Missä ihminen voi kokea olevansa kotona? Mistä löytyy hengellinen koti?
Mari Leppänen on tullut tunnetuksi rohkeana yhteiskunnallisena kannanottajana ja lasikattojen murtajana, ja pitkän tien hän on kulkenut myös oman hengellisyytensä kanssa. Millainen pieni tyttö oli Käpylässä tutkijavanhempien viidentenä lapsena varttunut Mari? Mitä hän ajatteli elämästä nuorena aikuisena? Mitkä periaatteet hänelle ovat luovuttamattomia nyt, Turun piispana ja keski-ikäisenä, aikuistuvien lasten äitinä?
Elämässä on kyse tien kulkemisesta. Kirjailija Johanna Venho tekee matkoja Mari Leppäsen kanssa tämän elämän tärkeille paikoille aina pohjoissavolaisesta kesämökistä Velkuan saarelle ja Poitsilan hiljaisuuden luostarista syksyiseen retriittiin Utössä. Marin lapsuus, nuoruus ja aikuisuus avautuvat monine mahdollisuuksineen ja valintoineen. Matkoilla keskustellaan ja annetaan hiljaisuuden puhua.
Kotimatkoja Mari Leppäsen kanssa kertoo omannäköiseen naisen elämään kasvamisesta, ajan virroista ja vastavirroista, yhteisöstä ja sen merkityksestä. Mari ja Johanna etsivät kirkkojen avoimia ovia ja katsovat ulos ikkunasta alttarin takana.
En ole mitenkään kirkollinen henkilö, eikä minulla ennen tämän lukemista ollut juurikaan käsitystä Mari Leppäsestä. Muistelen hankkineeni tämän kirjan hyllyyni lähinnä kirjailija Johanna Venhoon liittyen, hänen kirjoittamansa kirjat ovat poikkeuksetta olleet hyviä. Tämä on taidokkaasti kirjoitettu ja kiinnostava henkilökuva, pohdiskeleva, ajatuksia herättävä. Mari Leppäsen tie naispappeutta vastustavasta lestadiolaisyhteisöstä papiksi ja piispaksi kuvattiin avoimesti, ja ihailen hänen kypsää tapaansa nähdä lestadiolaisen kasvualustansa sekä hyvät että huonot puolet asettumatta sinänsä kenenkään puolelle tai ketään vastaan. Viisaita ajatuksia hänellä. Itseäni läikähdytti kuvaliitteessä valokuva Mari Leppäsen isästä nuorena poikana oman lapsuusjärveni sillan kupeessa soutelemassa. Leppäsen isoisä on näköjään työskennellyt kotiseudullani pappina ja sukuhautojakin siellä kirjan kertoman mukaan.
Onpa hienoa, että Mari Leppänen on jakanut oman elämäntarinansa tässä kirjassa. Kirja pistää liikkeelle paljon asioita lukijassaan, siitä voi ammentaa inspiraatiota ja pääsee mutustelemaan kirkkohistoriaa yksilön näkökulmasta. Marin ajatukset ovat viisaita ja armollisia. Pidin kirjasta kovasti, vaikka se elämäkertamaiseen tyyliin lähtee liikkeelle päähenkilön isovanhempien tarinoista (jotka kyllä osin myös kiinnostivat) ja välillä pysähdytään jonkin toisen asian äärelle pitkäksi aikaa. Sain kirjasta irti paljon, vaikka samalla se oli välillä hidastempoinen ja polveileva. Sellaista luettavaa taisin juuri nyt kaivata, joten tämä oli mieluisa lukukokemus.
Luin ensin paperiversiota, mutta varattuna jouduin palauttamaan. Sitten kuuntelin äänikirjaa, mutta ilmaisjakso päättyi. Pääsin hengellisyyden kipuilujen ja lapsiperhearjen aloitukseen asti. Ehkä vielä tapaamme kolmannenkin kerran Marin viisaiden ajatusten kanssa?