Vampyyri ja hänen palvelijansa Igor tappavat aikaa vanhassa linnassa. Luetaan Lovecraftia, soitetaan urkuja, chillaillaan kryptassa ja testataan erilaisia taikaliemiä. Myös viiniä ja tupakkia kuluu. Sitten ovelle koputtaa valtion virkamies sekavanoloisen selvityskaavakkeen kera, ja vanhan ajan hirviöt joutuvat nykyajan kauhukabinettiin. Miksi koskaan ei saa olla rauhassa, vaikka aikaa olisi ikuisuus? Miksi syrjäytyneitä kummajaisia aina jahdataan?
Mystisiin ulottuvuuksiin yltävää ja populaarikuvastoa kierrättävää sarjakuvaa luonnehtii Rapille ominainen lämminhenkinen huumori. Omaelämäkerrallisilla aineksilla höystetty laitapuolen kulkijoiden sympaattinen kuvaus tekee Rapin tästäkin albumista ainutlaatuisen.
Este quadrinho de Aapo Rapi me chamou a atenção por ser o unico quadrinho finlandês que eu conhecia além de Moomin, de Tove Jansson, que eu cheguei a ter contato. Bom, também tem o Kake e outros trabalhos do Tom of Finland, que são incríveis, mas eles pertencem à seara dos quadrinhos/imagens eróticas, talvez não caiam na mesma classificação. Enfim, ao ler o quadrinho me deparei com outra coisa que esperava. Esperava algo no sentido de horror cósmico cthulhuano, lovecraftiano, como os trabalhos que a editora brasileira desta publicação, a Skript, costuma publicar. Mas não, no fim das contas este quadrinho é mais uma sátira? ironia? paródia? sobre o gênero de terror em geral, trazendo várias referências, apenas pra mostrar que os personagens de terror morrem mesmo é de... tédio. Um mote bastante interessante para uma história em quadrinhos que se vende como Horror Cósmico. Afinal, o tédio pode ser um horror, embora um produto das elites, do aristocratismo, do qual muitos monstros clássicos do terror têm sua origem. Quem sabe se o quadrinho tivesse mais consciência de classe tivesse me agradado mais...
Huumorikauhusarjakuvaa oikealla sävyllä. Suuremmin en kauhujutuista ole koskaan välittänyt ja yleensä huumorikauhujutut ovat minun makuuni vääränlaista huumoria. Aapo Rapi kuitenkin kertoo tarinansa niin pehmeästi ja sivuraiteille hortoillen, että minua miellyttää tämä kovasti. Tarinan rakenne jää kylläkin lapsipuolen asemaan ja siitä on pakko verottaa tähtiä jaettaessa. Rapin tapa kuljettaa tarinaa sivukaupalla ilman puhekuplia ei aina ihan toimi, vaikka tässä tarkoituksena oli selkeästi jäljitellä kauhuelokuvamaista kuvallisuutta.
En voi myöskään välttää vertaamasta äskettäin lukemiini Villimpi Pohjola -albumeihin. Miksi pidin tästä enemmän kuin niistä, vaikka tässä on selkeästi enemmän puutteita? Ehkä juuri siksi: VP on liian siloinen, tässä on enemmän tarttumapintaa.
Pidän Aapo Rapin rouheasta piirrostyylistä todella paljon. Kosmista kauhua -nimi ei oikein kuvaa klassista mutta nykyaikaista tarinaa vampyyrin ja Igorin suhteesta, joka tässä on erittäin lämmin ystävyyssuhde. Kertomuksen huumori on hauskaa (toisin sanoen uppoaa tähän lukijaan kuin kulmahampaat) ja paikoin ironista metaläppää ja kauhugenrelle irvailua. Nautin. Hauskimpina yksityiskohtina pidin Lovecraftin kerrontatyylille naureskelua ja sitä hyytävää kauhua, jota vampyyri kokee, kun eräs virkamies käskee hänen toimittaa tietyn paperin toimistolle VIRKA-AIKAAN.
Luin tätä ikään kuin kahden syrjäytyneen ystävyystarinana. Keskivaiheille asti menee todella mukavasti, mutta loppu jotenkin lässähtää - odotin niin hyvin alkaneelta sarjakuvalta ehkä juonellisesti enemmän. Siitä yksi tähti pois, mutta reippaasti plussan puolelle jäädään! Kauhuahan tämä ei kyllä oikeastaan ole, vaan enemmänkin huumoria kauhugenrestä.
What an absolute treasure and a total piece of art aimed directly at me. The art, the colours and the atmosphere in this comic is just spot-on, so rich and full. Tickles my deepest cravings. And such delicious, effortless dialogue and the story. I am very impressed by this piece of comic horror, nothing better.
Hyvä ja hauska tarina. Aluksi puhekieli tuntui omituiselta valinnalta mutta siihen tottui ja itse asiassa sopi tähän oikein hyvin. Lovecraftin kritisointi oli huvittavaa. Eniten rakastuin tämän upeaan kuvitukseen ja väritykseen, joka oli sanoinkuvaamattoman upeaa katsottavaa.
Uma leitura moderna e existencial do vampiro, que fala sobre vida e morte, mas principalmente sobre o que fazer com o tempo que nos resta. Tudo de um jeito satírico e perpassando questões de arte e cultura. Curti bastante!
Oli vähän sellainen Tommi Musturi meets Ludwig Hullun olo kun tätä luki. Paljon värejä ja pelkkään kuvaan luottavaa tarinankuljetusta. Välillä vinoilua Lovecraftille ja kauhun kliseille. Ehkä ei ihan täyttä neljää tähteä, mutta ainakin vahva kolme ja puoli. Sen verran usein hymyilytti tarinan päättömyyksiä ja piikittelyjä lukiessa. Voisin kokeilla vinkkauksissa kun vampyyristelyn peruskonventiot ovat teineillä tällä haavaa kohtalaisesti hanskassa.
Ilman mitään ennakkotietoja tsekkailin, sopisiko nuoriso-osaston väelle. Enpä tiedä, sen verran eksistentiaalista oli meno. Itsessään mainio pläjäys kyllä, piirrostyyli iskee suoraan jonnekin b-kauhusuoneen just sopivasti.