Fanni Koliseva vietti nuoruutensa korealaisen pop-kulttuurin parissa. Lähtiessään opiskelemaan Souliin hän osasi koreaksi muutaman teatraalisen lausahduksen. Kun maa tuli tutuksi, populaarikulttuurin haavekuvat karisivat - paitsi ne, jotka osoittautuivat tosiksi. Esikoisteoksessaan Korean syndrooma hän avaa eteläkorealaisen yhteiskunnan osa-alueita rakkaudesta mielenterveysongelmiin.
YleX:llä työskentelevä kirjailija raportoi Etelä-Koreasta toimittajana vuosina 2017-2018.
En ole mitenkään erityisen kiinnostunut Etelä-Koreasta maana, joten ei ole yllätys, että kirja sattui lukulistalleni melkein sattumalta. K-pop ja K-draamat kiinnostavat itseäni pääosin ilmiöinä, ei niinkään viihteenä. Odotin siis nimen perusteella syväluotaavaa teosta viihdemuotojen taustoista, mutta vastassa olikin huiman paljon enemmän.
Kirjoittajan omat kokemukset soljuivat sulavasti tietoiskujen väliin ja kerronta oli ihanan vaivatonta. Sain kauhean paljon uutta tietoa niin isommista ilmiöistä, kuten mielenterveystilastoista ja Pohjois-Korean tilanteesta, mutta myös arkipäiväisemmistä jutuista kuten kaupassa käynnistä ja deittailukulttuurista. Oikein kevyttä kuunneltavaa.
Suosittelen lämpimästi, vaikkei Etelä-Korea olisikaan suurin kiinnostuksen kohde. Viihdyin mainiosti.
Kiva kurkistus Etelä-Koreaan. Jää pintapuoliseksi raapaisuksi, mutta hauska aloitus, jos teema on ihan uusi ja tuntematon tai olisi muuten vain hauska saada jonkinlainen kosketus Etelä-Korean kulttuurisiin erikoisuuksiin.
Rakenteellisesti toisteisuudessaan ärsyttävä ja sekava. Vahvistaa ja pönkittää ensin stereotypioita kuvaamatta mitään konkreettista vaihtoehtoa. Ja sitten syyttää lukijaa siitä, että tämä ei usko Etelä-Koreasta kuin nämä stereotypiat. 2,5 tähteä.
Osittain tuttua, osittain uutta, kaikki tosi kiinnostavaa. Hyvin ja viihdyttävästi kirjoitettu tietokirja Etelä-Korean varjopuolista. Kirja käsittelee mielestäni aihetta aika maltillisesti eikä aseta omia valkoisen suomalaisen ihmisen mielipiteitään liikaa toisen kulttuurin kontekstiin. Toisaalta jäi olo, että olisin halunnut pureutua vielä syvemmälle tähän nurjaan puoleen. Ehkä joku toinen kirja palvelee siinä, mutta kyllä ihan suosittelisin.
Kirja ei oikeastaan tarjonnut minulle mitään uutta, koska olin jo valmiiksi perehtynyt Korean kulttuuriin todella syvästi ja käynyt siellä pitkällä reissulla. Henkilökohtaisesta näkökulmasta kirjassa olikin hauskinta ja mielenkiintoisinta se, että nyt maassa käyneenä pystyin samaistumaan niin moniin asioihin ja havaintoihin ja pystyin tavallaan ”vahvistamaan” ne omien kokemuksien kautta.
Kirjan nimi on hiukan hämäävä - kirjassa ei nimittäin puhuta k-popista juuri mitään, vaikka sen kannessa sanotaan kirjan olevan matka k-popin kääntöpuolelle. Kirja oli ennemminkin päiväkirjamainen teos, johon oltiin väliin laitettu satunnaisesti tietoa esimerkiksi Koreoiden historiasta.
