Pikkukaupungin keskeiseltä paikalta, Myllykalliolta, löytyy vanhuksen ruumis. Ainoa vihje henkilöllisyydestä on ruumiin jalassa olevat läheisen hoivakodin sukat, mutta hoivakoti ei tunnista vanhusta asiakkaakseen.
Toimittaja Eevi Manner järkyttyy tapauksesta ja ryhtyy kirjoittamaan artikkelia vanhusten huonosta kohtelusta. Samaan aikaan kesäpaikassaan majaileva rikoskomisario Mats Bergholm tekee kaikkensa selvittääkseen uhrin henkilöllisyyden. Ruumiista löytyvät väkivallan merkit viittaavat rikokseen.
Koukuttava dekkari yhdistää kipeät, ajankohtaiset aiheet ja kesäkaupungin idyllisen kauneuden.
Kaisu Tuokko on kotoisin Kristiinankaupungista, eikä tuo Pohjolan helmi ole koskaan päästänyt hänestä irti. Tuokko rakastaa ventovieraiden tarinoita, pikkukaupunkien salaisuuksia, sateisia syysiltoja ja ruotsin kieltä. Hän asuu Helsingissä ja on nimennyt päähenkilönsä isoäitiensä mukaan.
Kaisu Tuokko on kirjailijanimi, jonka takaa paljastuu Otavan lasten- ja nuortenkirjojen kustannusjohtaja Kaisu-Maria Toiskallio. Tuokko on alunperin kirjailijan tyttönimi.
Olipas ihana taas palata Kristiinankaupunkiin! Pidin kovasti Eevin ja Mattsin suhteen syventymisestä sekä siitä, mihin kutkuttavan tilanteeseen kirja päättyi. Murhamysteerille olisin kaivannut vielä vähän lisää syvyyttä, sillä se jäi vähän sekalaiseksi. Lisäksi Eevin ystävän sivujuoni jäi mietityttämään. Nämä saattavat toki selvitä vielä myöhemmin.
Kuuntelin kirjan äänikirjana, mikä oli oikein hyvä valinta! Aika meni kuin siivillä teosta kuunnellessa. Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa osaa.
Perushyvä, vetävä kotimainen dekkari. Ihmissuhdekiemurat oli kiinnostavia, vaikkakin aika ennalta-arvattavia. Mysteeri oli lopulta aika pienessä roolissa ja loppu tuli sen suhteen vähän puskista, olisin toivonut hiukan syvyyttä siihen. Tykkään kuitenkin tästä sarjasta ja aion lukea seuraavankin osan!
Uppföljaren till Kosto har tätare intrig, både gällande mord och relationer. Denna bok utspelar sig förutom i Kristinestad också i Vasa. Mycket bra och lämnar inte en med enkla lösningar på svåra problem, det finns många lager precis som i verkligheten.
Kristiinankaupunkiin sijoittuvan rikossarjan toinen osa liittyy vanhuksiin, heidän hoitoonsa ja perintökysymyksiin, sekä huumekauppaan sekaantuneiden maailmaan. Tässä jaksossa poliisit päätyvät väärään syyllisen, mutta lukijoille vinkataan, miten asiat menivät. Mielenkiintoista nähdä, palataanko tähän myöhemmin.
Yhteiskunnallisten kysymysten esiin nostaminen on sarjan vahvuus. Tässä tuodaan hyvin esille myös alkoholisti-isän vaikutus lapsiin. Helppolukuinen ja ajatuksia herättävä teos.
Pidin tästä samoin kuin sarjan avausosasta, Kostosta. Lyhyehköt kappaleet tekivät kirjasta ilmavan ja miellyttävän helppolukuisen, yhteiskunnalliset teemat, ihmissuhdekiemurat ja rikokset olivat tasapainossa keskenään. Miljöökuvaus toimii ja antaa Kristiinankaupungista suorastaan idyllisen vaikutelman. Useampikin asia jäi tässä kirjassa vähän auki viitaten siihen, että sarja tulee jatkumaan.
