Sielujen kutoja

by Sami Makkonen

Taidokas kauhusarjakuva tutkii Suomen syrjäseutujen pimeää puolta.

On kevätkylvöjen aika. Markus kuulee äitinsä voinnin huonontuneen ja matkustaa Hiisimäelle sukunsa kartanoon. Mustien peltojen keskellä odottaa puolilaho talo ja nippu tädin jättämiä muistiinpanoja. Jossain on myös kirja, joka auttaisi ymmärtämään mennyttä ja tulevaa. Läheisellä kukkulalla kytee jotain pakanallista ja karmivaa. Jo ensimmäisenä yönä valveillaolo muuttuu painajaiseksi, joka ei kuitenkaan ole unta. Kalevala-teoksistaan tunnetun Sami Makkosen vimmaisessa sarjakuvaromaanissa esoteria ja kansan uskomukset yhdistyvät yliluonnolliseen kauhuun. Tuloksena on upea, makaaberi näytelmä.

Genres: Comics, Horror, Finnish Literature, Mystery, Fiction

144 pages, Hardcover

Published June 6, 2024

Reviews

[Niina · Rating 1 out of 5]

Olipas tämä mullanmakuinen lukukokemus. Tai teosta itseään lainatakseni "houreinen illuusio". Home pölisee tekstissä ja kuvissa niin, että välillä sitä pelkää lukiessaankin vetävänsä henkeensä. En muistanutkaan syytä, miksi en Makkosen teoksista pidä, ennen kuin sellainen oli taas käpälissä: kuvapinnat ovat aivan liian tummia, jotta niistä saisi mitään irti. Kuplissa on myös liikaa tekstiä ja se on auttamattoman pientä. Ei siis kovinkaan miellyttävä lukukokemus. Jotain Lovecraftmaista tässä oli, hahmot nimittäin menettävät mielensä nopeasti ja tekotaiteellinen möyhö aiheuttaa lukijalle "kuumevälähdyksiä". Ei jatkoon.

[Salla Hiltunen · Rating 4 out of 5]

Rakastan Sami Makkosen synkkää ja karua tyyliä. Makkosen aiempi kauhusarjakuva Hevosjumala teki minuun valtavan vaikutuksen, joten odotukseni olivat korkealla tämän uutukaisen suhteen. Tämä ei minusta yllä ihan samalle tasolle, mutta tässäkin riittää yliluonnollista kauhua, painostavaa tunnelmaa, mystistä meininkiä ja kummia tapahtumia syrjäseudulla. Oikein mainio!

[Julia · Rating 3 out of 5]

Juoni 3⭐️
Taide 5⭐️
Arvosana 3,5 ⭐️

[Inka · Rating 2 out of 5]

Makkosen Sielujen kutoja tarttui kirjastosta vähän sattumalta mukaan. Ensivaikutelma oli lupaava, tykkäsin piirrostyylistä ja kauhusarjakuvat kiinnostavat aina. Tämä jäi kuitenkin vähän pettymykseksi; en jotenkin päässyt juoneen sisälle, tarina ei pitänyt mielenkiintoa yllä enkä uppoutunut sinänsä taidokkaaseen kuvitukseenkaan samalla tavalla kuin monesti sarjakuvia lukiessa. Harmi, koska tässä olisi ollut potentiaalia, mutta nyt ei vain itselle iskenytkään.

[Seppo Sepponen · Rating 5 out of 5]

Makkosen laadukkaan julkaisuhistorian väkevin teos niin visuaalisen ilmaisun kuin tarinansa puolesta.

Kansankauhu ja syrjäseudun sukuperinteet vetävät puoleensa ja lopulta syvälle pinnan alle tietoisuuden ja todellisuuden toiselle puolelle.

Maailmanluokan suoritus kaikkinensa.

[Sampsa · Rating 4 out of 5]

Upea kauhutarina syyspäiväntasaukseen, synkkä piirrosjälki sopii mainiosti. Tällaista teosta ei useita löydy. Ilmeisesti yhden miehen projektina tehty sarjakuvakirja on selvä rakkauslapsi, joka olisi kuitenkin hyötynyt tekstien kieliasun ja sisällön toimituksesta. Luenpa heti Makkosen muun tuotannon.

[Sämppäri · Rating 3 out of 5]

Kauhusarjis vaikuttavalla kuvituksella ja synkällä juonella. Toismaailmainen kauhu tuo mieleen Lovecraftin.

[Dbgirl · Rating 3 out of 5]

Mies palaa vanhaan sukukartanoon, tällä kertaa poikansa kanssa. Hän ei olisi halunnut palata, mutta koska kuulee äitinsä voinnin huonontuneen, omatunto alkaa kolkuttaa ja pian ollaankin synkän äärellä.

