What do you think?
Rate this book
Moorna #1
Kahden veren tytär
Puoliverisen Moornan arki ihmisten hovin maksettuna seuralaisena on ankeaa - siitä huolimatta, että hän on päätynyt kruununprinssin suosikiksi. Eräänä juhlailtana hovissa herätetään henkiin vanha demoniuhriperinne. Julma seremonia sytyttää Moornassa jotain, mitä hän ei osaa nimetä. Outoja tunteita aiheuttaa myös Caidas, röyhkeä ja komea haltia.
Kohtalo ajaa Moornan ja Caidaksen yhteiselle matkalle. Joutuessaan eroon tutusta ja turvallisesta Moornalle paljastuu asioita, joita hän ei olisi voinut koskaan edes kuvitella. Samaan aikaan koko maailmaa ravisuttava katastrofi on puhkeamaisillaan.
Kohtalo ajaa Moornan ja Caidaksen yhteiselle matkalle. Joutuessaan eroon tutusta ja turvallisesta Moornalle paljastuu asioita, joita hän ei olisi voinut koskaan edes kuvitella. Samaan aikaan koko maailmaa ravisuttava katastrofi on puhkeamaisillaan.
507 pages, ebook
Published August 20, 2024
117 people are currently reading
919 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 209 reviews
August 16, 2024
Kirjailija tervehtii lukijoita ja toivottaa hyvää matkaa Remenaan! 😍
Read
October 1, 2024Hommahan meni niin, että sinä päivänä kun S. K. Rostedtin esikoinen tuli kirjakauppoihin, meikällä oli tulossa töissä yksi vuoden kiireisimmistä viikonlopuista. Totesin kuitenkin, että "Kahden veren tytär" kiinnostaa nyt niin paljon, että kyllä se on haettava leirilukemisiksi, ja niinpä näin tein.
Aluksi on todettava, että kirjailija on minusta huipputyyppi, joten lähdin lukemaan kirjaa vähän stressaantuneena: halusin kovasti pitää siitä, vaikka en ole oikeastaan koskaan lukenut romantasiakirjaa, josta olisin valtavasti nauttinut. Tyylilaji asetti siis valmiiksi isoja haasteita, ja samoin se, että päätin jo ennakkoon, että kirjoittaisin kirjasta mahdollisimman rehellisesti.
Huolehdin kuitenkin turhaan, koska tyylilaji ei ollut mitenkään ongelma. Vaikka romanssit tai spice eivät juuri koskaan minulle toimi, kirja oli kiinnostava monella tasolla. (Ei huolta: sitä romantiikkaa ja spiceäkin löytyy! 😎)
Kirjan maailmassa oli paljon rikkaita ja kekseliäitä yksityiskohtia aina sysihunajasta siihen, miten taikuutta kuvattiin. Juoni oli rytmitetty hyvin ja eteni käänteestä toiseen sitä tahtia, että sivuja ei voinut olla kääntelemättä, ja kahdeksassa tunnissa kirja olikin sitten luettu.
Hahmot ovat rosoisia ja yllättävän humoristisia, ja huomiota kiinnitetään "Kahden veren tyttäressä" myös sellaisiin asioihin, mitkä usein jäävät huomiotta fantasiakirjallisuudessa, kuten vaikka ruokaan ja peseytymiseen – eli arkeen taikuuden rinnalla. Tätä kontrastia arvostin kovasti.
Minulle lukijana kielen rooli kirjoissa on äärettömän tärkeä, ja siinä suhteessa "Kahden veren tytär" vielä vähän hapuilee ja etsii omaa ääntään. Adjektiiveja käytetään niin runsaasti, että välillä kuvailu ei oikein tarkennu mihinkään, lainasanat pistävät silmään, ja esimerkiksi 'sanoa' ja 'vastata' -verbien välttelyn huomaa. Toisaalta kirjassa on myös pysäyttävän hienoja lauseita, kuten vaikkapa sen aloitus: "Jos katse voisi tappaa, Moorna olisi murhannut auringon." Tällaisia lauseita saamme toivottavasti paljon lisää Moornan seuraavassa osassa, koska kirja on trilogian avausteos. Myös sarjan maailmassa riittää ehdottomasti vielä paljon nähtävää.
"Kahden veren tytär" on sikäli kotimaisella kustannuskentällä poikkeuksellinen tapaus, että se sai kustannussopimuksen jo ennen kuin käsikirjoituksen ensimmäistäkään versiota oli kirjoitettu loppuun. Kyseessä on siis paitsi Rostedtin ensimmäinen romaani, myös ensimmäinen hänen koskaan loppuun saakka kirjoittamansa romaanimittainen proosakäsikirjoitus. Käsikirjoituksen saattaminen julkaisukuntoon valmiiksi romaaniksi on aikamoinen hullunmylly, joten vielä suurempi kurimus on varmasti tehdä sama ihan ensimmäiselle pitkälle kässärille alle vuodessa. Siksi nostankin Rostedtille hattua, koska itselläni ei olisi riittänyt rohkeus lähteä edes yrittämään moista.
Odotan mielenkiinnolla Moorna-sarjan seuraavia osia, sillä ensimmäinen jää todella kiinnostavaan cliffhangeriin, ja muutenkin koukuttavia juonilankoja riittää solmittavaksi. Onneksi odotella ei tarvitse kuin vuoden verran.
Aluksi on todettava, että kirjailija on minusta huipputyyppi, joten lähdin lukemaan kirjaa vähän stressaantuneena: halusin kovasti pitää siitä, vaikka en ole oikeastaan koskaan lukenut romantasiakirjaa, josta olisin valtavasti nauttinut. Tyylilaji asetti siis valmiiksi isoja haasteita, ja samoin se, että päätin jo ennakkoon, että kirjoittaisin kirjasta mahdollisimman rehellisesti.
Huolehdin kuitenkin turhaan, koska tyylilaji ei ollut mitenkään ongelma. Vaikka romanssit tai spice eivät juuri koskaan minulle toimi, kirja oli kiinnostava monella tasolla. (Ei huolta: sitä romantiikkaa ja spiceäkin löytyy! 😎)
Kirjan maailmassa oli paljon rikkaita ja kekseliäitä yksityiskohtia aina sysihunajasta siihen, miten taikuutta kuvattiin. Juoni oli rytmitetty hyvin ja eteni käänteestä toiseen sitä tahtia, että sivuja ei voinut olla kääntelemättä, ja kahdeksassa tunnissa kirja olikin sitten luettu.
Hahmot ovat rosoisia ja yllättävän humoristisia, ja huomiota kiinnitetään "Kahden veren tyttäressä" myös sellaisiin asioihin, mitkä usein jäävät huomiotta fantasiakirjallisuudessa, kuten vaikka ruokaan ja peseytymiseen – eli arkeen taikuuden rinnalla. Tätä kontrastia arvostin kovasti.
Minulle lukijana kielen rooli kirjoissa on äärettömän tärkeä, ja siinä suhteessa "Kahden veren tytär" vielä vähän hapuilee ja etsii omaa ääntään. Adjektiiveja käytetään niin runsaasti, että välillä kuvailu ei oikein tarkennu mihinkään, lainasanat pistävät silmään, ja esimerkiksi 'sanoa' ja 'vastata' -verbien välttelyn huomaa. Toisaalta kirjassa on myös pysäyttävän hienoja lauseita, kuten vaikkapa sen aloitus: "Jos katse voisi tappaa, Moorna olisi murhannut auringon." Tällaisia lauseita saamme toivottavasti paljon lisää Moornan seuraavassa osassa, koska kirja on trilogian avausteos. Myös sarjan maailmassa riittää ehdottomasti vielä paljon nähtävää.
"Kahden veren tytär" on sikäli kotimaisella kustannuskentällä poikkeuksellinen tapaus, että se sai kustannussopimuksen jo ennen kuin käsikirjoituksen ensimmäistäkään versiota oli kirjoitettu loppuun. Kyseessä on siis paitsi Rostedtin ensimmäinen romaani, myös ensimmäinen hänen koskaan loppuun saakka kirjoittamansa romaanimittainen proosakäsikirjoitus. Käsikirjoituksen saattaminen julkaisukuntoon valmiiksi romaaniksi on aikamoinen hullunmylly, joten vielä suurempi kurimus on varmasti tehdä sama ihan ensimmäiselle pitkälle kässärille alle vuodessa. Siksi nostankin Rostedtille hattua, koska itselläni ei olisi riittänyt rohkeus lähteä edes yrittämään moista.
Odotan mielenkiinnolla Moorna-sarjan seuraavia osia, sillä ensimmäinen jää todella kiinnostavaan cliffhangeriin, ja muutenkin koukuttavia juonilankoja riittää solmittavaksi. Onneksi odotella ei tarvitse kuin vuoden verran.
September 2, 2024
Kirjotan nyt mun ekaa arvostelua ikinä tänne goodreadsin puolelle. Ostettiin kahden veren tytär ystävien kanssa kimppaan ja mulle osui ensimmäinen lukuvuoro. Luen yleensä kirjani englanniksi ja romantasia genrenä on mulle vielä vierasta, huomioikaa se tässä arvostelussa.
Päälimmäisenä jäi mieleen mittavat kielivirheet. En ole äidinkielen opettaja enkä ammattilainen kieliasioissa, mutta oletin, että Otavan kokoisesta kustantamosta tulisi ulos taattua laatua. Kirja oli täynnä kirjoitusvirheitä, tönkköjä lauserakenteita ja editointi/oikoluku tuntuu jääneen ihan kesken. Liekö tiukka aikataulu syynä vai yleinen huolimattomuus (eli se kiire?). Kirjassa oli myös ihan posketon määrä vertailuja (kuin xx jotain), johon kiinnitin tarpeettoman paljon huomiota. Kieliasiat laskee tähtiä aika dramaattisesti näiden edellämainittujen syiden takia.
Pidin kirjan synkkyydestä ja synkistä aiheista yleisesti kirjoissa, mutta esimerkiksi seksuaalisen väkivallan tapahtumat jätettiin vain roikkumaan, ilman tarvittavaa käsittelyä. Olen henkilökohtaisesti 3. persoonan vihaaja (lisäksi multipov vaikeuttaa hahmoihin pääsyä) ja tämä vaikutti suoraan siihen, etten saanut mitään tarttumapintaa hahmoihin ja sen takia hahmot jäi hyvinkin pintapuolisiksi. Pidän morally grey MMC hahmoista lukemissani kirjoissa, mut Caidas ei päässyt tähän kategoriaan, sillä hän oli vain käytännössä ällöttävä puolet kirjasta elimellään ajattelullaan ja "Torttuseni" kommenteilla.
Kirjassa ja sen juonessa oli tasaisesti häppeninkiä, mutta maailmanrakennusta oli vähänlaisesti (olisin kaivannut lisää selvitystä esimerkiksi Remenan politiikasta ja valta-asemista eri lajien väleillä) ja juonessa oli siellä täällä epäselviä aukkoja. Tarinan pikku yksityiskohdissa pysyminen oli myös vaikeanlaista, esimerkiksi pompittiin suitset - ohjat -suitset - ohjat, kun kyseessä olisi ollut ihan vain ohjat. Moornan mokkahousut vaihtui saman aukeaman sisällä nahkahousuihin jne.
Kaikesta huolimatta trilogian toinen osa menee mahdollisesti lukulistalle, koska kiinnostaa tietää mihin tarina vie ja haluaisin antaa mahdollisuuden, että seuraava kirja olisi yleisellä tasolla laadukkaampi.
Päälimmäisenä jäi mieleen mittavat kielivirheet. En ole äidinkielen opettaja enkä ammattilainen kieliasioissa, mutta oletin, että Otavan kokoisesta kustantamosta tulisi ulos taattua laatua. Kirja oli täynnä kirjoitusvirheitä, tönkköjä lauserakenteita ja editointi/oikoluku tuntuu jääneen ihan kesken. Liekö tiukka aikataulu syynä vai yleinen huolimattomuus (eli se kiire?). Kirjassa oli myös ihan posketon määrä vertailuja (kuin xx jotain), johon kiinnitin tarpeettoman paljon huomiota. Kieliasiat laskee tähtiä aika dramaattisesti näiden edellämainittujen syiden takia.
Pidin kirjan synkkyydestä ja synkistä aiheista yleisesti kirjoissa, mutta esimerkiksi seksuaalisen väkivallan tapahtumat jätettiin vain roikkumaan, ilman tarvittavaa käsittelyä. Olen henkilökohtaisesti 3. persoonan vihaaja (lisäksi multipov vaikeuttaa hahmoihin pääsyä) ja tämä vaikutti suoraan siihen, etten saanut mitään tarttumapintaa hahmoihin ja sen takia hahmot jäi hyvinkin pintapuolisiksi. Pidän morally grey MMC hahmoista lukemissani kirjoissa, mut Caidas ei päässyt tähän kategoriaan, sillä hän oli vain käytännössä ällöttävä puolet kirjasta elimellään ajattelullaan ja "Torttuseni" kommenteilla.
Kirjassa ja sen juonessa oli tasaisesti häppeninkiä, mutta maailmanrakennusta oli vähänlaisesti (olisin kaivannut lisää selvitystä esimerkiksi Remenan politiikasta ja valta-asemista eri lajien väleillä) ja juonessa oli siellä täällä epäselviä aukkoja. Tarinan pikku yksityiskohdissa pysyminen oli myös vaikeanlaista, esimerkiksi pompittiin suitset - ohjat -suitset - ohjat, kun kyseessä olisi ollut ihan vain ohjat. Moornan mokkahousut vaihtui saman aukeaman sisällä nahkahousuihin jne.
Kaikesta huolimatta trilogian toinen osa menee mahdollisesti lukulistalle, koska kiinnostaa tietää mihin tarina vie ja haluaisin antaa mahdollisuuden, että seuraava kirja olisi yleisellä tasolla laadukkaampi.
September 1, 2024
Yritän tiivistää asian arvostelumittaiseksi ja helposti luettavaksi, mutta voisin tehdä tästä 2 tunnin ränttäysvideon Youtubeen ”I read this so you don’t have to”.
Kahden veren tytär oli minulle valtava pettymys ja jätti jälkeensä lähinnä turhautumisen tunteen. Kirjan satunnaiset kauniit ympäristökuvaukset herättivät hetkittäin toivoa, mutta nämä valonpilkahdukset peittyivät nopeasti myötähäpeään ja hämmennykseen tarinan ja tekstin tasosta.
On vaikea ymmärtää, miten Otavan kaltainen arvostettu kustantamo on voinut päästää tällaisen kirjan läpi, kun teos on niin selvästi keskeneräinen ja huonosti oikoluettu. Kirja on täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä, tarpeetonta toistoa ja kömpelöitä kielikuvia. Tekstissä on myös paljon tarpeettomia vertailuja ja kaksinkertaisia adjektiiveja, jotka vain kuormittavat lukukokemusta. Kirjan sisältö nojaa vahvasti BookTokin suosimiin kliseisiin, mikä luo vaikutelman, että teos on kirjoitettu lähinnä trenditietoisille lukijoille, eikä täten tarjoa mitään uutta genrelleen.
Tarina itsessään kärsii puutteellisesta maailmanrakennuksesta ja pinnallisista hahmoista. Moornan hahmolla tuntuu olevan eniten romanttista kemiaa tämän veljenkaltaisen parhaanystävän kanssa, ja lukisin mielummin sitten ihan rehellisen stepbrother-romanssin, enkä tälläistä tahattomasti insestivivahteita antavaa kirjaa. Koko tarina jättää hahmot ja heidän suhteensa epämääräisiksi ja epäuskottaviksi, mikä tekee kiintymisen tai samaistumisen lähes mahdottomaksi.
Vaikka kirjaa markkinoidaan aikuisille, sen "aikuisuus" näyttää kiteytyvän ainoastaan vakavien ja synkkien teemojen, kuten ihmiskaupan, seksuaalisen väkivallan ja muun hyväksikäytön ympärille. Nämä aiheet esitetään ilman mitään todellista käsittelyä, ymmärrystä tai pohdintaa, joten on vaikea ymmärtää, mitä kirja yrittää sanoa tai saavuttaa näillä teemoilla. Tämä tekee kirjasta enemmänkin shokeeraavan kuin merkityksellisen, eikä se edes tarjoa varoitusta lukijoilleen näistä aiheista.
Suurin ongelma on juuri siinä, että kirja yrittää kosiskella vaikeita aiheita ilman riittävää käsittelyä. Kirja olisi todennäköisesti toiminut paremmin nuortenkirjana, jolloin sen heikkouksia olisi voitu katsoa sormien läpi, mutta aikuisille suunnattuna se jää epäkypsäksi ja hajanaiseksi yritykseksi. Aikuisten fantasia ja romantiikka vaatii huomattavasti moniulotteisempia hahmoja ja monimutkaisempia juonia.
Lopulta Kahden veren tytär on genrensä edustajana valtava epäonnistuminen, ja on hämmentävää, miten tällainen teos on ylipäänsä päässyt painoon. Tämä oli valitettavasti elämäni huonoimpia kirjaostoksia. Todennäköisesti tulen antamaan jatko-osalle mahdollisuuden, sillä virheistä oppii ja tämä oli tosiaan kirjailijan ensimmäinen oma kirja. Lukisin kuitenkin mieluusti myös suomalaisilta kirjailijoilta tämän genren alla, mutta edes puoliksi hyvää fantasiaa ja romantiikkaa.
