On vuosi 1940 ja Suomi on pakotettu vuokraamaan Hankoniemi Neuvostoliitolle. Hankolaiset ovat jättäneet rakkaan kotikuntansa kiireesti taakseen. On rauha, mutta uuden sodan syttyminen vaikuttaa päivä päivältä todennäköisemmältä.
Hjalmar, Aino ja Disa asuvat eri puolilla Uuttamaata ja kykenevät vain vaivoin hyväksymään uuden elämäntilanteensa. Hjalmar on päätynyt Bromarviin lankonsa maatilalle eristyksiin läheisistään, Aino on Tammisaaressa ja ikävöi rakastettuaan Berndtiä.
Helsingissä omapäinen Disa viettää kummallista kaksoiselämää: päivisin hän toimii professorin taloudenhoitajana, yöt hän viettää talonmies Bergströmin luona. Aina ehtiessään Disa vierailee haavoittuneen hankolaissotilaan luona sairaalassa ja koettaa palauttaa tämän elämänuskon.
Viehättävän eloisasti kerrottu tavallisten hankolaisten tarina kuvaa jännitteistä ajanjaksoa Suomessa ennen jatkosodan puhkeamista.
Den här trilogin är helt underbar! Nu har jag ju den tredje och sista boken kvar att läsa men kan inte tro annat än att jag tycker om den också. Hoppas att fler läsare hittar till den här fint beskrivna historien.
Collinsin kirja tarttui korvaan radio Vegan keskustelusta ja löytyi sattumalta divarista. Trilogian kakkososasta aloittaminen ei haitannut, vaikka tajusin nopeasti, että henkilöistä voisi tietää enemmän.
Collins kuvaa hyvin välitilaa, johon hankolaiset ovat joutuneet. Toiset kaipaavat kotipaikkaa enemmän kuin toiset. Vieraus ja sopeutumisen vaikeus ovat paikoin tosi käsinkosketeltavia. Teemoja on paljon: lapsen kaipuu, rakkaudenkaipuu, koti-ikävä, menetykset - kuten tosielämässä varmasti onkin.
Romaanin aloitus sai toivomaan paljon, mutta ikävä kyllä teksti oli paikoin todella puuduttavaa. Ehkä en kiinnittynyt henkilöistä kuin Disaan, joka oli epäsovinnaisuudessaan kiinnostava. Hjalmar oli hieno ulkopuolisuuden ruumiillistuma, Aino puolestaan uuvuttava. Ehkäpä henkilöiden tarinat ja koko teos olisivat hyötyneet tiivistämisestä? Toisaalta, välirauhan aika ja tilanne ovat olleet täynnä jatkuvaa odottamista, surua ja kykenemättömyyttä puhua asioista ja koetusta ja sen lukija kyllä tavoittaa arjen ja yksittäisten henkilöiden tasolla. Kaipaamme - odotamme ja sodan uudelleen syttyessä herääminen jälleen eloon ja toimintaan?
Ehkä Sun luonas kaipuuni on on väliosa, jossa kirjailijalle tärkeät henkilöt pidetään hengissä. Kolmas osa sitonee langat yhteen - odotan sitä kiinnostuksella. Lukiessa mieleen tuli Katja Kallion Säkenöivät hetket -romaani (2013), joka sekin on näemmä saanut jatko-osan Tämä läpinäkyvä sydän (jo 2021!). Hanko näemmä kiinnostaa ja tarjoaa monipuolisen näyttämön fiktiolle.
Tämä teos oli minulle kiinnostava lisä Suomen menneisyyttä käsittelevien kirjojen joukkoon - Hangon luovuttaminen on jäänyt itselle vieraammaksi osaksi Suomen historiaa. Tämä kirja herätti innon selvittää lisää tuosta ihanasta merenrantakaupungista.
Karin Collinsin uskomattoman hienossa trilogiassa on ilmestynyt toinen osa nimeltään Sun luonas kaipuuni on. Ensimmäinen osa sijoittui Hankoon. Toisessa osassa hankolaiset ovat asuneet kuka missäkin evakossa, sillä Hanko luovutettiin rauhanehdoissa Neuvostoliitolle 30 vuodeksi. Sitähän ei kukaan suomalainen hyväksynyt, eikä hyväksyisi tänäkään päivänä.
Ensimmäisen kirjan tanssiaisten kuningatar, Bellevue-hotellin johtajatar Disa, asui Helsingissä, mutta kaipasi Hankoa, hotelliaan ja hotellityötään. Helsingissä hän teki töitä professorin taloudenhoitajana ja yöt, ihanat yöt hän nukkui Bergströmin kainalossa tämän asunnossa. Oman asuntonsa hän oli vuokrannut karjalaisille evakoille. Bergström tuli aiemmin tutuksi Bellevue-hotellin talonmiehenä.
Karin Collinsin Sun luonas kaipuuni on vei ensimmäisestä kirjasta tutut hankolaiset evakkomatkalle, ja seurasi heidän elämäänsä parin vuoden ajan, kunnes tuli aika ottaa Hanko takaisin. Upea tarina, jossa kiinnostavat henkilöhahmot: Hjalmar, Disa ja Aino, tekivät arkisen elämän näkyväksi sotien välimaastossa. Kirja on täynnä tunteita ja tunnelmia.
Kirja jatkaa trilogian ensimmäisestä osasta tuttujen henkilöiden parissa. Jokainen toipuu talvisodasta ja kotiseutunsa Hangon menetyksestä omalla tavallaan. Välirauhan aikana yritetään löytää uudet askelmerkit. Kuten jäliksanoista selviää, kirjailija on hyödyntänyt todellisten henkilöiden kokemuksia. Kirjan tapahtumat ovatkin hyvin toden tuntuisia, liian mielikuvituksellisia käänteitä ei oikeastaan ole. Henkilöhahmoilla on jokaisella oma luonteensa ja jokainen kamppailee tavallaan sen kanssa, miten löytää paikkansa muuttuneissa olosuhteissa.
Toinen osa Hangon sodanaikaisen historiaan. Välillä oli raskasta lukea kolmen päähenkilön tarinoita, mutta toisaalta mielenkiintoista nähdä asioita niin erilaisten ja eri-ikäisten näkökulmasta. Aika ahdistavaa oli myös tuo sotiminen, ihan tämänpäiväinen maailmanmenoa kuulostellessa. Muuttuuko ihminen…. Ja mihin suuntaan…
Pidin tästä vielä enemmän kuin trilogian aloitusosasta, vaikkei tässä edes olla Hangossa. Hahmot ovat tulleet tutuiksi ja tärkeiksi ja heidän kohtaloistaan on aidon kiinnostunut.
Collins kirjoittaa ihanan selkeää ja soljuvaa ruotsia niin, että tässähän suorastaan tuntee osaavansa kieltä hyvin.
Hanko-trilogian toinen osa vie päähenkilöiden tarinaa eteenpäin ja kuljettaa samalla historiallisten tapahtumien ja kontekstin läpi. Ihana sarja, en malta odottaa kolmatta osaa.