What do you think?
Rate this book
Kuolleita kukkia Miasmalasta
Margaretin perheellä on ongelmansa. Kaikessa hurmaavuudessaan he ovat varkaita, huijareita, metafyysisiä anarkisteja, Järjestyksen vankkumattomia vihollisia ja yleisiä uhkatekijöitä – eivätkä vähiten toisilleen.
Kun tuonpuoleisen julma hallitsija Luutar kaappaa perheen kuopuksen, he lähtevät pelastusretkelle. Miasmalassa, kuolleiden kaupungissa, työ jatkuu ikuisesti ja kyseenalaistamatta. Vainajille viihdettä tarjoavat vain viattomia pelastavien sankarien urotyöt. Koska sankarillisuus on Margaretin perheelle yhtä vierasta kuin viattomuus, Miasmala ajautuu nopeasti kriisiin.
Keskellä kaaosta Margaret kohtaa Kuolleiden kukkien Lucretian, lumoavan yhdistelmän hehkua ja haurautta. Voiko jotain kuoleman omaa viedä mukanaan?
Toni P. J. Saarisen esikoisromaani Kuolleita kukkia Miasmalasta kertoo kapinallisuudesta ja ulkopuolisuudesta vino hymy suupielessään, sir Terry Pratchettin huumorifantasian hengessä mutta makaaberimmin. Mätänevän kehon sisällä sykkii suuri sydän.
Kun tuonpuoleisen julma hallitsija Luutar kaappaa perheen kuopuksen, he lähtevät pelastusretkelle. Miasmalassa, kuolleiden kaupungissa, työ jatkuu ikuisesti ja kyseenalaistamatta. Vainajille viihdettä tarjoavat vain viattomia pelastavien sankarien urotyöt. Koska sankarillisuus on Margaretin perheelle yhtä vierasta kuin viattomuus, Miasmala ajautuu nopeasti kriisiin.
Keskellä kaaosta Margaret kohtaa Kuolleiden kukkien Lucretian, lumoavan yhdistelmän hehkua ja haurautta. Voiko jotain kuoleman omaa viedä mukanaan?
Toni P. J. Saarisen esikoisromaani Kuolleita kukkia Miasmalasta kertoo kapinallisuudesta ja ulkopuolisuudesta vino hymy suupielessään, sir Terry Pratchettin huumorifantasian hengessä mutta makaaberimmin. Mätänevän kehon sisällä sykkii suuri sydän.
- GenresFantasy
420 pages, Paperback
Published October 1, 2024
2 people are currently reading
36 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
April 6, 2025
Kirjassa pyöritään pääasiassa manalan tapaisessa ympäristössä, on kuolleita, myyttisiä tarinoita sekä olentoja, kauheita sukulaissuhteita mutta silti kirja on jotenkin railakas ja hauska. Kaikenlaisia viittauksia historiaan, kirjallisuuteen ja ties minne riittää mun kaltaisen lukijan iloksi. Riemastuttava!
July 6, 2025
Tähtifantasia-palkinnon ehdokkaissa vuonna 2025 oli kaksi kirjaa, joista molemmissa tehtiin matka kuolleiden valtakuntaan. Aihehan on toki erinomaisen klassinen ja toinen kirjoista, Olga Tokarczukin
Anna In maailman hautakammioissa
, perustuikin yhteen varhaisimmista manalaanlaskeutumismyyteistä. Tokarczukin kirja voittikin palkinnon. Piti minun sitten se toinenkin manalavierailu lukea.
Tarkemmin ottaen Toni P. J. Saarisen esikoisteoksessa tehdään matka Miasmalaan, mutta kuolleiden valtakunta sekin on. Matkalle lähtee varsin sekalainen seurue, joita yhdistävät perhesiteet. Miasmalan valtiatar Luutar on siepannut perheen kuopuksen Abelin, joten perheen on lähdettävä matkaan pelastamaan poloinen tuonpuoleisesta.
