Kuronen on täysin oikeassa todetessaan, ettei suomalaisesta ulosottojärjestelmästä (tai laajemmin ajateltuna suomalaisesta köyhyydestä) ole mitään sanottavaa esimerkiksi hänen henkilökohtaisilla kotijumalattarillaan Eeva Kilvellä tai Kyllikki Villalla. Niinpä.
Aihe on varmasti tärkeä, kirja on informatiivinen kuvaus suomalaisen järjestelmän ongelmista (joita osaa on viime vuosina koitettu ratkoa), mutta minulle tämä on ennen kaikkea kertomus Kurosen omasta henkilökohtaisesta elämästä – jonka kehykseksi ulosotto on valittu, melko väljin perustein. Tekstin lukuja aloittavat sitaatit Vigdis Hjorthilta, Deborah Levyltä ym. viittavat kaunokirjallisen esseen saralle, muttei teos sellainenkaan ole.
Pirjo Heikkilä lukee äänikirjan pirjoheikkilämäiseen tyyliinsä, eli mielestäni hyvin.