Schatteninsel

by Marko Hautala

1600-luvulla Spegelön saarelle haaksirikkoutui kaleeri, joka kuljetti noituudesta ja tuhopoltosta syytettyä Jakob Mörtiä. Hänellä oli mukanaan pussillinen jyviä.

Jenni ja Aaron vaikuttavat onnellisilta. Miehen poliittinen ura on nosteessa, nuori vaimo nauttii äitiydestä ja hieman ylivilkkaasta Miro-pojastaan. Mutta sitten saapuu kutsu Pohjanlahden ulkosaaristoon. Siellä asuu Aaronin aikuinen poika Markus, jonka elämää varjostaa kolarissa tullut aivovaurio. Kutsusta ei voi kieltäytyä, sillä se saattaa olla viimeinen tilaisuus sovitukseen. Jenni on Markuksen entinen rakastettu, ja isän skandaalimainen suhde poikansa tyttöystävään on haava, joka ei arpeudu.

Vierailu alkaa pian saada pahaenteisiä sävyjä. Tuomitsevaa suhtautumista Jenni tiesi odottaa, mutta läsnä on myös jotain muuta. Saaren peilit vääristävät katsojan kuvan. Outo kalalaji on jähmettynyt uhkaaviksi parviksi rantaveteen. Jakob Mörtistä on aika jättänyt, mutta hänen perinteensä ja lakinsa elää. Menneisyyden paino lepää yhä raskaana saaren yllä...

Genres: Horror, Historical Fiction, Finnish Literature, Fiction

Paperback

First published January 1, 2011

About the author

Marko Hautala’s unique blend of psychological horror and realism has attracted readers of all genres, earning him a reputation as the Finnish Stephen King. His first novel The Self-Illuminated Ones (Itsevalaisevat, 2008) received the Tiiliskivi Prize, and in 2010 Hautala received the Kalevi Jäntti Literary Prize for Young Authors for Shrouds (Käärinliinat, 2009). He was also nominated for the Young Aleksis Kivi Prize in 2013 for Seeing Eyes (Unikoira, 2012).

Hautala's literary sensibility was formed at an early age by horror novels and later on by his experiences working as a nurse at a mental institute in the early 1990's. The Black Tongue (Kuokkamummo, 2015) is Hautala's first novel to appear in English.

Reviews

[Mai Laakso · Rating 3 out of 5]

Torajyvät on Marko Hautalan kauhukertomus saarelta, johon kokoontui vammautuneen miehen lähipiiri. Aika nopeasti salaisuudet ja luurangot kaapeissa alkoivat selvitä lukijalle. Päähenkilö oli tokkurassa koko ajan ja syykin siihen selvisi aikanaan. Ei ollut muuten ainoa sekava. Tätä kauhukertomusta siivitti 1600-luvun tarina siitä miten saari oli asutettu. Tietysti kauhukertomukseen liittyy uskonto tai kultti, niin tähänkin kirjaan. Kirjan nimi Torajyvät kertoo lukijalle, että kirjassa käytetään jossakin vaiheessa myrkkyä. 1600-luvun tarinaa ja nykypäivän tarinaa kerrottiin vuoronperään. En suosittele herkille lukijoille.

[Tuomas Saloranta · Rating 4 out of 5]

Koukuttavasti kirjoitettu ja parhaimmillaan hyvinkin jännittävä kirja, josta löytyi ajoittain mukavan groteskeja yksityiskohtia. Taattua Hautalaa siis, mutta ehkä tällä kertaa kokonaisuutena hieman hajanainen, ja tuntui myös että kiehtovaa saaristolaismiljöötä omituisine uskonlahkoineen olisi voinut hyödyntää enemmän. Nyt se jäi hieman sivuun, kun kirja keskittyi kahden perheen ja kolmen sukupolven sinänsä herkullisen kieroihin keskinäisiin suhteisiin.

[Samuli · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin henkilöistä ja tunnelmasta, olkoonkin, että juonirakenne ei kestänyt ihan loppuun. Bonusta siitä, että luin hiprakassa ruotsinlaivalla, ja ympäristö jotenkin vahvisti kokemusta.