Kirja oli helppolukuinen ja viihdyttävä ja se sopisi paremmin sellaiselle, joka ei vielä tiedä paljoa Koreasta. Päälimmäisenä kirja aiheutti hirveän kaipuun takaisin Souliin.💔
Jäi kesken sivulle 140. Saatan vielä jatkaa vähän pidemmälle, jos iskee fiilis.
Kirjasta tullut kokemus oli aika ristiriitainen. Hyviä puolia olivat selkeä ja mukaansatempaava kirjoitusasu, joka on kevyttä luettavaa. Tekijällä oli myös paljon tuntemusta aiheesta. Tyyli vaihtelee henkilökohtaisen päiväkirjan, matkakertomuksen ja tietokirjan välillä, mikä toimii yllättävän hyvin.
Ongelmia oli taas kirjan rakenne sekä 'vertauskuvat' ja asenne. Kirjan rakenne on tosi epäselvä: luku saattaa alkaa nykypäivän Korean pikkuongelmista, pyörähtää 600-luvun historiaan ja palata kertomaan Suomesta annettuihin työtarjouksiin. Kirja olisi tarvinnut selkeän rakenteen: vaihtoehtoja olisi ollut paljon (aika, paikka, teema...), mutta mihinkään niistä ei oikein tartuta. Kirjassa myös ajan kuluminen oli epäselvää ja päiväkirjamaisten merkintöjen takia jäi usein miettimään, oltiinko nyt oltu Koreassa pari kuukautta vai pari vuotta.
Itseäni myös häiritsi kirjan vitsikkäät vertauskuvat, koska ne olivat usein mukahauskoja ja niissä ei ollut mitään järkeä. Esim. tunsin olevani mehustettu makkara. Näiden kautta tuli myös ihan vääriä mielikuvia, kun jotain paikkaa kuvailtiin neuvostoliittomaiseksi ja ensimmäisenä huomiona paikasta oli kulahtanut Elvis-esiintyjä. Toinen, mikä häiritsi oli kirjailijan pelokas asenne. Koliseva oli kuitenkin ammatiltaan freelancer-toimittaja, joten olisin olettanut, että hän olisi haastatellut henkilöitä tai ainakin uskaltanut mennä tilanteeseen, jossa olisi voinut kysellä lisää. Esimerkiksi kun Koliseva tahtoi tutustua korealaisiin kauneusleikkauksiin, kävi kauneushoitolassa, jutteli leikkauksesta hoitajan kanssa - ja kun hänelle tarjottiin mahdollisuutta jutella lääkärin kanssa, hän lähti pois eikä ikinä soittanut takaisin.
K-Popista kirjassa ei puhuttu käytännössä ollenkaan, mutta K-dramasta senkin enemmän. Niistä olisin toivonut loppuun vaikka listaa: kirjassa mainitut sarjat ja vaikka tekijän suosikit.
Kokonaisuudessaan ihan hyvä teos ja jos Korea kiinnostaa, tästä voi löytyä paljonkin nippelitietoa Koreaan matkustavalle tai vaihto-oppilaaksi haaveilevalle.
3.5 ⭐ Fanni Kolisevan Korean syndrooma on kiinnostava sekoitus matkakertomusta, tietokirjaa ja yhteiskuntakommentaaria. Teoksen alussa hän on lähdössä Souliin opiskelemaan ja kirjassa avataankin Koreaan muuton jälkeisiä kokemuksia, tilanteita ja tuntemuksia. Kirjan loppuosa on enemmän tietokirjamainen ja siinä keskitytään eteläkorealaiseen kauneuskulttuuriin, amerikkalaisiin sotilaisiin Etelä-Koreassa sekä Pohjois-Koreaan. Korealaiset draamat kulkevat teoksen punaisena lankana, K-popista sen sijaan puhutaan vain vähän. Kieli on välillä turhankin lennokasta, mutta helppolukuista.