Arvosteluista myös huokuu, kuinka vahva vaikutus pr-paketeilla on ollut kirjan vastaanottoon – sisältö ei yksinkertaisesti vastaa saamaansa hehkutusta. Monien positiivisten arvostelujen kohdalla tuntuu myös näkyvän bandwagon-ilmiö, jossa ylistävät arviot seuraavat toinen toistaan kyseenalaistamatta teoksen todellista laatua.
Kahden veren tytär oli minulle valtava pettymys ja jätti jälkeensä lähinnä turhautumisen tunteen. Kirjan satunnaiset kauniit ympäristökuvaukset herättivät hetkittäin toivoa, mutta nämä valonpilkahdukset peittyivät nopeasti myötähäpeään ja hämmennykseen tarinan ja tekstin tasosta.
On vaikea ymmärtää, miten Otavan kaltainen arvostettu kustantamo on voinut päästää tällaisen kirjan läpi, kun teos on niin selvästi keskeneräinen ja huonosti oikoluettu. Kirja on täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä, tarpeetonta toistoa ja kömpelöitä kielikuvia. Tekstissä on myös paljon tarpeettomia vertailuja ja kaksinkertaisia adjektiiveja, jotka vain kuormittavat lukukokemusta. Kirjan sisältö nojaa vahvasti BookTokin suosimiin kliseisiin, mikä luo vaikutelman, että teos on kirjoitettu lähinnä trenditietoisille lukijoille, eikä täten tarjoa mitään uutta genrelleen.
Tarina itsessään kärsii puutteellisesta maailmanrakennuksesta ja pinnallisista hahmoista. Moornan hahmolla tuntuu olevan eniten romanttista kemiaa tämän veljenkaltaisen parhaanystävän kanssa, ja lukisin mielummin sitten ihan rehellisen stepbrother-romanssin, enkä tälläistä tahattomasti insestivivahteita antavaa kirjaa. Koko tarina jättää hahmot ja heidän suhteensa epämääräisiksi ja epäuskottaviksi, mikä tekee kiintymisen tai samaistumisen lähes mahdottomaksi.
Vaikka kirjaa markkinoidaan aikuisille, sen "aikuisuus" näyttää kiteytyvän ainoastaan vakavien ja synkkien teemojen, kuten ihmiskaupan, seksuaalisen väkivallan ja muun hyväksikäytön ympärille. Nämä aiheet esitetään ilman mitään todellista käsittelyä, ymmärrystä tai pohdintaa, joten on vaikea ymmärtää, mitä kirja yrittää sanoa tai saavuttaa näillä teemoilla. Tämä tekee kirjasta enemmänkin shokeeraavan kuin merkityksellisen, eikä se edes tarjoa varoitusta lukijoilleen näistä aiheista.
Suurin ongelma on juuri siinä, että kirja yrittää kosiskella vaikeita aiheita ilman riittävää käsittelyä. Kirja olisi todennäköisesti toiminut paremmin nuortenkirjana, jolloin sen heikkouksia olisi voitu katsoa sormien läpi, mutta aikuisille suunnattuna se jää epäkypsäksi ja hajanaiseksi yritykseksi. Aikuisten fantasia ja romantiikka vaatii huomattavasti moniulotteisempia hahmoja ja monimutkaisempia juonia.
Lopulta Kahden veren tytär on genrensä edustajana valtava epäonnistuminen, ja on hämmentävää, miten tällainen teos on ylipäänsä päässyt painoon. Tämä oli valitettavasti elämäni huonoimpia kirjaostoksia. Todennäköisesti tulen antamaan jatko-osalle mahdollisuuden, sillä virheistä oppii ja tämä oli tosiaan kirjailijan ensimmäinen oma kirja. Lukisin kuitenkin mieluusti myös suomalaisilta kirjailijoilta tämän genren alla, mutta edes puoliksi hyvää fantasiaa ja romantiikkaa.
Arvosteluista myös huokuu, kuinka vahva vaikutus pr-paketeilla on ollut kirjan vastaanottoon – sisältö ei yksinkertaisesti vastaa saamaansa hehkutusta. Monien positiivisten arvostelujen kohdalla tuntuu myös näkyvän bandwagon-ilmiö, jossa ylistävät arviot seuraavat toinen toistaan kyseenalaistamatta teoksen todellista laatua.
September 7, 2024
Otavan nettisivuilla Kahden veren tytärtä markkinoidaan saatesanoilla “tihkuva romanttinen fantasiaromaani”. Tämä kuitenkin tuntuu olevan kirjan suurin kompastuskivi, sillä romantiikkaa kirjasta ei löydy ja fantasiaelementitkin tuntuvat paikoitellen ontuvan. Kirja on tarkoitettu aikuisille, mutta selkeästi yli 18-vuotiaille suunnatuista teemoista huolimatta se ei onnistu tehtävässään. On ihanaa, että romantasia on viimein rantautunut Suomalaiseen kirjallisuuteen. Tämä kirja ei kuitenkaan valitettavasti onnistunut vakuuttamaan minua.
Kahden veren tytär kertoo puoliverisen Moornan tarinaa ja kirjan alussa lukija löytää itsensä seuraamasta päähenkilön arkea hovin maksettuna seuralaisena. Kirjassa seurataan lisäksi tarinaa useamman muun hahmon näkökulmasta, joista tärkeimmät lienevät Moornan paras ystävä, Malkra, sekä “röyhkeänä ja komeana” kuvailtu haltia, Caidas.
“Kuka päättää sen, kenellä on oikeus elää tällaisessa loistossa elämänsä ensihetkistä lähtien ja kenen kohtalona on tulla hylätyksi vauvana kylmänkostean metsän reunalle?”.
Kirjan keskeisiksi teemoiksi omasta mielestäni nousivat seuralaisen elämä eli seksityö Punaisessa hovissa sekä sen mukana tuleva hyväksikäyttö, seksuaalinen väkivalta, misogynia sekä vähemmistöjen raju syrjintä. Myös Moornan ja Caidaksen välisessä suhteessa läsnä ovat valtasuhteet.
Rankat aiheet ovat mielestäni enemmän kuin sallittuja kirjoissa, tämän teoksen kohdalla eteen tulee kuitenkin kaksi ongelmaa: mitään yllä mainituista teemoista ei käsitellä ja romantiikka muistuttaa enemmän huonoa dark romancea eli nk. synkkää romantiikkaa, kuin romantasiaa.
Punainen hovi on bordelli, jonka johtajalla on täydellinen hallinta työntekijöistään. Lukijalle ei täysin selviä kirjasta, miksi ja miten Moorna on päätynyt niin kamalaan sopimukseen johtajan kanssa. Moorna ei saa itse valita asiakkaitaan ja kokee työssään runsaasti hyväksikäyttöä, jota ei kirjassa käsitellä missään muodossa. Lisäksi Moornaa pidetään toisen luokan kansalaisena puoliverisyytensä sekä työnsä vuoksi, jonka vuoksi häntä kutsutaan toistuvasti alentavilla nimikkeillä, myös Caidaksen toimesta.
Kirja usein puolustelee päähenkilölle tapahtuvia traumaattisia kokemuksia sillä, että kyseessä on ollut Moornan oma uravalinta. Kovinkaan paljon ei kuitenkaan tarvitse opiskella historiaa ja sosiaalitieteitä ymmärtääkseen, että tästä on ollut vapaaehtoisuus kaukana.
“Hän ymmärsi, miksi seuralaiskulttuuri oli niin vahva tässä kaupungissa - hemmetti, kaikissa Remenan kaupungeissa. Se tarjosi monelle köyhälle lapselle mahdollisuuden edes jonkinlaiseen elämään. Ja olihan hän itsekin käyttänyt oman osuutensa niistä palveluista.”
Yllä oleva lainaus hyvin kiteyttää suurimman ongelmani teoksen ja sen tahdittomuuden kanssa. On hyvin etuoikeutettua todeta, että kyllä se seksiorjuus (etenkin lasten) on okei, ei heillä muuten olisi töitä. Jälleen sallin kyllä ikävät hahmot ja niiden ikävät ajatukset, mutta tämä ajatus tulee meidän romanttisen kiinnostuksen kohteelta, Caidakselta. Ajatusta tai seuralaisen työtä ja sen ongelmallisuutta ei tämän lauseen ulkopuolella muuten kuvailtu tai käsitelty, vaan sitä pidettiin koko kirjan ajan normalisoituna osana Remenan kulttuuria.
Hahmot kirjassa jäävät kovin yksitoikkoisiksi. Alussa ne tuntuvat kiinnostavilta, mutta kirjan edetessä persoonallisuudet tuntuvat katoavan tai vähintään sulautuvan toisiinsa. Moornan ahdistus ja muutosten pelko katoaa täysin ensimmäisen sadan sivun jälkeen, eikä ilman nimiä kertojaa erottaisi toisistaan sen vaihduttua. Caidaksen ainoa ajatus on seksi, Malkran Moorna ja Falcon Moorna.
Kiinnostavimmaksi ja onnistuneimmaksi hahmoiksi nostaisin kuitenkin Caidaksen siskon Ayian sekä hovin prinssin Falcon. Myös Malkrasta olisin lukenut mieluusti enemmän ja esimerkiksi Malkran ja Moornan suhteen käsittely syvemmin olisi kiinnostanut.
“Meidän täytyy aloittaa sinun harjoittamisesi”, hän totesi ja pullisteli käsivarttaan Moornalle. “Vai luuletko, että tällaisen saa leivoksilla, lukemalla ja murjottamalla?”
Yhdeksi vuoden inhokkihahmoistani nousee Caidas. En olisi halunnut viettää enää yhtään hetkeä pidempää hänen päässään, vai olisiko se sittenkin ollut Caidaksen omien sanojen mukaan ennemmin ollut hänen “ala-aivoissaan”.
Caidas on todellakin röyhkeä. Hän toistuvasti puhuttelee ja kohtelee ympärillään olevia henkilöitä alentavasti. Jopa asiakaspalvelijat saavat olla sanallisen pahoinpitelyn kohteena. Ymmärrän, että haussa on nyt ollut nk. morally grey eli moraalisesti kyseenalainen hahmo. Tässä kuitenkin epäonnistutaan, sillä mielestäni ei ole ollenkaan kyseenalaistettavaa siinä, kuinka moraaliton Caidas on. Niljakas, epämiellyttävä ja ahdasmielinen mies tuntuu arvostavan vain siskoaan.
Caidas tytöttelee ja polkee Moornaa alas puheessaan aina kirjan alusta loppuun saakka ja hänen ihastus päähenkilöä kohtaan tuntuu väkinäiseltä ja ennemmin seksuaaliseen haluun pohjautuvalta. Moornan positiiviset tunteet Caidasta kohtaan taas vaikuttavat olevan kokonaan olemattomia tai vähintäänkin Tukholman syndroomaa muistuttavia. Heidän suhteensa tuntuu lähinnä muistuttavan tiedostamatonta toksisten käyttäytymismallien toistoa, jota en haluaisi ilman käsittelyä lukea kirjoissa. Tässä kohtaa annan kuitenkin vielä mahdollisuuden toiselle ja kolmannelle kirjalle. Toivottavasti paha saa palkkansa ja Caidas oppii käyttäytymään.
“Kauhu levisi Moornaan kuin talven kuura lapsuudenkodin ikkunoihin”
Kirjan rakenne on mielestäni hyvä ja kiinnostava. Kirjoitustyyli ja teksti on kuitenkin hyvin ontuvaa. Teos on täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Lisäksi kirjan tekstin laatu on todella vaihtelevaa. Välillä kirjoitus on sujuvaa ja välillä todella tökkivää. Rivien välistä vahvimmin nousee esiin englannin kielen vaikutus tekstiin, sillä suomen kielen lauserakenteita rikotaan usein. Tämä surettaa, sillä meillä on äärimmäisen kaunis kieli ja toivoisin sen säilyvän kijrallisuudessa.
Lisäksi tekstissä on runsaasti pitkiä ja ristiriitaisia kuvailuja. Ne tuntuvat suurimmaksi osaksi turhilta ja liiallisilta. Kuvailuja saattoi olla useampi yhdellä sivulla ja joskus jopa samassa lauseessa. Ne myöskään harvemmin oikeasti kuvailivat käsillä olevaa tilannetta.
Kirja sekä kirjailija olisi tarvinnut enemmän aikaa niin kirjoitustyössä kuin editointipöydän äärellä. Tässä kohtaa syyttävä sormeni osuu vain ja ainoastaan Otavaan. Kirjaa lukiessa tuntuu siltä, että trendien ja rahan perässä juokseminen on ollut tärkeämpää kuin tarinan ja tekstin viimeistely.
Vaikka olen antanut kirjalle vain yhden tähden, ei se tarkoita sitä että kyseessä on ollut täysin lukukelvoton opus. Monet ovat arvosteluista päätellen siitä kuitenkin suuresti nauttineet, enkä ihmettele miksi. Onhan Remena kiinnostava ja tapahtumat mukaansatempaavia. Kirjassa oli kuitenkin minulle turhan paljon lukukokemusta häiritseviä tekijöitä ja yhtään kriittisemmin ajateltuna teos oli erittäin puutteellinen.
Sanoisin kirjan vahvuudeksi sen juonen, joka on pitänyt lukijoita otteessaan sekä mielenkiintoisen omalaatuisen maailman. Heikkoudeksi nouseekin sitten hahmot, niiden väliset suhteet sekä maailmanrakennuksen puutteellisuus. Näihin kuitenkin voidaan toivoa parannusta ensi kirjassa.
Eniten minua häiritsi synkkien teemojen kuvailu ilman niiden ansaitsemaa herkkyyttä saati minkäänlaista käsittelyä. Mielestäni on anteeksiantamatonta vielä 2020-luvulla joutua lukemaan seksuaalisesta väkivallasta ja käytännössä seksiorjuudesta sekä ihmiskaupasta ilman asioiden oikeanlaista vakavuutta. Nämä teemat eivät mielestäni ole sellaisia, joita kuuluu heppoisesti heittää kirjaan, jotta saadaan vähän raflaavampia juonikuviota mukaan. Toivottavasti myös näihin aiheisiin paneudutaan niin yhteiskunnallisella tasolla kuin tunnetasollakin trilogian seuraavissa osissa.
On vielä surullisempaa lukea kaikkien näiden tapahtumien jälkeen Moornan suhteesta Caidakseen.
Moorna, olisit ansainnut niin paljon parempaa.
Kahden veren tytär kertoo puoliverisen Moornan tarinaa ja kirjan alussa lukija löytää itsensä seuraamasta päähenkilön arkea hovin maksettuna seuralaisena. Kirjassa seurataan lisäksi tarinaa useamman muun hahmon näkökulmasta, joista tärkeimmät lienevät Moornan paras ystävä, Malkra, sekä “röyhkeänä ja komeana” kuvailtu haltia, Caidas.
“Kuka päättää sen, kenellä on oikeus elää tällaisessa loistossa elämänsä ensihetkistä lähtien ja kenen kohtalona on tulla hylätyksi vauvana kylmänkostean metsän reunalle?”.
Kirjan keskeisiksi teemoiksi omasta mielestäni nousivat seuralaisen elämä eli seksityö Punaisessa hovissa sekä sen mukana tuleva hyväksikäyttö, seksuaalinen väkivalta, misogynia sekä vähemmistöjen raju syrjintä. Myös Moornan ja Caidaksen välisessä suhteessa läsnä ovat valtasuhteet.
Rankat aiheet ovat mielestäni enemmän kuin sallittuja kirjoissa, tämän teoksen kohdalla eteen tulee kuitenkin kaksi ongelmaa: mitään yllä mainituista teemoista ei käsitellä ja romantiikka muistuttaa enemmän huonoa dark romancea eli nk. synkkää romantiikkaa, kuin romantasiaa.
Punainen hovi on bordelli, jonka johtajalla on täydellinen hallinta työntekijöistään. Lukijalle ei täysin selviä kirjasta, miksi ja miten Moorna on päätynyt niin kamalaan sopimukseen johtajan kanssa. Moorna ei saa itse valita asiakkaitaan ja kokee työssään runsaasti hyväksikäyttöä, jota ei kirjassa käsitellä missään muodossa. Lisäksi Moornaa pidetään toisen luokan kansalaisena puoliverisyytensä sekä työnsä vuoksi, jonka vuoksi häntä kutsutaan toistuvasti alentavilla nimikkeillä, myös Caidaksen toimesta.
Kirja usein puolustelee päähenkilölle tapahtuvia traumaattisia kokemuksia sillä, että kyseessä on ollut Moornan oma uravalinta. Kovinkaan paljon ei kuitenkaan tarvitse opiskella historiaa ja sosiaalitieteitä ymmärtääkseen, että tästä on ollut vapaaehtoisuus kaukana.
“Hän ymmärsi, miksi seuralaiskulttuuri oli niin vahva tässä kaupungissa - hemmetti, kaikissa Remenan kaupungeissa. Se tarjosi monelle köyhälle lapselle mahdollisuuden edes jonkinlaiseen elämään. Ja olihan hän itsekin käyttänyt oman osuutensa niistä palveluista.”
