Sydänmaalla podetaan toimeentulohuolia ja rakkauden tuskaa, mutta kaiken yllä kaikuu sydämellinen nauru.
Savon syrjäseudulla on Sydänmaa, rehevien ja aitojen ihmisten koti. Maaltapako, ilmastonmuutos ja ruokatrendien muutokset huolettavat, ja kaiken keskellä pitäisi ottaa selvää sydämen asioista.
Karjatilallinen Sami on yksinäinen poikamies, jonka seurustelusuhteista ei ole tullut mitään, eikä hän itsekään ymmärrä syytä. Jokin ei vain ole sytyttänyt. Miksi? Samin entinen tyttöystävä Jenni kokee itsensä hylätyksi ja kaipaa syliä. Ehkä jotain voisi olla vielä tarjolla, tai ehkä Sami lämpiää vielä?
Samin äiti Paula on elänyt yli kymmenen vuotta leskenä, mutta vähitellen voisi olla tilaa jollekin uudelle. Vanhan koiran pitäisi jaksaa opetella uusia temppuja. Kylän rupista autokorjaamoa pitävä Anton on sylin kaipuussa hänkin, ja ennen pitkää jokaisen auton tie vie Antonin luo.
Sydänmaalaiset luo herkullisen hauskan ja rehevän maailman, jonne lukija saa palata kuin kotiin.
Niin symppis kirja! Kuvittelin tämän olevan hyvin Katajamäen ja Jylhäsalmen tyylistä kuvauksen perusteella, vaan tarina pääsikin yllättämään heti ensimetreillä. Ei tullutkaan sellaista uutta sarjaa, jota suosittelisin kylmiltään iäkkäämmille lukijoille. Virkistävän erilainen näkökulma ja mielestäni uskottava tarina. Innolla odotan jatko-osaa.
Kuuntelin tämän(kin) äänikirjana ja lukijana toiminut Jussi Vatanen sopi tähän kirjaan erityisen hyvin. Myönnettäköön, että ensin lukijan nimen nähdessäni hiukan epäilin, mutta sopivan vähäeleinen eläytyminen lukemiseen ja luontevalta kuulostava murre saivat puolellensa.
Hyvänmielen kirja. Ei ihan perinteiset suhdeasetelmat perinnemaisemissa.Osaisin niin kuvitella, että tästä tehtäisiin Metsolat- tyyppinen sarja. Kakkososaa odotellen!
3,5 tähteä. Tämä täytti odotukset loistavasti olemalla keveä, hauska ja sopivasti hömppä. Yllätyskäänteitäkin tarinassa oli. Maatalouden haasteet kerrattiin ehkä liian monta kertaa näin lyhyessä tarinassa.
Ajattelin ensin, että tämä on samanlainen kuin Jylhäsalmi- tai Katajamäk-kirjat, niin kuin tavallaan olikin, mutt ei kuitenkaan liian samanlainen. Kirjassa riittää sattumuksia ja yksi jos toinen joutuu miettimään, mikä on elämässä tärkeää. Kirja oli nopea luettava, paikoin humoristinenkin. Tapahtumat olivat uskottavia eikä juoni ollut liian itsestäänselvä Marttisen hahmo oli minusta erityisen onnistunut.
Odotin perinteistä maalaisromantiikkaa, mutta niin tarinan kulku kuin henkilöhahmotkin yllättivät totaalisesti ja hyvinkin positiivisesti. Rento ja silti ajatuksia herättävä hyvänmielen kirja.