Lukukokemuksena Korean syndrooma oli hieman sekava, aivan kuin kirjailija ei olisi osannut päättää, onko kyseessä matkakirja, tietokirja vai esseekokoelma. Monia asioita raapaistaan ohimennen pikaisesti, vaikka syvällisempi keskittyminen eri teemoihin olisi toiminut paremmin ainakin näin Koreaa jo tuntevan lukijan näkökulmasta. On kuitenkin hienoa, että Koreasta kirjoitetaan ja Korean markkinointikoneiston luomaa kiiltokuvatodellisuutta raapaistaan ja sen alle kurkistetaan. Toivoisin, että Suomessa kirjoitettaisiin lisää Koreasta ja suomeksi käännettäisiin lisää korealaista kirjallisuutta.
Kattava kuvaus Korealaisesta kulttuurista ja sen juurista Suomalaisesta näkökulmasta. Omaan makuuni hetkittäin liian rönsyilevä. Asiallinen tietokirjateksti meni itselläni sekaisin Kolisevan omien muistojen kanssa. Kuitenkin mukava välipalakirja.
Ihan kiva, mutta sisältö hyppeli asiasta toiseen saman kappaleen sisällä, samoja asioita toistettiin eri kohdissa. Olisi ollut parempi jos kirja olisi keskittynyt vain Kolisevan omaan kokemukseen Koreassa, tosin sekin vaikutti koostuvan suurin osin koti-ikävästä, ja jättänyt yhteiskunnallisen kommentoinnin minimiin. Sisällön puolesta myös mukanokkelia sanaleikkejä oli aivan liikaa ja vaikutelma oli teinimäinen.
4,5 tähteä. Olipa hyvä! Mielenkiintoinen, elävästi kirjoitettu, informatiivinen ja ajatuksia herättävä.
Olen viettänyt korealaisen populaarikulttuurin (lähinnä kpopin ja kdraamojen) parissa nyt ainakin 15 vuotta eli yli puolet elämästäni. Ja kun asian kirjoittaa tähän ja sitä ajattelee tarkemmin, niin onhan se tosi hurjaa ja ollut iso osa elämääni - välillä aktiivisemmin ja välillä vähän vähemmän aktiivisesti. Mutta siis mielikuvani Koreasta on muodostunut lähinnä näiden populaarikulttuurista saamieni tietojen pohjalta. Korean syndrooma -kirja todisti monet näistä mielikuvista oikeiksi ja osan taas vääriksi. Monet kulttuurijutut olivat aika tuttuja ja kirjaa oli jotenkin miellyttävää lukea, vaikken koskaan Koreassa ole käynytkään (vielä). Toki kirja on kirjoitettu ulkomaalaisen eli suomalaisen näkökulmasta ja kuten Koliseva itsekin asian ilmaisee, niin se näkökulma on aina eri kuin vaikkapa kantakorealaisen, joka on syntynyt ja asunut koko elämänsä Koreassa.
Tykkäsin paljon! Haaveilen joskus vielä matkustavani lomareissulle Koreaan, mutta - toisin kuin teini-ikäisenä - en halua muuttaa sinne pysyvästi asumaan. Olen ehkä siitä pinnallinen ja jopa lapsellinen, että haluan kokea maan parhaat puolet, enkä usko, että siellä pidempään asuessa niitä samalla tavalla näkisin. Erilaiset kulttuurit kiinnostavat, mutta niissä on aina myös ne nurjat puolet, joita kirja tuo rehellisen oloisesti esille. Lomamatkojen tarkoitus on silti mielestäni tuoda esille kunkin maan ja kulttuurin parhaat puolet, kokea ja nähdä asioita, joita ei muuten näkisi/kokisi.
Ruusuinen kuva Etelä-Koreasta on kyllä vähän rapissut mielessäni jo aiemmin ja tämä kirja vain vahvisti tätä mielikuvaa. Valtiona Etelä-Korea kiehtoo silti edelleen kovin paljon (Aasian maista ehkä eniten) ja toivon joskus näkeväni Seoulin suurkaupungin sykkeen omin silmin.
