Miltä konkurssi, luottohäiriömerkintä ja ulosotto tuntuvat? Rohkea ja omaääninen kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun menestyvän yrittäjän elämäntapa vaihtuu konkurssiin, luottohäiriömerkintään ja ulosottoon. Miltä tuntuu kuunnella keskusteluja aiheesta ja varjella salaisuutta, joka lopulta sairastuttaa?
Kirja kuvaa hauskasti ja melankolisesti salailua, sinnittelyä ja häpeää sekä sitä, miltä tuntuu keksiä itsensä uudelleen. Tarinan elementit ovat tuttuja sadoilletuhansille suomalaisille ja heidän omaisilleen. Loppu voi olla onnellinen, vaikka se ei sisältäisi lottovoittoa tai velkojen äkillistä nollautumista.
Suositeltava empatia- ja ymmärrysharjoitus myös meille, jotka emme ole ulosotossa, oletettavasti tunnistettava, vertaistuellinen heille, jotka ovat. Tieto tulee kokemuksen kautta, helppo lähestyä. Avaa kaksoisstandardia ajassamme kirkkaasti. Kuuntelin Pirjo Heikkilän lukemana äänikirjana ja suosittelen.
Kirjasta on varmasti monille erityisesti keskiluokasta ulosottoon joutuneille tukea, mutta kirja ei kasva oikein henkilön välittömiä omia kokemuksia suuremmaksi - pääosassa tuntuu olevan keskiluokkainen häpeä huonosta taloustilanteesta eikä esimerkiksi niinkään ymmärrys yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta.
Kuronen on täysin oikeassa todetessaan, ettei suomalaisesta ulosottojärjestelmästä (tai laajemmin ajateltuna suomalaisesta köyhyydestä) ole mitään sanottavaa esimerkiksi hänen henkilökohtaisilla kotijumalattarillaan Eeva Kilvellä tai Kyllikki Villalla. Niinpä.
Aihe on varmasti tärkeä, kirja on informatiivinen kuvaus suomalaisen järjestelmän ongelmista (joita osaa on viime vuosina koitettu ratkoa), mutta minulle tämä on ennen kaikkea kertomus Kurosen omasta henkilökohtaisesta elämästä – jonka kehykseksi ulosotto on valittu, melko väljin perustein. Tekstin lukuja aloittavat sitaatit Vigdis Hjorthilta, Deborah Levyltä ym. viittavat kaunokirjallisen esseen saralle, muttei teos sellainenkaan ole.
Pirjo Heikkilä lukee äänikirjan pirjoheikkilämäiseen tyyliinsä, eli mielestäni hyvin.
Aihe on tärkeä ja kiinnostava, siksi olisin halunnut antaa enemmän pisteitä, mutta kirja oli sekava kokoelma hajanaisia ajatuksia. Missä varsinainen tarina? Miksi konkurssista ei kerrottu enemmän? Sekin raivostuttaa, että kirjoittaja selailee Instagramia ja kertoo samalla tuntevansa kateutta. Eikö oikeasti tule mieleen, ettei kyseisessä palvelussa tarvitse olla?
Jos vaivaudun lukemaan kirjan, en ole kiinnostunut Wikipediasta napatuista kohdista. Kirja olisi tarvinnut parempaa toimittamista.
Mielenkiintoinen aihe ja plussaa omaelämäkerrallisuudesta. Häiritsi hieman kirjoitustyyli - pari lausetta, vaihtuu toiseen aiheeseen ja taas tästä muutama lause, sitten palataan jälleen ensimmäiseen aiheeseen. Joskus välissä oli pohdintoja yleisestä Suomen tilanteesta ja sitten hypättiin takaisin oman elämän asioihin. Olisin kaivannut pidempiä jaksoja jompaa kumpaa. Ilahduttavaa kuitenkin, että kirjassa päästiin selvästi elämässä eteenpäin.
Kokoelma ajatuksia, ikään kuin kurkistus Kurosen pään sisään. Yhden naisen kokemus ulosotosta on väkevä ja ajatuksia herättävä, mutta kuitenkin maustettu toivolla ja pienillä ripauksilla huumoria.