Love island

by Amanda Palo

Kun todellisuus ja reality-tv sekoittuvat

Love island on repivän kiihkeä ja aito romaani addiktioista ja vääristyneestä minäkuvasta.

Se on rakkauskirje kuvitelluille naisille; se on krapulaisen monologi, yritys päästä ylös sängystä ja brutaalin rehellinen kuvaus päihteiden suurkuluttajasta, joka putoaa nuoruutensa viimeistä syksykierrettä. Millaista on, kun elämä on samaan aikaan yhtä juhlaa ja suunnaton performanssi?

Amanda Palo on teatterintekijä, näyttelijä, kirjoittaja ja yksi Helsingin Feministisen Salaseuran perustajajäsenistä. Hänen esikoisteoksensa Outoja kaloja julkaistiin vuonna 2021.

Genres: Audiobook, Finnish Literature

165 pages, Hardcover

Published May 9, 2024

Reviews

[Mela Kanootti · Rating 2 out of 5]

taas tällanen Olen nuoren aikuisuuden ohittanut -vuotias Juhlin liikaa ja ryven itsesäälissä Hän on täydellinen Minä olen surkea Kaikki ajattelevat minua Kaikki ajattelevat minua jatkuvasti… En sano tätä sillä että se tekis tästä huonon, häpeä on toki tärkeä teema, mietin vaan että miks yhä luen näitä ja miten tuon elämäntilanteen vois kuvata voimakkaammin, tarkemmin, kekseliäämmin. Tähänastisista ylivoimainen on ollut Tone Schunessonin Päivät päivät päivät!

Välillä tyylikkäitä kohtia, kuitenkin teoksena hajanainen, tarkennusta ja karsimista vailla. Jotkut voimakkaiksi (kaiketi) tarkotetut kohdat menee sieltä mistä aita on matalin. Lopussa Love island -kuvio syveni ja vakavoitui, sitä olisi voinut olla jo aiemmin! Oon itsekin kiinnostunut Sophie Gradonin ja muiden Love islandilaisten tragedioista, se oli tässä kiinnostava näkökulma mielenterveyteen!!

[Susa · Rating 3 out of 5]

Amanda Palolla on upea ääni ja mieletön tapa katsoa, kommentoida ja havainnoida maailmaa, mutta kokonaisuus olisi voinut olla ehkä vielä vähän napakampi ja terävämpi, tähän jäi omaan makuuni ihan liikaa tyhjäkäyntiä mitä ei näin pienellä sivumäärällä ehkä toivoisi.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Hieno!

Valuva, hikinen, nihkeä ja haiseva yhdenkrapulapäivänromaani, joka pieneen kokoonsa nähden sisältää paljon. Rakkautta, yhteiskuntaa, performansseja, ikääntymistä, mielentervetttä, kuolemaa ja toisaalta kukoistusta, juhlia ja sitä ainoaa hetkeä kun ei pelkää kuolevansa.

[Soffe · Rating 3 out of 5]

3.5 ⭐️

”Seurasin vierestä, kuinka oman minuuteni rippeiden mukana mureni muodostamani kuva tuosta ihmisestä, johon niin vimmatusti yritin tehdä päivittäin vaikutuksen. Eikä hänen tarvinnut tehdä mitään. Hän oli vain saapunut paikalle ja oli nyt sängyssä kanssani rentona, itsevarmana ja murskaavan tavallisena. Hän oli vain joku mies. Ja vaikka minä kuinka yrittäisin, mikään ei voisi taata sitä, ettei hän aikanaan lähtisi ja jatkaisi elämäänsä.” Tunnen tuskan :) ❤️‍🩹

[Lotta · Rating 4 out of 5]

romaani yhden naisen yhdestä krapulapäivästä

[Sara · Rating 3 out of 5]