Yllä oleva lainaus hyvin kiteyttää suurimman ongelmani teoksen ja sen tahdittomuuden kanssa. On hyvin etuoikeutettua todeta, että kyllä se seksiorjuus (etenkin lasten) on okei, ei heillä muuten olisi töitä. Jälleen sallin kyllä ikävät hahmot ja niiden ikävät ajatukset, mutta tämä ajatus tulee meidän romanttisen kiinnostuksen kohteelta, Caidakselta. Ajatusta tai seuralaisen työtä ja sen ongelmallisuutta ei tämän lauseen ulkopuolella muuten kuvailtu tai käsitelty, vaan sitä pidettiin koko kirjan ajan normalisoituna osana Remenan kulttuuria.
Hahmot kirjassa jäävät kovin yksitoikkoisiksi. Alussa ne tuntuvat kiinnostavilta, mutta kirjan edetessä persoonallisuudet tuntuvat katoavan tai vähintään sulautuvan toisiinsa. Moornan ahdistus ja muutosten pelko katoaa täysin ensimmäisen sadan sivun jälkeen, eikä ilman nimiä kertojaa erottaisi toisistaan sen vaihduttua. Caidaksen ainoa ajatus on seksi, Malkran Moorna ja Falcon Moorna.
Kiinnostavimmaksi ja onnistuneimmaksi hahmoiksi nostaisin kuitenkin Caidaksen siskon Ayian sekä hovin prinssin Falcon. Myös Malkrasta olisin lukenut mieluusti enemmän ja esimerkiksi Malkran ja Moornan suhteen käsittely syvemmin olisi kiinnostanut.
“Meidän täytyy aloittaa sinun harjoittamisesi”, hän totesi ja pullisteli käsivarttaan Moornalle. “Vai luuletko, että tällaisen saa leivoksilla, lukemalla ja murjottamalla?”
Yhdeksi vuoden inhokkihahmoistani nousee Caidas. En olisi halunnut viettää enää yhtään hetkeä pidempää hänen päässään, vai olisiko se sittenkin ollut Caidaksen omien sanojen mukaan ennemmin ollut hänen “ala-aivoissaan”.
Caidas on todellakin röyhkeä. Hän toistuvasti puhuttelee ja kohtelee ympärillään olevia henkilöitä alentavasti. Jopa asiakaspalvelijat saavat olla sanallisen pahoinpitelyn kohteena. Ymmärrän, että haussa on nyt ollut nk. morally grey eli moraalisesti kyseenalainen hahmo. Tässä kuitenkin epäonnistutaan, sillä mielestäni ei ole ollenkaan kyseenalaistettavaa siinä, kuinka moraaliton Caidas on. Niljakas, epämiellyttävä ja ahdasmielinen mies tuntuu arvostavan vain siskoaan.
Caidas tytöttelee ja polkee Moornaa alas puheessaan aina kirjan alusta loppuun saakka ja hänen ihastus päähenkilöä kohtaan tuntuu väkinäiseltä ja ennemmin seksuaaliseen haluun pohjautuvalta. Moornan positiiviset tunteet Caidasta kohtaan taas vaikuttavat olevan kokonaan olemattomia tai vähintäänkin Tukholman syndroomaa muistuttavia. Heidän suhteensa tuntuu lähinnä muistuttavan tiedostamatonta toksisten käyttäytymismallien toistoa, jota en haluaisi ilman käsittelyä lukea kirjoissa. Tässä kohtaa annan kuitenkin vielä mahdollisuuden toiselle ja kolmannelle kirjalle. Toivottavasti paha saa palkkansa ja Caidas oppii käyttäytymään.
“Kauhu levisi Moornaan kuin talven kuura lapsuudenkodin ikkunoihin”
Kirjan rakenne on mielestäni hyvä ja kiinnostava. Kirjoitustyyli ja teksti on kuitenkin hyvin ontuvaa. Teos on täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Lisäksi kirjan tekstin laatu on todella vaihtelevaa. Välillä kirjoitus on sujuvaa ja välillä todella tökkivää. Rivien välistä vahvimmin nousee esiin englannin kielen vaikutus tekstiin, sillä suomen kielen lauserakenteita rikotaan usein. Tämä surettaa, sillä meillä on äärimmäisen kaunis kieli ja toivoisin sen säilyvän kijrallisuudessa.
Lisäksi tekstissä on runsaasti pitkiä ja ristiriitaisia kuvailuja. Ne tuntuvat suurimmaksi osaksi turhilta ja liiallisilta. Kuvailuja saattoi olla useampi yhdellä sivulla ja joskus jopa samassa lauseessa. Ne myöskään harvemmin oikeasti kuvailivat käsillä olevaa tilannetta.
Kirja sekä kirjailija olisi tarvinnut enemmän aikaa niin kirjoitustyössä kuin editointipöydän äärellä. Tässä kohtaa syyttävä sormeni osuu vain ja ainoastaan Otavaan. Kirjaa lukiessa tuntuu siltä, että trendien ja rahan perässä juokseminen on ollut tärkeämpää kuin tarinan ja tekstin viimeistely.
Vaikka olen antanut kirjalle vain yhden tähden, ei se tarkoita sitä että kyseessä on ollut täysin lukukelvoton opus. Monet ovat arvosteluista päätellen siitä kuitenkin suuresti nauttineet, enkä ihmettele miksi. Onhan Remena kiinnostava ja tapahtumat mukaansatempaavia. Kirjassa oli kuitenkin minulle turhan paljon lukukokemusta häiritseviä tekijöitä ja yhtään kriittisemmin ajateltuna teos oli erittäin puutteellinen.
Sanoisin kirjan vahvuudeksi sen juonen, joka on pitänyt lukijoita otteessaan sekä mielenkiintoisen omalaatuisen maailman. Heikkoudeksi nouseekin sitten hahmot, niiden väliset suhteet sekä maailmanrakennuksen puutteellisuus. Näihin kuitenkin voidaan toivoa parannusta ensi kirjassa.
Eniten minua häiritsi synkkien teemojen kuvailu ilman niiden ansaitsemaa herkkyyttä saati minkäänlaista käsittelyä. Mielestäni on anteeksiantamatonta vielä 2020-luvulla joutua lukemaan seksuaalisesta väkivallasta ja käytännössä seksiorjuudesta sekä ihmiskaupasta ilman asioiden oikeanlaista vakavuutta. Nämä teemat eivät mielestäni ole sellaisia, joita kuuluu heppoisesti heittää kirjaan, jotta saadaan vähän raflaavampia juonikuviota mukaan. Toivottavasti myös näihin aiheisiin paneudutaan niin yhteiskunnallisella tasolla kuin tunnetasollakin trilogian seuraavissa osissa.
On vielä surullisempaa lukea kaikkien näiden tapahtumien jälkeen Moornan suhteesta Caidakseen.
Moorna, olisit ansainnut niin paljon parempaa.
September 1, 2024
Wau mikä lisäys kotimaisen romantasian kentälle! Etenkin Maasin kirjojen ystävänä tää osu ja uppos. Juoni oli kutkuttava ja eteni kivassa rytmissä, henkilöt mielenkiintoisia ja erityisesti Moorna oli tosi symppis ja samaistuttava. Maailma oli kiinnostava ja kivasti rakennettu ja täynnä pieniä yksityiskohtia, kuten sysihunaja ja erilaiset demonit. Jotkut kielelliset asiat pisti välillä silmään, mutta eivät lopulta haitanneet lukukokemusta, koska tarina imaisi mukaansa niin vahvasti.
Seuraavaa osaa odotellessa pitänee syödä ainakin yksi mansikkatorttu! 🍓
Seuraavaa osaa odotellessa pitänee syödä ainakin yksi mansikkatorttu! 🍓
September 9, 2024
Kahden veren tyttäressä on rikas, runsaasti yksityiskohtia sisältävä maailma. Etenkin demonien lore on mielenkiintoista, ja elementtitaikuus kulkee ilahduttavasti tärkeänä osana sitä hallitsevia hahmoja. Kokonaisuudessa tuntuu kansainvälinen fiilis.
Pidin siitä, miten hahmoissa on särmikkyyttä ja heikkouksia. Päähenkilö Moornan kokemuksiin maksettuna seuralaisena ja siitä johtuvaan ahdistukseen paneudutaan etenkin alussa huolella. Siltä osin tarina on varsin synkkä. Moorna kokee työssään väkivaltaa (asiakas puree toistuvasti hänen korviaan niiden eksoottisuuden vuoksi), ja vaikka tekoa ei kuvata, lopputulosta kyllä. Arvostan, ettei tilanteen kamaluutta peitellä, mutta siihen kannattaa lukiessa varautua.
Moornan ja Caidaksen sanailu on varmasti Maasin fanien mieleen. Jäin toivomaan, että Moornan kokemuksia olisi huomioitu enemmän myös romanssissa. Välillä Caidas koskee Moornaa ilman lupaa melko omavaltaisesti, joskaan ei seksuaalisesti, vitsailee sänkyyn menemisellä kun on Moornasta maksanut, ja kerran Caidas laittaa kätensä Moornan kaulan ympärille ”hellästi mutta riittävän tiukasti” saadakseen viestin perille. Moornan näkökulmasta asiaan ei palata, joten kohtaus jää irralliseksi.
Hahmojen ei tarvitse olla puhtoisen täydellisiä, ja Caidas on tarkoituksella rosoinen persoona, jolla on lempeämpikin puoli. Silti myös puolihuolimatonta vallankäyttöä olisi hyvä käsitellä tarinan lähtökohta huomioiden. Moornan itsemääräämisoikeutta tuodaan esiin myös onnistuneesti, ilahduttavasti esimerkiksi kuumassa 🌶️-kohtauksessa.
Sen sijaan loppupuolen seksuaalinen väkivalta ja raiskausyritys, josta pelastutaan love interestin avulla, ei tuo juonikuviona tarinaan mitään. Tällaista en haluaisi meillä romantasiassa lukea.
Taistelukohtaukset ovat onnistuneita, ja vikoilla sivuilla draama tihenee asianmukaisesti. Kielen tasolla immersiota rikkoivat hiukan vierasperäiset sanat, kuten ”keho normalisoituu”. Empaattista Moornaa on helppo sympata, ja kirjan loppu pohjustaa hänelle hyvää hahmokehitystä seuraavaan osaan. Toivon hänen ennättävän syödä sen lomassa myös muutaman herkullisen mansikkatortun. 🍓
Pidin siitä, miten hahmoissa on särmikkyyttä ja heikkouksia. Päähenkilö Moornan kokemuksiin maksettuna seuralaisena ja siitä johtuvaan ahdistukseen paneudutaan etenkin alussa huolella. Siltä osin tarina on varsin synkkä. Moorna kokee työssään väkivaltaa (asiakas puree toistuvasti hänen korviaan niiden eksoottisuuden vuoksi), ja vaikka tekoa ei kuvata, lopputulosta kyllä. Arvostan, ettei tilanteen kamaluutta peitellä, mutta siihen kannattaa lukiessa varautua.
Moornan ja Caidaksen sanailu on varmasti Maasin fanien mieleen. Jäin toivomaan, että Moornan kokemuksia olisi huomioitu enemmän myös romanssissa. Välillä Caidas koskee Moornaa ilman lupaa melko omavaltaisesti, joskaan ei seksuaalisesti, vitsailee sänkyyn menemisellä kun on Moornasta maksanut, ja kerran Caidas laittaa kätensä Moornan kaulan ympärille ”hellästi mutta riittävän tiukasti” saadakseen viestin perille. Moornan näkökulmasta asiaan ei palata, joten kohtaus jää irralliseksi.
Hahmojen ei tarvitse olla puhtoisen täydellisiä, ja Caidas on tarkoituksella rosoinen persoona, jolla on lempeämpikin puoli. Silti myös puolihuolimatonta vallankäyttöä olisi hyvä käsitellä tarinan lähtökohta huomioiden. Moornan itsemääräämisoikeutta tuodaan esiin myös onnistuneesti, ilahduttavasti esimerkiksi kuumassa 🌶️-kohtauksessa.
Sen sijaan loppupuolen seksuaalinen väkivalta ja raiskausyritys, josta pelastutaan love interestin avulla, ei tuo juonikuviona tarinaan mitään. Tällaista en haluaisi meillä romantasiassa lukea.
Taistelukohtaukset ovat onnistuneita, ja vikoilla sivuilla draama tihenee asianmukaisesti. Kielen tasolla immersiota rikkoivat hiukan vierasperäiset sanat, kuten ”keho normalisoituu”. Empaattista Moornaa on helppo sympata, ja kirjan loppu pohjustaa hänelle hyvää hahmokehitystä seuraavaan osaan. Toivon hänen ennättävän syödä sen lomassa myös muutaman herkullisen mansikkatortun. 🍓
September 1, 2024
Toivoin, että olisin pitänyt kirjasta enemmän, mutta ehkä somen hype ja kirjailijan ystävien antamat 5 tähden arviot johtivat väärille jäljille. Mietin: tätäkö on romantasia? Olin toivonut kypsää, aikuisille suunnattua fantasiakirjaa romantiikalla, ja sain fanfic-tyylistä väkivaltaerotiikkaviihdettä.
September 13, 2024
Tämän odotetun kirjan herättämien tunteiden ja ajatusten pukeminen sanoiksi on yllättävän vaikeaa. Haluan olla rehellinen: odotukseni olivat korkealla. On kulunut jo useita vuosia siitä, kun olen viimeksi tarttunut suomalaiseen kirjallisuuteen.
Aluksi on pakko myöntää, että minulla ei ollut aavistustakaan, mistä kirja kertoo. En halunnut lukea edes takakansitekstiä. Tiesin kirjailijan somen perusteella vain sen, että KVT on fantasiaa, jossa seikkaillaan haltioiden ja demonien keskuudessa.
1. En voi kieltää, että kirjan kirjoitusasu häiritsi minua aluksi, erityisesti ensimmäisen puoliskon aikana. Viimeisen 200 sivun aikana huomasin kuitenkin, että tyyli ei enää häirinnyt, vaan pystyin keskittymään täysin juoneen. Tämä kertoo siitä, että kirja kannattaa ehdottomasti lukea loppuun asti. Mutta herääkin kysymys: kenelle kirja on oikeastaan suunnattu?
2. On selvää, että Sarah J. Maassin kirjoista on otettu vaikutteita. Vaikka en itse haluaisi ryhtyä jatkuvaan vertailuun, tietyt samankaltaisuudet ovat silmiinpistäviä. Esimerkiksi Falcon toi mieleeni Dorianin (TOG), ja Gladionthus kunnioitti selvästi Aelinia.
3. Moorna ja Caidas, Caidas ja Moorna... Nyt herääkin tässä kohtaa kysymys: Onko Caidaksessa vielä puolia, joita emme ole vielä nähneet? 👀
4. Juoni oli mielestäni vetävä ja hyvin rytmitetty – siitä suuri kiitos! Vaikka lopun tapahtumista voi olla monta mieltä, en itse ainakaan pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni. Kirja vei mukanaan, vaikka olisin toivonut lopulle enemmän tilaa ja happea. Tuntui siltä, että asiat lätkäistiin lukijan eteen ja soppa oli jo valmis. Ehkä tämä oli tarkoituksellista? Toivon kuitenkin todella, että Moornalle annetaan enemmän aikaa kasvaa eikä hänestä tule yhtäkkiä vuosisadan supersankaria.
5. Parasta kirjassa oli se, että lukijana tykkäsin palata takaisin sivuille. Teos ei ollut lainkaan tylsä, vaikka olisin toivonut hieman enemmän syvyyttä Moornan ja Caidaksen yhteiselle matkalle. Olisin esimerkiksi kaivannut Moornan paranemisprosessin syvempää käsittelyä. Oli kuitenkin lohdullista nähdä ainakin yhdessä kohdassa, kuinka Moorna puolusti omaa kehollista itsemääräämisoikeuttaan. Silti toistan: Haluaisin, että hahmolle annettaisiin vielä enemmän aikaa kasvaa ja käsitellä kokemuksiaan.
6. Rakastan yksityiskohtia, ja niitä löytyi tästäkin kirjasta. Toivon kuitenkin, että juonikuvioita ei tarjottaisi lukijoille liian helposti, erityisesti, jos kirja on suunnattu aikuisille.
7. Parhaiten kirjoitettu kohtaus oli selvästi se, jossa Moorna kohtasi viimeisen kerran seksuaalista väkivaltaa. Kohtaus oli niin uskottava, että se sai minut tuntemaan oloni epämukavaksi. Huhhuh!
Viimeiseksi haluan todeta, että kirja huusi enemmän aikaa kirjailijaltaan.
Hauskat kohdat mielestäni:
Suosikkikohdat:
Hirveästi olisi kysymyksiä ja ajatuksia kirjasta, jatkoa odotellessa. 🍓🖤
Aluksi on pakko myöntää, että minulla ei ollut aavistustakaan, mistä kirja kertoo. En halunnut lukea edes takakansitekstiä. Tiesin kirjailijan somen perusteella vain sen, että KVT on fantasiaa, jossa seikkaillaan haltioiden ja demonien keskuudessa.
