Mintun makuinen murha

Mysteerimestarit Olivia & Icarus #1

by Mari Luoma

Herkullisen mysteerisarjan avaus!

Mysteerimestarit Olivia & Icarus on yli kymmenvuotiaille suunnattu dekkarisarja, jossa arvoituksia ratkovat kipakan ilkikurinen Olivia ja julkkisetsivä Isac Icarus. Yllätyksellinen juoni henkii etsiväklassikoiden Poirot'n ja Sherlock Holmesin tunnelmaa.

Olivia on saanut Koreilevan Kurjen tyttökoulussa liikanimen Murhatyttö, koska rakastaa dekkariklassikoita. Kun sisäoppilaitoksessa tapahtuu oikea murha, hän päättää ratkaista tekijän. Virallisesti tutkimuksia hoitaa julkkisetsivä Isac Icarus, jonka Olivia heti arvioi sietämättömäksi keikariksi ja tyhjäntoimittajaksi.

Opettajalla kuin opettajalla tuntuu olevan salattavaa, ja pian niin Olivialla kuin Icaruksellakin on oma listansa epäillyistä. Nuuskiessaan tapausta he löytävät toisistaan yllättäviä yhtäläisyyksiä. Voisiko 11-vuotiaan Olivian ja itseään täynnä olevan etsivän yhteistyö olla mahdollista?

Genres: Fiction, Mystery, Finnish Literature, Crime, Contemporary, Childrens, Middle Grade

302 pages, Hardcover

Published May 20, 2024

Reviews

[Sini Helminen]

Kirjavinkkarina tiedän, että alakoululaiset janoavat kauhua ja jännitystä, mutta että samaan aikaan heille suunnatut salapoliisikirjat tuppaavat nykyisin olemaan usein melko vaisuja ja arvoitus on välillä kadonneen voileivän etsimisen luokkaa. Mari Luoman uusi varhaisnuorille suunnatun Olivia & Icarus -sarjan avaus onkin klassisen murhadekkarin tyylilajillaan yhtä raikas tulokas kentälle kuin mainio nimensä Mintun makuinen murha. Myös tänä keväänä ilmestyneen Ali Standishin Outoja tapauksia Baskervillen koulussa tavoin Luoman kirja on rakkaudentunnustus Sherlock Holmesille, mutta samalla mukana on myös aimo annos vanhaa kunnon Agatha Christietä, 10-12 -vuotiaiden ikätasoiseksi sovitettuna tietenkin. Hercules Poirot -fanille kokemus oli erittäin nostalginen ja herkullinen, mutta eiköhän seikkailuinto tartu tästä kirjasta nuorempaankin polveen.
Vanhan ajan dekkarien nostalgiaa on saatu aikaan sijoittamalla kertomus Koreilevan Kurjen tyttökouluun, rikkaiden sisäoppilaitokseen, jossa puhelimet ja muu moderni tekniikka on kielletty. Tästä keinosta huolimatta tasapainoilu klassisen tyylin ja modernin maailman välillä ei ihan joka kohdassa ole uskottavaa, mutta estetiikan vuoksi katson sitä läpi sormien. Pääasiallinen minäkertoja on Olivia, dekkareita rakastava orpo outolintu, jolla ei koulussa ole kavereita, ja joka pikkuvanhuudessaan tuo mieleen toisen murhia selvittävän pikkutytön Flavia de Lucen. Olivian koulussa on tapahtunut murha, oikeastaan kaksikin, vaikka toista pidetään onnettomuutena. Olivia löytää taskuvarkaana tunnetun luokkatoveri Tian ruumiin portaikosta ja rehtori kutsuu vastentahtoisesti tapausta tutkimaan prameasti pukeutuvan somejulkkisetsivä Icaruksen, jota Olivia heti pitää pöyhkelevänä huijarina. Olivia ja Icarus muuttuvat kuitenkin murhatutkimusten myötä epätodennäköiseksi parivaljakoksi.
Nautin tämän viehättävää vanhan ajan hehkua ja sydämellisyyttä sisältävän murhamysteerin lukemisesta paljon, ja tulen varmasti vinkkaamaan sitä etenkin nelos-kutosluokkalaisille. Mari Luoman itsensä tekemä klassisen kaunis kansikuva sopii kirjalle kuin nenä päähän, joskin sisäsivujen kuvitus oli paljon pienemmässä roolissa kuin Luoman aiemmissa kirjoissa. Ykkönen kirjan kannessa lupaa, että tälle toivottavasti tulee jatkoa. Vähän kyllä mietityttää, miten seuraavissakin kirjoissa saadaan valittua nostalgisia ympäristöjä, kun sarja kuitenkin sijoittuu nykyaikaan. Icarus ja Olivia ovat erityisen onnistunut ja persoonallinen etsiväkaksikko, joiden keskinäinen sanailu tuo paljon lisäkeveyttä perinteiseen dekkarijuoneen, jossa monilta hahmoilta paljastuu luurankoja kaapeista. Tämä alakoulun salapoliisikirja kuuluu ehdottomasti kevään positiivisiin yllättäjiin.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Matti Karjalainen]