Sujuvaa kesäpäivän kuunneltavaa. Miljöö on kiehtova ja ratkaistava rikos mielenkiintoinen, joskin sen käsittely jäi vaiheeseen. Valitettavasti ihmissuhdekiemurat olivat ennalta-arvattavia ja kirjassa oli paljon turhaa toistoa, joka vei huomiota itse asiasta. Hahmojen mielenmaisemien kuvaus tapahtui hetkittäin kummallisissa paikoissa, mm. kesken takaa-ajon. Trauma- ja terapiapuhe tuntuu myös puuduttavalta, vaikka kertookin ajastamme paljon. Minulle jäi kirjan päättyä turhautunut olo: tässäkö tämä nyt oli?
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kaisu Tuokon dekkari Yksin on toinen osa Kristiinankaupunkiin sijoittuvassa sarjassa. Ensimmäisen osan nimi oli Kosto, ja siinä tutkittiin erään nuoren pojan murhaa. Yksin dekkarissa tutkinnanjohtaja Mats Bergholm tutki Myllykalliolta löytyneen uhrin kuolemaa tutkijatiiminsä kanssa. Jälleen toimittaja Eevi Manner löysi ensimmäisenä uhrin henkilötiedot, ja pystyi auttamaan nuoruuden ihastustaan eteenpäin tutkinnassa.
Kaisu Tuokon Yksin dekkarissa sai jännittää, ja kirjan loppu koukutti tuleviin tapahtumiin. Saa nähdä miten Eevin romanssihaaveiden kanssa käy jatkossa.
Jälleen kerran oli miellyttävää pureutua omaan kotikaupunkiin sijoittuvaan tarinaan, sillä kaikki paikat ja miljöön näkee mielessään niin tarkasti ja elävästi. Päähenkilöt tulivat tässä osassa syvemmällä tasolla tutuiksi, mikä olikin mielestäni teoksen kiinnostavinta antia. Itse murhamysteeri jäi vielä tässä vaiheessa melko pirstaleiseksi ja uskallan olettaa, että sen pariin palataan vielä sarjan seuraavassa osassa.
Ensimmäistä osaa en ole lukenut mutta aloitetaan tämä sarja sitten kakkososasta. Aika hyvin kulki tarina. Ja kaikki, jotka ikinä ovat mitään saippuasarjaa seuranneet, tietävät kyllä, että mitä tässä itse asiassa tapahtui. Asia selvinnee jossain vaiheessa kaikille osapuolille. Mukava myös, että henkilöt eivät olleet mustavalkoisesti hyviä tai pahoja, sekä myös se, että kaikille seikoille ei saatu selvyyttä.
En tiedä miksi saan näistä kirjoista niin vahvoja miss-marple-viboja - jotenkin tarina ja ihmiset jäävät pieniksi ja kevyiksi, mikään ei karmi eikä pelota. Se on monelle ehdoton plussa dekkarissa, itse kaipaan vähän rankempaa menoa. Luen silti seuraavankin mielelläni.
Ei ihan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Yksinkertainen juoni. Lisätähti Kristiinankaupungista, on mahtavaa nähdä edessään tutut maisemat ja jopa tuntea tutut fiilikset.
Hyvät teemat, ympäristö ja ihmissuhteet. Miinus Fritz-kellarista ja toistoista. Plussaa Eevin hyvin kuvatulle persoonalle ja sille että Mirekin taustaa ei avata. Itse murhaselvitys jäi taka-alalle.
Kaisu Tuokon Yksin jatkaa hänen rikosromaanisarjaansa, joka sijoittuu Kristiinankaupunkiin. Kuuntelin myös tämän kirjan ajomatkoilla ja se oli juuri sopiva siihen, sillä tämän kirjan kohdalla kuuntelu tapahtui useammalla kerralla. Tarinaan oli helppo päästä mukaan, koska henkilöt olivat jo tuttuja edellisestä romaanista. Jotenkin tuntui, että tämä teos oli jämäkämpi kuin ensimmäinen. Päähenkilöt saivat tässä teoksessa lisääinhimillisiä piirteitä mm. lapsettomuushoitojen kuvauksissa. Pisteet 9/10.