Pidin kovasti, mukava äänikirjakokemus. Tykkäsin asetelmasta ja toimittajan näkökulmasta ja opin hieman uutta maasta, joka itsellenikin on tullut tutuksi juuri popkulttuurin myötä. Ehkä olin myös sopivasti kohderyhmää itse Soulissa yhden syksyn vaihdossa asuneena, oli mukava palata muistoissa omiin aikoihin siellä pari vuotta sitten.
Kirjan tuore kokemus viime vuosilta oli myös kiinnostavaa kuultavaa ja oli mukava oppia hieman omaa tietämystä syvemmin eri asioista ja kulttuurin taustoista. Mielenkiintoinen ja miellyttävä kirja siitä Koreasta, joka siellä on vastassa ulkokuoren ja k-draamojen kliseiden takana, ja kuitenkin samaistuttavasti suomalaisen näkökulmasta.
3,5/5 K-draamojen suurkuluttajana Korean syndrooma nousi heti julkaisun jälkeen luku- tai oikeastaan kuuntelulistani kärkeen. Fanni Koliseva lukee äänikirjan itse ja se on oikein toimiva. Kovin syvälle mihinkään tiettyyn aiheeseen ei mennä, mutta melko kattavan kokonaiskuvan maasta saa. Itse pidän erityisesti Kolisevan omista kokemuksista, joita saisi olla enemmänkin, tai kuvattuna avoimemmin. Hiukan liikaa kirjassa myös tiivistetään eri k-draamasarjojen juonia vaikka yleisempi katsaus niiden teemoihin ja vaikutuksiin voisi toimia paremmin.
Oon jotenkin hämmentynyt tästä alaotsikosta. K-draamaa joo droppaillaan melkein joka lukuun, mutta k-pop loistaa poissaolollaan muutamaa anekdoottia lukuunottamatta. Yksin k-draaman ja todellisuuden vertailusta olisi saanut koherentimman kirjan?
Jos alaotsikosta ei välitä, kirjan voisi esitellä yhden nuoren toimittajan vaihtovuosimatkakertomuksena. Se se oikeastaan onkin ja sellaisena toimiva. Ideoita on kuitenkin liikaa, jolloin kokonaisuus on vähän tempoileva ja sekava. Kaikesta pitää sanoa vähän, mutta fokus puuttuu.
Tässä oli jotenkin tosi nihkeä alku. Kunhan siitä pääsi yli, tää oli ihan mielenkiintoinen matkakertomuksen ja tietokirjan sekoitus, jopa henkilökohtainen. Eniten kiinnosti armeijan tukikohtiin, maan historiaan ja Koreoiden yhdistymiseen liittyvät luvut ja kohdat. Viihdeteollisuutta käsitellään aika yleisellä tasolla ja kpopista (joka kiinnostaisi aiheena eniten) ei puhuta juuri ollenkaan, mutta kdraamoihin viitataan melkein joka luvussa ainakin kerran. Ihan jees/5.
”Kuvaruudulla välkkyy animaatio, jossa haahuilevat nainen ja mies. He asuvat samassa kodissa, ja kodissa sykkivää rakkautta symboloivat piirretyssä sinkoilevat sydämet. Mies ja nainen käyvät kastelemassa joka päivä talon ikkunalaudalla kasvavaa kukkaa, ja eräänä päivänä terälehtien keskelle ilmestyy kuin tyhjästä kaunis vauva.”
Hauska ja kattava kirja korealaiseen kulttuuriin. Todella paljon asiaa, joten kaikkiin aiheisiin ei pysty syventymään. Itse opin paljon uutta ja kirjoitustyyli on hauska. Välillä ehkä hieman liikaa toistoa ja matkaopasmaista tekstiä.