Rikoksen Vuoksi on ajankohtainen fiktio tapahtumista, jotka voisivat olla totta.
Hyväuskoinen Suomi havahtuu lopulta ystävällismielisenä pidetyn naapurimaan aiheuttamaan uhkaan. Vuosien mittaan Venäjän tekemien kiinteistöhankintojen todellinen merkitys paljastuu, kun veneilyä harrastava toimittaja Jane ja puolustusvoimien tutkijaupseeri Mikko, kumpikin tahollaan, alkavat selvittää kauppojen taustoja. Molempien tukikohta on Junnu Vainion lauluista tuttu Lintusalon saari Puumalassa. Tehtävä tuntuu heistä aluksi lähes lomailulta ja terapialta raskaan talven jälkeen. Kunnes tutkijapari löytää toisensa ja huomaa joutuneensa keskelle Suomen turvallisuutta uhkaavaa hanketta, jonka taustahenkilöillä näyttää olevan käytössään lähes rajattomat resurssit.
Jukka Leskinen on puolustusvoimissa sotilaspsykologina työskennellyt emeritusprofessori ja Leena-Maija Lohiniemi varhaiskasvatuksen opettaja. Pariskunta veneilee Saimaalla.
Susikoira Roi ja seikkailu saaristossa, eiku Viisikko ja petollinen kartanon herra. Tai ehkä sittenkin Labradorinnoutaja Nestori ja seikkailu saimaalla.
Kyllähän tämä on mukavaa luettavaa ja pääosin melko väkivallatonta loppua lukuunottamatta. Eikä lopussakaan mitään raakuutta ole, mutta aseita heilutellaan jonkin verran, eikä haavereiltakaan vältytä. Eli hesarin sanoin tämä on cozy crimeä, jolle en osaa nyt kummempaa suomennosta keksiä. Mutta aika pitkälti tämä on juuri yllä mainittujen nuorisokirjojen tyyliä. Savustellaan ahvenia, uidaan, vakoillaan, vietetään kesäjuhlia ja harrastetaan silmäpeliä ja kehitellään kesäromanssia. Koirakin hoitaa oman roolinsa kiitettävästi sen kummemmin ihmisten touhotuksesta välittämättä.
Teksti on sujuvaa, eikä sisällä mitään kikkailuja, joten hyvin voi lueskella vaikka kesäkirjana laiturilla tai riippumatossa maaten. Tarinan juonesta pysyy hyvin kärryillä, eivätkä käänteet sotke mietteitä, eli kuka teki ja mitä. Henkilöt ovat hyvinkin realistisia ja samaistuttavia kirjan asettamissa raameissa, eivät siis mitään supersankareita ja voittamattomia, eivätkä siten hankalia samaistuttaviksi. Ja kun pääosissa on niin mies, nainen, kuin koirakin, ei oman roolin löytäminen tuota hankaluuksia.
Jatko-osa on kyllä tulevalla lukulistalla, kunhan aikanaan ilmestyy käsien ulottuville.
Tätä oli hauska lukea kun tapahtumapaikat oli mulle niin tuttuja. Hahmot ajeli pariin kertaan veneellä meidän saaren vierestä. Vähän tuli mieleen jotkut Mikin ja Hessun seikkailut tarinakuvioista ja dialogista.