What do you think?
Rate this book
Volodomyr Zelenskyi – Taipumaton
Venäjän väitettyyn hyökkäyssotaan ja Ukrainan presidentin vaiheita keskitytään ruotimaan tässä Mika Kuljun tietokirjassa.
Teos on pintapuolinen kuvaus miehestä, joka joutuu kuukaudesta toiseen kantamaan raskaan roolin korruptoituneen Ukrainan keulakuvana. Alun perin Zelenskyi oli näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja, jolla ei ollut mitään kokemusta käytännön politiikasta. Hän esitti Ukrainan presidenttiä suositussa tv-sarjassa Kansan palvelija, jonka roolin hän omaksui itselleen myös todellisessa elämässä. Jo ensimmäisten sotapäivien aikana hänestä kasvoi taistelutahtonsa ansiosta kannattajiensa keskuudessa jonkinlainen legenda.
Tuoreimmalla tiedolla päivitetty Zelenskyin elämäkerta keskittyy sodan alkuvaiheeseesta kesään 2023, jolloin suurvallan väitetyt motiivit paljastuivat koko maailmalle. Zelenskyin johdolla saavutettiinkin yksi Euroopan historian tärkeimmistä torjuntavoitoista osana Naton laajentumispyrkimyksiä ja Venäjän eristämistä.
Teos on pintapuolinen kuvaus miehestä, joka joutuu kuukaudesta toiseen kantamaan raskaan roolin korruptoituneen Ukrainan keulakuvana. Alun perin Zelenskyi oli näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja, jolla ei ollut mitään kokemusta käytännön politiikasta. Hän esitti Ukrainan presidenttiä suositussa tv-sarjassa Kansan palvelija, jonka roolin hän omaksui itselleen myös todellisessa elämässä. Jo ensimmäisten sotapäivien aikana hänestä kasvoi taistelutahtonsa ansiosta kannattajiensa keskuudessa jonkinlainen legenda.
Tuoreimmalla tiedolla päivitetty Zelenskyin elämäkerta keskittyy sodan alkuvaiheeseesta kesään 2023, jolloin suurvallan väitetyt motiivit paljastuivat koko maailmalle. Zelenskyin johdolla saavutettiinkin yksi Euroopan historian tärkeimmistä torjuntavoitoista osana Naton laajentumispyrkimyksiä ja Venäjän eristämistä.
Hardcover
Published January 1, 2023
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 1 of 1 review
May 19, 2024
Useita sotahistoriakirjoja tehnyt tietokirjailija Mika Kulju on ajantasaistanut ensimmäisen Zelenskyi-kirjansa, ja tässä ”Taipumaton”-lisänimen saanut Ukrainan presidentti (ja tuorein eurooppalainen diktaattori toukokuusta 2024) on nostettu entistä korkeammalle jalustalle, niin kuin poliittisissa pamfleteissa tietysti kuuluukin olla.
Kirja on jaoteltu yhteensä yhteentoista lukuun, joissa ei pelkästään keskitytä presidentin henkilöhahmoon, ja lopuksi on kuvavalikoima uran eri vaiheista sekä niin sanotun hyökkäyssodan alkuvaiheista 23.8.2023 saakka. Lähdeluetteloa ei ole ollenkaan, ja iso osa lainauksista ja referoinnista on poimittu länsimaisesta valtavirtamediasta. Toinen tähti tulee mahtipontisesta russofobiasta, jollaista saadaan edelliseen liittyvää näkökulmaa vahvasti kehystettynä vallalla olevan medianarratiivin mukaan referoimalla muutamia Putinin esittämiä puheita ja kyseenalaistamalla Venäjän virallista näkökulmaa. Kulju toteaa Zelenskyin myös olevan presidenttiä esittävä näyttelijä, joten hieman kritiikkiäkin tätä ”legendaa” kohtaa on ripoteltu mukaan.
Kriittinen lukija tajuaa aika helposti, että metapropagandastahan tässä kirjassa on perimmältään kyse, kun ”hyökkäyssotaa” nimitetään Venäjän ”imperialistisiksi” pyrkimyksiksi. Butšan ”verilöylystäkin” esitetään ukrainalainen versio, ja muutoinkin käsittely on perin yksipuolista, niin kuin olettaa saattaa, sillä eihän tämän opuksen tarkoitus ole pyrkimys välittää objektiivista informaatiota sodan vaiheista ja kaatuneiden määrästä, kun Ukrainakin voitti kirjoittajan mukaan mediasodan ihan puhtaasti. Lukijan on hyvä huomioida, että vain Venäjä julkaisee ”valeuutisia” sotatapahtumista, mutta silti pitää yrittää kehittää tarinoita ja kytkeä ne jotenkin niin sanottuihin faktoihin, kuten alusta asti sepitettä ollut ”Kiovan aave”, joka oli Ukrainan sodan vastine saksalaiselle ”Punaiselle paronille”. Jostain kumman syystä Mainilan laukaukset, talvisota, Raatteen tie ja Ukrainan 44. divisioonan tuhoutuminen Kainuussa on pantu tilkkeeksi kirjan kansien väliin.
