Tosipohjainen romaani Nicaraguan tanskalaisista siirtolaisista on kaunokirjallinen syväsukellus unohdettuun historiaan.
1924. Pelikaanit lentävät Karibianmereltä kohti sisämaata. Se enteilee myrskyä, tai niin hän, tanskalainen tulkki, ainakin ymmärsi.
2019. Nuori mies pyörittää turistibisnestä vuorilla. Esi-isiensä maassa hän ei ole käynyt, mutta olkapäähän tatuoitu lippu saa turistit kysymään: oletko sinä tanskalainen?
Finlandia-ehdokkaaksi esikoisellaan noussut Cristina Sandu kuvaa teoksessaan tanskalaisten uskomattomia kokemuksia Nicaraguassa, sekä heidän matkansa pitkäkantoisia kaikuja. Kirjailijan ote on keveä, sanat painavia, vaikutus syvä.
Cristina Sandu was born in 1989 in Helsinki to a Finnish-Romanian family who loved books. She studied literature at the University of Helsinki and the University of Edinburgh, and speaks six languages. She currently lives in the UK and works as a full-time writer. Her debut novel, The Whale Called Goliath (2017), was nominated for the Finlandia Prize. The Union of Synchronised Swimmers (2019) won the Toisinkoinen Literary Prize.
Tanskalaisten maailmanvalloitus ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Kahvinviljelijöiksi Nicaraguaan vuonna 1924? - no miksipä ei! Entuudestaan tuntematon suomalaiskirjailija, teksti selkeää, sujuvaa. Tarinat hieman irrallisia, irrallisuudessaan silti mielenkiintoisia, dokumenttihenkisiä vaikka kai suurelta osin kuitenkin fiktiivisiä henkilökuvia tyyliin "mitä olisi voinut olla". Niin tai näin, uusi kirjailija, uusi maa, mielenkiintoinen seikkailutarina.
Ehkä olisin antanut kaksi tähteä, mutta koska aihe oli oikeasti mielenkiintoinen - tanskalaiset siirtokunnat Nicaraguassa! - niin menköön kolme. Kirja perustui todellisiin tapahtumiin 1920-luvulta lähes nykypäivään, mutta juoni ei oikein vetänyt. Ehkä dokumenttiaineistoa ei ollut kovin paljon tai kirjailija takertui liikaa tosiasioihin. Lisäksi henkilöt vähän sekoittuivat, kun hypättiin uuteen aikaan ja sukupolveen.