Perhe ei ole ihan tavanomaista sakkia, vaan jatkuvasti piikkinä ihmisten valtakuntaa hallitsevan Järjestyksen lihassa. Isä on tuhatkasvoinen mies, äiti huolestuttavan sorttinen sienitieteilijä, tädillä on vähän liikaa mielenkiintoa räjähteisiin ja sen sellaiseen ja isoisästä on parempi olla puhumatta ensinkään (“Hän on se versio Nietzschestä, joka katsoi syvyyteen, ja syvyys katsoi vaivautuneena pois”). Lapsista Abel on tavattoman hurmaava ja epäilyttävän kiinnostunut lainkuuliaisista töistä, Gabriel oopiumia poltteleva dekadentti runoilija ja kertojamme Margaret… no, Margaret nyt vain on täydellisen huomaamaton keskimmäinen lapsi.
Miasmalan valtiatar odottaa, että sankariretkikunta tulee pelastustöihin ja suorittaa perinteiset urotyöt. Vähänpä Luutar tietää! Tämä perhe ei ole sankareita nähnytkään ja aikoo huijata tiensä läpi kaikkien esteiden. Perhe sysää Miasmalan sellaiseen kaaokseen, jollaista kuolleiden valtakunta ei ole koskaan ennen nähnyt, ja se taas järkyttää koko olemassaolon peruspilareita – mikä nyt sinänsä on perheellemme aivan arkipäivää.
Kuolleita kukkia Miasmalasta kallistuu tyylilajiltaan vankasti makaaberin huumorifantasian Addams Family tästä perheestä tulee tietysti mieleen hakemattakin. Vaikka kuolleiden valtakunnassa vieraillaankin, kauhukirjallisuudesta ei siis ole kyse: tämä ei ole pelottava kirja, vaan selvästi enemmän hauska ja jopa vähän romanttinen. Toisaalta Kuolleita kukkia Miasmalasta on kiemurainen, ylidramaattinen ja kuvausta kuvauksen päälle kasaava kermakakku, joka tuntuu varsinkin suorasukaisen klapiproosan ystävistä varmasti sietämättömän koukeroiselta.
En ole varaukseton valitun tyylin ystävä, mutta pakko on myöntää, että kokonaisuus on kaikessa koreudessaan ainakin johdonmukainen ja toimiva. Kuolleita kukkia Miasmalasta ei ole perusjuoneltaan erityisen kiinnostava, rakenne on ikiaikainen ja lopputulos suurelta osin ennalta arvattava, mutta tällaisessa kirjassa on tietysti olennaista, mitä sen perusjuonen ympärillä tapahtuu. Saarisen parasta antia on vinon perhedynamiikan käsittely, perheen sisäiset suhteet ovat ihastuttavan kieroja ja viihdyttäviä. Ulkopuolisuuden tunteille on tilaa. Mikä parasta, Kuolleita kukkia Miasmalasta onnistuu olemaan hauska. Se lopulta ratkaisee – ja se, etten lukiessani missään vaiheessa tuskastunut niin paljon, että kirja olisi saanut kyytiä.
Tarkemmin ottaen Toni P. J. Saarisen esikoisteoksessa tehdään matka Miasmalaan, mutta kuolleiden valtakunta sekin on. Matkalle lähtee varsin sekalainen seurue, joita yhdistävät perhesiteet. Miasmalan valtiatar Luutar on siepannut perheen kuopuksen Abelin, joten perheen on lähdettävä matkaan pelastamaan poloinen tuonpuoleisesta.
Perhe ei ole ihan tavanomaista sakkia, vaan jatkuvasti piikkinä ihmisten valtakuntaa hallitsevan Järjestyksen lihassa. Isä on tuhatkasvoinen mies, äiti huolestuttavan sorttinen sienitieteilijä, tädillä on vähän liikaa mielenkiintoa räjähteisiin ja sen sellaiseen ja isoisästä on parempi olla puhumatta ensinkään (“Hän on se versio Nietzschestä, joka katsoi syvyyteen, ja syvyys katsoi vaivautuneena pois”). Lapsista Abel on tavattoman hurmaava ja epäilyttävän kiinnostunut lainkuuliaisista töistä, Gabriel oopiumia poltteleva dekadentti runoilija ja kertojamme Margaret… no, Margaret nyt vain on täydellisen huomaamaton keskimmäinen lapsi.
