Pahinta ei ole läheisesi kuolema. Pahinta on ettet tiedä, missä ja kenen armoilla hän on.
Dekkarisarjan neljännessä osassa Matilda Metso ja Elmo Vauramo tutkivat kadonneiden nuorten ihmisten tapauksia. Jonkin ajan kuluttua poliisiasemalle aletaan lähettää heistä kuvia, joiden taakse on kirjoitettu ”elossa, vielä” ja selittämättömiä numeroita. Sitten Elmon kumppani Inari katoaa jäljettömiin. Miten kaappaajan jäljille voisi päästä, ja miten tämä kaikki liittyy Utøyaan?
Tuire Malmstedt (s. 1974) on pieksämäkeläinen kirjailija ja kieltenopettaja. Matildasta ja Elmosta kertovassa sarjassa on ilmestynyt aikaisemmin kolme kirjaa. Dekkariseura palkitsi hänen ensimmäisen teoksensa Pimeä jää (2018) vuoden parhaana esikoisdekkarina. Malmstedt on lukijoiden listauksissa Suomen suosituimpia dekkarikirjailijoita.
”Tuire Malmstedt hyytää luihin ja ytimiin asti.” – Kansan Uutiset Lumihaudasta
Hieman mietin alkuun, että mitenköhän tämä juoni toimii, meneekö överiksi. Loppu kyllä harmitti. Olen todella viihtynyt tämän sarjan parissa ja vaikka tämä neljäs osa on ollut ehkäpä sarjan heikoin, annan silti viisi tähteä. Kokonaisuutena kuitenkin Malmstedt kuljettaa juonen tyylikkäästi loppuun, vaikka välillä pientä haparointia, varsinkin toimintakohtauksissa on, eikä omaan makuun tarpeeksi mässäillä sillä jännityksellä, vaan mennään ehkä jopa liian nopeasti kohtauksesta toiseen.
Sarjan kirjojen hyvä puoli on se, että tapaukset ovat todella kiehtovia. Myös menneisyyttä/sivuhahmojen ajatuksia kuvaavat osiot ovat kiinnostavia. Nämä ovatkin se syy, miksi kirjat jaksaa lukea/kuunnella loppuun asti.
Valitettavasti neljän kirjan jälkeen päähenkilöt eivät edelleenkään ole tehneet vaikutusta millään tasolla. Heidän ainut antinsa tarinalle on kirjasta toiseen harhaiset unet ja näyt. Aina heihin palatessa on puuduttava odottaa, että he saisivat jotain tehdyksi tai huomaisivat selvät vihjeet. He jättävät esimerkiksi kysymättä selviä kysymyksiä ja ovat lähinnä turhautuneita siihen, että kaikki ei heti ole selvää. Lisäksi jompi kumpi joutuu joka toisessa kirjassa epäillyksi. Kaikkea muuta kuin rikosetsivien eliittiä.
Hyvässä dekkarissa lukija kokee ahaa-elämyksiä yhdessä etsivän/poliisin kanssa tai etsivä ehkä salaa tietojaan suureen paljastukseen. Tässä sarjassa sen sijaan raivostuttaa päähenkilöiden saamattomuus.
Lisäksi tämäkin kirja etenee hitaasti suhteessa loppuratkaisuun, jonka läpi kiirehditään. Tässä, toisin kuin edellisissä, sentään tekijästä saatiin edes jotain motiivia irti lopussa, mutta tietenkin hän on hullu eikä joudu oikeasti vastuuseen. On se sentään hieman kiinnostavampaa kuin se, että tekijä aina kuolee ennen kuulustelua.
Ja Inarin pako oli kirjan turhauttivin hetki. Hän on järkevä ihminen, joka suunnittelee pakojuonen. Hän osaa käyttää asetta ja tietää, että muita uhreja on hengissä ja vaarassa: hän tietää kidnappaajan tappavan uhrejaan. Ja silti ampuu vain jalkaan? Ja kun tajuaa kidnappaajan hakevan toista asetta, eikä siinäkään vaiheessa ammu? Oikeasti...
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tuire Malmstedtin dekkari Luusaari jatkoi huippukoukuttavaa Metso & Vauramo dekkarisarjaa erikoisella tavalla. Jyväskylässä oli kadonnut jo useampi nuori henkilö ja Elmo Vauramo ja Matilda Metso pähkäilivät poliisissa, että mihin kummaan nuo nuoret olivatkaan kadonneet.
Tuire Malmstedtin kesäinen dekkari Luusaari sitoi oudolla tavalla rikosten seitit menneisyyden tapahtumiin Utøyalla, jossa tapettiin hurja määrä ihmisiä, suurin osa nuoria. Noiden ihmisten nimet on kirjattu kirjan loppuun. Ettei heitä unohdettaisi.
Tuire Malmstedt is a new discovery for me as a crime author. The series about Matilda and Elmo already has three previously published books, so I'll definitely try to read those earlier police procedurals at some point. "Luusaari" is a solid work where Matilda and Elmo are tasked with investigating a string of young people's disappearances.
Oikein vetävästi kirjoitettu ja nopealukuinen kirja, pidän tästä sarjasta kovasti. Loppu oli kyllä surullinen, olisin toivonut toisen päähenkilön elämän menevän toisin. Isoin epäuskottavuus itselleni oli murhaajan viesteissä antamien numeroiden merkityksen arvailu - uskoisin, etten ole ainoa lukija, joka ymmärtää numeroiden tarkoituksen jo alkuvaiheessa?
Metso & Vauramo-sarjan 4. osassa Luusaari tapahtumien keskiössä oli nyt Jyväskylän seutu. Kirjan fiktiivinen tarina kietoutuu Utøyan saaren järkyttäviin vuoden 2011 tapahtumiin, ja tuon karmean teon muistaminen nosti lukemisen aikana ajoittain kauhunsekaisia tunteita.
Taitavan koukuttavalla tavalla oli Tuire Malmstedt saanut taas kudottua salaisuuksien verkon, jonka syövereistä ei ollut taaskaan helppoa löytää ulospääsyä. Tiesin kyllä jo sitä odottaa sarjan edelliset osat luettuani. Aiemmista osista minut lumosi vahvalla kerronnallaan Lapin maisemiin johdattanut Lumihauta.