Venäjä on ottanut arktisen alueen hallintaansa, ja siitä voimaantuneena päättää ratkaista asemasodaksi jäätyneen Ukrainan tilanteen lopullisesti. Sotilaallinen kriisi uhkaa laajeta koko Eurooppaan. Tilanne eskaloituu taisteluiksi Suomen maaperällä.
Tiedustelulaitoksella työskentelevä Mikael Koivu on jäänyt yhdessä jäänmurtaja MSV Nordican miehistön kanssa venäläisten vangiksi Jäämerellä. Mikael Koivun esimies, eversti Vesa Ilvesvuori, kehittää salaista suunnitelmaa alaisensa ja miehistön vapauttamiseksi. Riskialtis tehtävä ei kuitenkaan saa presidentin hyväksyntää.
Samaan aikaan Suomi valmistautuu yhdessä liittolaistensa kanssa Eurooppaa ravistelevaan konfliktiin. Kun selviää, että Suomen sotasuunnitelmat ovat vaarassa joutua Venäjän käsiin korkea-arvoisen vakoojan kautta, lähetetään Supon työntekijä Riina Koivu vaaralliselle peitetehtävälle Kaliningradiin selvittämään vuotajan henkilöllisyys.
Ylikersantti Joni Koivu, Mikaelin lanko, ilmoittautuu vapaaehtoiseksi erikoisjoukkojen huippuvaaralliseen operaatioon vihollisen selustassa. Onnistuvatko suomalaiset iskemään strategiseen kohteeseen Venäjällä? Entä miten käy Mikaelille?
Operaatio Tulikettu on menestyneen trilleri sarjan neljäs ja viimeinen osa. Aiemmat osat ovat Operaatio Punainen kettu, Operaatio Aavikkokettu ja Operaatio Napakettu. Trillerit kertovat suurvaltojen valtakamppailuista, joihin Suomikin vedetään mukaan. Sotilasoperaatioiden keskelle joutuvat siviilit, reserviläiset, tunnetut poliitikot ja ammattisotilaat.
Tulikettu päättää onnistuneesti Immosen kettu-sarjan - kirjailijan asiantuntemus tekee varsinkin toimintajuonikuvioista mielenkiintoista luettavaa. Hieman niissä on jonkinlaista koulutuksellista, opettavan artikkelimaista henkeä (vähän samaan tapaan kuin Satu Rämön Hildur -kirjassa on Islannin kuvauksessa), mutta ei sen niin väliä, koska itseäni aihe kiinnostaa. Näitä yksityiskohtia olisin voinut lukea enemmänkin. Maailmanpoliittinen, ajankohtainen asetelma on myös hyvin rakennettu, vaikkakin siihen olisi voinut saada enemmän syvyyttä vähän tarinaa pidentämällä - Immonen kun on varsin pätevä aihetta käsittelemään.
Juoni ja konteksti sitten kannattelevatkin tukevasti kaikkia kolmea tähteä. Olen jokaisen neljän osan kanssa tuskaillut henkilöhahmojen köykäisyyden, eritoten heidän tuntemustensa ja ajatustensa kuvauksen, ja ajoittain myös dialogien, latteuksien kanssa. Ensimmäisessä osassa se oli helppoa sivuuttaa, mutta olisin toivonut, että näihin tarinan keskushahmoihin olisi tullut matkan varrella vähän enemmän moniulotteisuutta ja särmää. Vaikka sinänsä olen pitänyt siitä virkistävästä poikkeuksesta lajityypille, että sarjan hahmot ovat ensisijaisesti ihan tavallisia ihmisiä perhehuolineen ja epävarmuuksineen, he jäivät lopulta hyvin persoonattomiksi. Kaikkia itsestäänselvyyksiä ei myöskään tarvitsisi annostella sellaisenaan pöytään, vaan lukijalle voisi kertomisen sijaan osoittaa tekojen ja tapahtumien kuvauksen kautta - antamalla ymmärtää - jotain oman ajattelemisen ja oivaltamisen aihetta.
Hieman kahta aiempaa Kettua vahvempi kolme tähteä. Kirjan ansioksi luettakoon varsin pätevän maailmanpoliittisen kehyksen rakennus ja aihepiiri yleisesti. Erotuksena pariin aiempaan Kettuun ainakin toinen action-juonista oli mielenkiintoisempi erityisesti erikoisjoukkotoiminnan kuvauksensa ansiosta.
Varjopuolina Tuliketussa, kuten muissakin Kettu-sarjan kirjoissa, ovat ohueksi jäävät henkilöhahmot sekä paikotellen melodramaattiseksi yltyvä dialogi. Äänikirjaformaatti saattoi korostaa jälkimmäistä entisestään.
"Uskon, että moni lukija kokee ahdistusta ajassa, jossa elämme. Uskon myös, että kirjallisuus on voima, joka voi liikuttaa ja lohduttaa. Se voi lisätä ymmärrystä vaikeista asioista. Kirjallisuus on myös turvallinen tapa käsitellä pelottaviakin asioita ja tunteita - kuten sotaa tai sodan uhkaa." Näin kirjailija Helena Immonen kirjoittaa Operaatio Tulikettu -romaaninsa jälkisanoissa.
Operaatio Tulikettu päättää neliosaisen "Kettu-sarjan" erinomaisesti. Nämä romaanit on syytä lukea järjestyksessä, sillä tämä neljäsosa kytkeytyy vahvasti kolmannen osan tapahtumiin. Immonen nostaa kierroksia ja nyt ollaan jo lähes kolmannessa maailmansodassa. Myös ydinaseet saavat merkittävän roolin tarinassa.
