Euroopan suurimman sisämeren ihmeenomainen historia
Itämeri on ollut jo vuosisatojen ajan tärkeä väylä niin kaupan kuin uusien aatteidenkin näkökulmasta - hyvässä ja pahassa. Roomalaiset kutsuivat merta Mare Barbarumiksi eli barbaarien mereksi. Itämeren vesillä ovat seilanneet myös legendaariset viikingit ja myöhemmät sotakuninkaat.
Yhteydet Itämeren rannoille perustettujen kaupunkien välillä ovat olleet tiiviit, ja tämän vaikutuksen näemme vielä tänäkin päivänä. Satamakaupungit olivat paikkoja, joissa omaksuttiin ensimmäisinä uudet tuotteet, ajatukset ja trendit. Kun satamien portit syystä tai toisesta suljettiin, se ajoi valtiot henkiseen ja taloudelliseen taantumaan.
Itämeri on valitettavasti myös yksi maailman saastuneimmista meristä. Tälläkin historialla on vuosikymmenien mittaiset juuret. Toisen maailmansodan jälkeen Itämereen pumpattiin idän ja lännen välisessä mittelössä määrättömästi jätteitä. Paha meri, hyvä meri kertoo yhtäältä elintärkeän merialueen historiasta mutta pohtii myös, millainen Itämeren tulevaisuus on niin poliittisesti kuin ekologisestikin.
Alku oli erittäin lupaava, koska jo johdannossa puhuttiin siitä, kuinka historiankirjoitus keskittyy yleensä vain maiden johtajiin ja tämän kirjan tarkoitus on käsitellä Itämeren asukkaiden elämää ja heidän kokemaa sortoa. Ja heti perään käsitellään puolet kirjasta Ruotsin ja muiden maiden kuninkaita ja sotia😅. Loppu oli todella mielenkiintoinen, kun keskusteltiin Itämeren ilmastoaatteen kehittymisestä ja tulevaisuuden huolista. En esim. tiennyt että natsi-Saksan monet myrkyt ja kemikaalit valutettiin sodan jälkeen suoraan Itämereen
Kirja keskittyy aika vahvasti kuvaamaan Itämeren sotaista historiaa, joka suurelta osin oli itselle tuntematonta. Kaupankäynti ja kauppasatamat ovat myös iso osa Itämeren historiaa, joka kirjasta tulee hyvin ilmi. Teos on mielestäni kirjoitettu tyyliin, jota on helppoa ja mielenkiintoista lukea.
Kirja Itämeren (kauppa)suhteiden ja rajojen historiasta. Kuuntelin kirjan, ja se formaattina ei toiminut kovinkaan hyvin. Runsas määrä vuosilukuja ja välillä listamainen kerronta tekivät kuuntelusta raskasta. Harmi, sillä aihe oli mielenkiintoinen. Suosittelen siis tarttumaan kirjan paperiversioon.
Olisipa joskus historiakirja, joka ei olisi vain sotien ja johtajien historiaa. Tässä kirjassa luvattiin sitä, mutta siihenhän se sitten meni melkein heti ja siellä se pysyi.