1. En voi kieltää, että kirjan kirjoitusasu häiritsi minua aluksi, erityisesti ensimmäisen puoliskon aikana. Viimeisen 200 sivun aikana huomasin kuitenkin, että tyyli ei enää häirinnyt, vaan pystyin keskittymään täysin juoneen. Tämä kertoo siitä, että kirja kannattaa ehdottomasti lukea loppuun asti. Mutta herääkin kysymys: kenelle kirja on oikeastaan suunnattu?
2. On selvää, että Sarah J. Maassin kirjoista on otettu vaikutteita. Vaikka en itse haluaisi ryhtyä jatkuvaan vertailuun, tietyt samankaltaisuudet ovat silmiinpistäviä. Esimerkiksi Falcon toi mieleeni Dorianin (TOG), ja Gladionthus kunnioitti selvästi Aelinia.
3. Moorna ja Caidas, Caidas ja Moorna... Nyt herääkin tässä kohtaa kysymys: Onko Caidaksessa vielä puolia, joita emme ole vielä nähneet? 👀
4. Juoni oli mielestäni vetävä ja hyvin rytmitetty – siitä suuri kiitos! Vaikka lopun tapahtumista voi olla monta mieltä, en itse ainakaan pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni. Kirja vei mukanaan, vaikka olisin toivonut lopulle enemmän tilaa ja happea. Tuntui siltä, että asiat lätkäistiin lukijan eteen ja soppa oli jo valmis. Ehkä tämä oli tarkoituksellista? Toivon kuitenkin todella, että Moornalle annetaan enemmän aikaa kasvaa eikä hänestä tule yhtäkkiä vuosisadan supersankaria.
5. Parasta kirjassa oli se, että lukijana tykkäsin palata takaisin sivuille. Teos ei ollut lainkaan tylsä, vaikka olisin toivonut hieman enemmän syvyyttä Moornan ja Caidaksen yhteiselle matkalle. Olisin esimerkiksi kaivannut Moornan paranemisprosessin syvempää käsittelyä. Oli kuitenkin lohdullista nähdä ainakin yhdessä kohdassa, kuinka Moorna puolusti omaa kehollista itsemääräämisoikeuttaan. Silti toistan: Haluaisin, että hahmolle annettaisiin vielä enemmän aikaa kasvaa ja käsitellä kokemuksiaan.
6. Rakastan yksityiskohtia, ja niitä löytyi tästäkin kirjasta. Toivon kuitenkin, että juonikuvioita ei tarjottaisi lukijoille liian helposti, erityisesti, jos kirja on suunnattu aikuisille.
7. Parhaiten kirjoitettu kohtaus oli selvästi se, jossa Moorna kohtasi viimeisen kerran seksuaalista väkivaltaa. Kohtaus oli niin uskottava, että se sai minut tuntemaan oloni epämukavaksi. Huhhuh!
Viimeiseksi haluan todeta, että kirja huusi enemmän aikaa kirjailijaltaan.
Hauskat kohdat mielestäni:
Suosikkikohdat:
Hirveästi olisi kysymyksiä ja ajatuksia kirjasta, jatkoa odotellessa. 🍓🖤
August 19, 2024
”…Onnellisuuden tavoittelu itsessään tekee meistä onnettomia. Todellinen onni häilyy tässä hetkessä, omissa valinnoissa ja siinä, mitä maailmalle antaa.”
Ihan ensimmäiseksi… WOW !!!!! Kirja ja tarina ylitti mun odotukset täysin, se ei ollut yhtään sitä mitä odotin. Heti ensimmäisestä sivusta lähtien luin kirjaa äimistyneenä siitä kuinka hyvän tarinan Saara oli oikeesti luonut. Mulla on jostain syystä epäilyksiä suomalaisen kirjallisuuden suhteen kun viihdyn paljon paremmin englanninkielisten kirjojen parissa. Tää kuitenkin tuntui kaikista parhaimmalla tavalla siltä, että luen suomeksi käännettyä ulkomaalaista fantasiateosta. Aivan uudenlainen suomalainen lukukokemus🖤
Juoni oli moniulotteinen ja kiinnostava. Saara rakensi omannäköisen fantasiamaailman ja infodumppas hyvissä määrin ettei tullut tylsää. Alussa 100 ja 200 sivun välissä tuntui olevan vähän liikaa ”turhia” hetkiä, josta ois voinut ehkä karsia jotakin. Muuten en jättäisi mitään pois !! En vieläkään oikein käsitä miten tämmönen on tullut jollekin mieleen… niin lumoava ja uniikki tarina hahmoineen ✨ Loppu tosin itkettää… ARGH SE CLIFFHANGERI
Hahmot suorastaan vetäisi mut tarinaan mukaan. Moorna oli selkeä päähahmo ja hänen kehityskaari eteni luonnollisesti kirjan edetessä, kuitenkin jäi hieman yksipuoliseksi ja muut hahmot kiinnostivat enemmän. Esim CAIDAS haloo ihan super ja hänen persoonallisuutensa jotenkin ihan tihkui kirjan sivuilta. En edes aluksi huomannut kirjan olevan kolmannessa persoonassa, jota yleensä vihaan, mutta tässä en 😙 Falco, Malkra ja Aiya tuntuivat melkein tulevan eloon kirjan sivuilta <3
Odotin ehkä vähän enemmän romantiikkaa, mutta tajusin lukiessani tässä olevankin sitten kyseessä slow-burn suhde, joten jatko-osassa varmasti saan sitäkin sitten lisää !!
Moornan yksilöllinen tarina kuitenkin kosketti jotakin osaa mustakin. Pystyin samaistumaan tuntemukseen olevansa ulkopuolinen ja vääränlainen. Huono itsetunto on ohjannut omaa ajatteluani negatiiviselle puolelle ja on vaikeaa yrittää päästä siitä eroon. Saara kirjoitti hyvin syrjinnästä ja sosiaalisesta paineesta tulla hyväksytyksi.
”Moornasta tuntui, että hän ei sopinut kaiken valkeuden keskelle. Hän oli väärä sävy, likaista tuhkaa siellä, missä sitä ei saanut olla.” <— SIKAHYVÄ !!!!!!
Suurin häiritsevä asia kirjassa oli kieliasu. Jotkin kuvailut tuntuivat liiallisilta ja toiset taas vajailta. Kirjasta löytyy kaunista kieltä ja upeita vertauksia, mutta joskus ehkä vähän liikaakiin. Kaikki kirosanat eivät ihan sopineet kirjan miljööseen kuulostaen liian moderneilta, mutta toivat silti sopivasti ronskiutta. Itselleni kieli tuottaa kirjoittamisessa eniten haasteita, joten suuret propsit kuinka hyvältä tämä esikoisteos jo kuulostaa. Nämä seikat eivät kuitenkaan häirinneet tarinan etenemistä tai sen sisälle pääsyä.
Tiivistäen, KVT on loistava uusi lisäys fantasiakirjojen maailmaan. Uskon nauttivani kahdesta seuraavasta osasta kun ne ilmestyvät🥰🙌🏻 Kirjasta ei todellakaan huomaa, että tämä on Saaran ensimmäinen kirja. Oon niin iloinen, että näin upealla tarinalle on annettu kannet ja pääsy kaikkien lukijoiden mieliin❤️
Ihan ensimmäiseksi… WOW !!!!! Kirja ja tarina ylitti mun odotukset täysin, se ei ollut yhtään sitä mitä odotin. Heti ensimmäisestä sivusta lähtien luin kirjaa äimistyneenä siitä kuinka hyvän tarinan Saara oli oikeesti luonut. Mulla on jostain syystä epäilyksiä suomalaisen kirjallisuuden suhteen kun viihdyn paljon paremmin englanninkielisten kirjojen parissa. Tää kuitenkin tuntui kaikista parhaimmalla tavalla siltä, että luen suomeksi käännettyä ulkomaalaista fantasiateosta. Aivan uudenlainen suomalainen lukukokemus🖤
Juoni oli moniulotteinen ja kiinnostava. Saara rakensi omannäköisen fantasiamaailman ja infodumppas hyvissä määrin ettei tullut tylsää. Alussa 100 ja 200 sivun välissä tuntui olevan vähän liikaa ”turhia” hetkiä, josta ois voinut ehkä karsia jotakin. Muuten en jättäisi mitään pois !! En vieläkään oikein käsitä miten tämmönen on tullut jollekin mieleen… niin lumoava ja uniikki tarina hahmoineen ✨ Loppu tosin itkettää… ARGH SE CLIFFHANGERI
Hahmot suorastaan vetäisi mut tarinaan mukaan. Moorna oli selkeä päähahmo ja hänen kehityskaari eteni luonnollisesti kirjan edetessä, kuitenkin jäi hieman yksipuoliseksi ja muut hahmot kiinnostivat enemmän. Esim CAIDAS haloo ihan super ja hänen persoonallisuutensa jotenkin ihan tihkui kirjan sivuilta. En edes aluksi huomannut kirjan olevan kolmannessa persoonassa, jota yleensä vihaan, mutta tässä en 😙 Falco, Malkra ja Aiya tuntuivat melkein tulevan eloon kirjan sivuilta <3
Odotin ehkä vähän enemmän romantiikkaa, mutta tajusin lukiessani tässä olevankin sitten kyseessä slow-burn suhde, joten jatko-osassa varmasti saan sitäkin sitten lisää !!
Moornan yksilöllinen tarina kuitenkin kosketti jotakin osaa mustakin. Pystyin samaistumaan tuntemukseen olevansa ulkopuolinen ja vääränlainen. Huono itsetunto on ohjannut omaa ajatteluani negatiiviselle puolelle ja on vaikeaa yrittää päästä siitä eroon. Saara kirjoitti hyvin syrjinnästä ja sosiaalisesta paineesta tulla hyväksytyksi.
”Moornasta tuntui, että hän ei sopinut kaiken valkeuden keskelle. Hän oli väärä sävy, likaista tuhkaa siellä, missä sitä ei saanut olla.” <— SIKAHYVÄ !!!!!!
Suurin häiritsevä asia kirjassa oli kieliasu. Jotkin kuvailut tuntuivat liiallisilta ja toiset taas vajailta. Kirjasta löytyy kaunista kieltä ja upeita vertauksia, mutta joskus ehkä vähän liikaakiin. Kaikki kirosanat eivät ihan sopineet kirjan miljööseen kuulostaen liian moderneilta, mutta toivat silti sopivasti ronskiutta. Itselleni kieli tuottaa kirjoittamisessa eniten haasteita, joten suuret propsit kuinka hyvältä tämä esikoisteos jo kuulostaa. Nämä seikat eivät kuitenkaan häirinneet tarinan etenemistä tai sen sisälle pääsyä.
Tiivistäen, KVT on loistava uusi lisäys fantasiakirjojen maailmaan. Uskon nauttivani kahdesta seuraavasta osasta kun ne ilmestyvät🥰🙌🏻 Kirjasta ei todellakaan huomaa, että tämä on Saaran ensimmäinen kirja. Oon niin iloinen, että näin upealla tarinalle on annettu kannet ja pääsy kaikkien lukijoiden mieliin❤️
November 3, 2025
Odotin KVT:tä mielenkiinnolla, mutta myös varauksella, koska olin kuullut kritiikkiä erityisesti kieliasioista ja rankempien teemojen käsittelystä. Näin ollen lähdin kirjan pariin odotukset minimissä, pahinta odottaen. Sain kyllä viihdyttävän lukukokemuksen, mutta ei kirjaa ole turhaan kritisoitu. KVT olisi ehdottomasti tarvinnut lisää työstämistä, editointia ja kiireettömämmän julkaisuaikataulun.
Typojen lisäksi tekstissä on kömpelöitä lauserakenteita, erikoisia verbivalintoja (jokin märkä asia rahisee) ja tökkivää toistoa (kaksi peräkkäistä virkettä loppuu samaan sanaan, vaikka olisi ollut helppoa valita toiseen synonyymi). Välillä teksti oli todella hiottua ja soljuvaa, välillä taas kömpelöä ja yksinkertaisempaa. Jälkimmäisistä kohdista tuli heti vaikutelma nuoremmille suunnatusta YA:sta, mutta sitten huorittelu ja kiroilu rikkovat illuusion. Ymmärrän, että kirjaan on haluttu rosoisuutta, mutta suomenkieliset kirosanat eivät mielestäni toimi hyvin paperilla. Korkealta fantasiakirjallisuudelta myös toivoisin, että sanonnat yms. kielijutut olisivat genrelle ja kirjan maailmalle ominaisia. Arkipäiväinen reaalimaailman sanonta (kuten ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”) vie väkisinkin pois kirjan maailmasta.
Välillä asioita kuvattiin aivan turhan yksityiskohtaisesti, peräkkäisissä virkkeissä saattoi olla pitkiä ”kaunis kuin kukka” muotoisia vertauskuvia. Välillä taas omaperäiseen kuvailuun ei panostettu ollenkaan, esim. adjektiivin 'vaalea' runsas käyttö ärsytti suunnattomasti. Myös pienet asiavirheet ärsytti: kirjassa hevosen selässä istuva ratsastaja pitää kiinni suitsista (eikä ohjista, niin kuin kuuluisi).
Hahmoista tykkäsin erityisesti Aiyasta ja Falcosta. Malkra vaikutti alkuun kiinnostavalta, mutta sitten petyin, sillä Malkran koko persoonallisuus tuntui muodostuvan Moornasta ja tämän suojelemisesta. Caidaksella oli hyviä hetkiä, mutta hän oli lähinnä rasittava ja aiheutti vaivaantuneen olon jatkuvalla vihjailullaan. Moornasta pidin, kiva että (etenkin tässä genressä) saadaan naispäähenkilö, jolla on myös heikkouksia ja joka ei ole jo valmiiksi kunnon badass soturi. Moorna tuntui kuitenkin epäjohdonmukaiselta luonteessaan ja kehityksessään. Välillä hän oli hyvin tuima murhaavan katseensa kanssa, välillä taas itkuinen ja ärsyttävän säikky.
Mielestäni yhdenkään henkilöhahmon luonteeseen ja historiaan ei päästy tarpeeksi syvällisesti kiinni. Kirja olisi ehkä toiminut paremmin Moornan minäkertojana tai Moornan näkökulmassa tiukasti pysyvänä hän-kertojana. Mulle jäi paljon kysymyksiä siitä, miksi Moorna ja Malkra valitsivat lähteä töihin Punaiseen hoviin, ja miten on mahdollista että työn todellinen luonne ja määrä tuli heille yllätyksenä. Miten suuresta velasta puhutaan, ja miten pitkällä he olivat sen maksamisessa? Alkupuolella kuitenkin mainitaan monta poikkeuksellisen hyvin maksavaa asiakasta. Koska seksityö on niin arkaluontoinen ja raskas aihe, sitä olisi pitänyt käydä läpi paljon enemmän niin henkilöhahmojen kuin laajemman maailmanrakennuksenkin kannalta. Loppupuolen SA kohtaus ei mitenkään liikuttanut juonta eteenpäin tai tarjonnut kehitystä henkilöhahmoille, eikä kohtausta puitu lainkaan sen tapahduttua. Joten miksi se oli lisätty tarinaan? Vähän sama fiilis jäi ”vain yksi sänky” troopista, ihan kuin se olisi liimattu tekstin päälle vain jotta voidaan mainita troopin olevan mukana.
Markkinoinnin perusteella odotin kyllä enemmän romantiikkaa. Malkran kanssa Moornalla oli hyvä kemia (outoa, koska heidät kuvaillaan sisarusmaisiksi) ja Caidaksen kanssa oli välillä hyvää naljailua, mutta romanttisia tunteita Moornalla ei mielestäni ollut ketään kohtaan. Juoni oli ehdottomasti vahvin puoli, se piti hyvin otteessaan ja tylsää ei ollut.
Typojen lisäksi tekstissä on kömpelöitä lauserakenteita, erikoisia verbivalintoja (jokin märkä asia rahisee) ja tökkivää toistoa (kaksi peräkkäistä virkettä loppuu samaan sanaan, vaikka olisi ollut helppoa valita toiseen synonyymi). Välillä teksti oli todella hiottua ja soljuvaa, välillä taas kömpelöä ja yksinkertaisempaa. Jälkimmäisistä kohdista tuli heti vaikutelma nuoremmille suunnatusta YA:sta, mutta sitten huorittelu ja kiroilu rikkovat illuusion. Ymmärrän, että kirjaan on haluttu rosoisuutta, mutta suomenkieliset kirosanat eivät mielestäni toimi hyvin paperilla. Korkealta fantasiakirjallisuudelta myös toivoisin, että sanonnat yms. kielijutut olisivat genrelle ja kirjan maailmalle ominaisia. Arkipäiväinen reaalimaailman sanonta (kuten ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”) vie väkisinkin pois kirjan maailmasta.
Välillä asioita kuvattiin aivan turhan yksityiskohtaisesti, peräkkäisissä virkkeissä saattoi olla pitkiä ”kaunis kuin kukka” muotoisia vertauskuvia. Välillä taas omaperäiseen kuvailuun ei panostettu ollenkaan, esim. adjektiivin 'vaalea' runsas käyttö ärsytti suunnattomasti. Myös pienet asiavirheet ärsytti: kirjassa hevosen selässä istuva ratsastaja pitää kiinni suitsista (eikä ohjista, niin kuin kuuluisi).