Mari Luoman "Mintun makuinen murha" (WSOY, 2024) on varhaisnuorille suunnattu salapoliisikertomus, jossa 11-vuotias Olivia Corbin joutuu keskelle henkirikosten sarjaa. Olivia käy Koreilevan Kurjen sisäoppilaitosta, jossa eletään tiukasti vanhojen periaatteiden mukaan. Muun muassa internetin käyttö ja älypuhelimet ovat kiellettyjä.

Luokkakaverit suhtautuvat Oliviaan nuivasti, eikä hänellä ole ollut ensimmäistäkään ystävää. Olivia tunnetaan lisänimellä murhatyttö, sillä hän on kiinnostunut dekkareista ja ollut kaiken lisäksi ensimmäisenä paikalla, kun koulun portaikosta on löydetty samaa koulua käyvän Tia Martinsin ruumis... Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Olivialla itsellään on ehkä jotain tekemistä kuolemantapauksen kanssa!

Niinpä sitten käy, että sisäoppilaitokseen saapuu rikosta selvittämään ihan oikea etsivä, punatukkainen nuorimies nimeltään Isac Icarus. Olivialla on omat näkemyksensä Isacin pätevyydestä, tämä kun tuntuu viettävän enemmän aikaa sosiaalista mediaa päivittäen kuin murhatutkimusten parissa, mutta niin vain kaksikko onnistuu lyömään hynttyyt yhteen rikoksen selvittääkseen. Voisiko syyllinen löytyä koulun opettajakunnasta? Ja onko murhattuja oppilaitakin lopulta enemmän kuin yksi?

Lopputulos on oikein toimiva ja perinteitä kunnioittava varhaisnuorten dekkari, jota myös aikuinen lukee ihan mielellään. Jotenkin virkistävää, että lastenkirjassa myös ratkotaan ihan oikeaa murhaa, eikä sitä laimenneta jollakin sovinnaisemmalla ratkaisulla!

Luoman varhaisemmasta tuotannosta mainittakoon niin ikään eriskummalliseen sisäoppilaitokseen sijoittuva Romeo & hirviöt -sarjakuva, ja myös "Mintun makuisessa murhassa" näyttelee kuvitus merkittävää roolia, tuoden kirjaan ja hahmoihin mukavaa lisäväriä.

Pidin kovasti myös siitä, että kirjassa nostettiin nimeltä esille Arthur Conan Doylen ja Agatha Christien dekkaritarinoita. Ehkä ne saavat "Mintun makuisen murhan" myötä myös uusia lukijoita, mene ja tiedä!

Luullakseni kirja sopisi parhaiten meidän putiikkimme viitosvinkkauksiin, mutta miksipä sitä ei voisi suositella vähän nuoremmille ja vanhemmillekin lukijoille.

[Camilla]

"Mintun makuinen murha" on mainio lastendekkari, jossa on enemmän vauhtia kuin tolkkua, mutta runsaasti vanhan ajan salapoliisimeininkiä.

Olivia on 11-vuotias, syrjitty orpo (yllätys, yllätys), joka opiskelee Koreilevan Kurjen sisäoppilaitoksessa. Kun taskuvarkauksistaan tunnettu Tia murhataan, Olivian etsiväntaidot virittäytyvät äärimmilleen: Kuka on veriteon takana? Ehkä joku opettajista? Kun salaisuutta saapuu ratkomaan tunarietsivä Icarus, Olivian on pakko ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Pidän siitä, että tässä dekkarissa ratkotaan oikeaa rikosta, murhaa. Yleensä lasten jännityskirjojen rikokset keskittyvät vähemmän kutkuttaviin aiheisiin, kuten rehtorin kadonneisiin tennissukkiin, mutta "Mintun makuinen murha" tekee tästä trendistä raikkaan poikkeuksen. Kirja on paikoin varsin jännittävä, mutta yleinen käsittelyote on sen verran kevyt, että tätä teosta voi huoletta suositella 10-12-vuotiaille.

Vanhana salapoliisiromaanien suurkuluttajana ilahduin, kun huomasin, miten runsaasti teksti leikitteli klassisilla salapoliisikertomuksilla. Jos lukija ei entuudestaan tiedä, kuka on Sherlock Holmes tai Hercule Poirot, nyt hän tietää ja haluaa ehken tutustua heihin myös tarkemmin. "Mintun makuinen murha" on siis mainio välietappi ennen Baskervillen koiraa tai Idän pikajunan arvoitusta.

