseäni saavuta vaikka klubit, tajunta ja kapitalismi herättävät paljon ajatuksia.
Äänikirjassa häiritsevää on muu äänimaisema. Tämä kun sekoittuu esimerkiksi ulkona ollessa helposti muihin ulkopuolelta tuleviin ääniin.
July 7, 2025
Ensimmäiset sata sivua imaisin ja innostuinkin, mutta lopulta rakenteellinen epätasaisuus ärsytti ja vei alun innostuksen jälkeen kohti pienoista pettymystä. Oliko tarkoituskin, kuten varmasti teknon sanallinen ilmaisu kaikessa toisteisuudessaan, ehkä. Parhaimmillaan tästä näki tarkkaan harkitun taiteellisen kokonaisuuden, mutta viimeiset ~100 sivua lähinnä ähhh.
January 11, 2025
🎧 Toisinaan en ymmärtänyt mitään, mutta en tiedä oliko tarkoituskaan. Kaiken kaikkiaan miellyttävä (ääni)kokemus.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews