Eletään isovihan loppuaikoja. Voimakastahtoinen leskirouva Katariina Boije ja hänen kaksi tytärtään Margareetta ja Sesilia asuvat Hatanpään kartanossa Pirkanmaalla. Sota ajaa naiset kuitenkin talosta karkuun, ja Margareetta joutuu erilleen muusta perheestä.Margareetta kohtaa dramaattisissa olosuhteissa Magnus-nimisen aatelittoman miehen. Hänen äitinsä ei kuitenkaan hyväksy suhdetta ja nuorten rakkautta – ja Margareetan on aika näyttää, pystyykö hän asettumaan äitinsä tahtoa vastaan. "Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä" on Fredrika Runebergin ensimmäinen romaani vuodelta 1858. Se sijoittuu isonvihan aikoihin (1713–1721) ja on ensimmäisiä suomalaisia historiallisia romaaneja. -
Naiskysymyksen lisäksi Fredrika ajaa kirjassa hienosti suomalaisuutta ja Suomen itsenäisyyttä kritisoiden niin Venäjän kuin Ruotsinkin intressejä pitää Suomi itsellään. Vanhojen kirjojen lukeminen on minulle usein haasteellista. Tässäkin oli kohtia, joihin oli vaikea keskittyä ja joiden kappaleet tuntuivat hyvin pitkiltä. Mutta pidin tarinasta! Ja Fredrika on kyllä ollut aikaansa edellä näissä teemoissa!
Koskakohan Runebergin päivä alkaisi tarkoittaa sekä Johan Ludvigia että Fredrikaa? Suomen ensimmäinen historiallinen romaani oli viihdyttävä ja yllättävän hyvin kestänyt aikaa.
Seuraavan kerran kun joku puhuu Runebergin teoksista niin muistan nyt takuulla kysyä niin kumpaas kirjailijaa tarkoitat. Genreltään historiallinen romaani, mutta olin tiedättekös ihan positiivisesti yllättynyt kuinka feministinen aatelisrouva Boijen toinen tytär Margaret oli - mennä nyt alempisäätyisen kanssa naimisiin ja pitää vielä päänsä kun äiti vastusteli
Suomalaisten klassikkojen luku-urakka on ollut yllättävän mukava projekti kokonaisuudessaan, mutta tähän asti positiivisin yllätys on ollut Fredrika Runebergin Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä. Miksei tämä kuulu kaanoniin samalla tavalla kuin hänen miehensä teokset?
Historiallisista teoksista, joita tähän mennessä minun on pitänyt lukea 1800-luvun kirjallisuuden kurssia varten, tämä oli ehdottomasti paras. Rouva Katariina ja hänen tyttärensä ovat kaikki kolme mielenkiintoisia ja moniulotteisia naishahmoja (mikä oli harvinaista 1800-luvun kirjoille etenkin Suomessa). Tyttärien elämä pyörivät naimisiinmenon ympärillä, mutta ei raastavalla ja mieslähtöisellä tavalla vaan enemmänkin realistisella tavalla. Onhan totta, että 1800-luvulla monelle tytölle naimisiinpääsy oli elämälle tärkein merkkipaalu, mutta Runeberg onnistuu erinomaisesti rakentamaan tytöt omiksi hahmoikseen.
Pidin teoksessa myös kovasti siitä, että löysin tietynlaista allegorisuutta Runebergin kirjoituksessa. Sesilian kumppani Kaarle on aluksi tuttu ja turvallinen, mutta pian selviää Kaarlen tietynlainen julmuus ja se, kuinka hän pitää Sesiliaa hiukan tyhmänä sekä lapsellisena. Kaarle on siis vertauskuvana Ruotsille, jonka alaisuudesta Suomi oli juuri siirtynyt pois. Juho taas kuvaa Venäjää; hän puhui paljon siitä, kuinka suomalaiset eivät missään tapauksessa ole ruotsalaisia ja Venäjän puolesta taisteleminen on enemmän suomalaisempaa kuin ruotsalaisten puolesta taistelu. Mauno eli Margareetan kumppani taas edustaa tulevaisuuden Ruotsia eli on vastakohtana Kaarlen hyväksikäyttävälle ja Suomea vähättelevälle Ruotsille. Sesilia ja Margareetta ovat Suomi-neitomme.
Teoksessa tietenkin merkittävintä on avioliiton, naisten tilanteen ja Suomen tilanteen Isovihan aikana kuvaaminen eikä allegorisuus ole todellakaan kokonaisvaltainen, mutta se oli erittäin mielenkiintoinen näkökulma.
Hieno, sujuva romaani, jossa aatelisperheen erilaiset naiset yrittävät selviytyä vuosien 1718–1721 rankoista oloista, samalla painien säätynsä aiheuttamien toimintamallien ja odotusten kanssa.
Miehet tässä tuntuvat olevan toiminnan moottoreina, mutta aikakauden muuta suomalaista kirjallisuutta tankanneelle naisten rooli päähenkilöinä ja "kotirintaman" kuvaus tuntuu kiinnostavalta vaihtelulta. Isänmaallista menoa, jossa luokkakuri nousee yhtälailla viholliseksi.
3,5. Malliesimerkki romantiikan ajan kirjallisuudesta, niin hyvässä kuin pahassa. Juoni oli jokseenkin ennalta-arvattava, mutta siitäkin huolimatta henkilöiden kohtalot ja rakkauskuviot jaksoivat kiinnostaa loppuun asti. On aina yhtä virkistävää lukea klassikkokirjallisuutta, jossa naiset ovat toimijoina. Äänikirjana tämä tosin vaati todella paljon keskittymistä vanhahtavan kielen vuoksi, mistä johtuen jotkut asiat taisivat mennä vähän ohi. Toisaalta kielessä oli myös osa teoksen viehätyksestä!
The pacing in the beginning was awful, but got better towards the end. Surprisingly insightful for its time with some Jane Austin vibes. Leagues better than anything her husband wrote, that's for sure. Also, I will ship Juho and Cecilia forever❤
Ik lees dit boek in de Zweedse versie, "Fru Catharina Boije", die niet terug te vinden is op Goodreads. ISBN 978-91-89196-21-6, uitgegeven bij www.podium.nu, Stockholm 2009
Pech : geen pagina 74, wel twee identieke pagina's 75.
Geschreven in 1843 speelt het verhaal zich af tijdens de oorlog tussen Rusland en Finland. De Finnen die er de middelen toe hebben vluchten naar Zweden, wie achterblijft krijgt alle oorlogsgeweld over zich heen, de ene als soldaat, de andere als bedreigde burger. Dit boek lijkt soms het libretto voor een operette! In oorlogstijd is een rijke moeder voortdurend op zoek naar de juiste partij voor haar beide dochters. Status, geld en aanzien zijn van meer belang dan gevoelens, en dan krijg je natuurlijk juiste en foute aanbidders over de vloer. Waar het er eerst vrij dramatisch uitziet voor de oudste dochter, loopt die historie nog goed af. Het verhaal rond de tweede dochter krijgt een heel andere wending. Dit boek is een facsimile van de eerste uitgave, en is dus geschreven in Zweeds dat meer dan 170 jaar oud is. Ik had verwacht daar problemen mee te hebben, maar nee : er zitten behoorlijk wat Duitse nuances in de tekst, en sommige stukjes zijn doorspekt met Franse woorden. Een en ander bracht mee dat het boek eigenlijk behoorlijk vlot las.