Miten maisema muuttaa ihmistä – ja ihminen maisemaa?
Lähde Jane Austenin, Virginia Woolfin, Tove Janssonin ja muiden klassikkokirjailijoiden matkassa rannalle ja koe maisema kirjailijan silmin.
Rannalla on kiehtova matka suolantuoksuiseen kulttuurihistoriaan ja kirjailijoiden lempirannoille. Jane Austen reippaili Englannin etelärannikolla, Marcel Proust palasi vuosi toisensa jälkeen Normandian kimmeltävään valoon, ja Tove Jansson loi oman paratiisinsa Suomenlahden saarelle. Rantojen lumo on osa jaettua kokemusmaailmaamme ja luontosuhdettamme. Mutta miten pitkään saamme kokea rakkaat rantamme sellaisina kuin ne nyt ovat? Tätä pohti jo August Strindberg 1800-luvun lopulla, kun teollisuus ja turismi muokkasivat Tukholman saaristoa.
Rannalla on mukaansatempaava ja yllätyksellinenkin kertomus siitä, miksi rannoista on tullut meille tunteiden maisemia, turvapaikkoja ja seikkailujen saarekkeita.
Sanna Nyqvist on kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija. Hän valmistui filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2010. Nyqvist on tutkinut muun muassa jäljittelyä, väärennöksiä ja kirjallisuuden tekijänoikeuksia.
Sanna Nyqvist on kirjoittanut täydellisen kesäluettavan: älykkään, laajasti kirjallisen kirjan jossa rakastettuja, luettuja kirjalijoita luetaan uudesta näkökulmasta. Jane Austenin, Marcel Proustin, August Strindbergin, Virginia Woolfin ja Tove Janssonin tuotantoa katsotaan rantojen näkökulmasta. Miten meri ja rannikko näkyvät heidän teoksissaan ja ajattelussaan, ja miksi?
Pohdinta on antoisaa ja elävää, ja oma luettavien lista kasvaa entisestään. En muistanut Viisastelevaa sydäntä ollenkaan (ja iloitsen, että siitä on tulossa uusi Kersti Juvan suomennos), en ole lukenut Strindbergiä vaikka useamman kerran olen Hemsöläiset kirjastosta lainannut (nyt tein sen taas uudestaan!) ja sellainenkin aukko sivistyksessä oli, etten tiennyt hänen ensimmäisen vaimonsa ja lastensa äidin olleen suomalainen. Proustit on minulla ”kesken” (kenelläpä ei), Woolfin ja Janssonin tuotanto taas perin pohjin tuttua. Kaikista kirjailijoista ja heidän rantasuhteestaan kirjailijalla oli kiinnostavaa ja punnittua sanottavaa.
Ihanaa luettavaa veneessä ja Sipoon ja Helsingin saaristoissa. Huomaan olevani kirjailijalle kateellinen uravalinnasta - millaistakohan olisi apurahojen turvin matkustaa itselle tärkeiden kirjailijoiden maisemissa vaikutelmia hakemassa? Ensi viikolla taas palaan turvallisesti porvarilliseen palkkatyöhön ja unohdan tämän elähdyttävän vaihtoehdon - ja tutustun Nyqvistin muuhun tuotantoon.
pidin tästä paljon, rakastan rantoja ja merta ja austenia ja janssonia. kuvia olisi voinut olla enemmänkin. jostain syystä austen-osuus oli paras ja kiehtovin luettava, ehkä historiallisen etäisyyden, ehkä kirjoittajan innostuksen takia.
Luen mielelläni kirjoja kirjoista ja kirjallisuudesta. Nyqvistin mainiossa kirjassa rakkaaseen kirjallisuuteen yhdistyy toinen itselle rakas teema: meri, ranta, saaristo.
Kirjailija analysoi, miten kirjailijat Marcel Proustista Virginia Woolfiin ovat viettäneet aikaa rannalla, ja vieneet ranta-aihetta omiin romaaneihinsa.
Jane Austenia ja Tove Janssonia olen lukenut paljonkin, mutta Nyqvist herätti kiinnostuksen muitakin kirjassa käsiteltyjä kirjailijoita kohtaan. August Strindbergiin suorastaan rakastuin - tilasin heti pinon hänen saaristoaiheisia kirjojaan! Myös Proustia ja Woolfia on pakko lukea!
Alussa tuntui, ettei Nyqvistin teksti ollut ihan soljuvinta, mutta sitten kun pääsin rytmiin, lukeminen alkoi sujua. Lopulta ihastuin, rakastuin, liikutuinkin. Meri, saaristo ja ranta ovat itselle niin tärkeitä ja rakkaita, ja kirjallisuus usein sanoittaa upeammin sen mitä ihminen kokee
Pidin siitä, että kappaleilla oli selkeä, samankaltainen struktuuri. Lopuksi esimerkiksi esiteltiin kuva - maalaus tai valokuva - kustakin kirjailijasta rannalla.
”Meren ääniin ja valoon yhdistyvät muistot levosta ja leikistä, pitkistä aurinkoisista päivistä, jotka on omistettu seikkailulle rannan salaperäisissä ja jatkuvasti muuttuvissa maastoissa. Kun kaipaamme takaisin rannalle, kaipaamme todellisuudessa lapsen huolettomuutta ja vapautta, loputtomilta tuntuvia kesiä, auringon säteitä ja suolan pärskeitä. Lapsuuden rannat muokkaavat meitä pysyvästi. Ne jättävät jälkensä kauneudentajumme sekä ymmärrykseemme maailman muuttuvaisuudesta ja mahdollisuuksista.”
Tässäpä mielenkiintoinen kirja kesäisestä aiheesta. Äänikirjana kuunneltavaksi ei vaan oikein sovi, vaikka lukijan ääni oli tosi rentouttava. Teosta voi ehdottomasti suositella niille, jotka ovat kiinnostuneita kirjallisuudesta (tutkimuksesta). Noloa kuitenkin myöntää, etten ole itse lukenut yhtäkään teoksessa käsitellyistä kirjoista, vaikka lukuinspiraatiota toki sain. Sen sijaan outoa oli, että mitkä teokset oli rajattu ulkopuolelle. Esimerkiksi Albert Camusin Sivullista ei tässä käsitelty, vaikka siinäkin rannalla oleilu on keskeinen tapahtumapaikka ja käänteen tekevä miljöö.
Mikä nautinto olikaan kuunnella tämä kirja! Omien suosikkikirjailijoiden tuotannosta ja elämästä ja tietenkin suhteesta mereen mielenkiintoisesti ja elävästi. Så intressant om fem kända författare, Jane Austin, August Strindberg, Marcel Proust, Virginia Woolf och Tove Jansson, om deras liv och verk och framför allt deras förhållande till havet. Lysande! Hoppas verkligen denna bok kommer att översättas till svenska och även andra språk.
Kiinnostava idea tarkastella merta ja rantoja kirjallisuudessa sekä kirjailijoiden suhdetta niihin. Nyqvist käsittelee kirjassaan Jane Austenia, August Strindbergiä, Marcel Proustia, Virginia Woolfia ja Tove Janssonia. Nämä viisi kirjailijaa on valittu sekä Nyqvistin omien mieltymysten takia että siksi, että "heidän teoksissaan hahmottuvat rantojen kulttuurihistorian suuret kaaret Euroopassa 1800-luvun alusta nykypäivään".
Nyqvist kuvaa onnistuneesti meren ja rantojen merkitystä kirjailijoiden teoksissa ja elämässä. Samalla kirjasta näkyy myös hänen oma rakkautensa mereen. Omaa lukukokemustani heikensi jossain määrin se, ettei minulla ole juuri minkäänlaista suhdetta mereen; olen aina asunut satojen kilometrien päässä merestä, enkä ole myöskään juurikaan matkustellut merenrantakohteisiin. Kirjasta saisi varmasti enemmän irti, jos meri olisi itsellekin tärkeä.
En ollut lukenut suurinta osaa käsitellyistä kirjoista, mutta en kokenut sen haittaavan. Sen sijaan en oikein jaksanut kiinnostua luvuista, joissa käsiteltiin kirjailijaa, jolta en ole lukenut mitään (kuten Strindbergiä). Pidin Austenia ja Janssonia käsitteleviä lukuja antoisimpina.
Kaunis kirja meren ja rantojen merkityksestä kirjallisuudessa. Sitä jäin pohtimaan, miksi pidin eniten ensimmäisestä eli Jane Austinin teoksia luotaavasta osuudesta. Oliko se ”parhaiten kirjoitettu” vai ”paras”, koska se oli teksteistä ensimmäinen ja sisälsi siksi enemmän teemaa yleisemmin avaavaa ainesta? Vai pidinkö siitä siksi, että Austinin tekstit olivat minulle tutuimmat, jolloin teoksen tunnelmat aktivoituivut uudelleen Nyqvistin kuvausta lukiessani? Vai koska pidän niin paljon Austinista? Koska kirjoittaja (?) pitää noin paljon Austinista? Vai koska Austin on niin loistava kirjailija, että hänen valonsa loistaa kaikkialle, missä hänen teksteistään puhutaan? Ehkä tätä kaikkea. Jotenkin tässä Austin-tekstissä Nyqvistin yritys kulkea rantakirjailijoitten jalanjäljissä oli myös herkullisimmillaan. Bravo!
Nyqvist on oikeasti innoissaan rannoista. Hän on osannut kääntää rakkautensa hienoksi tietokirjaksi, jossa referoi ja taustoittaa viiden eurooppalaisen kirjailijan rantakuvauksia. Yksi hänen argumenteistaan on, että kuvailu ja varsinkin maiseman kuvailu on jäänyt toiminnallisen juonen rinnalla lapsipuolen asemaan sekä kirjallisuudentutkimuksessa että lukijoiden keskuudessa. Ilman maisemaa ei kuitenkaan olisi maailmaa, missä toimia.
Täydellinen kirja kuunnella Ahvenanmaan pyöräreissun ympärillä. Oivaltavia esseitä ihmisen luontosuhteesta, ilmastonmuutoksesta ja kirjallisuuden keinoista vaikuttaa lukukokemukseen. Kiinnostavinta oli pohdinta siitä, miten maiseman ja meren kuvaaminen sanallisesti ja kuvataiteen keinoin eroaa toisistaan. Osa kappaleista hieman vahvempia kuin toiset.
Alku oli vahva ja nautin erityisesti Austenin ja Woolfin aikojen muodikkaiden rantalomien kuvailuista, mutta jotenkin oon saanut yliannostuksen muumi-stoorien merisymboliikan analyyseista - siitä aiheesta on aika vaikea sanoa mitään uutta.
Tästä kertonee tarvittavan se, että ensimmäisten sivujen jälkeen jouduin ostamaan oman kopion (alunperin kirjastosta) että sain alleviivata ja merkitä kaiken mitä halusin.
Tämä tuntuu samalta kuin ensimmäinen viileä aamu kuuman kesän jälkeen tai auringonvalo kasvoilla kaamoksen jälkeen.
Oliskohan tässä vuoden paras sekä kaunein tietokirja? Viihdyin niin hyvin tämän parissa. Meri on aina inspiroinut muakin ja tuskin koskaan lopettaa inspiroimasta.