Tahtopelaajan tie Balkanin julmuuksista eurooppalaisen jalkapallon huipulle.
Perparim Hetemaj’n perhe pakeni Kosovosta Suomeen vuonna 1992. Vieraassa maassa he löysivät vähitellen paikkansa ja kukin oman suuntansa. Perpan ensirakkaus oli jalkapallo, ja siitä tuli ammatti.
Suomessa Perpaa pidettiin taiturina, mutta ulkomailla hän oli täysi raakile. Raju kilpailu, vakava loukkaantuminen ja väärät valinnat olivat nujertaa nuoren pelaajan. Hetemaj kasvoi kannattajien rakastamaksi ja vastustajien vihaamaksi ammattilaiseksi Italian Serie A:ssa ja Suomen A-maajoukkueessa.
Kaunistelematon kuvaus ammattijalkapalloilun maailmasta, jossa menestyäkseen Hetemaj’n oli rakennettava itsensä uudelleen.
Perparim Hetemaj jalkapallotarina on keskimääräistä parempi urheilijaelämäkerta. Kirjoittajilla on ollut aikaa ja resursseja paneutua kohteeseensa ja kummankin jalkapallotietämys on kovaa tasoa. Remmelin Italia osaaminen tuo paljon mainiota kulttuurista antia Italiasta. Myös paneutuminen kosovolaisuuteen, Perpan juuriin, on hyvä lisä.
Urheilijoiden kasvutarinoita tuntevalle Perpan tarina on varsin tavanomainen. Poikkeuksellinen usko, kusipäisyys, ja halu tulla huippupelaajaksi on normi. Mutta se mikä kirjassa tulee hyvin esiin on jalkapalloammattilaisuuden kilpailullinen ja arkinen viheliäisyys. Tämä on hyvää luettavaa jokaiselle huippu-urasta haaveilevalle juniorille. Myös erilaiset valmentajakokemukset ovat avartavia.
Perpa oli pelaajana taisteleva inhottava terrieri. Tätä luonnehdintaa kirja toistaa puuduttavasti ainakin sata kertaa, vähempikin olisi riittänyt. Ja vielä kun kirjoitetaan jossitteluluku siitä olisiko Perpa, voinut olla menestyvä toisenlaisena pelaajana. Vähemmän yllättäen jossittelu päätyy siihen, että ei!
Jonkinlainen yllätys on Perpan armottoman kovaa kuntoa vaativa tapa pelata ja silti pitkään jatkunut bailaaminen pelaamisen ohessa. Kummastuttaa myös se, että tyttöystävästä ja sittemmin vaimosta aletaan puhua vasta kirjan lopussa. Jää vaikutelma, että Vanessa on ollut ihan sivuraiteella Perpan pelaajaelämästä.
Rasittavammaksi koin kuitenkin lukujen alkuihin sisällytetyt tommihellstenit, tyhjät viisastelut. Mutta kun kirja on erittäin sujuvasti kirjoitettu, neljä tähteä.
Virkistävä urheilukirja: ei tultu päihdehelvetin tai minkään muun mullistavan käänteen jälkeen takaisin, vaan kirja oli erittäin realistinen ja havainnollistava kuvaus siitä, miten kovaa työtä, päivittäistä grindiä ja jatkuvaa kehittymistä vaatii pelaaminen Euroopan huipputasolla vuodesta toiseen.
Kurkistus ”rivipelaajan” arkeen ei tarjonnut glamouria ja keskittyi Perpaan jalkapalloilijana, yksityiselämää sivuttiin lähinnä lapsuuden historian ja pakolaistaustan kautta päähenkilölle äärimmäisen tärkeää perhettä unohtamatta.
Tykkäsin myös pääosin kronologisesti edenneestä kerronnasta!