Sykähdyttävä teos paikasta, joka tarjoaa loppuelämän kodin kaikenkarvaisille eläinystäville.
Anarkistinen Aprilli-vuohi muutti Tuulispäähän, koska se oli hankala ja karkaili edelliseltä omistajaltaan. Hellyydenkipeä Late-härkä päätyi Tuulispäähän, sillä sen syntymän todistanut ohikulkija halusi pelastaa sen teurastukselta. Kesyn Oskari-villisikaporsaan pelastusoperaatiota seurattiin koko Suomessa, kun se pyydystettiin turvaan Tuulispäähän kesämökkialuetta tonkimasta.
Tuulispäässä hoivataan suurella sydämellä maatiloilta ja tuotantoeläintiloilta peräisin olevia hevosia, lampaita, naaleja, kukkoja ja muita eläimiä. Siellä eläimet saavat elää luonnollisen elämänsä loppuun asti, ei ihmisiä varten vaan ihmisen hoivassa. Tuulispään eläinten ja sen perustaneen Piia Anttosen tarinat herättävät ajatuksia ihmisten suhteesta eläimiin: voisimmeko nähdä eläimet ensisijaisesti itsenäisinä ja tuntevina olentoina sen sijaan, että mietimme miten hyvin ne soveltuvat harrastuksiimme tai tuotantovälineiksi?
Selma Lähteenmäki on työskennellyt pitkään Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä. Hän on valmistunut kirjoittamisen maisteriohjelmasta Teatterikorkeakoulusta.
Monivärinen tarina uraauurtavasta projektista eli Suomen ensimmäisestä tuotantoeläinten turvakodista, joka perustettiin Somerolle vuonna 2012.
Verrattain lyhyeen teokseen mahtuu taustatarina turvakodin perustajasta ja toiminnanjohtajasta Piiasta, Tuulispään alkuvaiheista sekä näihin limittyvistä lukuisista eläinanekdooteista, jotka loihtivat varsin eläväisen kuvan turvakodin eri asukkaista. Turvakodin luominen lähes tyhjästä ja kaikenlaisen uuden oppiminen lennosta tuo mukanaan myös laajan kirjon eri tunteita - yllätyksiä, epävarmuutta, riittämättömyyttä, onnistumisia, turhautumista, ylpeyttä, kiintymystä, huolta... ja syvää, väistymätöntä uupumusta. Turvakodin työn rankkuutta ja raadollisuutta ei piilotella. Rakoilla ovat vuoroin niin kädet kuin sydänkin.
Piia, Tuulispään taustayhdistys ja alati laajentuva vapaaehtoisten verkosto eivät kuitenkaan luovuta. Tuulispää laajenee vuosien mittaan niin tilojen kuin asukasmäärän muodossa. Uudistukset takaavat, ettei yksi ihminen uuvu kaiken vastuun alle, ja siispä aikaa ja energiaa riittää myös Tuulispään tulevaisuuden suunnitteluun.
Toivon Tuulispäälle pitkää ja (eläinten hyvinvoinnin kannalta) tuotteliasta tulevaisuutta. Kenties jossain vaiheessa, kun Piian on aika siirtää mantteli seuraajalleen, saamme käsiimme laajemman muistelmateoksen hänen elämäntyöstään. Jo tässä vaiheessa on selvää, että Piia on yksi Suomen tärkeimpiä eläinten hyvinvoinnin puolustajia, ja tulevat sukupolvet saavat hänestä hyvän mallin työn jatkamiselle.
Kehotan kaikkia tukemaan Tuulispään toimintaa ryhtymällä kummiksi, tekemällä kertalahjoituksen, ostamalla verkkokaupan tuotteita tai tarjoutumalla vapaaehtoistyöhön. Annetaan Tuulispään eläimille - nykyisille ja tuleville - tärkeä joululahja sekä kunnon lähetys vuoteen 2025!
Selma Lähteenmäki kertoo tietokirjassaan Eläinten turvakoti Tuulispään tapahtumista ja eläimistä sekä Tuulispään perustajasta Piia Anttosesta.
Osku ja monet muut onnekkaat eläimet saivat turvapaikan Tuulispäästä. Tuulispään toiminta sai huomiota myös median puolelta, joka edesauttoi siihen, että Piian työ eläinten parissa huomioitiin. Tosin kutsu presidentin itsenäisyyspäivän juhliin muuttui kotopiirin juhlaksi eläinten parissa. Piia seurusteli ennemmin eläinten kanssa.
Selma Lähteenmäen Eläinten turvakoti Tuulispää on huikea kurkistusmatka turvakodin arkipäivän onnenhetkiin ja ongelmiin. Kirjan parissa sai nauraa ja kyynelehtiä sekä miettiä omia asenteitaan eläinten hyvinvointia kohtaan.
Such a lovely,warm and cozy book, filled with important aspects of the food industry and animal care. Absolutely loved the stories from the daily life of Tuulispää and was totally charmed by animals living there. And cruelty and inhumane behavior that is causing a need for a place like this was brought up to you along the stories of their residents. I felt honored to be able to have a little peek for their life. And I am absolutely amazed of the work they have done and are continually doing for these poor souls. I think if any book can make you even think of taking first step towards vegan life, this is it. It's not preaching,it's not pushing and it does not shame you or expect you to do so. But it might just wake up something in you and give you that little push towards the better life, better life for you, better life for animals and better life for planet. I'm not Vegan, I probably won't be a vegan after this, but I will definitely switch some of my habits towards it. One little step at the time.
Sujuvasti ja mielenkiintoisesti kerrottu, koskettava tarina Eläinsuojelukeskus Tuulispään synnystä, kehityksestä, toiminnasta, sen perustajasta ja lukuisista asukkaista