Miasmalan valtiatar odottaa, että sankariretkikunta tulee pelastustöihin ja suorittaa perinteiset urotyöt. Vähänpä Luutar tietää! Tämä perhe ei ole sankareita nähnytkään ja aikoo huijata tiensä läpi kaikkien esteiden. Perhe sysää Miasmalan sellaiseen kaaokseen, jollaista kuolleiden valtakunta ei ole koskaan ennen nähnyt, ja se taas järkyttää koko olemassaolon peruspilareita – mikä nyt sinänsä on perheellemme aivan arkipäivää.
Kuolleita kukkia Miasmalasta kallistuu tyylilajiltaan vankasti makaaberin huumorifantasian Addams Family tästä perheestä tulee tietysti mieleen hakemattakin. Vaikka kuolleiden valtakunnassa vieraillaankin, kauhukirjallisuudesta ei siis ole kyse: tämä ei ole pelottava kirja, vaan selvästi enemmän hauska ja jopa vähän romanttinen. Toisaalta Kuolleita kukkia Miasmalasta on kiemurainen, ylidramaattinen ja kuvausta kuvauksen päälle kasaava kermakakku, joka tuntuu varsinkin suorasukaisen klapiproosan ystävistä varmasti sietämättömän koukeroiselta.
En ole varaukseton valitun tyylin ystävä, mutta pakko on myöntää, että kokonaisuus on kaikessa koreudessaan ainakin johdonmukainen ja toimiva. Kuolleita kukkia Miasmalasta ei ole perusjuoneltaan erityisen kiinnostava, rakenne on ikiaikainen ja lopputulos suurelta osin ennalta arvattava, mutta tällaisessa kirjassa on tietysti olennaista, mitä sen perusjuonen ympärillä tapahtuu. Saarisen parasta antia on vinon perhedynamiikan käsittely, perheen sisäiset suhteet ovat ihastuttavan kieroja ja viihdyttäviä. Ulkopuolisuuden tunteille on tilaa. Mikä parasta, Kuolleita kukkia Miasmalasta onnistuu olemaan hauska. Se lopulta ratkaisee – ja se, etten lukiessani missään vaiheessa tuskastunut niin paljon, että kirja olisi saanut kyytiä.
January 27, 2025
Margaretin perhe on häiriintynyt rikollisten, noitien ja muuten vaan lainsuojattomien ja ammattianarkistien porukka, joka aiheuttaa kaaosta missä kulkeekaan ja halveksii kunnollista elämää. Eräänä päivänä perheen nuorin poika kaapataan Miasmalaan, kuolleiden valtakuntaan, ja perhe kokoaa nopeasti repaleiset ja riitaisat joukkonsa ja lähtee mahdottomalle pelastusmatkalle hakemaan kuopustaan Miasmalan valtiattaren, kammottavan Luuttaren kynsistä.
Lähtökohdat on siis hyvin herkulliset. Ja herkullista kalmanhajuista rymistelyä tämä todella toimittaa. Mutta miten kuolemaa huijataan? Margaretin perheellä on edessään joukko tehtäviä, joissa ei voi onnistua, ja siinä samalla ruoditaan kipeitä ja katkeria perhesuhteita ja järjestetään kuolleiden vallankumous.
Teksti on runsasta ja omaperäistä ja isosta hahmokatraasta huolimatta homma pysyy hyvin kasassa. Kirjaa luonnehdittiin takakannessa makaaberiksi huumorifantasiaksi, ja se kuvaa tätä oikein hyvin. Mutta kaikessa viihdyttävyydessään ja poskettomien juonenkäänteiden tulvassa tää on myös kertomus ulkopuolisuudesta ja ristiriitaisista perhesiteistä sekä systeemiä ja suorittamisen oravanpyörää vastaan taistelemisesta. Purevaa yhteiskuntakritiikkiä, filosofiaa, steampunkia, actionia ja antisankareita hyvin vinksahtaneessa paketissa. Tykkään!