[Tuuli Tammenkoski · Rating 3 out of 5]

Kuvitteelliselle Spegelön saarelle sijoittuvaa, kahdessa aikatasossa kulkevaa taattua Hautala-laatua, jossa normaalista tulee kammottavaa, tunnelma on pahaenteinen, ihmiset satuttavat toisiaan tahallaan ja tahtomattaan, lapsia kohdellaan huonosti, eikä kenelläkään ole kivaa.

Toisaalta Torajyvät on hyvin sekava perhe- ja ihmissuhdesoppa, jonka kuvioita jouduin tankkaamaan useasti ennen kuin tajusin kuka nyt on ja on ollut kenenkin kanssa ja milloin. Toisaalta näkökulman vaihtuessa vuosisatojen taakse päästään seuraamaan haaksirikkoutuneen kaleerin, jolla kuljetetaan noituudesta syytettyä miestä, koko ajan karmeammaksi käyvää selviytymistaistelua merta, hulluutta ja toisiaan vastaan.

Saaristoa ei tosiaan kuvata upeita maisemia ja auringonlaskuja fiilistellen, vaan se näyttäytyy yhtenä tarinan päähenkilöistä, on oikukas ja piittaamaton, jopa pahantahtoisen oloinen voima, jolle ihmiset eivät voi mitään.

Kauhuelementit antavat odottaa itseään, mutta hiipivät iholle lopulta hyvinkin hyisesti, samaan aikaan kun tunnelma huvilalla muuttuu koko ajan omituisemmaksi. Toisaalta tätä lukiessa mietin muutamaankin kertaan, että tää on tosi painostava ja ahdistava kirja ihan jo näiden ihmisten takia, ei kauhuelementtejä olis edes välttämättä tarvittu. Onneksi niiden osuus on säästeliäs ja tyyliin sopiva.

Tykkäsin erityisesti lopetuksesta, joka ei yllättäen ollut kovin avoin tai monitulkintainen. Menneisyyden painolastia ei pääse kukaan pakoon, mutta aina on mahdollista vaihtaa suuntaa.

[Silv · Rating 4 out of 5]

Sain kirjan todella mukavaan vauhtiin aluksi kun luulin sen käsittelevän pelkästään 1600-luvulla noidaksi syytettyä miestä. Luen tyytyväisenä, mutta, voihan tylsyys, pitihän sitä nykyaikaa tunkea mukaan. Ja jumankauta mä en pääse eroon lähisuhdeväkivallasta Helmet-haasteen kirjoissa. Send halp.

Onneksi kuitenkin se nykyaikaankin sijoittuva tarina osoittautui mielenkiintoiseksi. Hautala osasi minun mielestä juuri oikealla tavalla vihjailla, mutta paljastaa vasta myöhemmin. Kirjan alku on hienoa, tunnelma kasvaa ja jännittyy, saan hyvin kiinni tarinan kauhusta… mutta sitten lässähtää.

Oon tähän mennessä lukenut kaksi kauhukirjaa. Molemmat tekivät todella komean työn kauhun saralta alkuasetelmissa, kunnes loppuratkaisu latisti koko jutun. Torajyvissä ei sentään ihan koko tarina mennyt pilalle (köhTheRitualköh), mutta se kauhun syy aika sellainen “Aijaa? Oisit voinut nyt vähän parempaakin keksiä.”


En tiedä, suosittelisinko tätä vai en. Ehkä joo? Siis, ei millään tavalla huono kirja, loppuratkaisu oli vain tylsä.

[Susanna · Rating 4 out of 5]

Nää Hautalan kirjat on kyllä... en ees löydä oikeeta sanaa kuvaamaan. Mikä tunnelma! Ja fiilis! Tarinaan uppoutuu ja pahaenteisyys saapuu salavihkaisesti kuin sumu mereltä. Ja kun viimeinen sivu oli kääntynyt, oli olo hengästynyt ja sekainen. Tuntui myös, että jotain jäi ymmärtämättä. Sitten googletin vähän ja luin heti perään uudestaan samana päivänä ja keräsin huomioita tarkemmin jo matkan varrella. Ja lukukokemus oli entistä parempi. Mitä ihmettä??! Minä, joka olen tähän elämän aikaan mennessä lukenut ehkä noin viisi kirjaa kahdesti ja silloinkin väliä ollut vuosia tai vuosikymmeniäkin. Hämmentävää. Ja edelleenkin mietin, että jäikö jotain ymmärtämättä. Silti se ei häiritse. Vaan jätti sellaisen kivan "kutinan" takaraivoon. Todella erikoista, koska yleensä ärsyynnyn moisesta. Tämä kirja jätti kyllä pitkäikäisen muistijäljen. Huh.