3 tai 3,5 tähteä

Pieni kirja täynnä yllättävän vahvoja tunteita. En oikeastaan juurikaan tiennyt, mistä kirja kertoo, mutta nopeasti solahdin jatkuvan juhlimisen ja sohvalla love islandin katselun maailmaan. Palo kirjoittaa alkoholismiin liittyvistä tunteista ja tuntemuksista, millaisena päihteidenkäyttö voi näyttäytyä henkilön omasta mielestä ja omassa mielessä. Kirjan parasta antia oli kuitenkin päähenkilön pohdinnat kuolemasta, elämänkulusta, yksinäisyydestä ja häpeästä. Vaikka teksti ei varsinaisesti syvällistä ollutkaan uskon tekstin resonoivan monissakin aikuisissa, pystyin nimittäin ymmärtämään joitakin päähenkilön ajatuksia toisten ollessa varsin kaukaisia.

[Sini Orvokki · Rating 3 out of 5]

3.5 tähteä

[Heidi · Rating 4 out of 5]

3.5
Kirjallisuuden kaanonlaatikossa on yksi täysi lokero täynnä yhdenpäivänromaaneja kännisistä tai krapulaisista miehistä. Tämä on sen naisversio nykyajasta. Parempi. Hauraampi.
Täysin makuasia, mutta toistuvat listamaiset maailmanhavainnoinnit eivät olleet mun makuuni sujuvin, vaikka ehdottomasti kokonaisuutta kevensi keventämättä sisältöä. Päihteet on mielenterveyskysymys. Mielensairaudet laaja, laaja asia, jota aikamme ei tue oikein mitenkään.

[Aino · Rating 4 out of 5]

Aidosti mielenkiintoista ja nokkelaa ajatuksenjuoksua, joka kuvaa alkoholistin mielenmaisemaa ja arkea.

Kirja kuvaa mielenkiintoisesti sitä kuinka miesten alkoholismi on usein puliukkoutta, mutta naisten kohdalla se voi olla sitten vaan cool partygirl elämäntapa.

Tämä teos onnistui myös kuvaamaan huonoa itsetuntoa sellaisille tasoilla, joita en ole koskaan onnistunut itse sanoittamaan, ja se osui ja upposi. Kalvava epävarmuus ja jonkun tytötn perään haikailu, sign me up!

Valitettavasti teos ei oikeen onnistunut nivomaan kaikkea fiksusti yhteen lopussa, mutta en tiedä pyrittiinkö siihen edes. Oliko sekin tyylivalinta, joka kuvaa sitä että elämässä ei tule järkeviä loppuja, vaan on vain jatkumoa joka ei käy järkeen?

Joka tapauksessa tulen säästämään tämän kirjan hyllyyn, jotta voin palata näihin nokkeliin ajatuksiin tulevaisuudessakin. Oli kiinnostava lukukokemus.

[Anna · Rating 3 out of 5]

vastasi odotuksia aika lailla! tajunnanvirtaa rakastan lukea, on kiinnostavaa olla kertojan pään sisällä, vaikka ajatukset olisivatkin inhottavia. tässä on osittain epäluotettava kertoja, tykkään siitä kun ei aina ymmärrä onko tapahtumat todellisia vai mielikuvitusta. alussa oli paljon toistoa, toisaalta päähenkilön elämässä vaikuttaa toistuvan sama kaava ja toisto vahvisti tätä mielikuvaa.

en odottanut että tää kertoo niin paljon alkoholismista, se hyvä tietää etukäteen! ja tässä on myös aika rajua puhetta kuolemasta ja puhutaan itsemurhasta. suosittelen pitämään taukoja vaikka lyhyt kirja tekee mieli ahmia, luin yhdessä illassa ja sit menin nukkumaan ahdistavien ajatusten kanssa. käsiteltiin hyvin häpeää liittyen alkoholismiin ja mielenterveysongelmiin, niiden kätkemiseen ja piiloon jäämiseen.

