Metsän väki

by Joanna Heinonen

Kun nenäni alkaa työntyä ulospäin, putoan polvilleni. Kynteni kaivautuvat maahan. Vaatteeni kiristävät. Oma hengitykseni humisee korvissani. Mieleni putoaa jonnekin syvälle. Tilalle nousee jotain muuta, jotain eläimellistä.

Olivia on metsänhaltia, jonka elämä on ollut pitkään eristettyä hallitsemattoman karhun mielen vuoksi. Kun hän viimein saa vapauden liikkua ihmisten ilmoilla, tempaa vanhan ystävän, Kiiran, tapaaminen hänet osaksi suurempaa kuviota, jossa
kyseenalaistetaan koko haltioita johtava järjestelmä. Mikä on tässä maailmassa sellaisen metsähisen paikka, jolla ei ole enää yhteyttä metsään? Entä voiko ystävyys punoutua uudelleen yhtä vahvaksi köydeksi kuin se on joskus ollut?

Metsän väki jatkaa itsenäisenä osana vuonna 2021 julkaistun Veren väen tarinaa, joka oli Kuvastaja-palkintoehdokkaana. Metsän väessä urbaani ja metsäfantasia kohtaavat nuoren metsähisen kasvukertomuksen luoden samalla omalakista maailmaa. Teos ammentaa vaikutteita muun muassa suomalaisesta ja karjalaisesta kansanperinteestä.

Joanna Heinonen (s. 1984) on Jyväskylässä asuva suomalais-karjalainen kirjailija ja sanataideohjaaja, jonka omat juuret sijaitsevat Pohjois- ja Raja-Karjalan metsissä.

Genres: Fiction

317 pages, Hardcover

Published June 20, 2024

Reviews

[Simppu · Rating 4 out of 5]

Erittäin toimivaa suomalais-karjalaisesta mytologiasta ammentavaa fantasiaa. Tykkään usein tämän kaltaisesta asetelmasta, jossa päähenkilö ei niinkään löydä yliluonnollista, vaan on kasvanut sen parissa. Olivian voimat eivät tosin toimi kunnolla, vaan hänen vaihtoehtonsa on hallitsematon muuntautuminen karhuksi tai voimastaan irtaantuminen kokonaan. Varsinaisen juonen kuitenkin käynnistää Olivian lapsuudenystävä Kiira, joka oli päähenkilö sarjan ensimmäisessä osassa Veren väki. Metsän väkeä kuvailtiin itsenäiseksi jatko-osaksi, mutta minusta tuntuu, että metsästäjäelementti olisi voinut jäädä epäselväksi ensimmäistä osaa lukematta.

Varsinkin tarinan loppupuoli piti otteessaan niin hyvin, että olisin voinut antaa viisikin tähteä. Kokonaisuudessaan juonielementtien tasapainoa olisi kuitenkin voinut säätää vielä vähän; jossakin viipyiltiin pitkään ja jostakin melkein juostiin läpi, minkä lisäksi kysymyksiä jäi vielä paljon. Plussaa murretta puhuvista hahmoista ja tunnistettavasta Jyväskylän kuvauksesta. Jätti dramaattisen käänteen äärelle, joten toivottavasti tälle on tulossa jatkoa.

[Inna · Rating 4 out of 5]

Olipas hauska lukea tarinaa jossa oltiin entisissä ja nykyisissä kotikaupungeissani eli Lieksassa, Joensuussa ja Jyväskylässä, ja puhuttiin ihka aitoa pohjois-karjallaa. Yleensä en hirmu pitkään jaksa lukea murteella kirjoitettua dialogia mutta tässä se ei häirinnyt.

Tykkäsin sarjan eka osasta eli Veren väestä silloin muutama vuosi sitten tosi tosi paljon ja sen viimeinen lause aiheutti kyllä todella kovat odotukset tätä kirjaa kohtaan. Olisi tosin ehkä pitänyt lukea se Veren väki uusiksi ennen kuin aloitin tämän, sillä tässä puitiin paljon niitä sen kirjan tapahtumia ja koska en muistanut enää tarkasti kaikkia juonen yksityiskohtia enkä hahmoja niin se vähän vaivasi, mutta se nyt tietty ei ole tän tarinan ansioista pois, oma vika. Tykkäsin Metsän väestä myöskin erittäin paljon vaikka Olivia ei ehkä päähenkilönä ollut yhtä erikoinen ja räväkkä kuin Kiira vaan huomattavasti hillitympi. Mutta onneksi mukana oli badass-mummohahmo ja muitakin kiinnostavia haltiatyyppejä, ja dialogit varsinkin olivat oikeiden ihmisten puheen kuuloisia, se tässä sarjassa erityisesti minua miellyttää. Eli oikein viimeisen päälle mainio urbaani fantasiakirja oli, ja nyt jään sitten odottelemaan että onko seuraavan osan nimi Veden väki vai Kalman väki, kun molemmat tässä kirjassa mainittiin…

[Saana]

Pidin tästä osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Olivia oli jotenkin samaistuttavampi tai helpommin lähestyttävämpi kuin Kiira.