[Koneuni · Rating 2 out of 5]

Tulikivenkatkuista muinaista selviytymistarinaa ja toisaalta synkkää perhedraamaa pienellä saarella. Varsin raskas kirja lukea synkkien kuvauksiensa ja tapahtumiensa vuoksi. Kirjan Jakob Mörtin näkökulmasta kerrotut kappaleet olivat sen ehdoton vahvuus, kun taas modernin ajan Jennin ja hänen perheensä näkökulmasta kuvatut olivat melko tuskaisia sillä kaikki hahmot olivat varsin ei-pidettäviä. Tarinasta ei osannut oikein nauttia edes "pahoja asioita tapahtuu pahoille ihmisille"-näkökulmasta. Loppu oli tosin melko tyydyttävä.
Juonellisesti kirja oli mukaansatempaava ja synkät kuvaukset mieleenpainuvia. En kuitenkaan nauttinut tämän kirjan lukemisesta lähinnä Jennin perheen kappaleiden vuoksi, joten sen lopulliseksi arvosanaksi jää 2 tähteä.

[Tuuli Hypén · Rating 3 out of 5]

Luettuani hyvin hidassoutuiselta tuntuvan teoksen Käärinliinat, Torajyvät eteni paljon nopeammin. Aluksi kirja tuntui pinnalliselta saippuaoopperasekoilulta, johon oli vaikea samaistua. Modernin kerroksen alla kulki kuitenkin mielenkiintoa ylläpitävä kauhutarina, ja loppua kohti kirja piti mukavasti otteessaan.

Kuten aina, Hautalan tyyli kirjoittaa jättää lukijan mielikuvitukselle sopivasti sijaa. Tekstin synnyttävät mielikuvat ovat parhaimmillaan hyytäviä. Tekisi melkein mieli puhua kuvakäsikirjoituksesta, vaikka kirjassa ei ole kuvia lainkaan.

[Kekripper · Rating 2 out of 5]

I like Hautala's writing style and the athmosphere manages to be quite creepy, especially during the parts set in 17th century. However, the plot doesn't really seem to go anywhere and the story kind of lacks a proper ending. But the worst thing is that none of the characters are likable. At all. All of them come across as unsympathetic and annoying.
Thankfully I listened to Hautala's latest work a while ago, which convinced me that he is capable of much better than this book.

[Emi Hellberg · Rating 4 out of 5]

Hautala on ehdottoman taitava luomaan kauhukokonaisuuksia, jotka pitävät otteessaan ja saavat lukijan etsimään hätää kärsien vastauksia. Ainoa miinus tässäkin teoksessa on liian vähäinen vastausten antaminen. Torajyvät kohdalla, kuten muissakin Hautalan kirjoissa kauhu ei ihan kanna loppuun asti, vaan lässähtää viimeisen muutaman luvun aikana. Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä lukukokemus.

[Jen Juniper · Rating 1 out of 5]

Alku lupaili pikku hiljaa hiipivää jännitystä, mutta valitettavasti kerronta hajosi eivätkä hahmotkaan kasvaneet yksioikoisista mihinkään.

[Tapani Aulu · Rating 2 out of 5]

Aika kevyt kirja ja todella nopealukuinen. Jäi myös ohueksi, vaikka teema olikin kiinnostava.

[Taneli Repo · Rating 4 out of 5]

Hautalaa paremmasta päästä. Tarina etenee sujuvasti ja tunnelma on painostava. Epäselväksi jää, onko tarinassa mitään yliluonnollista. On uhkaava meri, eristäytynyt saari, outo lahko, kieroutuneita perhesuhteita ja väärässä paikassa kasvavia karvoja. Teiniromanssiakin muistellaan. Toisin sanoen Torajyvissä kierrätetään samoja palikoita kuin minessa muussakin Hautalan kirjassa, mutta tässä kirjassa paketti on erinomaisen hyvin hiottu.