Nimittämällä Venäjän hyökkäystä 24.2.2022 ”täysimittaiseksi” sodaksi ei sekään pidä paikkansa, sillä ”erikoisoperaatio” aloitettiin noin 150 000 sotilaalla, joista noin kolmasosa oli ukrainalaisia Donetskista ja Luhanskista. Venäjähän väittää ottaneensa YK:n 51:n artiklan käyttöönsä, koska Ukrainan sisällisota oli vellonut jo kahdeksan vuotta ja Ukrainan itäisiä sepataristimaakuntia oli pommitettu säälimättä kahdeksan vuotta aiheuttaen mittavat siviilitappiot.
Pökköä pannaan pesään, kun hehkutaan, että ”koko sivistynyt maailma asettui tukemaan Ukrainaa”. Näin ei tietenkään ollut, eikä niin sanotuissa länsimaissakaan yhteinen sävel ole kovin voimakas, jos vaikka ajatellaan Serbiaa, Slovakiaa ja Unkariakin. On myös erikoista väittää, että itäisessä Euroopassa vuosisatoja Venäjään ja Neuvostoliittoon kuuluvat ”ukrainalaiset kaatuvat länsimaisten arvojen puolesta”. Kirjassa nämä arvot jäävät määrittelemättä kokonaan, mutta luultavasti Banderan kannattajista lienee kysymys.
”Venäjä on menettänyt täysin kansainvälisen maineensa”, väittää Kulju myös. Hiukan maailman uutisia seurannut voi todeta tämänkin olevan ihan hatusta vedetty. Venäjähän on syrjäyttänyt länsimaiset kolonialistit monissa keskisen Afrikan maissa, kun Yhdysvallat Ranskan ohella ovat panneet pillit pussiin.
Yhdysvaltojen ja länsimaisen liittoutuman rivit natisevat ja Natokin on hajoamisen partaalla, kun toisella puolella maailmaa Venäjä, Iran, Kiina ja Pohjois-Korea tiivistävät yhteistyötään ”pahan akselillaan”. Lisäksi BRICS-maat ovat jo ylittäneet bruttokansantuotteella ja sotilasarsenaalilla mitattuna mennen tullen G-7 ja G–20-maat, sillä onhan osa jälkimmäiseen kuuluvista jättänyt organisaation kuin rotat uppoavan laivan.
Ai niin, se koko sivistynyt maailma käsittää noin 14% maailman väestöstä, ja valtaosalla näistäkin maista kaupankäynti on kummasti lisääntynyt kolmansien maiden kanssa, kun öljyä, kaasua ja uraania ei suoraan osteta Venäjältä, mutta onneksi sitä saa edelleen Intian, Kazakstanin ja monen muun maan kautta kiertämällä boikottia – onhan lopulta kyse bisneksestä, ja eurooppalaiset valtiot saivat dumpattua vanhan kalustonsa varastoistaan, kun yhdysvaltalaiset firmat Lockheed Martinista alkaen ovat saaneet myyntihanat ammolleen.
Niinpä niin, John Pilger ennusti jo kymmenen vuotta sitten artikkelissaan Guardianissa, että Yhdysvallat vetää Euroopan Ukraina-sotaansa otettuaan maan haltuunsa vuonna 2014 ja pantuaan tämän kirjan ”sankarin” nukkehallitsijaksi…
Kirja on jaoteltu yhteensä yhteentoista lukuun, joissa ei pelkästään keskitytä presidentin henkilöhahmoon, ja lopuksi on kuvavalikoima uran eri vaiheista sekä niin sanotun hyökkäyssodan alkuvaiheista 23.8.2023 saakka. Lähdeluetteloa ei ole ollenkaan, ja iso osa lainauksista ja referoinnista on poimittu länsimaisesta valtavirtamediasta. Toinen tähti tulee mahtipontisesta russofobiasta, jollaista saadaan edelliseen liittyvää näkökulmaa vahvasti kehystettynä vallalla olevan medianarratiivin mukaan referoimalla muutamia Putinin esittämiä puheita ja kyseenalaistamalla Venäjän virallista näkökulmaa. Kulju toteaa Zelenskyin myös olevan presidenttiä esittävä näyttelijä, joten hieman kritiikkiäkin tätä ”legendaa” kohtaa on ripoteltu mukaan.
