Vierus Verta Täynnä: Romaani

by Anu Kaipainen

Finnish

343 pages, Unknown Binding

First published January 1, 1995

About the author

In 1951 Anu Kaipiainen graduated from Kallio Co-Educational High School in Helsinki. In 1955 she graduated with a Master's Degree in Philosophy from the University of Helsinki. After university studies she worked as a mother tongue teacher (Finnish) in Kiuruvesi, Helsinki, Kauniainen, Viinijärvi and Oulu. She wrote literary reviews for newspapers, as well.
The debut novel ”Utuiset neulat” (Hazy Needles) was published in 1960, and since then Kaipainen published novels regularly. She became a full-time writer in 1967. In addition to poems and novels, Kaipainen wrote numerous theater and TV dramas. Kaipainen has also published a collection of poems in 1961.
Anu Kaipainen was awarded State Awards for Literature in 1967 and 1969 and a State Artist's Pension since 1994. In 2002, her book «Granaattiomena» (Pomegranate) was nominated for the Finlandia Award.
Personal live:
Anu Kaipainen, then Mustonen, was married in 1955 with Osmo Kaipainen, who died in 1985. Their eldest son, Jouni Kaipainen (1956–2015), was a composer.

Reviews

[Heli Pekkarinen · Rating 2 out of 5]

Kaipaisen myöhäistuotannon kirja ei ole samaa tasoa hänen 70- ja 80-luvun kirjojensa kanssa, joista pidän paljon. Kipuilen vähän tähtimäärän kanssa, sillä pidän paljon kirjan aiheesta ja näkökulmasta. Kirjassa kuvataan kunnianhimoista Annaa, joka lähtee isänmaallista intoa puhkuen palvelemaan sotaan lottana, vaikka hänellä on pieni poika ja tuntee vain hetkittäin huonoa omaatuntoa tästä, sillä luottaa pojan olevan hyvässä hoidossa. Tämä nostaa esiin sen, miksei perheellisten miesten palvelua rintamalla kyseenalaisteta samaan tapaan kuin naisten.
Kirja pomppii kuitenkin liikaa eri henkilöiden välillä (sairaalassa lottana palvelevan Annan, hänen rintamalla sotivan miehensä Juhanin, heidän lapsensa Petrin, Juhanin äidin ja sotavangiksi otetun isän, kylän Venäjään uskovan kommunistin Huuskosen, itsemurhan tekevän papin jne.) ja tulos on silppuinen niin, ettei yhteenkään hahmoon kiinny. Siksi sodan kauheuksien kuvaaminenkin jää aika ulkokohtaiseksi. Suoraan sanottuna kirja oli minusta tylsä.
Iso miinus tulee myös pohjoisesta tulleiden sotilaiden puheen jäljittely: hoo oli väärässä paikassa koko ajan! Että minua ärsyttää tämä, koska olisi niin helppo tarkistaa! Onneksi sitä oli vain pari repliikkiä. Kainuun murre sen sijaan tuntui luontevalta.