Pakanauskonto ja okkultismi eivät omien kokemusteni perusteella ole kauhean iso juttu suomalaisessa ja varsinkaan Suomeen sijoittuvassa kirjallisuudessa, vaikka tämä osoittaa että hyvin se toimii ja sitä voisi puolestani olla enemmänkin.Varsinkin sarjakuvaan sellainen sopii hyvin kun on kuvatkin mukana tehostamassa. Suomen maaseutu suorastaan huokuu potentiaalia tälläiseen jossa matkustetaan syrjäkylille ja jossa tapahtuu kauheita. Pidin tämän synkkyydestä, joskaan en itse kuvien synkkyydestä kun ei välillä meinannut saada selvää. Enkä tajunnut paria viimeistä aukeamaa mitä siinä nyt itse asiassa tapahtui, mutta ehkä syy on minussa? Synkkä, kuumehoureinen tunnelma, pidin siitä todella paljon. En ollut kyllä kaikkien sivistyssanojen käytön ylin ystävä, ainakin joidenkin sanojen kohdalla olisi vallan hyvin voinut käyttää suomea. En toisaalta ole asiantuntija, käyttävätkö he niitä oikeastikin? Teksti oli muutenkin välillä vähän… outoa. Mutta makukysymys se kai on. Vaikka en täysin vaikuttunut, oli tämä silti mielenkiintoinen tuttavuus ja voisin katsoa mitä muuta tekijä on tehnyt.

[Uuttu · Rating 2 out of 5]

Ajattelin jo, etten lue enempää Makkosen sarjakuvia, mutta houkutteleva nimi ja kirja oli saanut täällä paremmat arvostelut, joten ajattelin vielä neljännen kerran kokeilla.

Tämä on ihan samanlainen kuin Hevosjumala. Sama juoni, sama asetelma, paljon toistuvia elementejä. Pieni porukka ihmisiä lähtee käväisemään maaseudulla ja selviää, että naapurit ovat mananneet esineet demonin eikä kännykät saa verkkoa ja auto jäi kotiin.
Hevosjumalaan verrattuna tämä oli tosin paljon epäselvemmin toteutettu: hahmoja oli hankala erottaa toisistaan, juonenkuljetus ja tarina eivät kulkeneet niin hyvin eikä loppu ollut niin vakuuttava. Tässä vaiheessa myös piirrosjäljestä alkoi tulla sellainen olo, että kaikki on jo nähty.

Jos et ole lukenut Makkosen teoksia entuudestaan, on tämä ihan yhtä hyvä aloittaa kuin mikä tahansa muukin. Jos olet lukenut ja et pitänyt: älä vaivaudu. Jos olet lukenut ja pitänyt: hei, tässä on sitä samaa tuttua hieman erilaisella muotilla.

[Ez · Rating 3 out of 5]

Tästä jäi todella ristiriitaiset fiilikset. Visuaalisesti Sielujen kutoja on vakuuttava ja koherentti. Joitain yksittäisiä maisemaruutuja voisi suorastaan kehystää seinälle. Juoni on Lovecraftinsa ja Marko Hautalansa lukeneelle melko yllätyksetön, mutta kauhu rakentuu ja kiristyy varsin sopivaa tahtia. Kirjoitustyyli kuitenkin meni omasta kurkusta alas todella huonosti. Sanavalinnat horjuvat anglistisen, akateemisen jargonin ja rehevän, paikoin tekotaiteellisen kuvakielen välillä niin, että tunnelma rikkoutuu, toiminta puuroutuu, eikä yhdestäkään henkilöhahmosta lopulta saa sellaista otetta, että heidän kohtalostaan juurikaan välittäisi. Lukukokemusta kuvaisin lähinnä raskassoutuiseksi. Makkosen kuvataidetta voisin kyllä ihailla enemmänkin, mutta jos tämmöinen multainen homekauhu ja keholliseen luontoon sulautuminen kutkuttelee fiktiivisenä aiheena, suosittelisin lukemaan ennemmin Hautalan Kuokkamummon tai vielä mieluummin Jeff Vandermeerin Southern Reach -trilogian.

[Emma Liina · Rating 3 out of 5]

En ollut aiemmin tutustunut Makkosen teoksiin ja tämä oli mielenkiintoinen löytö. Mielestäni kauhun ystävänä tässä teoksessa oli moni asia oikein ja graafinen asu upea. Fonttivalinta ei kuitenkaan allekirjoittaneelle ollut yksi niistä. Pieni teksti tummanpuhuvassa synkässä kannessa ja luin nopeasti Sami Makkosen Sielujen Kutojan nimen "Sammakkojen Sielujen Kutoja".

No, tämä tarina ei siis kertonut sammakoista. Sen sijaan sama tummaakin tummempi taiteellinen tyyli, joka alkoi kannesta seurasi kyllä läpi teoksen. Tässä ei ollut välikevennyksiä tarinallisesti, eikä piiristustyyliltäkään, vaan sama synkkä lohduttomuus jatkui läpi tarinan. Kävi mielessä joidenkin sivujen ollessa niin tummia, että paperisen kirjan sijaan tämä voisi toimia loistavasti näytöltä taustavalon kanssa e-kirjana.

Mikäli suomalainen kauhu ja sarjakuvataide kiinnostaa, niin tutustumisen arvoinen teos. Ehkä tyyli oli kuitenkin liiankin synkkä omaan makuun.

Tai sitten en vain koskaan päässyt yli siitä, ettei tämä tarina kertonutkaan sammakoista.