Lähtökohdat on siis hyvin herkulliset. Ja herkullista kalmanhajuista rymistelyä tämä todella toimittaa. Mutta miten kuolemaa huijataan? Margaretin perheellä on edessään joukko tehtäviä, joissa ei voi onnistua, ja siinä samalla ruoditaan kipeitä ja katkeria perhesuhteita ja järjestetään kuolleiden vallankumous.
Teksti on runsasta ja omaperäistä ja isosta hahmokatraasta huolimatta homma pysyy hyvin kasassa. Kirjaa luonnehdittiin takakannessa makaaberiksi huumorifantasiaksi, ja se kuvaa tätä oikein hyvin. Mutta kaikessa viihdyttävyydessään ja poskettomien juonenkäänteiden tulvassa tää on myös kertomus ulkopuolisuudesta ja ristiriitaisista perhesiteistä sekä systeemiä ja suorittamisen oravanpyörää vastaan taistelemisesta. Purevaa yhteiskuntakritiikkiä, filosofiaa, steampunkia, actionia ja antisankareita hyvin vinksahtaneessa paketissa. Tykkään!
February 17, 2025
Riemastuttavan vauhdikas ja omaleimainen fantasiaromaani, jossa eriskummallinen perhe seikkailee manan majoilla. Ei sitä mitä normaalisti paljoa lukisin, mutta tämä oli tosi hauska kokemus.
Aivan ekoilla sivuilla koin hieman vaikeaksi sisäistää kaikki hahmot ja vekkulin kirjoitustyylin, mutta pian tarina alkoi vetää mukaansa ja huomasin lukeneeni kirjan nopeasti puoleenväliin. Tarina yhdistelee tuttuja ja tuntemattomia viittauksia myytteihin, kirjallisuuteen, tarinankerronnan kliseisiin ja ties mihin muuhun, aina hieman humoristisen ironisella twistillä. Hauska kirjoitustyyli ja metatasoja tarjoileva tarinankerronta saivat minut pariin otteeseen naurahtamaan ääneen.
Suosittelen lämpimästi :)
Aivan ekoilla sivuilla koin hieman vaikeaksi sisäistää kaikki hahmot ja vekkulin kirjoitustyylin, mutta pian tarina alkoi vetää mukaansa ja huomasin lukeneeni kirjan nopeasti puoleenväliin. Tarina yhdistelee tuttuja ja tuntemattomia viittauksia myytteihin, kirjallisuuteen, tarinankerronnan kliseisiin ja ties mihin muuhun, aina hieman humoristisen ironisella twistillä. Hauska kirjoitustyyli ja metatasoja tarjoileva tarinankerronta saivat minut pariin otteeseen naurahtamaan ääneen.
Suosittelen lämpimästi :)
February 15, 2025
Huumorifantasia ei ehkä oo mun genre, mutta tulipahan kokeiltua! Värikästä kieltä, osuvaa huumoria ja taitavaa myyttiainesten uudelleenkäyttöä.
July 10, 2025
Kaikesta mätänevien ruumiiden kuvailusta huolimatta tämä on aivan hirvittävän hauska ja kerrassaan loistelias!
December 31, 2025
Luetut kirjat 100/2025: pitelemätön perhekeskeinen matka, jossa päästellään: Toni P. J. Saarinen: Kuolleita kukkia Miasmalasta, Osuuskumma 2024 ☠️☠☠️☠️
Kotimainen spefi nyt kiinnostaa aina.
