Tätä lukiessa tuntui, että ajattomasta aiheestaan huolimatta ajan hammas on varmaan purrut - mutta vaikea arvioida, koska en ollut kirjan kirjoittamishetkellä vielä syntynyt. Kuvaukset sekoilevista nisteistä ulkomailla tuntuvat jotenkin niin ysäriltä (kasarilta?), ja kirjan kertojaääni lähinnä ärsyttää. Lopputuloksena kirjassa ei siis ollut yhtään henkilöhahmoa, josta olisin pitänyt, tai johon olisin voinut hiukkaakaan samaistua. Koko meininki kirjassa tuntui omituisella tavalla vieraalta - mutta samalla voin hyvin uskoa, että nykyiset viisi-kuusikymppiset ovat olleet tällaisia kahdeksankymmentäluvulla.
Pariin otteeseen mietin kirjan kesken jättämistä, mutta kuvaukset Egyptistä pitivät mukana. Mieluummin olisin ottanut nekin ilman sekoilevaa ryyppyporukkaa.