Lintumies

by Kaarina Griffiths

Tunnelmallinen kotimainen dekkarisarja vie nojatuolimatkalle Cornwallin maisemiin.

Pieni englantilaiskylä valmistautuu mielipiteitä jakavaan taidefestivaaliin. Festivaalia edeltävänä päivänä paikalliset nuoret kohtaavat ilmestyksen, ihmisen kokoisen lintuhahmon. Aikuiset naureskelevat näylle, mutta myöntävät kuulleensa Lintumiehestä aiemminkin. Edellisestä ilmestyksestä vain on vuosikymmeniä aikaa.

Pian kylältä löytyy ruumis, ja kuolema vaikuttaa Lintumies-legendaan viittaavalta rituaalimurhalta. Rikostarkastaja Diggins ryhtyy tutkimaan tapausta ja joutuu ottamaan avukseen suomalaisen profiloijan Antti Honkasen - vastassa vaikuttaa nimittäin olevan tekijä, joka aikoo iskeä uudelleen.

Genres: Finnish Literature

348 pages, Hardcover

Published May 13, 2024

Reviews

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 5 out of 5]

Ai että nautin Lintumiehestä! Aivan parhaimmistoa vuoden ensimmäisellä puoliskolla kuuntelemistani dekkareista! Niin taitavaa pyörittelyä ja juonen kieputtelua, enkä todellakaan arvannut kuka murhaaja on, ennen kuin Griffiths halusikin lukijan sen jo itse päättelevän.
Griffiths kehittyy kirja kirjalta, ja Lintumies on jo aivan maailmanluokan jännitystä!

[Sko · Rating 3 out of 5]

Kelpo dekkari! Kiva miljöö ja henkilöt kuten edellisessäkin osassa. Vähän vaan puudutti toisto: kerrotaan, mitä tapahtuu, ja sen jälkeen päähenkilöt kertaavat saman kertoessaan tapahtumat toisille henkilöille… tapahtumien aukiselittämistäkin voisi olla vähemmän. Muuten pidin kyllä!

[Satu Ylävaara · Rating 3 out of 5]

Luetut kirjat 45/2024: Kaarina Griffiths: Lintumies, Otava 2024 ⭐⭐⭐ Aloitin tuoreen Cornwalliin sijoittuvan dekkarin, sarjan toisen osan 05.06.2024 koska mukavaa cozy crimeä, leppoisaa rikoskirjallisuutta. Pienellä paikkakunnalla on alkamassa surrealistinen taiteen festarit, ja keskiössä on Max Ernst ja lintumiehensä. En muistanut yhtään hänen lintuihmiskuvaansa, piti kookkaita. Olen kyllä valokuvannut hänen hautaansa. Nyt muistin miksen minä feministinä ole niitä jalustalle nostanut. On kyllä upeata kun naistaiteilijat on nykyään nostettu ansaitsemaansa arvoon, taiteilijoita. Vaikka miehet papereilla ja historian kirjoituksissa ovat väittäneet keksineensä kaiken, niin sitten löytyykin nainen joka on taiteillut tyylisuuntaa ennen miesten ilmoittamaa päivämäärää..
Saara Turusen surrealistisissa ja absurdeissa näytelmissä on usein, ja paljon lintuihmisiä. 🐦 08.07.2024.


Jatkoa myöh

Vastakkain ei ole pelkästään vanhemmat taiteilijamiehet (jotka jumaloivat vanhoja taiteilijamiehiä vähääkään kyseenalaistamatta) ja nuoret naiset taiteen rakastajat feministit, jotka osaavat kyllä kyseenalaistaa. On kyläyhteisö jossa voi olla vastakkain vanhoilliset vastaanharaajat ja raikkaat innovatiiviset uudistusmieliset. Toisaalta eräänlainen sentrifikaatio ja pelko kuinka hinnat nousee/laskee.

Kuka hyötyy mistäkin, ja mistä positiosta. Pitääkö kaiken pysyä ennallaan. Onko se taide vastaan paikalliset, kyläläiset. Haihattelu ja haihatus versus normiarki. Onko k.o. taidesuuntaus jo vanhentunut, ja seksistisistä heteromieskeskeistä yksipuolista provoa.

Englannissa on kyllä hienoa nämä paikalliset juhlat, festivaalit ja häppeningit naamioineen. Onhan tässä vähän Uhrijuhlan (Wicker Man, 1974 elokuvana) enteitä. Ja kuka sanoo, etteikö cozy krimessä olisi sarjamurhaajia.

Tämä voi olla myös mukavaa ja turvallista nojatuolimatkailua. Varsinkin näin juhannuksen ja summer solsticen, kesäpäivän seisauksen aikaan. Uutisissa oli kuinka reivikulttuuri kokee renessanssia, eikä ole enää vitsiä, että kävi raveissa.



#taide #surrealistinentaide #maxernst #cozycrime #cosycrime #nojatuolimatkailu #leppoisarikostarina

Lainaus kirjasta:
" Mutta entäs Leonora Carrington sitten? Jessica heitti väliin.
– Mitä hänestä? Magpie oli ihmeissään, että kalastajantytär Jessica tiesi nimeltä Ernstin kanssa heilastelleen englantilaisen naismaalarinkin.
– Meinaan vaan, että tasa-arvon nimissä Leonorakin pitäisi huomioida festareilla. Kaikki nuo kuvat on Ernstin töitä, vai mitä? Olen lukenut surrealismista – se oli sovinististen miesten väkivaltaisten seksifantasioiden –.
– Oho, Jessica, tuo nyt on vähän liioittelua, Magpie keskeytti.
– Mä olen feministi.
Jessica napitti miestä haastavasti silmiin. Niin tietenkin, Magpie huokaisi mielessään. Samassa lossi tömähti laituriin. Se oli tervetullut keskeytys, sillä mies ei halunnut joutua vedetyksi feministisiin väittelyihin. Hän kiirehti autoonsa.."

" Tunnelmallinen kotimainen dekkarisarja vie nojatuolimatkalle Cornwallin maisemiin.
Pieni englantilaiskylä valmistautuu mielipiteitä jakavaan taidefestivaaliin. Festivaalia edeltävänä päivänä paikalliset nuoret kohtaavat ilmestyksen, ihmisen kokoisen lintuhahmon.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Tässä oli jotain hyvin perinteistä suljetun paikan mysteeriä, kun jokaista pienen yhteisön asukkaista epäiltiin vuorollaan murhaajaksi. Onneksi en ihan heti arvannut syyllistä, murhaaja ja hänen motiivinsa selvisi vasta kirjan loppupuolella. Kirja jäi semmoiseksi 'ihan ok'-tyyppiseksi lukukokemukseksi, en ehkä asiakseni ala metsästämään sarjan jatko-osia. Pitkästyttävänä ja puuduttavanakin koin sen, että samoja tapahtumia toistettiin lukuisia kertoja, kun rikosselvittelyn vaiheita kerrottiin uusille asianosaisille. Plussaa Cornwall-miljöön kuvauksesta, paikka on kirjailijalle selvästi tuttu.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Edellinen oli pettymys, tässä päästiin parempaan suuntaan. Ihan mukava perusdekkari Cornwall-tvistillä.

[Mikko · Rating 4 out of 5]

Oikein mukavaa cozy crimea. Juoni vie mennessään ja teksti on jouheaa.

[Katja · Rating 3 out of 5]

Cozy crime, with pleasant characters and an intriguing setting. The story improved toward the end, though before that it felt somewhat repetitive and too slow-paced.