oletan että tää on autofiktio. suuri osa tässä ei oo mulle samaistuttavaa mutta kuitenkin tunnistettavaa. monologi taidekentän mieskeskisyydestä oli loistava! samaistuin ajatuksiin miehistä, siitä miten ei pysty enää tapailla miehiä.
love island on sarjana tuttu ja sen kuvailu oli osuvaa. kirjan nimen perusteella oletin että referointi olisi viety pidemmälle. moni asia tässä jäi pinnalliseksi, olisin halunnut kuulla enemmän, 165 sivussa ei tosin paljoa ehdi. lukijana olisin kaivannut vähemmän toistuvaa kuvausta kertojan arjesta ja enemmän yhteiskunnallista kritiikkiä, joka tässä oli antoisaa ja osuvaa.
solid 3/5 aion lukea kaiken mitä palo jatkossa julkaisee

[Iida-Maija · Rating 3 out of 5]

Äh. Alkuasetelma oli niin kiinnostava ja Palo on monessa mielessä samaistuttava kirjoittaja, mutta tämä kokonaisuus ei ihan vakuuttanut niin paljon kuin toivoin. Tuntui, että monessakin kohtaa käytiin todella lähellä jotain itseäni syvällisemmin kiinnostavaa aihetta, mutta sitten sen käsittely olikin vain hyvin pintapuolista. Toisteisuus (oli tarkoituksellista tai ei) ärsytti ja välillä tunnuttiin junnaavan hieman paikoillaan. Loppu oli kirjan ehdottomasti koskettavin osa ja sen perusteella olisin kyllä halunnut lukea vielä lisää!

[Emilia · Rating 4 out of 5]

Jotenkin huvitti että edellinen kirja jonka luin oli Hanna Tikanderin selvinpäin ja sitten luin tän jossa alkoholi on isossa roolissa ihan toisella tavalla mutta molemmat onnistu koskettaan ja samaistuttamaan. Harvemmin tykkään niin metatason kerronnasta mutta tässä oli paljon hyviä asioita. Erityinen lemppari oli monologi siitä kuinka ei enää jaksa opettaa miehiä olemaan parempia.

[Anna · Rating 3 out of 5]

Äänikirja

[Weera · Rating 3 out of 5]

Alun pintapuolisuus ja toisteisuus hämäsi, loppu oli vaikuttava.

[Jenna · Rating 4 out of 5]

Yllättävä teos, josta pidin paljon, vaikka alkoholikulttuuri tai juominen ei kiinnosta minua. Todennäköisesti tulen lukemaan kaiken mitä Amanda Palo tulevaisuudessa kirjoittaa.

3,5 tähteä.

[Sini Riekki · Rating 5 out of 5]

Kiinnostuin tästä Jyväskylän Kirjamessuilla ja olikin paljon parempi mitä odotin. Omia pelkojakin oli hyvin sanoitettu. Tykkäsin Love Island -viittauksista, joista yksi aukeni minulle vasta lopussa.

[Henna · Rating 4 out of 5]

Palolla on aivan upea kertojanääni, lause- ja kuvaustasolla teksti on nautinnollista ja ajatuksiaherättävää. Kokonaisuus jäi kuitenkin jotenkin kaukaiseksi, ehkä olisin kaivannut jotain koherenssia tai napakampaa kustannustoiminnamista. Niin tai näin, pidin kovasti!

[Karhubear · Rating 3 out of 5]

darraisen bed rot -päivän kuvaus naisen päihde- ja mielenterveysongelmista sekä niiden kiihdyttämistä piilotetuista, häpeällä kyllästetyistä ajatuksista.

mielikuvituksen ja todellisuuden rajat häilyvät kiehtovasti läpi tiiviin romaanin. love islandin sophien kietoutuminen kertojan elämään tuo mieleen glitch feminismin tavan hylätä digitaalisen ja irl-elämän kahtiajako.