Hahmoista tykkäsin erityisesti Aiyasta ja Falcosta. Malkra vaikutti alkuun kiinnostavalta, mutta sitten petyin, sillä Malkran koko persoonallisuus tuntui muodostuvan Moornasta ja tämän suojelemisesta. Caidaksella oli hyviä hetkiä, mutta hän oli lähinnä rasittava ja aiheutti vaivaantuneen olon jatkuvalla vihjailullaan. Moornasta pidin, kiva että (etenkin tässä genressä) saadaan naispäähenkilö, jolla on myös heikkouksia ja joka ei ole jo valmiiksi kunnon badass soturi. Moorna tuntui kuitenkin epäjohdonmukaiselta luonteessaan ja kehityksessään. Välillä hän oli hyvin tuima murhaavan katseensa kanssa, välillä taas itkuinen ja ärsyttävän säikky.
Mielestäni yhdenkään henkilöhahmon luonteeseen ja historiaan ei päästy tarpeeksi syvällisesti kiinni. Kirja olisi ehkä toiminut paremmin Moornan minäkertojana tai Moornan näkökulmassa tiukasti pysyvänä hän-kertojana. Mulle jäi paljon kysymyksiä siitä, miksi Moorna ja Malkra valitsivat lähteä töihin Punaiseen hoviin, ja miten on mahdollista että työn todellinen luonne ja määrä tuli heille yllätyksenä. Miten suuresta velasta puhutaan, ja miten pitkällä he olivat sen maksamisessa? Alkupuolella kuitenkin mainitaan monta poikkeuksellisen hyvin maksavaa asiakasta. Koska seksityö on niin arkaluontoinen ja raskas aihe, sitä olisi pitänyt käydä läpi paljon enemmän niin henkilöhahmojen kuin laajemman maailmanrakennuksenkin kannalta. Loppupuolen SA kohtaus ei mitenkään liikuttanut juonta eteenpäin tai tarjonnut kehitystä henkilöhahmoille, eikä kohtausta puitu lainkaan sen tapahduttua. Joten miksi se oli lisätty tarinaan? Vähän sama fiilis jäi ”vain yksi sänky” troopista, ihan kuin se olisi liimattu tekstin päälle vain jotta voidaan mainita troopin olevan mukana.
Markkinoinnin perusteella odotin kyllä enemmän romantiikkaa. Malkran kanssa Moornalla oli hyvä kemia (outoa, koska heidät kuvaillaan sisarusmaisiksi) ja Caidaksen kanssa oli välillä hyvää naljailua, mutta romanttisia tunteita Moornalla ei mielestäni ollut ketään kohtaan. Juoni oli ehdottomasti vahvin puoli, se piti hyvin otteessaan ja tylsää ei ollut.
August 28, 2024
Esikoiskirjailija S.K. Rostedtin uuden romanttisen fantasiasarjan avaus Kahden veden tytär saavutti suosiota somessa jo ennen ilmestymistään. Kirjasta otettiin välittömästi toinen painos, joten vastaanotto on ollut melkoinen. Romaania on tituleerattu ensimmäiseksi kotimaiseksi romantasiaksi (tarkoittaa minun määritelmäni mukaan post-tolkienilaista miekka ja magia -fantasiaa, jossa kuitenkin viihteellinen romantiikkajuoni on todella merkittävässä osassa ja monesti erotiikkakuvaus rohkeaa; toki termistä on kiistelyä). Romantiikkapainotteisia fantasiaromaaneja on ennenkin kotimaisilta kirjailijoilta ilmestynyt, mutta ei uuden trendilajityypin kannalta yhtä tyylipuhtaasti, etenkin, kun Kahden veren tytär on saanut paljon vaikutteita romantasian tämän hetken kuumimmalta nimeltä Sarah J. Maasilta.
Sarah J. Maasin vaikutteiden takia tartuinkin Kahden veren tyttäreen ristiriitaisin tuntein: etenkin Maasin alkupään tuotanto on melkoisen heikkotasoista, joskin laatu onkin myöhemmissä sarjoissa parantunut mukavasti toimivan koukuttavan viihdefantasian tasolle, huolimatta kirjojen jatkuvasti yliturvonneesta koosta. Juonivaikutteita Maasilta Kahden veren tyttäressä kyllä on, mutta muutoin voin ilokseni todeta, että romaani on paljon Maasin alkupään tuotantoa parempi ja sen fantasiamaailmassa Remenassa on ilahduttavan omaleimaiset piirteensä, etenkin mitä tulee monimuotoiseen demonilajistoon. Päähenkilö on sympaattinen puoliverinen Moorna, haltiakorvainen, maksetun seuralaisen asemaan joutunut köyhä tyttö, johon ihmisprinssi on iskenyt silmänsä. Sitten Moorna kohtaa torilla ärsyttävän, salanimellä kulkevan haltialihaskimppu Caidaksen. Kaikkihan me arvaamme, mikä tunne tällaisissa kirjoissa vihan jälkeen seuraa, mutta Remenan maailmassa riittää muitakin salaisuuksia ja jännitteitä, jotka tuovat vetävään tarinaan omat mausteensa.
Kahden veren tytär on merkitty aikuisten fantasian puolelle, mutta kuten myös Sarah J. Maasin kirjat, tämäkin seikkailee YA:n ylemmän ikäryhmän ja New Adultin eli nuorten aikuisten kirjallisuuden tienoilla. Kovin rohkeiksi eivät kohtaukset tässä sarjan ensimmäisessä osassa ylly, vaikkakin herkemmille lukijoille eräs seksuaalisen väkivallan uhkaa tihkuva kohtaus voi olla liikaa. Graafisen kuvauksen sijaan romantiikka kytee kuitenkin hitaammalla tulella ja nautin etenkin hauskasta flirttidialogista. Kuten toisessa tämän hetken romantasiahitissä Siiveniskussa, tässäkin oli joskus kuvauksessa aika paljon rautalankaa, joskin maailmainfodumppauksen suhteen Siivenisku on näistä kahdesta se kömpelömpi. Eräässä kohtaa alussa on Kahden veren tyttäressäkin ontuvampaa maailmanselitystä, mutta enimmäkseen tieto ja salaisuudet on annosteltu sopivasti kerrontaan, mikä esikoisfantasiatekijöiltä ei suinkaan aina suju. Kuvauksissa myös muistetaan ammentaa luodusta maailmasta, joskin muutamia kliseitä ja maailmaan sopimattomina särähtäviä sanavalintoja (kuten yökerho) on kauneusvirheenä.
Kahden veren tytär on oikein mainio ja ihana fantasiauutuus viihteellisemmän fantasian ystäville, ja toivon, että sen menestys tuo vielä lisää tilaa romanttiselle fantasialle kotimaisella kirjallisuuskentällä. Menestyksestä huolimatta toivon, että kustantajat eivät tämän kirjan onnistumisen takia ota mallia siitä, miten tämän teoksen kohdalla esikoistekijää hoputettiin, kun tahdottiin mahdollisimman nopeasti hypätä mukaan trendiin. Kirjailijaa en syytä tarttumisesta mahtavaan tilaisuuteen, mutta toivon silti, että esikoistekijöille suotaisiin kirjoitusrauhaa vastaisuudessakin. Odotan kuitenkin innolla Moorna-sarjan seuraavaa osaa, jotta pääsen lukemaan Moornan ja Caidaksen tarinaa eteenpäin. Nimittäin koukuttavaan kohtaanhan tämä tietysti jäi.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Sarah J. Maasin vaikutteiden takia tartuinkin Kahden veren tyttäreen ristiriitaisin tuntein: etenkin Maasin alkupään tuotanto on melkoisen heikkotasoista, joskin laatu onkin myöhemmissä sarjoissa parantunut mukavasti toimivan koukuttavan viihdefantasian tasolle, huolimatta kirjojen jatkuvasti yliturvonneesta koosta. Juonivaikutteita Maasilta Kahden veren tyttäressä kyllä on, mutta muutoin voin ilokseni todeta, että romaani on paljon Maasin alkupään tuotantoa parempi ja sen fantasiamaailmassa Remenassa on ilahduttavan omaleimaiset piirteensä, etenkin mitä tulee monimuotoiseen demonilajistoon. Päähenkilö on sympaattinen puoliverinen Moorna, haltiakorvainen, maksetun seuralaisen asemaan joutunut köyhä tyttö, johon ihmisprinssi on iskenyt silmänsä. Sitten Moorna kohtaa torilla ärsyttävän, salanimellä kulkevan haltialihaskimppu Caidaksen. Kaikkihan me arvaamme, mikä tunne tällaisissa kirjoissa vihan jälkeen seuraa, mutta Remenan maailmassa riittää muitakin salaisuuksia ja jännitteitä, jotka tuovat vetävään tarinaan omat mausteensa.
Kahden veren tytär on merkitty aikuisten fantasian puolelle, mutta kuten myös Sarah J. Maasin kirjat, tämäkin seikkailee YA:n ylemmän ikäryhmän ja New Adultin eli nuorten aikuisten kirjallisuuden tienoilla. Kovin rohkeiksi eivät kohtaukset tässä sarjan ensimmäisessä osassa ylly, vaikkakin herkemmille lukijoille eräs seksuaalisen väkivallan uhkaa tihkuva kohtaus voi olla liikaa. Graafisen kuvauksen sijaan romantiikka kytee kuitenkin hitaammalla tulella ja nautin etenkin hauskasta flirttidialogista. Kuten toisessa tämän hetken romantasiahitissä Siiveniskussa, tässäkin oli joskus kuvauksessa aika paljon rautalankaa, joskin maailmainfodumppauksen suhteen Siivenisku on näistä kahdesta se kömpelömpi. Eräässä kohtaa alussa on Kahden veren tyttäressäkin ontuvampaa maailmanselitystä, mutta enimmäkseen tieto ja salaisuudet on annosteltu sopivasti kerrontaan, mikä esikoisfantasiatekijöiltä ei suinkaan aina suju. Kuvauksissa myös muistetaan ammentaa luodusta maailmasta, joskin muutamia kliseitä ja maailmaan sopimattomina särähtäviä sanavalintoja (kuten yökerho) on kauneusvirheenä.
Kahden veren tytär on oikein mainio ja ihana fantasiauutuus viihteellisemmän fantasian ystäville, ja toivon, että sen menestys tuo vielä lisää tilaa romanttiselle fantasialle kotimaisella kirjallisuuskentällä. Menestyksestä huolimatta toivon, että kustantajat eivät tämän kirjan onnistumisen takia ota mallia siitä, miten tämän teoksen kohdalla esikoistekijää hoputettiin, kun tahdottiin mahdollisimman nopeasti hypätä mukaan trendiin. Kirjailijaa en syytä tarttumisesta mahtavaan tilaisuuteen, mutta toivon silti, että esikoistekijöille suotaisiin kirjoitusrauhaa vastaisuudessakin. Odotan kuitenkin innolla Moorna-sarjan seuraavaa osaa, jotta pääsen lukemaan Moornan ja Caidaksen tarinaa eteenpäin. Nimittäin koukuttavaan kohtaanhan tämä tietysti jäi.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
September 13, 2024
Nappasin kirjan mukaani kirjakaupasta hetken mielijohteesta ilman mitään ennakko-oletuksia. En seuraa "book-tokia" lainkaan, enkä ollut siis tietoinen kirjasta saati sen hypestä ennestään, joten uskaltaisin väittää, että annoin kirjalle reilun mahdollisuuden.
Luettuani kirjan päällimmäinen ajatukseni oli, että olisinpa päässyt syvemmin tähän maailmaan mukaan. Rostedtilla oli varmasti todella eläväinen ja tarkka kuva laatimastaan kiehtovasta fantasiamaailmasta omassa päässään, mutta valitettavasti sen kuvailu ja esittely lukijalle jäi monin tavoin puutteelliseksi. Aivan kuin kirjailija olisi olettanut, että tokihan me lukijat näemme saman kuin hän, minkä vuoksi maailman ja hahmojen kuvailu jäi pintapuoliseksi. Muutenkin yhdyn aiempien arvioijien kritiikkiin kuvailusta - sitä oli, mutta pintapuolisesti ja haparoiden. Syvyys ja merkityksellisyys tuntui puuttuvan.
Sama syvyyden ja merkityksellisyyden puute näkyi henkilöhahmoissa. Kahdessa ensimmäisessä osassa päähenkilö Moorna tuntui yksiulotteiselta. Asioita tapahtui hänelle, mutta tapahtumien ja tilanteiden käsittely jäi puolitiehen. Olisin kaivannut muiden tapaan enemmän Moornan ja Malkrankin ajatuksia ammatistaan, miten ja miksi he siihen päätyivät, ja erityisesti miltä se heistä tuntui, kun heidän luulonsa ammatista eivät vastanneetkaan todellisuutta. Helppo raha vs. vuosikymmenien velkavankeus.
Caidas ja Moorna olivat mielestäni ihan viihdyttäviä yhdessä loppua kohti, mutta heidänkin suhteeseen olisin kaivannut enemmän syvyyttä. Caidas muuttui hahmona liian nopeasti, eikä hänen ja Moornan välinen kemia tuntunut täysin perustellulta. Kirjan mielenkiintoisimmat hahmot, Aiya ja Falco, ovatkin mielenkiintoisia ehkä sen vuoksi, että he ovat muista hahmoista itsenäisempiä. Caidas, ja etenkin Moorna ja Malkra, ovat olemassa vain suhteessa toisiinsa.
Yleisesti tuntui, että kirjassa pudotettiin ensin jokin järkyttävä pommi (seksuaalinen väkivalta, lapsuuden köyhyys, luokkaerot), josta todettiin enintään, että tämä on tosiaan ikävää, ja sitten siirryttiinkin jo vauhdilla seuraavaan kohtaukseen. Kirja oli siis oikeastaan hyvin kevyt kirjoitustyyliltään, eikä kevyessä ja helpossa luettavassa ole itsessään mitään vikaa. Hahmot ja heidän välinen kemia toimisivat kyllä jossain muussa ympäristössä. Tässä teoksessa teemat ja tapahtumat ovat vain liian rankkoja ja totisia, jotta kevyt hupsutteleva romanssi toimisi ilman, että raskaita teemoja oikeasti käsitellään. Kontrasti näiden välillä on liian suuri.
Lopuksi kielellisinä huomioina huomasin myös muiden kritisoijien tapaan ontuvan tekstin kirjoitus- ja asiavirheineen. Osa käytetyistä fraaseista ja sanoista tuntui liian "moderneilta" kirjan maailmaan. Tämä on jo osaltani varmasti turhaa nipottamista, mutta latinan kieliset nimet eivät oikein istuneet tähän fantasiamaailmaan, eikä maailman rotujen kielissä ollut näennäistä logiikkaa. Immersion ylläpitäminen oli vaikeaa, kun sanavalinnat ja fraasit oikein työnsivät ulos kirjan maailmasta. Oikoluku- ja editointiprosessissa olisi siis ollut huomattavasti parantamisen varaa.
Kaikesta kritiikistäni huolimatta mielestäni kirjassa oli potentiaalia. Maailma pintaraapaisullakin vaikutti mielenkiintoiselta ja juoni jätti lukijat selvään, mutta tulevaa rakentavaan loppuun. Kirja olisi hyötynyt valtavasti paremmasta editoinnista ja ennen kaikkea ajasta kaiken hiomiseen ja syventämiseen. Aion kuitenkin antaa jatko-osalle mahdollisuuden ja toivon, että ensimmäisen kirjan kompastuskivet on saatu korjattua seuraavaan osaan ja Remenia kutsuu paremmin sisäänsä.
Luettuani kirjan päällimmäinen ajatukseni oli, että olisinpa päässyt syvemmin tähän maailmaan mukaan. Rostedtilla oli varmasti todella eläväinen ja tarkka kuva laatimastaan kiehtovasta fantasiamaailmasta omassa päässään, mutta valitettavasti sen kuvailu ja esittely lukijalle jäi monin tavoin puutteelliseksi. Aivan kuin kirjailija olisi olettanut, että tokihan me lukijat näemme saman kuin hän, minkä vuoksi maailman ja hahmojen kuvailu jäi pintapuoliseksi. Muutenkin yhdyn aiempien arvioijien kritiikkiin kuvailusta - sitä oli, mutta pintapuolisesti ja haparoiden. Syvyys ja merkityksellisyys tuntui puuttuvan.
Sama syvyyden ja merkityksellisyyden puute näkyi henkilöhahmoissa. Kahdessa ensimmäisessä osassa päähenkilö Moorna tuntui yksiulotteiselta. Asioita tapahtui hänelle, mutta tapahtumien ja tilanteiden käsittely jäi puolitiehen. Olisin kaivannut muiden tapaan enemmän Moornan ja Malkrankin ajatuksia ammatistaan, miten ja miksi he siihen päätyivät, ja erityisesti miltä se heistä tuntui, kun heidän luulonsa ammatista eivät vastanneetkaan todellisuutta. Helppo raha vs. vuosikymmenien velkavankeus.
Caidas ja Moorna olivat mielestäni ihan viihdyttäviä yhdessä loppua kohti, mutta heidänkin suhteeseen olisin kaivannut enemmän syvyyttä. Caidas muuttui hahmona liian nopeasti, eikä hänen ja Moornan välinen kemia tuntunut täysin perustellulta. Kirjan mielenkiintoisimmat hahmot, Aiya ja Falco, ovatkin mielenkiintoisia ehkä sen vuoksi, että he ovat muista hahmoista itsenäisempiä. Caidas, ja etenkin Moorna ja Malkra, ovat olemassa vain suhteessa toisiinsa.