Mainos / digitaalinen kirja saatu kustantajalta
Tämä on kuin Emmerdale, joka on kreisi, älyllinen ja kompleksinen. Tai itse asiassa ei Emmerdale-yhteisö ollenkaan. Koska tämä ei ole saippuaa vaan ilkamoivaa spefiä, välillä hyvinkin tuhmaa, vihjailuneen. Mistäköhän Emmerdale-yhteisö, kylä tuli mieleen, koska osa porukasta on hunsvontteja, hylkiöitä ja hämäriä tyyppejä, joilla ei ole puhtaita jauhoja pussissaan, eikä omia jauhoja ainakaan. Ehkä kun veljen nimi oli Abel tässä, ja Cain Emmerdalessa, jota olen katsonut viimeksi viime vuosituhannella
On omituinen perhe, myös lemmikki-lisko puhuu. Rietas, kaunis veli on joutunut ahdinkoon, Luutar on kahmaissut hänet Kyyneltenjärven syvyyksiin. Onko se saamelaisten sauvo-järvi*, onko Luutar kuin Järven neito. Fantasiassa on tuttuja ja outoja elementtejä. Ihan hetalkuun alkaa tapahtua kuten Xena-sarjassa. Vai voiko referenssiä käyttää kun kyseessä on kaunokirjallinen, leikittelevä teos. *= Saivo, sáiva
Kirjan alussa on myös alueen kartta, kuten fantasiaan kuuluu. Että tiedät minne kadota. On rakkautta, on anarkiaa. On pilkettä. Vasta lukemisen aloitin ja kun lopetan on tästä blogissa lisää. Vähintäänkin kiinnostava lisä kirjahyllyyn
Kirjan vauhdikas eteneminen on mukavaa, tempaavaa luettavaa, koska huumori on omalaatuista, ja metaforat naurattavat - ei mennä siitä mistä aita on katalin
#ToniSaarinen #KuolleitaKukkiaMiasmalasta @osuuskumma #Miasmala #Osuuskumma #uutuuskirja #lukeminenkannattaaaina #suomispefi #spefi #fantasia #Osuuskumma2024 #kirjat #books #reading #kirjavuoReni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #esikoisromaani
Kirjan esittely:
”Mikä kerran on tullut Miasmalaan, se Miasmalaan jää…”
Kulttuurintutkija Toni P. J. Saarisen esikoisromaani kutsuu lukijan myyttiselle matkalle kuolleiden valtakuntaan. 01.10.2024. Teos pureutuu ajankohtaiseen kysymykseen siitä, miten paljon olemme valmiita uhraamaan työnteolle. Miasmalan kuvitteellisessa valtakunnassa työ ei lopu edes kuoleman jälkeen – tällaista suorittamistako ----
Pitelemätön perhekeskeinen matka, jossa päästellään: mennään manan majoille, manalaan, maan alle, jossa pitäisi olla täysi rauha, ja vapaus työnraadannasta.
Peikot, örkit, kääpiöt, zombiet, duunarit uurastavat vaarallisessa kaivospisneksessä ja koka- ja puuvillapelloilla, plantaaseilla, popkulttuurissa, historiassa, fantasiassa, noirissa. Entä tässä? Viittauksia myös viktoriaanisen ajan lapsityövoiman käyttö.
Huumori on liikkuvaa, voimavaraa. Mahdollisten - ja mahdottomien - sankarien on kilvoiteltava. Hengestään.
Tämä on sopivaa luettaavaa mm elokuvan Mickey 17 jälkeen. Elämä on haasteellista maan päällä, mutta kyllä se on haastellisempaa maan alla..
Teos on filosofinen, eikä pelkästään liskon näkökulmasta. Eräskin otsikko kuulostaa M. A. Nummisen tulkitsemalta... Wittgensteinilta (Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen)
Teos on maalauksellinen, mieleen piirtyy kuva romantikosta... Caspar David Friedrichin maalauksesta Vaeltaja sumumeren yllä. Myös Shelley mainitaan
Toisaalta isoisä jääkaapilla -kohtaus piirtyy mieleen hämäränä seepiana, kuin raaputettuna taideteoksena, ehkä kuivaneulatyönä.
35 vk sitte
Arvosteltupinossa Toni P. J. Saarisen Kuolleita kukkia Miasmalasta, Osuuskumma 2024. Kuinka kaunis kansi! Ja mitkä kirjasimet!
Toni P. J. Saarisen Kuolleita kukkia Miasmalasta, Osuuskumma 2024, tupsahti tänään sähköisenä postiini. Lukujonoon!
Kaiken tämän kurjimuksen (fasistihallitus) keskellä, kun upeasta suomalaisesta kulttuurista leikataan, niin muistuttaisin, mitä olisimme ilman näitä omaehtoisia ääniä ja tasa-arvoisia yhteisöjä.