[Matti Karjalainen · Rating 2 out of 5]

Marko Hautalan muutama vuosi sitten ilmestynyt "Itsevalaisevat" oli mielestäni varsin onnistunut kotimainen kauhuromaani, ja niinpä tartuin myös "Torajyviin" melko suurin odotuksin, etenkin kun kirjan takakannen juoniselostus antoi ymmärtää että luvassa olisi noituutta, Wicker Man -henkistä saaristolaiskulttia ja muuta yhtä hauskaa. Lopulta kirja osoittautui kuitenkin melko yhdentekeväksi tapaukseksi, jota hölmönpuoleinen ja lattea loppuratkaisu vielä korosti.

Hautala ei kirjassaan selittele turhia, vaan jättää osan kysymyksistä auki. Niin muistaakseni edellisessäkin lukemassani romaanissa kävi. En ole itse tyylilajin ylin ystävä, mutta varmasti tällekin lukijansa löytyy; uskoisin esimerkiksi, että ruotsalaisen John Ajvide Lindqvistin "Ihmissatamasta" innostuneet lukijat pitävät myös "Torajyvistä".

[S · Rating 2 out of 5]

I probably had too high expectations after reading The Black Tongue: the set-up seemed interesting enough, but the execution was rather... almost dull. The writing was good, the story interesting in the beginning, but somewhere in the middle towards the end it became predictable. Still, the horror aspect was working well, I give him that. Hautala is definitely a master within his genre.

I am being rather strict with my rating, I am well aware of that. This novel would deserve three stars. However, I cannot give that rating, as I would describe the story only "okay" in the end. So... Only two stars from me, even though it would probably deserve more.

[J.S. Meresmaa · Rating 2 out of 5]

Alkoi vahvasti. Historiaosuudet olivat todella hyviä ja tiukkatunnelmaisia, mutta nykypäivään sijoittuvat osuudet jättivät minut kylmäksi. Vaikka kerronta oli kevyttä, kirja sisällöltään oli hyvin synkeä.

Kirja vaikutti myös hätäisesti kustannustoimitetulta, sillä mukaan oli päässyt joitain todella kökköjä lauseita (joita jopa monisataasivuisessa romaanissa ei tulisi tässä luokassa olla)ja esimerkiksi kirjaan oli lipsahtanut kaksi kappaletta kolmansia osia.

Pidin kuitenkin historiaosuuksista niin paljon, että tutustun varmasti Hautalan tuotantoon uudemman kerran.

[Eija · Rating 4 out of 5]

Tarina poukkoilee nykyhetken, lähimenneisyyden sekä 1600-1700 lukujen taitteen välillä. Jälkimmäisessä ajassa on tunnelma erinomaisesti kohdallaan. Torajyvät ja noituus yhdessä tuovat tarinaan oikeata historian tuntua. Tarina avautuu pikkuhiljaa edetessään paljastaen vähitellen mistä oikein on kyse. Sopivan lyhyt kirja, jonka parissa viihtyi mainiosti.

[Marika Oksa · Rating 2 out of 5]

Tätä kirjaa ei ole turhalla valoisuudella pilattu. 1600-luvun tapahtumat kiinnostivat enemmän kuin nykyhetken lähes saippuasarjamaiset ihmissuhdekuviot. Tässä kirjassa oli silti liikaa synkkyyttä ja ankeutta minun makuuni.

[Jaana V · Rating 2 out of 5]

Takakannen perusteella odotin enemmän. Kiinnostavia aineksia, tässäkin, mutta kokonaisuus jotenkin sekava, loppua kohti latistuva ja kummallisesti etenevä. Ihan kuin juonen kehittely olisi jäänyt jotenkin puolitiehen, jotkut langat punomatta loppuun asti.

[Emilie · Rating 4 out of 5]

Jälleen kerran Hautalalta jännittävä ja hiukan hämmentävä lukuelämys! Hyvä ja mielenkiintoinen kirja, jonka tapahtumat syöpyivät ajatuksiini jättäen pysyvän muistijäljen. Kuten Kuokkamummossa, tämänkin kirjan tunnelma oli hengästyttävän karmiva ja loppu jätti ajatukset pyörimään kirjan maailmaan.

[Taru Luojola · Rating 3 out of 5]

Hautalan teksti soljuu totuttuun tapaan niin liukkaasti, että sivut kääntyvät kuin huomaamatta. Itse tarina ei tällä kertaa kuitenkaan yllä aivan korkeuksiin, mutta saaristoklaustrofobiassa ja uskontotematiikassa on jälleen kerran puolensa.