Yleisesti tuntui, että kirjassa pudotettiin ensin jokin järkyttävä pommi (seksuaalinen väkivalta, lapsuuden köyhyys, luokkaerot), josta todettiin enintään, että tämä on tosiaan ikävää, ja sitten siirryttiinkin jo vauhdilla seuraavaan kohtaukseen. Kirja oli siis oikeastaan hyvin kevyt kirjoitustyyliltään, eikä kevyessä ja helpossa luettavassa ole itsessään mitään vikaa. Hahmot ja heidän välinen kemia toimisivat kyllä jossain muussa ympäristössä. Tässä teoksessa teemat ja tapahtumat ovat vain liian rankkoja ja totisia, jotta kevyt hupsutteleva romanssi toimisi ilman, että raskaita teemoja oikeasti käsitellään. Kontrasti näiden välillä on liian suuri.
Lopuksi kielellisinä huomioina huomasin myös muiden kritisoijien tapaan ontuvan tekstin kirjoitus- ja asiavirheineen. Osa käytetyistä fraaseista ja sanoista tuntui liian "moderneilta" kirjan maailmaan. Tämä on jo osaltani varmasti turhaa nipottamista, mutta latinan kieliset nimet eivät oikein istuneet tähän fantasiamaailmaan, eikä maailman rotujen kielissä ollut näennäistä logiikkaa. Immersion ylläpitäminen oli vaikeaa, kun sanavalinnat ja fraasit oikein työnsivät ulos kirjan maailmasta. Oikoluku- ja editointiprosessissa olisi siis ollut huomattavasti parantamisen varaa.
Kaikesta kritiikistäni huolimatta mielestäni kirjassa oli potentiaalia. Maailma pintaraapaisullakin vaikutti mielenkiintoiselta ja juoni jätti lukijat selvään, mutta tulevaa rakentavaan loppuun. Kirja olisi hyötynyt valtavasti paremmasta editoinnista ja ennen kaikkea ajasta kaiken hiomiseen ja syventämiseen. Aion kuitenkin antaa jatko-osalle mahdollisuuden ja toivon, että ensimmäisen kirjan kompastuskivet on saatu korjattua seuraavaan osaan ja Remenia kutsuu paremmin sisäänsä.
September 6, 2024
Okei oon surullinen, koska en rakastanut tätä silleen ku kaikki muut tuntuu rakastavan.
Tää oli mun mielestä erittäin solid fantasia genren kirja! Maailma oli mun mielestä mielenkiintoinen ja maailmanrakennuskin oli tehty niin, että oli helposti ymmärrettävissä. Taikasysteemi oli aika perus, mutta ei sen tarvikkaan olla niin monimutkaista toimiakseen. Hahmoja joista pidin erityisesti oli Malkra ja Caidaksen sisko, josta haluaisin kuulla ehdottomasti lisää. Demonit oli varmaan mun lempi asia tarinassa, ja yllätti mut hyvällä tavalla. Pari plot twistiä arvasin, mutta kyllä siellä oli kivoja yllätyksiäkin!
Mun henkilökohtaiset ongelmat kohdistuu kirjan romanttiseen puoleen. Oon lukenut suhteellisen paljon romantasiaa, ja oon oppinut mistä tykkään ja mistä en. Tässä oli suht monia juttuja erityisesti Caidaksen hahmoon liittyen, joista en vaan valitettavasti pitänyt. Tajusin, että en olisi kaivannut Caidaksen näkökulmaa ollenkaan. Mulle tuli useita ickejä Caidaksen ajatuksista ja joistain teoista, ja uskon että hahmo olis ollut mulle mystisempi ja houkuttelevampi jos en olisi nähnyt Caidaksen pään sisälle. Päällimmäinen ajatus, joka Caidaksesta jäi oli: men... Musta tuntui, että Moorna oli vaan charity case, enkä itse tuntenut sitä heidän välistä kemiaa.
Kirjan alkupuoli oli aika hidas, jonka takia mulla kesti aika kauan päästä tarinaan mukaan. Yllätyin myös siitä kuinka paljon tässä oli puhetta "seuralaisuudesta". Todellakin aikuisille tarkoitettu kirja, ja itseäkin puistatti monet kohdat. Joillekin olis varmaan trigger warningsit tarpeen.
Oon ite ehkä enemmän high stakes fantasiassa kind of girl ja tässä tuntui olevan vähän pienemmät panokset jollain tavalla. Näistä asioista huolimatta mä kyllä viihdyin tarinan parissa ja tää kirja loppu tosi hyvään kohtaan! Onnea vielä Saaralle mainiosta esikoisteoksesta!
Tää oli mun mielestä erittäin solid fantasia genren kirja! Maailma oli mun mielestä mielenkiintoinen ja maailmanrakennuskin oli tehty niin, että oli helposti ymmärrettävissä. Taikasysteemi oli aika perus, mutta ei sen tarvikkaan olla niin monimutkaista toimiakseen. Hahmoja joista pidin erityisesti oli Malkra ja Caidaksen sisko, josta haluaisin kuulla ehdottomasti lisää. Demonit oli varmaan mun lempi asia tarinassa, ja yllätti mut hyvällä tavalla. Pari plot twistiä arvasin, mutta kyllä siellä oli kivoja yllätyksiäkin!
Mun henkilökohtaiset ongelmat kohdistuu kirjan romanttiseen puoleen. Oon lukenut suhteellisen paljon romantasiaa, ja oon oppinut mistä tykkään ja mistä en. Tässä oli suht monia juttuja erityisesti Caidaksen hahmoon liittyen, joista en vaan valitettavasti pitänyt. Tajusin, että en olisi kaivannut Caidaksen näkökulmaa ollenkaan. Mulle tuli useita ickejä Caidaksen ajatuksista ja joistain teoista, ja uskon että hahmo olis ollut mulle mystisempi ja houkuttelevampi jos en olisi nähnyt Caidaksen pään sisälle. Päällimmäinen ajatus, joka Caidaksesta jäi oli: men... Musta tuntui, että Moorna oli vaan charity case, enkä itse tuntenut sitä heidän välistä kemiaa.
Kirjan alkupuoli oli aika hidas, jonka takia mulla kesti aika kauan päästä tarinaan mukaan. Yllätyin myös siitä kuinka paljon tässä oli puhetta "seuralaisuudesta". Todellakin aikuisille tarkoitettu kirja, ja itseäkin puistatti monet kohdat. Joillekin olis varmaan trigger warningsit tarpeen.
Oon ite ehkä enemmän high stakes fantasiassa kind of girl ja tässä tuntui olevan vähän pienemmät panokset jollain tavalla. Näistä asioista huolimatta mä kyllä viihdyin tarinan parissa ja tää kirja loppu tosi hyvään kohtaan! Onnea vielä Saaralle mainiosta esikoisteoksesta!
March 31, 2025
Pettyneenä kirjoitan tätä arvostelua. Kun kirjailija päättää käsitellä kirjassaan jotain yhtä arkaa aihetta, kuten seksuaalista väkivaltaa & hyväksikäyttöä, tulis todella olla tietoinen siitä mistä kirjoittaa. Mulle jäi lähinnä semmonen fiilis, etten täysin ymmärtänyt miksi kirjailija päätti lähestyä tätä tarinaa päähenkilöllä, joka on seksityöntekijä.
Moorna on punaisessa hovissa työskennellessään tullut riistetyksi autonomiastaan. Häntä on pahoinpidelty ja seksuaalisesti hyväksikäytetty. On siis ilmiselvää, että mielenterveys järkkyy- mutta ilmeisesti ei kuitenkaan Moornan? Koko karu menneisyys pusketaan vaan sivuun ja Moornan syvin ajatus asiasta on “wow se on ohi” + Moorna tuijottelee punastellen hänen ostaneen miehen rintalihaksia kun tämä on kuolemaisillaan??😭. Vastenmielisin osuus tässä itselle on se, että kirjan toisen päähenkilön (Moornan love interest) ympärille luodaan järkyttävä halo-efekti, koska hän “pelastaa” Moornan paskamaiselta elämältä.
Toisin sanoen, romanssi pisti vituttamaan, koska vihasin Caidasta niin helvetisti. Kirjan alussa ajattelin, että ihan ok hahmo, jolla pikkuruisen moraalit hukassa, mutta myöhemmin kirjassa hylättiin kokonaan alkuperäinen hirviö ja ofc, Caidas onkin pehmeä sisältä. (Personal bias, mutta vihaan juurikin hahmoja, jotka on mukamas morally grey mutta todellisuudessa hyviksiä). Mies on kans iältään +100 vuotta, mutta käyttäytyy, kun kiimassa oleva 15-vuotias. Jatkuvat kommentit haaravälin jomottelusta puoltanee tätä.
Juoni itsestään oli hyvin ennalta arvattavissa, eikä mitään sen shokeeraavampia kohtia tullut vastaan. Tapahtumat hyvin pomppivia, välillä tapahtuu runsaasti ja nopeasti niin, että ei oikein kerkeä rekisteröimään tapahtumia ennen kuin ne on jo ohitse. Hektiset tapahtumat on tökitetty yhdelle aukeamalle ja sen jälkeen taas tarina tuntuu vähän matelevalta.
Eniten pisti silmään kirjan kieli, joka on välillä varsin hyvää, mutta yleisesti töksähtelee. Jotkut lauseet kuulosti just siltä, niin kuin ne ois käännetty suoraan englannista suomeksi, eikä ne tahdo oikeen toimia suomen kielellä 🥲 Kirjassa maailmanrakennus jäi vähäiseksi -> politiikka epäselvää, aikakausi antaa vaikutteita keskiajalta, mutta puhekieli on varsin modernia. Eniten jäi häiritsemään hahmojen nimet, koska osa niistä on hyvin suomalaisia (Miro, Satakieli), mutta suurin osa ei kuitenkaan noudata minkäänlaista rakennetta. Hahmot kuitenkin asuu samalla alueella ja puhuu samaa kieltä, joten uskottavuus tahtoo kadota, kun sekaan heitetään nimiä kuten Dixinne, Jahara ja Gladionthus?
(alla pikkusia spoilereita)
Moornan ja Caidaksen välillä on myös järkyttävä status- ja voimaero, eikä sitä käsitellä millään tavalla. Moornan tulee olla kiitollinen, koska Caidas “pelasti” (???) tämän punaisesta hovista. Caidas kuvataan täydellisenä, ja onko tuo ihme, kun toinen osapuoli on ollut jatkuvasti hyväksikäytön uhri eikä tiedä paremmasta?? Ei säväytä. Toivon, että toisessa osassa käsitellään oikeasti Moornaa & hänen traumaansa, ja että hahmolle annetaan tilaa kasvaa. (Ja että Moorna lyö Caidasta turpaan ja pitää tätä vastuullisena, koska miehen käytös oli kuvottavaa ekan kirjan aikana).
Lopulta kuitenkin kirjailijan eka kirja kyseessä ja uskon, että jatko-osilla on potentiaalia. Juonta voi lähteä kehittämään mihin suuntaan tahansa ja toivon mukaan toisen kirjan kohdalla editointiin ja kielellisiin virheisiin kiinnitetään enemmän huomiota. (Ja että seksuaalisen hyväksikäyttöön suhtaudutaan vakavasti, sen sijaan, että sitä käytetään plot-device muodossa)
Moorna on punaisessa hovissa työskennellessään tullut riistetyksi autonomiastaan. Häntä on pahoinpidelty ja seksuaalisesti hyväksikäytetty. On siis ilmiselvää, että mielenterveys järkkyy- mutta ilmeisesti ei kuitenkaan Moornan? Koko karu menneisyys pusketaan vaan sivuun ja Moornan syvin ajatus asiasta on “wow se on ohi” + Moorna tuijottelee punastellen hänen ostaneen miehen rintalihaksia kun tämä on kuolemaisillaan??😭. Vastenmielisin osuus tässä itselle on se, että kirjan toisen päähenkilön (Moornan love interest) ympärille luodaan järkyttävä halo-efekti, koska hän “pelastaa” Moornan paskamaiselta elämältä.
Toisin sanoen, romanssi pisti vituttamaan, koska vihasin Caidasta niin helvetisti. Kirjan alussa ajattelin, että ihan ok hahmo, jolla pikkuruisen moraalit hukassa, mutta myöhemmin kirjassa hylättiin kokonaan alkuperäinen hirviö ja ofc, Caidas onkin pehmeä sisältä. (Personal bias, mutta vihaan juurikin hahmoja, jotka on mukamas morally grey mutta todellisuudessa hyviksiä). Mies on kans iältään +100 vuotta, mutta käyttäytyy, kun kiimassa oleva 15-vuotias. Jatkuvat kommentit haaravälin jomottelusta puoltanee tätä.
Juoni itsestään oli hyvin ennalta arvattavissa, eikä mitään sen shokeeraavampia kohtia tullut vastaan. Tapahtumat hyvin pomppivia, välillä tapahtuu runsaasti ja nopeasti niin, että ei oikein kerkeä rekisteröimään tapahtumia ennen kuin ne on jo ohitse. Hektiset tapahtumat on tökitetty yhdelle aukeamalle ja sen jälkeen taas tarina tuntuu vähän matelevalta.
Eniten pisti silmään kirjan kieli, joka on välillä varsin hyvää, mutta yleisesti töksähtelee. Jotkut lauseet kuulosti just siltä, niin kuin ne ois käännetty suoraan englannista suomeksi, eikä ne tahdo oikeen toimia suomen kielellä 🥲 Kirjassa maailmanrakennus jäi vähäiseksi -> politiikka epäselvää, aikakausi antaa vaikutteita keskiajalta, mutta puhekieli on varsin modernia. Eniten jäi häiritsemään hahmojen nimet, koska osa niistä on hyvin suomalaisia (Miro, Satakieli), mutta suurin osa ei kuitenkaan noudata minkäänlaista rakennetta. Hahmot kuitenkin asuu samalla alueella ja puhuu samaa kieltä, joten uskottavuus tahtoo kadota, kun sekaan heitetään nimiä kuten Dixinne, Jahara ja Gladionthus?
(alla pikkusia spoilereita)
Moornan ja Caidaksen välillä on myös järkyttävä status- ja voimaero, eikä sitä käsitellä millään tavalla. Moornan tulee olla kiitollinen, koska Caidas “pelasti” (???) tämän punaisesta hovista. Caidas kuvataan täydellisenä, ja onko tuo ihme, kun toinen osapuoli on ollut jatkuvasti hyväksikäytön uhri eikä tiedä paremmasta?? Ei säväytä. Toivon, että toisessa osassa käsitellään oikeasti Moornaa & hänen traumaansa, ja että hahmolle annetaan tilaa kasvaa. (Ja että Moorna lyö Caidasta turpaan ja pitää tätä vastuullisena, koska miehen käytös oli kuvottavaa ekan kirjan aikana).
Lopulta kuitenkin kirjailijan eka kirja kyseessä ja uskon, että jatko-osilla on potentiaalia. Juonta voi lähteä kehittämään mihin suuntaan tahansa ja toivon mukaan toisen kirjan kohdalla editointiin ja kielellisiin virheisiin kiinnitetään enemmän huomiota. (Ja että seksuaalisen hyväksikäyttöön suhtaudutaan vakavasti, sen sijaan, että sitä käytetään plot-device muodossa)
September 25, 2024
En haluis dissaa liikaa esikoiskirjaa mut tbh huonoin fantasia mitä oon pitkään hetkeen lukenu ☹️
August 28, 2024
Huh. Mitenköhän tätä lähtis arvioimaan? Ensinnäkin iso kiitos Saaralle ja otavalle pr-paketista ja arvostelukappaleesta <3
Tää oli yks mun odotetuimpia kirjoja tänä vuonna ja jännitin kovasti tuunko tykkäämään. No kyllähän tykkäsin! tää ei ollu yhtään sitä mitä olin odottanu mut todella onnistunut avaus!! 🍓 ihan tosi uniikki ja addiktoiva tarina ja maailma, nopea tempo ja ihanat hahmot!
En yleensä suomeks paljon luekaan nii aluks tuntu vaikeelta päästä sisään tekstiin mut lopulta se teki lukemisesta aika nopeeta ja helppoa. Yllättävästi Moornan hahmoon oli vaikein päästä käsiks, kaikista muista sain tosi paljon irti ja ihastuin (köh*Caidas*köh)!
Pienesti mulla iski tunteisiin liikaa tiettyjen eläinten raaka kohtalo ja seksuaalinen väkivalta muutamassa kohtaa. Moornan ahdistus oli hyvin kuvattu joskus jopa vähän liian synkästi. Tykkäsin kun alkoi löytyä muitakin vaihteita <3 arvasin myös juonenkäänteitä (*pats on the back) ja damn ne oli hyviä käänteitä!
En millään malttais ton lopetuksen jälkeen oottaa pitkään seuraavaa kirjaa!? Lupaa kyllä hyvää jatkoa miettien!