Toni P. J. Saarinen: Kuolleita kukkia Miasmalasta
ISBN:978-952-7382-56-1
e-ISBN:978-952-7382-57-8
Sivumäärä: 420
Kansitaide: Tomas Heinonen
Julkaisupäivä: 1.10.2024
Esittelyteksti:
" Margaretin perheellä on ongelmansa. Kaikessa hurmaavuudessaan he ovat varkaita, huijareita, metafyysisiä anarkisteja, Järjestyksen vankkumattomia vihollisia ja yleisiä uhkatekijöitä – eivätkä vähiten toisilleen.
Kun tuonpuoleisen julma hallitsija Luutar kaappaa perheen kuopuksen, he lähtevät pelastusretkelle. Miasmalassa, kuolleiden kaupungissa, työ jatkuu ikuisesti ja kyseenalaistamatta. Vainajille viihdettä tarjoavat vain viattomia pelastavien sankarien urotyöt. Koska sankarillisuus on Margaretin perheelle yhtä vierasta kuin viattomuus, Miasmala ajautuu nopeasti kriisiin.
Keskellä kaaosta Margaret kohtaa Kuolleiden kukkien Lucretian, lumoavan yhdistelmän hehkua ja haurautta. Voiko jotain kuoleman omaa viedä mukanaan?
Toni P. J. Saarisen esikoisromaani Kuolleita kukkia Miasmalasta kertoo kapinallisuudesta ja ulkopuolisuudesta vino hymy suupielessään, sir Terry Pratchettin huumorifantasian hengessä mutta makaaberimmin. Mätänevän kehon sisällä sykkii suuri sydän. "
Kotimainen spefi nyt kiinnostaa aina.
Mainos / digitaalinen kirja saatu kustantajalta
Tämä on kuin Emmerdale, joka on kreisi, älyllinen ja kompleksinen. Tai itse asiassa ei Emmerdale-yhteisö ollenkaan. Koska tämä ei ole saippuaa vaan ilkamoivaa spefiä, välillä hyvinkin tuhmaa, vihjailuneen. Mistäköhän Emmerdale-yhteisö, kylä tuli mieleen, koska osa porukasta on hunsvontteja, hylkiöitä ja hämäriä tyyppejä, joilla ei ole puhtaita jauhoja pussissaan, eikä omia jauhoja ainakaan. Ehkä kun veljen nimi oli Abel tässä, ja Cain Emmerdalessa, jota olen katsonut viimeksi viime vuosituhannella
On omituinen perhe, myös lemmikki-lisko puhuu. Rietas, kaunis veli on joutunut ahdinkoon, Luutar on kahmaissut hänet Kyyneltenjärven syvyyksiin. Onko se saamelaisten sauvo-järvi*, onko Luutar kuin Järven neito. Fantasiassa on tuttuja ja outoja elementtejä. Ihan hetalkuun alkaa tapahtua kuten Xena-sarjassa. Vai voiko referenssiä käyttää kun kyseessä on kaunokirjallinen, leikittelevä teos. *= Saivo, sáiva
Kirjan alussa on myös alueen kartta, kuten fantasiaan kuuluu. Että tiedät minne kadota. On rakkautta, on anarkiaa. On pilkettä. Vasta lukemisen aloitin ja kun lopetan on tästä blogissa lisää. Vähintäänkin kiinnostava lisä kirjahyllyyn
Kirjan vauhdikas eteneminen on mukavaa, tempaavaa luettavaa, koska huumori on omalaatuista, ja metaforat naurattavat - ei mennä siitä mistä aita on katalin
#ToniSaarinen #KuolleitaKukkiaMiasmalasta @osuuskumma #Miasmala #Osuuskumma #uutuuskirja #lukeminenkannattaaaina #suomispefi #spefi #fantasia #Osuuskumma2024 #kirjat #books #reading #kirjavuoReni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #esikoisromaani
Kirjan esittely:
”Mikä kerran on tullut Miasmalaan, se Miasmalaan jää…”
Kulttuurintutkija Toni P. J. Saarisen esikoisromaani kutsuu lukijan myyttiselle matkalle kuolleiden valtakuntaan. 01.10.2024. Teos pureutuu ajankohtaiseen kysymykseen siitä, miten paljon olemme valmiita uhraamaan työnteolle. Miasmalan kuvitteellisessa valtakunnassa työ ei lopu edes kuoleman jälkeen – tällaista suorittamistako ----
Pitelemätön perhekeskeinen matka, jossa päästellään: mennään manan majoille, manalaan, maan alle, jossa pitäisi olla täysi rauha, ja vapaus työnraadannasta.