Kriittinen lukija tajuaa aika helposti, että metapropagandastahan tässä kirjassa on perimmältään kyse, kun ”hyökkäyssotaa” nimitetään Venäjän ”imperialistisiksi” pyrkimyksiksi. Butšan ”verilöylystäkin” esitetään ukrainalainen versio, ja muutoinkin käsittely on perin yksipuolista, niin kuin olettaa saattaa, sillä eihän tämän opuksen tarkoitus ole pyrkimys välittää objektiivista informaatiota sodan vaiheista ja kaatuneiden määrästä, kun Ukrainakin voitti kirjoittajan mukaan mediasodan ihan puhtaasti. Lukijan on hyvä huomioida, että vain Venäjä julkaisee ”valeuutisia” sotatapahtumista, mutta silti pitää yrittää kehittää tarinoita ja kytkeä ne jotenkin niin sanottuihin faktoihin, kuten alusta asti sepitettä ollut ”Kiovan aave”, joka oli Ukrainan sodan vastine saksalaiselle ”Punaiselle paronille”. Jostain kumman syystä Mainilan laukaukset, talvisota, Raatteen tie ja Ukrainan 44. divisioonan tuhoutuminen Kainuussa on pantu tilkkeeksi kirjan kansien väliin.
Nimittämällä Venäjän hyökkäystä 24.2.2022 ”täysimittaiseksi” sodaksi ei sekään pidä paikkansa, sillä ”erikoisoperaatio” aloitettiin noin 150 000 sotilaalla, joista noin kolmasosa oli ukrainalaisia Donetskista ja Luhanskista. Venäjähän väittää ottaneensa YK:n 51:n artiklan käyttöönsä, koska Ukrainan sisällisota oli vellonut jo kahdeksan vuotta ja Ukrainan itäisiä sepataristimaakuntia oli pommitettu säälimättä kahdeksan vuotta aiheuttaen mittavat siviilitappiot.
Pökköä pannaan pesään, kun hehkutaan, että ”koko sivistynyt maailma asettui tukemaan Ukrainaa”. Näin ei tietenkään ollut, eikä niin sanotuissa länsimaissakaan yhteinen sävel ole kovin voimakas, jos vaikka ajatellaan Serbiaa, Slovakiaa ja Unkariakin. On myös erikoista väittää, että itäisessä Euroopassa vuosisatoja Venäjään ja Neuvostoliittoon kuuluvat ”ukrainalaiset kaatuvat länsimaisten arvojen puolesta”. Kirjassa nämä arvot jäävät määrittelemättä kokonaan, mutta luultavasti Banderan kannattajista lienee kysymys.
”Venäjä on menettänyt täysin kansainvälisen maineensa”, väittää Kulju myös. Hiukan maailman uutisia seurannut voi todeta tämänkin olevan ihan hatusta vedetty. Venäjähän on syrjäyttänyt länsimaiset kolonialistit monissa keskisen Afrikan maissa, kun Yhdysvallat Ranskan ohella ovat panneet pillit pussiin.
Yhdysvaltojen ja länsimaisen liittoutuman rivit natisevat ja Natokin on hajoamisen partaalla, kun toisella puolella maailmaa Venäjä, Iran, Kiina ja Pohjois-Korea tiivistävät yhteistyötään ”pahan akselillaan”. Lisäksi BRICS-maat ovat jo ylittäneet bruttokansantuotteella ja sotilasarsenaalilla mitattuna mennen tullen G-7 ja G–20-maat, sillä onhan osa jälkimmäiseen kuuluvista jättänyt organisaation kuin rotat uppoavan laivan.
Ai niin, se koko sivistynyt maailma käsittää noin 14% maailman väestöstä, ja valtaosalla näistäkin maista kaupankäynti on kummasti lisääntynyt kolmansien maiden kanssa, kun öljyä, kaasua ja uraania ei suoraan osteta Venäjältä, mutta onneksi sitä saa edelleen Intian, Kazakstanin ja monen muun maan kautta kiertämällä boikottia – onhan lopulta kyse bisneksestä, ja eurooppalaiset valtiot saivat dumpattua vanhan kalustonsa varastoistaan, kun yhdysvaltalaiset firmat Lockheed Martinista alkaen ovat saaneet myyntihanat ammolleen.
Niinpä niin, John Pilger ennusti jo kymmenen vuotta sitten artikkelissaan Guardianissa, että Yhdysvallat vetää Euroopan Ukraina-sotaansa otettuaan maan haltuunsa vuonna 2014 ja pantuaan tämän kirjan ”sankarin” nukkehallitsijaksi…
Displaying 1 - 1 of 1 review