Rempseän romanttinen kesäkirja jatkaa Romurakkautta-romaanin aloittamaa Sulkavaaran siskoksista kertovaa sarjaa.
Johanna on tapaillut pari vuotta Henriä, mutta jokin on nyt pielessä. Miksi kepeä suhde pitäisi pilata puhumisella? Kun Johanna päätyy auttamaan naapurin komeaa Aksua laituriremontissa, alkavat kirkkokuoron mummot jo suunnitella häitä.
Äiti ja Jessi-sisko uskovat tietävänsä paremmin, ainakin mitä Johannan rakkauselämään tulee. Edesmenneen ITE-taiteilijaisän luomukset aiheuttavat yhä päänvaivaa, mutta sisarukset keksivät, että paikka suurimmalle teokselle voisi löytyä rakenteilla olevan uuden liikenneympyrän keskeltä. Tulevatko samalla paikatuksi kuopat Johannan lemmenpolulla?
Niin kuin etukäteen arvelinkin, tämä jatko-osa Romurakkautta -tarinalle oli enemmän mieleeni. Sulkavaaran siskoksista Johanna on enemmän itseni kaltainen, joten samaistuin häneen ja hänen ongelmiinsa enemmän kuin ekan kirjan Jessiin. Mukava, kesäinen tarina ja tykkäsin kirjan romanssista, koska se ei tuntunut niin pikaiselta ja vähän epäuskottavalta kuin ensimmäisessä osassa. Tätä olisi ollut kiva lukea rannalla tai riippukeinussa kesällä, mutta viihdytti myös hyvin, kun minulla oli RS-viruksen aiheuttama elämäni kamalin yskä eikä hirveästi energiaa tehdä mitään muuta kuin lukea ja katsoa leffoja. Good times.
Kiva jatko-osa Romurakkaudelle. Tässä mentiin vähän syvemmälle tunneasioihin, syihin ja seurauksiin, mikä on minusta mielenkiintoista. Ja koirat kirjassa on aina plussaa.
Olisi kerrankin pitänyt lukea esittelyteksti. Tykkäsin ensimmäisestä osasta ja ihmettelin miksi tämä takkuaa niin paljon ja päähenkilö vain narisee ja valittaa eikä tunnu tutulta. Kolmasosan jälkeen tajusin lukea esittelytekstin ja tässähän on päähenkilönä toinen eli eri sisko kuin edellisessä 🤣
Loppujen lopuksi ihan hyvä ja viihdyttävä. Päähenkilökin tuli tutuksi, inhimilliseksi ja pidin hänestä. Samaa puhumattomuutta löytyy omasta perheestä. 📕 ei kuitenkaan noussut ensimmäisen tasolle.