Peikot, örkit, kääpiöt, zombiet, duunarit uurastavat vaarallisessa kaivospisneksessä ja koka- ja puuvillapelloilla, plantaaseilla, popkulttuurissa, historiassa, fantasiassa, noirissa. Entä tässä? Viittauksia myös viktoriaanisen ajan lapsityövoiman käyttö.
Huumori on liikkuvaa, voimavaraa. Mahdollisten - ja mahdottomien - sankarien on kilvoiteltava. Hengestään.
Tämä on sopivaa luettaavaa mm elokuvan Mickey 17 jälkeen. Elämä on haasteellista maan päällä, mutta kyllä se on haastellisempaa maan alla..
Teos on filosofinen, eikä pelkästään liskon näkökulmasta. Eräskin otsikko kuulostaa M. A. Nummisen tulkitsemalta... Wittgensteinilta (Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen)
Teos on maalauksellinen, mieleen piirtyy kuva romantikosta... Caspar David Friedrichin maalauksesta Vaeltaja sumumeren yllä. Myös Shelley mainitaan
Toisaalta isoisä jääkaapilla -kohtaus piirtyy mieleen hämäränä seepiana, kuin raaputettuna taideteoksena, ehkä kuivaneulatyönä.
35 vk sitte
Arvosteltupinossa Toni P. J. Saarisen Kuolleita kukkia Miasmalasta, Osuuskumma 2024. Kuinka kaunis kansi! Ja mitkä kirjasimet!
Toni P. J. Saarisen Kuolleita kukkia Miasmalasta, Osuuskumma 2024, tupsahti tänään sähköisenä postiini. Lukujonoon!
Kaiken tämän kurjimuksen (fasistihallitus) keskellä, kun upeasta suomalaisesta kulttuurista leikataan, niin muistuttaisin, mitä olisimme ilman näitä omaehtoisia ääniä ja tasa-arvoisia yhteisöjä.
Toni P. J. Saarinen: Kuolleita kukkia Miasmalasta
ISBN:978-952-7382-56-1
e-ISBN:978-952-7382-57-8
Sivumäärä: 420
Kansitaide: Tomas Heinonen
Julkaisupäivä: 1.10.2024
Esittelyteksti:
" Margaretin perheellä on ongelmansa. Kaikessa hurmaavuudessaan he ovat varkaita, huijareita, metafyysisiä anarkisteja, Järjestyksen vankkumattomia vihollisia ja yleisiä uhkatekijöitä – eivätkä vähiten toisilleen.
Kun tuonpuoleisen julma hallitsija Luutar kaappaa perheen kuopuksen, he lähtevät pelastusretkelle. Miasmalassa, kuolleiden kaupungissa, työ jatkuu ikuisesti ja kyseenalaistamatta. Vainajille viihdettä tarjoavat vain viattomia pelastavien sankarien urotyöt. Koska sankarillisuus on Margaretin perheelle yhtä vierasta kuin viattomuus, Miasmala ajautuu nopeasti kriisiin.
Keskellä kaaosta Margaret kohtaa Kuolleiden kukkien Lucretian, lumoavan yhdistelmän hehkua ja haurautta. Voiko jotain kuoleman omaa viedä mukanaan?
Toni P. J. Saarisen esikoisromaani Kuolleita kukkia Miasmalasta kertoo kapinallisuudesta ja ulkopuolisuudesta vino hymy suupielessään, sir Terry Pratchettin huumorifantasian hengessä mutta makaaberimmin. Mätänevän kehon sisällä sykkii suuri sydän. "
Displaying 1 - 7 of 7 reviews