[Johanna]

"Minä rakastin häntä, sillä hän oli parempi versio minusta." (s. 27)

"En saanut kokea elämää niin kuin hän sai sen kokea, minä koin vain sen, miten hän minut koki. Seurasin vierestä, kuinka oman minuuteni rippeiden mukana mureni muodostamani kuva tuosta ihmisestä, johon nin vimmatusti yritin tehdä päivittäin vaikutuksen. Eikä hänen tarvinnut tehdä mitään. Hän oli vain saapunut paikalle ja oli nyt sängyssä kanssani rentona, itsevarmana ja murskaavan tavallisena. Hän oli vain joku mies. Ja vaikka minä kuinka yrittäisin, mikään ei voisi taata sitä, ettei hän aikanaan lähtisi ja jatkaisi elämäänsä. Hän jatkaisi yhtä kevyenä ja varmana siitä, että hänellä on syntymäoikeus kaikkeen saamaansa. Ja jälleen joku nainen vetäisi vatsaansa sisään ja rukoilisi, että häntä rakastettaisiin. Katsoin miehen mykistävää tietämättömyyttä ja tyhjää katsetta, puhelimen näytöllä hohtavia parempien lantioiden kaaria ja ohuiden puseoiden läpi kuultavia epäuskottavia nännejä. Katsoin itseäni täynnä kateutta ja hätää, täynnä kaiken elämänilon syövää riittämättömyyttä; elin jatkuvassa nälässä, ja minun oli pakko oksentaa, vaikka vatsani oli tyhjä." (s. 32-33)

[Readerwhy]

Onnellinen parisuhde miehen kanssa on oksymoron.”

Luin Love Islandin jo joskus keväällä, mutta siitä on jäänyt postaamatta. Löysin nyt muistiinpanoni, joihin olen merkinnyt seuraavia havintoja:

Päähenkilö esittää kumppanilleen viettävänsä päivänsä järkevästi. Hän katsoo telkkarista Love Island -sarja (sen brittiversiota) ja sen vuoksi (?) kokee, että hänenkin pitäisi olla tietynlainen.

Kirjassa on yksinäisyyttä, kelpaamattomuuden tunteita, päihteiden käyttöä ja masennusta. Päähenkilön erityinen rakkauden kohde ovat siat (siis ne eläimet). Palo käsittelee myös läheisten kuolemaa ja pelkoja sekä sitä, miten mieskirjailijoiden teoksia pidetään automaattisesti universaaleina kuvauksina.

Pidin tästä kirjasta hurjasti ja vaikka minulla ei ole varsinaisesti mitään yhteistä kirjan päähenkilön kanssa hän vei minut vahvasti maailmaansa. Tämän kirjan lukisin mielelläni uudestaankin.

[Morthen · Rating 4 out of 5]

Riippuen lukijan omasta elämänkokemuksesta, lukuhetken olotilasta, lukeeko kirjan hosuen vai rauhassa, ottaako sen (auto)fiktiona vai kuviteltuna tarinana, vaikuttaa mitä oletettavimmin siihen, pitääkö lukemastaan vai ei.

Itse pidin kirjaa ja sen tekstejä hyvinä ja koskettavina. Koostuen fragmentinomaisista palasista, tekstit hieottuja mutta fragmentit rosoisia ja karheita, niinkuin elämäkin, mitä tuossa kuvattiin. Rehellisesti, liioitellusti, varovaisesti, rohkeasti - kaikkia näitä erikseen ja yhtä aikaa.

Paradoksaalinen, monia ajatuksia synnyttänyt lukukokemus. Erilainen, mutta juuri erilaisuutensa ja herkkyytensä, ja epätavanomaisten kuvaustensa takia erinomainen.

Julkinen kiitos kirjan kirjoittajalle tämän kirjan kirjoittamisesta.

