Elina ja Jönssi törmäävät junassa. Vaikka yhdeksänkymmentäluvun lukioajoista on kulunut pari vuosikymmentä, he muistavat heti, millaisia he olivat toistensa seurassa. Jönssin äidille Riitalle Elina on ollut kuin oma tytär, ja jokainen heistä kantaa mielessään muistoja, joista kaikista ei ole helppo puhua.
Itkosen intiimi ja haikea audiodraama osuu elämän risteyskohtaan, jossa on pakko päättää, mihin suuntaan jatkaa.
Juha Itkonen (s. 1975 Hämeenlinnassa) kuuluu nuoren kirjailijapolven kärkinimiin. Itkonen asuu Helsingissä, Arabianrannassa vaimonsa Maija Itkosen ja kahden lapsensa kanssa. Maija Itkonen (s. 1977) työskentelee muusikkona ja teollisena muotoilijana.
Itkosen esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (2003) oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai Kalevi Jäntin palkinnon.Romaanista Anna minun rakastaa enemmän Itkonen sai Valtion kirjallisuuspalkinnon.
Itkosen kolmas romaani Kohti on kertomus hajonneesta perheestä ja kahdesta sukupolvesta, jotka koettavat löytää tien toistensa luo. Romaani oli vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaita. Itkonen sai romaanista Nuori Aleksis -palkinnon 2008.
Juha ja Maija Itkonen julkaisivat syksyllä 2007 yhdessä lastenkirjan Topsi ja tohtori Koirasson. Se oli Juhan ensimmäinen lastenkirja ja Maijan ensimmäinen kuvitustyö.
Kesäisten automatkojen aikana puolison kanssa yhdessä kuunneltu kirja, joka on tehty pelkästään äänikirjaksi. Tai oikeastaan audiodraamaksi - se sisältää puhdasta dialogia ilman muita kerronnan muotoja. Olen tietysti lukenut Itkosta paljon, tykännyt erityisesti perhekirjoista, ja muidenkin romaanien tavasta saada tapahtumapaikat elämään. Henkilöhahmot sen sijaan ovat jääneet usein minulle etäisiksi ja vähän epäuskottaviksi. Nyt on toisin, Elina ja Jönssi ovat lihaa ja verta, samoin Jönssin äiti. Elina ja Jönssi tapaavat junassa parinkymmenen vuoden jälkeen, ja alkaa varovainen keskustelu, joka kerii auki vanhoja tapahtumia heidän teiniseurustelunsa ajalta. Tapaamisia tulee lisää, ja entisen pariskunnan nykyinen elämä keriytyy auki - pikkukaupungista on tultu eteenpäin, vanhemmat ovat vanhenneet ja/tai kuolleet, molemmat ovat tienristeyksessä.
Tykkäsin erityisesti siitä, että syvyydet ja analyysit sai tehdä itse, kun dialogi oli ainoa mitä kuultiin. Juna on uskottava tapaamispaikka, ja se sitoo hienosti vanhan ja uuden elämän toisiinsa - itsestään ja juuristaan ei koskaan pääse eroon, vaikka tempoisi kuinka. Ideassa on paljon samaa kuin Emmi-Liia Sjöholmin Virtahevoissa, mutta se oli rohkeampi kirja. Itkonen taas onnistuu kutomaan yhteen sen, mitä meidän 70-luvun lopulla syntyneiden elämässä on juuri nyt meneillään. Enkä rupea koskaan syyttämään yhtään taiteilijaa siitä, että on keksinyt tavan tehdä rahaa - äänikirjat myyvät, niitä saa silloin myös tehdä.
Kutsu minua kukkahattutädiksi, mutta en pidä siitä, että "kirja" tuotetaan tarkoituksellisesti jotain tiettyä kaupallista alustaa varten. Kipuilen myös sen kanssa, että vain kuunneltavaksi tarkoitettua teosta kutsutaan kirjaksi. Ja kaikki tämä väistämättä vaikuttaa arviooni. Audiodraamana tämä toki on erinomainen ja mitäpä muutakaan voisi Juha Itkoselta odottaa. Taitavaa ääninäyttelyä, ihastuttava ja tunteisiin menevä tarina - ensirakkaus on lyömätön aihe. Tätä genreä voi tehdä todella vaikuttavasti ja kun se osuu, se osuu! Liikutun ruuhkajunassa kyyneliin, kun loppubiisi - Amanda Bergmanin Falcons - alkaa soida.
Voi, kun rakastan tämän tyylisiä audiodraamoja! ei ollut mitenkään poikeeus tämäkään. olipas upeaa ja luontevaa vuoropuhelua, ääninäyttelijät mielestäni tekivät varsin mallikasta työtä. pidin todella paljon siis, ja vahva suositus kaikille :)
Audiodraama - rakastan audiodraamaa. Rakastan sitä, että äänikirjagenre on jalostunut tällaiseen, aivan kuin osoittamaan, että kirjallisuus voi elää ja kukoistaa ja kehittyä eteenpäin kaikenlaisissa formaateissa, kuten taide on aina tehnyt. (Vielä pitää tekijöiden ansainta saada kohdalleen…)
Itkonen on taituri tässäkin. Dialogi ja aidot, elävät, rehelliset henkilöt tulevat sivuilta syliin, tai sitten istun itse junassa heidän kanssaan. Näyttelijäntyö on onnistunutta. Kaikki on onnistunutta! Kuin olis teatterissa käynyt.
Kuuntelin autossa, kaupassa, bussissa.. hykertelin, naurahdin, nostin kädet riemukkaasti ylös ja huudahdin yes: tää niin saa multa 5 tähteä. Mahtava 😍. Itkosen tarinat on vaan niin hyviä, mutta että nämä huikeat ääninäyttelijä tekivät tarinasta toden, jota seurasi ikäänkuin viereiseltä junapenkiltä kiinnostuneena. Tulee kuunneltua kerralla.