[Salla Hiltunen · Rating 3 out of 5]

Olivia on metsänhaltia, metsähinen. Metsähisillä on yhteys metsään ja taito muuttua joksikin tietyksi metsän eläimeksi. Olivian eläin on karhu, mutta hänen metsäyhteydessään on kuitenkin jotain vialla, eikä hänen muuttumisensa suju niin kuin pitäisi.

Olivia on elänyt syrjään vetäytyvää elämää Pohjois-Karjalan perämetsissä. Hän päätyy kuitenkin muuttamaan Jyväskylän kaupunkimaisemiin, jossa hän törmää lapsuudenystäväänsä Kiiraan. Kiira on ajautumassa melkoiseen seikkailuun, ja Oliviakin tulee imaistuksi mukaan.

Metsän väki jatkaa siitä, mihin aiempi osa Veren väki jäi, eri hahmon näkökulmasta vain. Tätä markkinoidaan itsenäisenä jatko-osana, ja kirjassa kerrataankin ykkösosan keskeiset tapahtumat. Suosittelen kuitenkin lukemaan tuon ensimmäisen osan ensiksi, koska se auttaa pysymään paremmin kärryillä.

Heinonen osaa kirjoittaa todella mukaansatempaavasti, mistä nautin jo edellisen osan kohdalla. Kirjassa olisi kuitenkin ollut mielestäni hieman karsimisen ja tiivistämisen varaa; se jää välillä vähän junnaamaan paikoillaan.

Metsän väessä hyödynnetään kivasti suomalaista ja karjalaista kansanperinnettä, minkä ansiosta tämä tuntuu minusta raikkaammalta kuin sarjan aiempi osa. Pidin myös kovasti siitä, että tässä oli mukana aitoja, vanhoja loitsurunoja sekä Pohjois-Karjalan murretta (jota minäkin puhun).

Olivia on kokenut itsensä aina ulkopuoliseksi, ja hän jää vähän sivuhenkilön rooliin myös tässä kirjassa, vaikka se onkin kirjoitettu Olivian näkökulmasta. Tarina pyörii enemmän Olivian ystävän Kiiran kuin itse Olivian ympärillä, eikä Olivian oma tarina ehdi oikein päästä edes alkuun. Tämä jäi hieman harmittamaan minua, mutta voihan toki olla, että tarina jatkuu vielä joskus jossain.

[Sini Helminen · Rating 3 out of 5]

Joanna Heinosen kotimaisesta kansanperinteestä ammentava urbaani fantasiakirja Metsän väki on osittain itsenäistä jatkoa muutama vuosi sitten ilmestyneelle Veren väelle. Kun edellisessä kirjassa oli metsästäjiksi itseään kutsuvia vampyyreita, tällä kertaa on vuorossa eläimiksi muuttuvia metsähaltioita. Päähenkilö Olivia on edellisen kirjan päähenkilön Kiiran entinen paras kaveri, joten hahmojen tiet taas kohtaavat ja lukija saattaa olla hämmentynyt, jollei ole lukenut Veren väkeä ensin. Sarja sopii vanhemmille teineillekin, mutta opiskelijaikäiset hahmot ja etenkin Veren väen erittäin ronski meininki sopivat vielä paremmin New Adult -yleisölle. Menevään Kiiraan verraten Olivia on kotihiiri, jo olosuhteidenkin pakosta. Olivia nimittäin muuttuu karhuksi, mutta ei osaa sukunsa tavoin hillitä muodonmuutoksiaan. Olivia myös vaikuttaisi olevan ehkä aseksuaali, vaikka asiaa ei suoraan romaanissa mainitakaan.

Raikkaimpia puolia kotimaisen mytologian vaikutteiden lisäksi on, että Heinosen kirjoissa pyöritään esimerkiksi Joensuussa ja Jyväskylässä, ja hahmojen kieli on myös rehevän murteellista ja dialogi hauskan nasevaa. Realistinen arkikuvaus ja rajummat fantasiajuonenkäänteet sekoittuvat. Erityisesti minuun puri Metsän väen koukkulopetus ja kirja oli muutenkin ehdottomasi edellistä vahvempi. Valitettavasti vain tarina jäi vielä osittain kesken, joten romaanissa oli väliosan tuntua. Paikoin olisi myös ollut lyhentämisen varaa, vaikkei Metsän väki mikään tiiliskivi olekaan. Jatkan ehdottomasti seuraavan sarjan osan parissa ja toivon, ettei sen saapumiseen mene liian kauan.

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...