Pienenä miinuksena pidän sitä, että suuri osa hahmoista jää lukijalle hyvin paperisiksi. Päähenkilöihin, Oliviaan ja Icarucseen, saa jonkinlaista otetta, mutta muiden hahmojen nimiä ei tahdo lukemisen jälkeen edes muistaa. He liikkuvat koulun käytävillä kuin statistit, antavat (vääriä) vihjeitä ja nälvivät Oliviaa.

Summa summarum: tämän lisään vinkkaussettiin ja jään odottelemaan sarjan seuraavaa osaa.

[ulpuzz:3]

Ihan mahtava kirja! 🥑✌🏻😁

[Jutta Kokkonen]

Mari Luoman Mysteerietsivien ensimmäinen osa Mintun makuinen murha sai hullaantumaan tähän erikoiseen etsiväpariin! Agatha Christien mysteerimaailmaa kunnioittava tunnelma, kipakan Olivian ja somejulkkis ja keikarietsivä Icaruksen yhteistyö (pitkin hampain) sekä hyvällä tavalla koomisuus

Pikaisesti: Mintun makuinen murha sijoittuu Koreilevan kurjen tyttökouluun jossa murhatytön "lempinimen" saanut Olivia haistaa koululla tapahtuneen onnettomuuden murhaksi. Hänen innostukseksi, ja lopulta ärsytykseksi, paikalle kutsutaan somessa trendaava ja teefirman sponsoroima Isac Icarus vaikkei tämä taida kovinkaan hyvä etsivä ollakaan. Vai onko sittenkin kun Olivia ja Icarus alkavat tehdä yhteistyötä ja hyödyntää molempien vahvuuksia?

Luoman itsensä kuvittama nuorten herrasmiesdekkari on ilo vinkata 5.-7. luokkalaisille. Tämä on myös inspiroinut meitä kirjastollamme vinkkauksen yhdessä ratkaisemaan pieniä mysteerejä ja järjestämään dekkaritapahtumaa kevääksi. Seuraava osa on lukulistalla!

[Hilla]

Tätä voisi mieluusti vinkata vaikka vitoskutosille! Pisteitä kans hyvästä kuvituksesta. Syyllistä en arvannut vaikka yleensä oon ihan taitava siinä :D

[Sanna-Mari]

Hirmuisen hyvin ja taidokkaasti rakennettu mysteeritarina, joka on oikeasti kiinnostava ja paikoin jopa todella jännä. Olivia ja Icarus ovat hyviä hahmoja ja yhteistyö kahden välille syntyy luonnostaan.

Arvostan lastenkirjaa, jossa lukijan älykkyyttä ymmärtää asioita ei aliarvioida ja asioita ei selitetä liikaa. Kyllä ne lukijat vähemmästäkin tajuavat asioita. Varmasti osalla lukijoista ei ole harmainta aavistusta kuka Poirot tai Conan Doyle ovat, mutta Luoman teos saattaa hyvinkin innostaa tutustumaan näihin. Sen lisäksi kirja on luontainen väliaskel lasten dekkareista kohti Christietä...Kissa kyyhkyslakssakin mainitaan!

[Pia]

No nyt on kova aloitus dekkarisarjaan! Lapsille ilmestyy paljon dekkareita, mutta en muista yhdessäkään niistä ratkotun oikeaa murhaa - ja tässäpä niitä piisaa jopa kaksi.

Mintun makuinen murha on kuin englantilainen klassikkodekkari mukautettuna lapsille: on vanhan ajan sisäoppilaitos ja Olivia, joka fanittaa Poirotia ja Christietä ollen kaikkien muiden oppilaiden sylkykuppi, ulkopuolinen. Perhettä ei oikein ole, eikä ystäviäkään - variksia lukuun ottamatta.

Sitten tapahtuu murha ja sitä ratkomaan tulee yksityisetsivä. Tutkimuksiin lyöttäytymistä Olivia ei voi vastustaa.

Mie veikkaan, että tätä on hyvä suositella heille, jotka ovat jo koukuttuneet lukemiseen ja pystyvät nielaisemaan 300-sivuisen tarinan. Heitähän meillä kirjaston asiakkaina kyllä piisaa, ja Mintun makuinen murha on juuri sopiva teos esiteineille matkalla kohti nuortendekkareita.

