Uusi, raikas Pääskyniemi-sarja imaisee lukijan 1970-luvun nostalgisiin tunnelmiin! Nuori nainen palaa kotikyläänsä Pohjanmaalle sydän täynnä vielä toteutumattomia unelmia.
Eletään vuotta 1972. Kristiina palaa Ruotsista lapsuudenkotiinsa. Vuodet tehdastöissä eivät tarjonneetkaan uutta alkua ja valoisampaa tulevaisuutta, ja pesti varakkaan perheen lastenhoitajanakin jätti jälkeensä häpeällisen salaisuuden. Nyt hän haluaa unohtaa kaiken ja mennä elämässään eteenpäin. Kotipitäjässä hän kohtaa kuitenkin ex-sulhonsa Pentin, johon tuntee yhä vetoa. Kiinnostusta herättää myös siltatyömaan nuori komea Armas. Löytääkö Kristiina onnen kotikonnuiltaan vai onko pian aika lähteä uudelleen? Iida Ahon uusi viihderomaanien sarja alkaa
Kirja, jota en rakastanut, mutta jonka seurassa viihtyidyin.
Ahon romaani soveltuu hyvin rennoksi "aivot narikkaan" kesälukemiseksi. Kirja on pitkä, 500 sivua, ja mielestäni ajoittain sitä olisi voinut tiivistää, sillä hetkittäin juoni tuntui polkevan paikallaan ja toistavan itseään. Dialogi oli kuitenkin viihdyttävää ja henkilöhahmot kiinnostavia, huumoria riitti ja tunnelmaa. Romanttinen juoni sisälsi kolmiodraaman, joka ei ole oma suosikkini, mutta tässä kirjassa oikein toimiva. Hetkittäin romanssi tuntui jäävän muiden juonenkäänteiden tai kirjailijan oman selittämisen jalkoihin. Loppuratkaisu oli sellainen, että luen mielelläni myös sarjan seuraavan osan.
Parhaimmillaan kirja onnistui mielestäni nostalgisessa ajankuvauksessaan. Kirja sijoittuu kesään 70-luvun alun Pohjanmaalle ja sisältää juhannustansseja ja kalastusreissuja. Aikakautta kuvataan tarkasti esimerkiksi suttuisen sinisen meikin ja neon-minihameiden avulla ja vaikka en itse olekkaan elänyt 70-lukua, luo kirjan kuvaus vahvat mielikuvat. Uusi tasakattoinen kunnantalo ja kiiltävä uusi lihatiski tai pesukoneiden nimet tuovat konkretiaa.
Samalla kirja onnistuu kuvaamaan 70-lukulaisen arjen lisäksi myös aikakauden laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Päähenkilö Kristiina on Ruotsiin paremman elämän perässä muuttanut nuori nainen, joka on kuitenkin nyt pettyneenä palannut synnyinkotinsa vintille äitinsä vuokralaiseksi. Maaseudun muuttuminen on teoksen ytimessä ja sen muutoksen kuvaaminen eri sukupolvien näkökulmasta. Nuorten mielestä maaseutu on jämähtänyttä ja jälkeen jäänyttä sekä jotain, joka ei pysy muutoksessa mukana. Vanhat ihmiset taas haikailevat vanhan agraariyhteiskunnan perään ja suhtautuvat maailmalta tuleviin uusiin muotivirtauksiin hämmentyneinä. Elintaso on noussut, kaupungit vetävät työntekijöitä ja opiskelijoita samalla kuin maalaispitäjät tyhjenevät.
Kirjan henkilöt etsivät parempaa elämää sen eri osa-alueilla sekä paikkaansa maailmassa. Maaseutu ei tunnu enää kodilta eikä siellä ole mahdollisuuksia, mutta samalla suuri maailma on vieras ja erilainen kuin omissa kuvitelmissa.
Oli kiva lukea vaihteeksi romanttisen puoleista suomalaista kirjallisuutta!