Ps. Saara miten voit antaa mulle maailman söpöimmän tarran ja sit kirjottaa sellasia asioita etten ikinä voi enää kattoo sitä tarraa samalla tavalla??🥺😭
Tää oli yks mun odotetuimpia kirjoja tänä vuonna ja jännitin kovasti tuunko tykkäämään. No kyllähän tykkäsin! tää ei ollu yhtään sitä mitä olin odottanu mut todella onnistunut avaus!! 🍓 ihan tosi uniikki ja addiktoiva tarina ja maailma, nopea tempo ja ihanat hahmot!
En yleensä suomeks paljon luekaan nii aluks tuntu vaikeelta päästä sisään tekstiin mut lopulta se teki lukemisesta aika nopeeta ja helppoa. Yllättävästi Moornan hahmoon oli vaikein päästä käsiks, kaikista muista sain tosi paljon irti ja ihastuin (köh*Caidas*köh)!
Pienesti mulla iski tunteisiin liikaa tiettyjen eläinten raaka kohtalo ja seksuaalinen väkivalta muutamassa kohtaa. Moornan ahdistus oli hyvin kuvattu joskus jopa vähän liian synkästi. Tykkäsin kun alkoi löytyä muitakin vaihteita <3 arvasin myös juonenkäänteitä (*pats on the back) ja damn ne oli hyviä käänteitä!
En millään malttais ton lopetuksen jälkeen oottaa pitkään seuraavaa kirjaa!? Lupaa kyllä hyvää jatkoa miettien!
Ps. Saara miten voit antaa mulle maailman söpöimmän tarran ja sit kirjottaa sellasia asioita etten ikinä voi enää kattoo sitä tarraa samalla tavalla??🥺😭
May 30, 2025
Aloitan arvioni sanomalla, että osittain viihdyin kyllä kirjan parissa. Hahmoissa ja maailmassa oli kiinnostaviakin asioita. Mutta. Aika raju mielipide, mutta mielestäni tätä kirjaa ei olisi pitänyt julkaista tällaisenaan. Ihmettelen, eikö tätä ole kukaan kustantamon puolelta editoinut?
Kirjan kieli kuulostaa siltä kuin se olisi _huonosti_ suomennettu englannista. Joka ikisessä kappaleessa on vähintään yksi, jollei useita, räikeitä anglismeja ja suomen kielen vastaisuuksia. (ensimmäisessä kappaleessa: - - demoni uhrataan. Prinssin toimesta.) Ja fraaseja ja sanontatapoja, joita suomeksi ei käytetä. (lohdutettaessa toista suomeksi ei sanota "hei, hei, hei" vaan esim. "noh, noh" tai "Noniin, noniin"). Kirjailijan teksti kuulostaa siis siltä, että hän ei lue lainkaan suomenkielistä kirjallisuutta, ainoastaan englantia. Ymmärrän, että kun lukee ja katsoo paljon englanninkielistä mediaa, voi varsinkin tämän genren tekstiin varmasti päätyä jonkun verran anglismeja. Tämä kirja on kuitenkin niin täynnä niitä, että se häiritsee lukukokemusta huomattavasti. Vaatisin käännöskirjallisuudeltakin enemmän, ja tämä on kirjan alkuperäisversio. Viime kädessä vastuu on Otavalla. En ymmärrä, miten kustantamo on voinut päästää painoon kirjan tässä vaiheessa. Tuntuu siltä, että on vain haluttu saada mahdollisimman nopeasti julkaistua uuden suositun genren kirja laadusta tippaakaan välittämättä. Erityisesti nuoriin vetoavien kirjojen kohdalla kustantajalla on erityinen vastuu nuorten äidinkielentaidon ylläpitämisessä.
Muutenkin kirja olisi mielestäni vaatinut vielä editointia. Eräs yksityiskohta jäi erityisesti mieleeni tahdittomana: raiskauksen(yrityksen) käyttäminen vain juonikuviona, ja hetkenä, jolloin mies saa pelastaa naisen. Erityisesti kun tapahtumalla ei tuntunut olevan mitään vaikutusta hahmoon (uhriin). Nyt tuntui, että seksuaalista väkivaltaa ei käsitelty aiheen vaativalla vakavuudella.
Kuten sanoin, osittain myös viihdyin kirjan maailmassa. Erityisen hienolta tuntui ajatus fantasiakirjasta, jonka päähenkilöllä on ahdistuneisuushäiriö. Vaadin kuitenkin myös viihdekirjallisuudelta enemmän. Ei tarvitse olla jotain todella korkeakirjallista kielenkäyttöä, mutta edes perustasoltaan suomenkielistä tekstiä.
Kirjan kieli kuulostaa siltä kuin se olisi _huonosti_ suomennettu englannista. Joka ikisessä kappaleessa on vähintään yksi, jollei useita, räikeitä anglismeja ja suomen kielen vastaisuuksia. (ensimmäisessä kappaleessa: - - demoni uhrataan. Prinssin toimesta.) Ja fraaseja ja sanontatapoja, joita suomeksi ei käytetä. (lohdutettaessa toista suomeksi ei sanota "hei, hei, hei" vaan esim. "noh, noh" tai "Noniin, noniin"). Kirjailijan teksti kuulostaa siis siltä, että hän ei lue lainkaan suomenkielistä kirjallisuutta, ainoastaan englantia. Ymmärrän, että kun lukee ja katsoo paljon englanninkielistä mediaa, voi varsinkin tämän genren tekstiin varmasti päätyä jonkun verran anglismeja. Tämä kirja on kuitenkin niin täynnä niitä, että se häiritsee lukukokemusta huomattavasti. Vaatisin käännöskirjallisuudeltakin enemmän, ja tämä on kirjan alkuperäisversio. Viime kädessä vastuu on Otavalla. En ymmärrä, miten kustantamo on voinut päästää painoon kirjan tässä vaiheessa. Tuntuu siltä, että on vain haluttu saada mahdollisimman nopeasti julkaistua uuden suositun genren kirja laadusta tippaakaan välittämättä. Erityisesti nuoriin vetoavien kirjojen kohdalla kustantajalla on erityinen vastuu nuorten äidinkielentaidon ylläpitämisessä.
Muutenkin kirja olisi mielestäni vaatinut vielä editointia. Eräs yksityiskohta jäi erityisesti mieleeni tahdittomana: raiskauksen(yrityksen) käyttäminen vain juonikuviona, ja hetkenä, jolloin mies saa pelastaa naisen. Erityisesti kun tapahtumalla ei tuntunut olevan mitään vaikutusta hahmoon (uhriin). Nyt tuntui, että seksuaalista väkivaltaa ei käsitelty aiheen vaativalla vakavuudella.
Kuten sanoin, osittain myös viihdyin kirjan maailmassa. Erityisen hienolta tuntui ajatus fantasiakirjasta, jonka päähenkilöllä on ahdistuneisuushäiriö. Vaadin kuitenkin myös viihdekirjallisuudelta enemmän. Ei tarvitse olla jotain todella korkeakirjallista kielenkäyttöä, mutta edes perustasoltaan suomenkielistä tekstiä.
October 22, 2024
2.5
Lähdin innoissani lukemaan tätä kirjaa, mutta lukukokemus oli pettymys. Erilaiset haltijat ja heidän elementit sekä demonit olivat mielenkiintoisia, ja Remenan maailmasta lukisin mielelläni vielä lisää. Kuitenkin omaan makuuni käsitteli liikaa synkkiä asioita ja seksuaalinen väkivalta sekä seuralaistyö ei ollut asioita joista odotin lukevani. Vaikka kieli oli pääosin kaunista, oli se kaikkine kielikuvineen ja pitkine kuvailuineen välillä puuduttavaa luettavaa. Jos kuulen vielä kerran sanan ”torttuseni”, niin oksennan.
Lähdin innoissani lukemaan tätä kirjaa, mutta lukukokemus oli pettymys. Erilaiset haltijat ja heidän elementit sekä demonit olivat mielenkiintoisia, ja Remenan maailmasta lukisin mielelläni vielä lisää. Kuitenkin omaan makuuni käsitteli liikaa synkkiä asioita ja seksuaalinen väkivalta sekä seuralaistyö ei ollut asioita joista odotin lukevani. Vaikka kieli oli pääosin kaunista, oli se kaikkine kielikuvineen ja pitkine kuvailuineen välillä puuduttavaa luettavaa. Jos kuulen vielä kerran sanan ”torttuseni”, niin oksennan.
September 1, 2024
En ole aiemmin lukenut oikeastaan mitään romantasiaa, joten yllätyin positiivisesti! Pidin Kahden veren tyttären hahmoista ja demonien tarustosta. Jään odottelemaan seuraavaa osaa innolla! 🤩✨ (Täytynee tutustua romantasiaan enemmän myös muiden teosten muodossa sillä välin...)
March 27, 2025
Olin innoissani aluksi, koska jee - suomalaista fantasiaa! Kirja jäi kuitenkin tasollaan jonnekin sinne nettifoorumeilla julkaistavan fanifiktion tietämille. Tuntui kuin olisi lukenut ensimmäistä raakaversiota kirjoitusvirheineen ja äärimmilleen viljeltyine vertauskuvineen. Kuin sitä, kuin tätä, fraasia oli ihan tarpeettoman usein. Tehokeinona kovin näppärä ja toimii, mutta ei joka sivulla toistettuna. Eikä "herttaisen pyöreä" ole enää kuvailua tältä vuosituhannelta.
Kirjassa oli todella hyvä juoni ja ajatus takana! Hahmoissa on paljon potentiaalia mutta jäävät loppupeleissä vain pintaraapaisuksi. Kaikki mahdollisesti traumaattiset tai raskaat aiheet sekä tapahtumat "vain tapahtuvat" mutta niillä ei ole kauaskantoisia seurauksia. Raskaita asioita ei käsitellä vaan jätetään vaan roikkumaan "koska niin vain on". Kirjoitustyylistä olisi voinut päätellä, että kirja on suunnattu nuorille, eikä niinkään aikuisille. Aikuisten kirjan tästä teki tyylistä poikkeavat kohtaukset jotka sisälsivät verisen mässäilyn kuvailua ja muutama kirosana. Sanavalinnat oli välillä myös outoja, esim. joku "killittää". Jumalhahmo Aman hokeminen ja sen kautta vannominen oli epäaitoa ja söi uskottavuutta, välillä oikein "työnsi lukijan ulos" tarinasta. Caidaksen vannominen "kautta Aman rintojen" tuntui vaan pakotetulta.
Koko "huoraamisen" konsepti oli epäaito ja vaikeaa niellä. "Tämä nyt on vaan tapa että köyhät voi elää" ei riitä selitykseksi siitä miksi kukaan myisi itsensä. Ainakaan uskottavaksi sellaiseksi. Seuralaisen työtä kuvailtiin raakana, vaarallisena työnä mutta samalla yhtä arkisena asiana kuin leipoisi pullaa. "Asiakas puri Moornaa korvasta ja oli väkivaltainen" mainittiin lauseessa samalla sävyllä kuin "Asiakas osti kanelipullan ja sen kanssa kupillisen kahvia". Mahdollisuuksia oli kirja täynnä mutta mihinkään ei syvennytty tai tartuttu. Lukukokemus jäi aika pintapuoliseksi.
Enemies to lovers -teema oli vähän väkisin väännetyn oloista. Malkran ja Moornan välillä oli enemmän kemiaa ja säpinää, olisin ilolla lukenut heidän syvenevästä suhteestaan. Jopa Falco olis ollut mielenkiintoinen tyyppi rakastua, vaikka paljastuikin lopussa arvaten pahikseksi. Harmi.
Caidas hahmona oli epäselvä ja raivostuttavan törkeä, jopa kiusaaja. Hän jäi etäiseksi, pintapuoliseksi tyypiksi jonka teot tapahtumien edetessä vain "tapahtuivat" ilman selkeää syytä tai muutosta. Yhtäkkiä kiusaaja onkin kiva ja yhtäkkiä hän kiinnittääkin huomiota Moornaan, sitten yhtäkkiä jo ihastutaankin. Kirjassa myös jauhetaan samoja asioita sivusta toiseen. Hän ei enää koskaan pääsisi kotiin, missähän Malkra on -toistuvat turhan usein. Lukijalle alleviivataan liikaa myös tulevien tapahtumien ennakointia "mihinhän minua nyt viedään, mitähän nyt tapahtuu, voi kun olen surullinen koska asia x".
Tällä universumilla oli potentiaalia, mutta liekö nykyinen hype "romantasian" ympärillä syy siihen miksi kirja tuntui hätäillen kirjoitetulta ja julkaistulta. Tyyliin äkkiä valmiiksi ja ulos koska genre on nyt suosittua. Mun oli vaikea saada teosta edes luettua loppuun, toisaalta ihan omaa syytä kun kirjassa käytetty kieli ja virheet katkaisee mulla herkästi lukuflown ja tartun pieniinkin asioihin kriittisesti. En myöskään usko että palaan toisen osan pariin. Lisäksi, vihaan sanaa "torttuseni", tulee mieleen vaan 💩.
Toivon kuitenkin kirjailijalle tsemppiä ja malttia, jotta toisen osan tekoprosessin kautta kirjoitusvirheet ja muut epäloogisuudet vähenisivät.
Kirjassa oli todella hyvä juoni ja ajatus takana! Hahmoissa on paljon potentiaalia mutta jäävät loppupeleissä vain pintaraapaisuksi. Kaikki mahdollisesti traumaattiset tai raskaat aiheet sekä tapahtumat "vain tapahtuvat" mutta niillä ei ole kauaskantoisia seurauksia. Raskaita asioita ei käsitellä vaan jätetään vaan roikkumaan "koska niin vain on". Kirjoitustyylistä olisi voinut päätellä, että kirja on suunnattu nuorille, eikä niinkään aikuisille. Aikuisten kirjan tästä teki tyylistä poikkeavat kohtaukset jotka sisälsivät verisen mässäilyn kuvailua ja muutama kirosana. Sanavalinnat oli välillä myös outoja, esim. joku "killittää". Jumalhahmo Aman hokeminen ja sen kautta vannominen oli epäaitoa ja söi uskottavuutta, välillä oikein "työnsi lukijan ulos" tarinasta. Caidaksen vannominen "kautta Aman rintojen" tuntui vaan pakotetulta.
Koko "huoraamisen" konsepti oli epäaito ja vaikeaa niellä. "Tämä nyt on vaan tapa että köyhät voi elää" ei riitä selitykseksi siitä miksi kukaan myisi itsensä. Ainakaan uskottavaksi sellaiseksi. Seuralaisen työtä kuvailtiin raakana, vaarallisena työnä mutta samalla yhtä arkisena asiana kuin leipoisi pullaa. "Asiakas puri Moornaa korvasta ja oli väkivaltainen" mainittiin lauseessa samalla sävyllä kuin "Asiakas osti kanelipullan ja sen kanssa kupillisen kahvia". Mahdollisuuksia oli kirja täynnä mutta mihinkään ei syvennytty tai tartuttu. Lukukokemus jäi aika pintapuoliseksi.
Enemies to lovers -teema oli vähän väkisin väännetyn oloista. Malkran ja Moornan välillä oli enemmän kemiaa ja säpinää, olisin ilolla lukenut heidän syvenevästä suhteestaan. Jopa Falco olis ollut mielenkiintoinen tyyppi rakastua, vaikka paljastuikin lopussa arvaten pahikseksi. Harmi.
Caidas hahmona oli epäselvä ja raivostuttavan törkeä, jopa kiusaaja. Hän jäi etäiseksi, pintapuoliseksi tyypiksi jonka teot tapahtumien edetessä vain "tapahtuivat" ilman selkeää syytä tai muutosta. Yhtäkkiä kiusaaja onkin kiva ja yhtäkkiä hän kiinnittääkin huomiota Moornaan, sitten yhtäkkiä jo ihastutaankin. Kirjassa myös jauhetaan samoja asioita sivusta toiseen. Hän ei enää koskaan pääsisi kotiin, missähän Malkra on -toistuvat turhan usein. Lukijalle alleviivataan liikaa myös tulevien tapahtumien ennakointia "mihinhän minua nyt viedään, mitähän nyt tapahtuu, voi kun olen surullinen koska asia x".
Tällä universumilla oli potentiaalia, mutta liekö nykyinen hype "romantasian" ympärillä syy siihen miksi kirja tuntui hätäillen kirjoitetulta ja julkaistulta. Tyyliin äkkiä valmiiksi ja ulos koska genre on nyt suosittua. Mun oli vaikea saada teosta edes luettua loppuun, toisaalta ihan omaa syytä kun kirjassa käytetty kieli ja virheet katkaisee mulla herkästi lukuflown ja tartun pieniinkin asioihin kriittisesti. En myöskään usko että palaan toisen osan pariin. Lisäksi, vihaan sanaa "torttuseni", tulee mieleen vaan 💩.
Toivon kuitenkin kirjailijalle tsemppiä ja malttia, jotta toisen osan tekoprosessin kautta kirjoitusvirheet ja muut epäloogisuudet vähenisivät.