==

[jennu · Rating 4 out of 5]

3,75*

…”Minua inhottaa ajatella, että yksin jääminen on lopulta ainoa paikkansa pitävä totuus, eikä sen saapumista koskaan ehdi huomata. Tietenkään kuoleman jälkeen en osaa kaivata seuraa, mutta jotkut ihmiset ovat minulle niin tärkeitä, että heistä lopullisesti erkaantuminen tuntuu käsittämättömältä. Mitä minun rakkauteni heitä kohtaan merkitsee, kun siitä ei jonain päivänä ole enää jälkeäkään? Mitä minun rakkauteni merkitsee,kun me emme koskaan voi oikeasti tuntea toisiamme, ja tulee päivä, jolloin on liian myöhäistä, eikä siihen ehdi valmistautua.” s. 131

must tuntuu etten ymmärtäny puoliakaan siitä mitä täl kirjalla yritettiin sanoa tai kertoa mutta miellyttävä lukukokemus ja samaistuttavia juttuja :)

[Anni · Rating 4 out of 5]

Pieneen kirjaan mahtuu paljon. Palo on taitava kuvaamaan vuorovaikutuksen pieniä, merkityksellisiä nivelkohtia ja ihmisenä olemisen kaikenlaisia tunteita - usein myös niitä rumia ja pikkumaisia, joita peittelemme. Päähenkilöä kohtaan on yllättävän helppo tuntea hellyyttä ja lempeyttä, vaikka hän on ajoin myös ärsyttävä, itsekäs, pelokas ja ihmisiä pakeneva. Rakkaus ja sen ajoittainen mahdottomuus, kuolema ja sen pelko, elämä ja sen piinallinen vaikeus kulkevat kaiken taustalla. Ja ehkä silti on toivoa?

[Tiia-Mari · Rating 4 out of 5]

Itseinhoa, (fyysistä) huonovointisuutta, rakastamisen vaikeutta, kuoleman pelkoa, päihteitä, mielenterveysongelmia ja yhteiskuntakritiikkiä.

Tämä kolahti kovasti: pidin kirjan vellovasta (ja darrasesta!) kerronnasta sekä liikutuin jonkun tiedostamattoman tarkkanäköisestä sanallistamisesta. Tykkäsin myös ajoittaisesta ajan hengen vastavirtaisuudesta esimerkiksi 14 syytä juoda -kappaleessa.

Asiaa tuntui riittävän, ja olisin lukenut mielelläni paljon pidempäänkin.

[Elsa Kalervo · Rating 3 out of 5]

Amanda Palon Love Islandissa on merkittävä määrä Suuria Ajatuksia ja erittäin kiinnostavia avauksia, mutta kokonaisuutena romaani jää sekavaksi kimaraksi, jota pitää löyhästi kasassa keskushenkilönä toimiva nuori nainen.

Kirjan pääteemoja ovat rakkaus, alkoholismi sekä kuoleman- ja menetyksenpelko. Siinä sivussa Palo sivaltaa teräväkärkisellä ruoskalla patriarkaattia minkä kerkiää. Tosi-tv:n ja todellisuuden rajojen hämärtyminen on kiinnostava aihio, jota olisin suonut tutkittavan lisää.

[Ida-Lotta · Rating 3 out of 5]

Odotin tältä paljon, sillä Amanda Palon Outoja kaloja kuuluu lempikirjoihini. Tästä tuntui valitettavasti kuitenkin puuttuvan juuri se kielellinen ketteryys ja omintakeinen ajatusten kiteyttäminen, jota toivoin.

[Enni · Rating 3 out of 5]

2.5 / 5. näitä nepobabyjen tekemiä oman elämän pahoinvoinnista mässäileviä kirjoja on julkaistu tosi paljon viime aikoina, eikä tääkään ollut mitenkään säväyttävä muutamia kiinnostavia oivalluksia lukuunottamatta.

[Elina Maarit · Rating 3 out of 5]

2,5⭐

[Wolf Wikgren]

Genre: End-of-youth growing pains
Takeaway: I am the age, but don't get the references. I guess I am lucky.

[Emma · Rating 3 out of 5]

Tää on tavallaan surullisen samaistuttava ja tosi hienoja kohtia, kuitenkin jotain jäi puuttumaan:jäi sellanen laimea olo tän jälkeen. Ehkä se oli tarkoituskin? Sanoisin 3.5/5