Perparim Hetemaj jalkapallotarina on keskimääräistä parempi urheilijaelämäkerta. Kirjoittajilla on ollut aikaa ja resursseja paneutua kohteeseensa ja kummankin jalkapallotietämys on kovaa tasoa. Remmelin Italia osaaminen tuo paljon mainiota kulttuurista antia Italiasta. Myös paneutuminen kosovolaisuuteen, Perpan juuriin, on hyvä lisä.
Urheilijoiden kasvutarinoita tuntevalle Perpan tarina on varsin tavanomainen. Poikkeuksellinen usko, kusipäisyys, ja halu tulla huippupelaajaksi on normi. Mutta se mikä kirjassa tulee hyvin esiin on jalkapalloammattilaisuuden kilpailullinen ja arkinen viheliäisyys. Tämä on hyvää luettavaa jokaiselle huippu-urasta haaveilevalle juniorille. Myös erilaiset valmentajakokemukset ovat avartavia.
Perpa oli pelaajana taisteleva inhottava terrieri. Tätä luonnehdintaa kirja toistaa puuduttavasti ainakin sata kertaa, vähempikin olisi riittänyt. Ja vielä kun kirjoitetaan jossitteluluku siitä olisiko Perpa, voinut olla menestyvä toisenlaisena pelaajana. Vähemmän yllättäen jossittelu päätyy siihen, että ei!
Jonkinlainen yllätys on Perpan armottoman kovaa kuntoa vaativa tapa pelata ja silti pitkään jatkunut bailaaminen pelaamisen ohessa. Kummastuttaa myös se, että tyttöystävästä ja sittemmin vaimosta aletaan puhua vasta kirjan lopussa. Jää vaikutelma, että Vanessa on ollut ihan sivuraiteella Perpan pelaajaelämästä.
Rasittavammaksi koin kuitenkin lukujen alkuihin sisällytetyt tommihellstenit, tyhjät viisastelut. Mutta kun kirja on erittäin sujuvasti kirjoitettu, neljä tähteä.