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 7, 2024
it’s giving tukholma syndrooma
September 6, 2024
Joskus kuluneen vuoden aikana Saara laittoi storyyn, että kaipaisi esilukijaa, ja vastasin Nälkäpeliin viitaten, että olen enemmän valmis esilukijaksi kuin Katniss pelastamaan Primin (tai jotain sellaista) ja pian Saara lähettikin KVT:n kässäriä luettavaksi. Luin kässärin sellaisella intensiteetilla, että en oo vuosiin uppoutunut mihinkään niin syvästi. Rakastuin Remenaan ja tarinaan heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Joten kun Saara lähetti kiitosboksin, olin enemmän kuin innoissani ✨
Luin kuitenkin KVT:n tosi erilaisilla silmillä, kuin suurin osa muista lukijoista, ja mun on pakko sanoa, etta harmittaa, kun osa tosi hyvistä kohdista on jätetty pois (tai siirretty seuraaviin kirjoihin..?) ja myös mun lemppari laini on jäänyt pois 😭 Ja siksi ehkä arvion tekeminen on niin hankalaa, kun samalla "tiedän" enemmän maailmasta, kuin lopulta kirjassa siitä kerrottiin. Olin kuitenkin kätevästi unohtanut osan tekstista ja pidin kirjasta hurjasti myös toisella lukemisella! 🤩
En osaa arvioida kirjoja kovin syvällisesti ja luen tosi filispohjalta. Miun tähtiarvioinnitkin perustuu vaan siihen, mikä oma filis on lukemisen jälkeen. Lisäksi tän kirjan arvioiminen on erityisen hankalaa, koska en voi elää täysillä kaikkia juonenkäänteitä. Toisaalta se oli myös hauskaa, silla kiinnitin vihjeisiin ihan eri tavalla huomiota. Rakastan Remenaa ja miun mielesta maailma on tosi mielenkiintoinen ja oisin valmis lukemaan 1000 sivua Remenan historiasta. Pidän myös hahmoista ja mun lempparit on ehka Falco ja Aiya (ja hahmokategoriana zidihirit). Täytyy kuitenkin todeta, että kirjoitusvirheitä oli paljon ja välillä teksissa oli hämmentävia kuvauksia. Olisiko tähän auttanut se, että editointiin olisi annettu enemmän aikaa? Loppupuolelle päästäessä näitä en kuitenkaan enäa humannut, liekö siellä vähemmän tai sitten tempauduin taas tarinaan mukaan niin, että en vain huomannut 😂 Hieman myös ehkä jäin kaipamaan vaikeiden asioiden käsittelyä, mutta odotan sitä seuraavilta kirjoilta! Rakastan sitä, että koko kirja on kirjoitettu kirjakielellä ja muutenkin Moorna-trilogiassa on niin paljon potentialia, että en malta odottaa, mihin asti Moorna tiensä löytaä!
Luin kuitenkin KVT:n tosi erilaisilla silmillä, kuin suurin osa muista lukijoista, ja mun on pakko sanoa, etta harmittaa, kun osa tosi hyvistä kohdista on jätetty pois (tai siirretty seuraaviin kirjoihin..?) ja myös mun lemppari laini on jäänyt pois 😭 Ja siksi ehkä arvion tekeminen on niin hankalaa, kun samalla "tiedän" enemmän maailmasta, kuin lopulta kirjassa siitä kerrottiin. Olin kuitenkin kätevästi unohtanut osan tekstista ja pidin kirjasta hurjasti myös toisella lukemisella! 🤩
En osaa arvioida kirjoja kovin syvällisesti ja luen tosi filispohjalta. Miun tähtiarvioinnitkin perustuu vaan siihen, mikä oma filis on lukemisen jälkeen. Lisäksi tän kirjan arvioiminen on erityisen hankalaa, koska en voi elää täysillä kaikkia juonenkäänteitä. Toisaalta se oli myös hauskaa, silla kiinnitin vihjeisiin ihan eri tavalla huomiota. Rakastan Remenaa ja miun mielesta maailma on tosi mielenkiintoinen ja oisin valmis lukemaan 1000 sivua Remenan historiasta. Pidän myös hahmoista ja mun lempparit on ehka Falco ja Aiya (ja hahmokategoriana zidihirit). Täytyy kuitenkin todeta, että kirjoitusvirheitä oli paljon ja välillä teksissa oli hämmentävia kuvauksia. Olisiko tähän auttanut se, että editointiin olisi annettu enemmän aikaa? Loppupuolelle päästäessä näitä en kuitenkaan enäa humannut, liekö siellä vähemmän tai sitten tempauduin taas tarinaan mukaan niin, että en vain huomannut 😂 Hieman myös ehkä jäin kaipamaan vaikeiden asioiden käsittelyä, mutta odotan sitä seuraavilta kirjoilta! Rakastan sitä, että koko kirja on kirjoitettu kirjakielellä ja muutenkin Moorna-trilogiassa on niin paljon potentialia, että en malta odottaa, mihin asti Moorna tiensä löytaä!
October 15, 2024
En oikein tiiä miten tätä lähtis arvioimaan. Ensinnäkin, on kyllä tosi kiva että tällasta romantasiaa on saatu myös tänne Suomeen!
Koin, että kirjaan oli ehkä vähän vaikea päästä sisälle. Yli puoleen väliin kirjaa ajattelin kokoajan, että tarina on aika hidastempoinen ja kirjoitustyyli oli ehkä vähän kummallinen. Kohtaukset tuntu pomppivan hieman nopeahkosti eteenpäin. Mua myös vaivasi se, miten tähän oli yritetty saada enemies to lovers vähän erikoisella tavalla, että Caidas ostaa Moornan nenän edestä mansikkatortun (mikä myös johti hirveimpään lempinimeen minkä oon ikinä kuullut). Tää tuntu ehkä hieman kaukaa haetulta. Myös se, että miks Malkra ja Moorna ylipäätään oli seuralaisia oli outoa. Mainittiin, että heitä houkutteli suuret palkinnot ym. mutta yhtäkkiä he olikin hirveässä velkavankeudessa. Tämä ei ihan auennut.
Harmitti myös, että arvasin aikalailla jokaisen plot twistin tässä. Itselle ei myöskään oikein noussut mitään lempihahmoa, mutta Malkrasta tykkäsin ehkä eniten. Itse oon enemmän nopeatempoisemman fantasian ystävä, joten ehkä sikskään tää ei niin iskenyt. Loppua kohden kirja kyllä nappasi kiinnostuksen paremmin. Mun mielestä tää kuitenkin oli ihan hyvä esikoisteokseksi!
Koin, että kirjaan oli ehkä vähän vaikea päästä sisälle. Yli puoleen väliin kirjaa ajattelin kokoajan, että tarina on aika hidastempoinen ja kirjoitustyyli oli ehkä vähän kummallinen. Kohtaukset tuntu pomppivan hieman nopeahkosti eteenpäin. Mua myös vaivasi se, miten tähän oli yritetty saada enemies to lovers vähän erikoisella tavalla, että Caidas ostaa Moornan nenän edestä mansikkatortun (mikä myös johti hirveimpään lempinimeen minkä oon ikinä kuullut). Tää tuntu ehkä hieman kaukaa haetulta. Myös se, että miks Malkra ja Moorna ylipäätään oli seuralaisia oli outoa. Mainittiin, että heitä houkutteli suuret palkinnot ym. mutta yhtäkkiä he olikin hirveässä velkavankeudessa. Tämä ei ihan auennut.
Harmitti myös, että arvasin aikalailla jokaisen plot twistin tässä. Itselle ei myöskään oikein noussut mitään lempihahmoa, mutta Malkrasta tykkäsin ehkä eniten. Itse oon enemmän nopeatempoisemman fantasian ystävä, joten ehkä sikskään tää ei niin iskenyt. Loppua kohden kirja kyllä nappasi kiinnostuksen paremmin. Mun mielestä tää kuitenkin oli ihan hyvä esikoisteokseksi!
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 13, 2024
Remenan maailmassa puoliverisen Moornan elämä maksettuna seuralaisena ei ole helppoa, mutta onneksi Caidas, salaperäinen ja moraalisesti harmaa haltiamies, iskee silmänsä Moornaan ja pelastaa hänet pinteestä. Päähenkilö Moorna on sisukas, pidin hänestä heti. Caidas jäi hieman etäiseksi vielä tässä vaiheessa, mutta ehkä saamme hänestäkin enemmän tietoa sarjan seuraavissa osissa.
Kirjan monet troopit ovat tuttuja romantasiaa lukeneille, mutta KVT onnistuu silti yllättämään juonenkäänteillään. Tarinan alku on hieman hidas, mutta loppua kohden yllätyksiä ja juonenkäänteitä vain tulee lisää ja lopun cliffhanger jättää lukijan hamuamaan lisää. Maailman rakennusta on jonkin verran, mutta liialliseen infodumppaukseen se ei sorru. Kirjan taikasysteemi on mielenkiintoinen ja pidin omaperäisistä yksityiskohdista, esim. sysihunaja.
Tämä oli erittäin koukuttavaa ja viihdyttävää luettavaa. Odotan innolla seuraavaa osaa!
Kirjan monet troopit ovat tuttuja romantasiaa lukeneille, mutta KVT onnistuu silti yllättämään juonenkäänteillään. Tarinan alku on hieman hidas, mutta loppua kohden yllätyksiä ja juonenkäänteitä vain tulee lisää ja lopun cliffhanger jättää lukijan hamuamaan lisää. Maailman rakennusta on jonkin verran, mutta liialliseen infodumppaukseen se ei sorru. Kirjan taikasysteemi on mielenkiintoinen ja pidin omaperäisistä yksityiskohdista, esim. sysihunaja.
Tämä oli erittäin koukuttavaa ja viihdyttävää luettavaa. Odotan innolla seuraavaa osaa!
October 18, 2024
Ei vakuuttanut täydellisesti. Siis kyllähän tässä potentiaalia on, mutta vaatii vähän hiontaa. Ihan hirveästi kliseitä (toki genrellä on omat juttunsa) ja huomaa, että Sarah J. Maasit on luettu 😅 Miksi, miksi aina esimerkiksi (listasin näitä lukiessa):
-Tatuoituja sopimuksia (Moornan peukalo vs. nyt vaikka Feyre)
-Kasvo/kaulatatuoinnit (Aiya vs. Rowan) -Erikoiset silmät (Moorna vs. Aelin)
-"Vain yksi huone ja yksi sänky"
-Kädessä oleva kivijuttu (Falcon vs. Cassian)
Hahmoista en oikein välittänyt oikeastaan kenestäkään. Moorna on vähän Mary Sue-henkinen, jostain syystä kaikki prinssistä lähtien on rakastunut häneen. Tottakai hällä on joku ultimaattinen voimakin. Caidas oli vähän Rhysand-henkinen, mutta jätti kylmäksi. Edelleenkin hämmentää se, kun Moorna sanoi Caidaksen oikean nimen ja Caidas kipitti metsään😂
Muutama tapahtuma tuli ihan puskista ja jäi sitten käsittelemättä sen tarkemmin. Esimerkiksi seuralaisten huutokauppa ja se, että "kuningaskin on osoittanut kiinnostusta häneen". On se Moorna niin uskomaton nainen.
Se torttunen-lempinimi on aivan kaamea😭
Mutta lopulta, on tässä ainesta ihan oikeasti. Maailma vaikutti ihan mielenkiintoiselta, hahmoja kun hioo ja tapahtumia vähän perustelee enemmän/käy läpi jälkeen tapahtuman niin onhan tästä vaikka kansainväliseksi menestykseksi. Kyllä minä tästä jatko-osan luen. Ihan hyvä aloitus uralle👍
-Tatuoituja sopimuksia (Moornan peukalo vs. nyt vaikka Feyre)
-Kasvo/kaulatatuoinnit (Aiya vs. Rowan) -Erikoiset silmät (Moorna vs. Aelin)
-"Vain yksi huone ja yksi sänky"
-Kädessä oleva kivijuttu (Falcon vs. Cassian)
Hahmoista en oikein välittänyt oikeastaan kenestäkään. Moorna on vähän Mary Sue-henkinen, jostain syystä kaikki prinssistä lähtien on rakastunut häneen. Tottakai hällä on joku ultimaattinen voimakin. Caidas oli vähän Rhysand-henkinen, mutta jätti kylmäksi. Edelleenkin hämmentää se, kun Moorna sanoi Caidaksen oikean nimen ja Caidas kipitti metsään😂
Muutama tapahtuma tuli ihan puskista ja jäi sitten käsittelemättä sen tarkemmin. Esimerkiksi seuralaisten huutokauppa ja se, että "kuningaskin on osoittanut kiinnostusta häneen". On se Moorna niin uskomaton nainen.
Se torttunen-lempinimi on aivan kaamea😭
Mutta lopulta, on tässä ainesta ihan oikeasti. Maailma vaikutti ihan mielenkiintoiselta, hahmoja kun hioo ja tapahtumia vähän perustelee enemmän/käy läpi jälkeen tapahtuman niin onhan tästä vaikka kansainväliseksi menestykseksi. Kyllä minä tästä jatko-osan luen. Ihan hyvä aloitus uralle👍
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 6, 2025
Kirjasta löytyi muutamia yksittäisiä oikein hyvin kirjoitettuja kohtauksia ja monia kohtauksen osia. Maailmaa oli rakennettu huolella, sekä sen historiaa että magiaa.
Mutta, ja iso mutta: kirjasta puuttui tarina ja päähenkilö.
Ensimmäinen puolikas hahmot lähinnä juttelivat eikä päähenkilön juoni tuntunut etenevän. Koko kirjassa muutenkin asiat vain tapahtuivat päähenkilölle. Hän ei tehnyt juuri mitään itse.
Moni sivujuoni jäi ohueksi. Jotkut tapahtumat eivät mitenkään liittyneet juoneen. Jotkut kohtaukset olivat todella hämmentäviä - puhun sinusta rentouttava uinti verisen miehen vierellä. Lisäksi kieli oli paikoin hankalaa lukea.
Kirja olisi mielestäni kaivannut vielä lisää editointia. Paljon hyviä aineksia löytyy, mutta jäin hämmentyneeksi.
Mutta, ja iso mutta: kirjasta puuttui tarina ja päähenkilö.
Ensimmäinen puolikas hahmot lähinnä juttelivat eikä päähenkilön juoni tuntunut etenevän. Koko kirjassa muutenkin asiat vain tapahtuivat päähenkilölle. Hän ei tehnyt juuri mitään itse.
Moni sivujuoni jäi ohueksi. Jotkut tapahtumat eivät mitenkään liittyneet juoneen. Jotkut kohtaukset olivat todella hämmentäviä - puhun sinusta rentouttava uinti verisen miehen vierellä. Lisäksi kieli oli paikoin hankalaa lukea.
Kirja olisi mielestäni kaivannut vielä lisää editointia. Paljon hyviä aineksia löytyy, mutta jäin hämmentyneeksi.
dnf
September 1, 2024dnf
oon nyt mutustellut tätä hetken ja osaan ehkä sanoa jotain järkevääkin: uskon että tää kirja vois olla nappivalinta ihmiselle, joka haluaa lukea ekoja romantasia kirjojaan. mutta niille jotka on jo lukenut romantasiaa enemmän, tää on vaan acotar (tai mikä tahansa muu romantasiakirja jonka keksit) uusissa kansissa. sen takia tää jäi multa kesken.
suomenkieliset hellyyttelynimet on myös vaan nii kiusallisia :D
oon nyt mutustellut tätä hetken ja osaan ehkä sanoa jotain järkevääkin: uskon että tää kirja vois olla nappivalinta ihmiselle, joka haluaa lukea ekoja romantasia kirjojaan. mutta niille jotka on jo lukenut romantasiaa enemmän, tää on vaan acotar (tai mikä tahansa muu romantasiakirja jonka keksit) uusissa kansissa. sen takia tää jäi multa kesken.
suomenkieliset hellyyttelynimet on myös vaan nii kiusallisia :D
September 9, 2024
Vähän pettynyt fiilis, odotin kirjalta enemmän suuren hypetyksen vuoksi. Hahmot olivat vähän meh ja kirjan aloitus oli todella hidastempoinen. Odotin myös kirjan sisältävän romantiikkaa, mikä jäi loppujen lopuksi todella vähäiseksi. Seksuaalisen väkivallan paljous oli myös ikävää luettavaa.
Loppua kohden tarina muuttui mielenkiintoisemmaksi ja se paransi lukukokemusta jonkin verran. Toivottavasti toinen osa olisi sitten parempi.
Loppua kohden tarina muuttui mielenkiintoisemmaksi ja se paransi lukukokemusta jonkin verran. Toivottavasti toinen osa olisi sitten parempi.
December 9, 2024
Tota.. mitä mä nyt sanoisin tästä lukukokemuksesta. Siis alku oli hämärä, mentiin heti asiaan ilman suurempaa kontekstiä. Se häiritsi mua hieman.
Kirja piti kyllä jännityksessään, en osannut arvata suuria juonenkäänteitä. Hahmot olivat oikein mielenkiintoisia ja Caidaksen sekä Moornan välillä oleva kipinä kutkutti mukavasti. Odotan kyllä seuraavaa osaa innolla.
Kirja piti kyllä jännityksessään, en osannut arvata suuria juonenkäänteitä. Hahmot olivat oikein mielenkiintoisia ja Caidaksen sekä Moornan välillä oleva kipinä kutkutti mukavasti. Odotan kyllä seuraavaa osaa innolla.
Displaying 1 - 30 of 209 reviews