[Iida M-I]

"Minusta tuntuu, että kuulen teistä kahdesta vielä." Olivia ja Icarus totta tosiaan ovat raikas ja kiinnostava, reippaasti tyttövoimaa sisältävä tuulahdus salapoliisikaksikoiden kaanonissa. Siinä missä Olivia on tulta ja tappuraa, sekä rohkeaa toimintaa, Icarus täydentää maltillaan ja fasaadillaan kaksikon täydelliseksi etsivätiimiksi. Kirja kumartaa tunnetuille murhamysteereille niille kakkoseksi jäämättä. Luoma on luonut kirjaan kiehtovan, menneisyyttä huokuvan tyttökouluympäristön, jonka asukkaina on kirjo persoonallisia hahmoja. Harmaasävyinen kuvitus tukee sujuvasti etenevää tarinaa, jonka loppuhuipennusta kannattaa odottaa. Seuraavaa kirjaa odottaen!

[Olivia]

Viime aikoina on julkaistu paljon todella hyviä suomalaisia lasten- ja nuortenkirjoja! Tätä lukiessa piti oikein tarkistaa, että oli suomalaisen kirjoittama. Tässä ei ollut yhtään kiusallisen kliseisiä kohtia, vaan kerronta on todella luontevaa! Juoni kulki tutun ja turvallisen klassisen dekkarin kaavan mukaan, mutta oli silti omaperäinen ja kiinnostava. Myös päähenkilö Olivia oli uskottava, mutta samaan aikaan myös hauska ja sopivan huvittava. Ehdottomasti tämän vuoden parhaita lasten/nuortenkirjoja!

[Pilppu]

Pojalle (10v) iltasaduksi luettu. Alunperin lainasin tämän nimen takia, koska poikani mielestä minulla pitää kaikki olla mintun makuista, mutta hän ei tykkää mintusta. Tarina oli oikein hyvä, eteni mukavaan tahtiin ja ei ollut ennalta arvattava. Hahmot olivat myös hyvät. Minä annan kirjalle 4 tähteä, poika antaa 4,5.

[Anniina]

Alku oli niin lupaava ja mukaansatempaava, että sekä minulle että lapselle (luettiin ääneen iltaisin) oli pettymys, kun se muuttui tasaiseksi jollotukseksi. Kirja oli toki perushyvä kauttaaltaan, mutta olisi ehkä kaivannut tiivistämistä ja jotain koukkuja jännityksen ylläpitämiseksi. Nyt kävi vähän niin, että lopulta oli oikeastaan ihan sama, kuka se syyllinen on.

[Marja Nurkkala]

Vaikka onkin lapsille tarkoitettu ja sisältää lapsille sopivaa huumoria on kuitenkin myös aikuiselle viihdyttävää luettavaa! Ihana uusi salapoliisiparivaljakko. Minä 12v olisin rakastanut tätä myös ❤️

[Kyris]

3,5 tähteä.

Tuli luettua, koska ostin kummilapselle k.o. kirjan lahjaksi. Varsin hurmaava ja teräväpäinen päähenkilö Olivia. Sellaisille, jotka itsekin fanittavat Arthur Conan Doylea tai Agatha Christietä, tämä varmaankin on vielä herkullisempi.

[Elina Urjanheimo]

Tämähän oli ihan huikea. Sopii kaikille n. 4-luokkalaisista ylöspäin. Tarina viihdyttää ja yllättää myös aikuista lukijaa ❤️

[Veera]

Ensimmäistä kertaa elämässäni varasin kirjastosta kirjan jo ennen kuin se julkaistiin. Jotenkin kuvausteksti vain kuulosti täydelliseltä omaan makuuni ja toki myös kansi on upea. Odotukset olivat korkealla, eikä Luoma tuottanut pettymystä.

Tarina on tyyliltään hyvinkin klassinen arvoitusdekkari, joka keskittyy murhan ratkomiseen ilman turhaa konstailua. Epäiltyjä ja johtolankoja on rusaasti, mikä antaa lukijalle paljon materiaalia luoda omia teorioita ja myös loppuratkaisu oli tyydyttävä (vaikka melko vaikean tuntuinen ennakoida). Tykkäsin myös särmikkäistä hahmoista ja kuvitus loi upean tunnelman.

Lapsilukijoiden kannalta kirjassa oli melko rajuja aiheita, esim. yläasteikäinen lapsi murhan uhrina. Kirjan tyyli ja vanhanaikainen sisäoppilaitosmiljöö kylläkin etäännyttävät lukijaa hurjiemmista tapahtumista. Mietin myös, miten lapsilukijat suhtautuvat klassikkodekkareiden viittauksiin, joita kirjassa oli runsaasti. Mutta toisaalta, eivätkö parhaat lastenkirjat ole usein niitä, jotka luottavat lukijoidensa älykkyyteen?

Kokonaisuutena tämä oli taitavasti rakennettu salapoliisikertomus, joka on kunniaksi ihailemilleen klassikoille. Odotan jo innolla sarjan jatko-osia.