Erilaiset henkilöhahmot pistivät miettimään ihmisten luonteenpiirteitä ja käytöstä. Kirjan julkkareissa haastattelija sanoi, että hänestä kirjan nimi ei olisi voinut olla mikään muu kuin juuri tämä "Kesän tango" (mutta ei kertonut miksi näin ajatteli). Lopussa olin samaa mieltä (mutta en tiedä onko syymme sama). Kristiinan pähkäilyistä tuli mieleen askel tänne ja askel tuonne, ja uudestaan... Kirjasarjan nimi antaa ymmärtää tulevasta, mutta saa nähdä. Helmet: 49 (kirja on julkaistu vuonna 2024) Popsugar: 21 (a book that came out in a year that ends with "24")
Oli houkutteleva nimi, tähän sopiva etukannen kuva sekä vastustamaton takakannen teksti: tämähän on kirja 70-luvusta. Ajasta jolloin olin nuori ja kapinallinen.
Uskalsin kirjan lainata. Minä joka yleensä lainaan ja luen ainoastaan dekkareita. Ja tämä oli poikkeavuudestaan huolimatta kannattava lainaus! Tämä oli mielettömän hyvä kirja! Paikoitellen surullinen, paikoitellen iloinen ja hauska. Tämä oli sukellus 70-lukuun. Ja opetus oli, että ei kannata jämähtää menneeseen. Sen sijaan kannattaa elää…
Viihtyisä kirja Kristiinan kesästä kotiseudulla Pohjanmaalla, 1970-luvusta, nuoren naisen elämänangstista ja mieskuvioista. Samalla hauskojen henkilökuvausten kautta käydään läpi monen muunkin kyläläisen kohtalo. Minulle ruotsinsuomalaisena lukijana Kristiinan paluumuutto ja aikalaisten suhtautuminen maastamuuttoon oli mielenkiintoista lukemista. Luulisin myös, että kaikkien 70-luvun tuotemerkkien kuvaaminen antaa nostalgian tunnetta sille yleisölle, joka itse on kokenut kyseisen aikakauden.
Kesä 1972. Itse olin liian nuori muistaakseni siitä kesästä mitään, mutta lapsen silmin on kyllä 70-lukua katseltu. Nuoren naisen elämään siihen aikaan, vieläpä maaseudulla Etelä-Pohjanmaalla, on kuitenkin suht helppo samaistua. Olipa mukavan leppoisaa luettavaa! Itselläni kirja eteni jotenkin hitaasti, mutta sen henkilöhahmoihin ja tunnelmaan palasi mielellään. Jatkoonkin tartun mieluusti, jos sellaista tulee.
Tää oli ihana kesäkirja suomalaiseen 70-luvun maalaismaisemaan. Vaikka juonikuviot oli lopulta aika perinteiset, eikä tullut mitään suuria yllätyksiä, pidin siitä, miten toisaalta päähenkilö tuntui jotenkin raikkaan rehelliseltä. Samaistuin moniin ajatuksiin.
Ei ehkä mikään Nobel-ehdokas, mutta omassa genressään viis tähteä.
Tykkäsin! Runsas kuvaileva kerronta vei oikein aikamatkalle, vaikken ole elänyt 70-luvulla. Paikoittain yksityiskohtien kuvailu ja jotkut keskustelut olivat vähän epäuskottavia ja osoittelevia, kuin olisin kuunnellut historianopettajan luentoa 70-luvun maaseudusta. Vähemmälläkin selittämisellä olisi pärjännyt.
1970- luvun alun tunnelmia autioituvalta maaseudulta, kipuilua suomalaisena siirtolaisena Ruotsissa ja oman tien etsimistä. Köyhän maalaistytön kasvutarina ennen kaikkea. Tämä on sarjan avaus, jatko kiinnostaa.
Aluksi ajan apeus ahdisti, mutta sitten henkilöt ja tarina alkoi kuitenkin edetä ja kehittyä. Itte niin vanha, vaikka päähenkilöä kuitenkin nuorempi, että muistaa ajan tapahtumia ja elämänmenoa. Jään odottamaan jatkoa.
Kauniisti kirjoitettu ja kuvailtu tarina Suomen kesästä 70-luvulla. Lukiessa tuli jotenkin mummola ja lapsuus mieleen, ja tuntui, että kesän voi suorastaan haistaa. Ihana maalaisromanttinen tarina.