Tuttuun tapaan Immonen sekoittaa romaanissaan tosielämän henkilöitä (mm. selkeästi ihailemansa presidentti Niinistön) ja fiktiivisiä hahmoja. Tällä kertaa tapahtumat - taistelut - sijoittuvat Pohjois-Suomeen ja Pohjois-Norjaan sekä tietysti Venäjän pohjoisiin osiin. Käydäänpä sitä "supoilemassa" Kalingradissakin.
Ehkä muutama klisee on myös päätynyt tarinaan.
Nämä neljä romaania voisi joskus lukea uudelleen.
Arvioksi 3,9/5. Helena Immonen: Operaatio Tulikettu (2024).
Ajatuksia herättävä ja nykyaikainen teos. Tarinaan ja juoneen on paneudutta ja yksityiskohdat tekevät kerronnasta entistä aidompia. Kuuntelin 1,5 nopeudella.
Kettu-sarjan päätösosa lähtee liikkeelle melko suoraan kolmososan lopun tilanteesta, joten tapahtumat ovat hyvässä vauhdissa alusta alkaen. Venäjä on hyökkäämässä Suomeen ja uhan torjumiseen tarvitaan niin Riinan peiteoperaatiota kuin Jonin sissihyökkäystä vihollisen selustaan. Mikael puolestaan on edelleen vankina ja siten kansainvälisen diplomatian pelinappulana.
Tässä kirjassa Immonen etenee selvästi tapahtumat edellä, onhan kaikki langat saatava solmittua sarjan päättyessä. Se on väistämättä vaikuttanut siihen, että henkilökuvaus on jäänyt teoksessa ohuemmaksi - on ikään kuin oletettu, että jokainen jo hahmot tuntee ja heihin uskoo. Henkilöhahmojen lisäksi jotkin juonenkäänteet, kuten kybersodan osuus, jäävät hyvin vähälle huomiolle.
Tulikettukin on kuitenkin ihan kelpoa viihdetrillerikirjallisuutta, ja Immosella on sekä asiantuntemusta että kirjoittajankykyjä kuljettaa nopeasti eteneviä tapahtumia hengästyttävällä vauhdilla eteenpäin. Niin tämän kuin aikaisempienkin osien kohdalla en oikein tiennyt, ovatko olemassa olevien poliitikkojen suuhun kirjoitetut kohtaukset vaivaannuttavia vai eivät.
Helena Immosen Operaatio Tulikettu päättää hienosti Kettu-sarjan. Pidin niistä kaikista.
1. Operaatio Punainen kettu (Docendo / Crime Time 2020, ISBN 978-952-291-858-1) 2. Operaatio Aavikkokettu (Docendo / Crime Time 2022, ISBN 978-952-382-368-6) 3. Operaatio Napakettu (Docendo / Crime Time 2023, ISBN 978-952-382-572-7) 4. Operaatio Tulikettu (Docendo / Crime Time 2024, ISBN 978-952-382-696-0)
Immonen on itse reserviupseeri ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija, hän maalaa uskottavan ja pelottavan ajankuvan 2020-luvun geopoliittisesta jännitteestä. Toimintakohtaukset ovat napakoita ja kuvaus tarkkaa. Saima Harmajan runot tuovat syvyyttä tekstiin.
Uskottava ja jännittävä trilleri. Hyvä päätös Kettu-sarjalle.
Kettusarjan lopetus jatkui suoraan siitä mihin Operaatio Napakettu jäi. Heti alussa Venäjä iskee taktisella ydinaseella Ukrainaan ja tilanne Suomen itärajalla eskaloituu.
Paljon jännittäviä käänteitä tapahtuu ja pääosissa ovat aiemmista kirjoista tutut sankarit. Jotkin skenaariot saavat kylmän hien selkäpiihin. Tämähän voisi ihan hyvin tapahtua tosielämässäkin..
Paikoitellen ärsytti hieman liiallinen rautalangasta vääntäminen asioista, joita lukija jo itsekin tajusi.
Ihan mainio sarja. Itse pidin eniten toisesta osasta, Operaatio Aavikkokettu. Siinä oli jotenkin paras rytmi ja myös dekkarimaisuutta mukana.
Kun aloitin lukemaan tätä Kettu-sarjan viimeistä osaa, Hesari uutisoi 12.6.25 "Tiedotteeseen kätketty sanahirviö paljastaa: Suomi valmistautuu sotimaan Jäämerellä". Ja siinä sitten aloittelin lukemaan Tuliketusta kuinka sota sitten alkoi Lapissa. Jäämeren herruushan se siinä oli kaikilla tavoitteena. Helena Immosen Kettu-sarja on ollut ylimaallisen lähellä todellista maailmantilannetta, vaikka se tietenkin viihteellistää ja tarinallistaa. Mutta uutisfriikkinä tietoisuus tästä mitä koko ajan oikeasti tapahtuu, on saanut fiktion lukemiseen ihan uudenlaista kierrettä. Olen pitänyt sarjasta. Tosi paljon.
The story picks up where the previous book, Operaatio Napakettu, left off, as tensions between Finland and Russia escalate. Alongside the nuclear threat, rising tensions between China and the USA further complicate the global geopolitical situation. Secret operations on the Russian side are underway, including attempts to replace President Putin. This novel feels particularly relevant in today’s world, reflecting the real-life geopolitical uncertainties we face. It's a timely read.
Kielellisesti edelleen köykäinen (kielioppivirheitä, kapulakielisyyttä, infodumppausta, ylikirjakielistä dialogia, latteuksia...) mutta juonellisesti niin sujuvaa toimintaa, että 500 sivua meni hujauksessa. Hyvä päätös sarjalle, ja erityinen plussa erinomaisista jälkisanoista jotka kerrankin olivat muutakin kuin kiitoslistausta. Joten menköön neljä tähteä.
Viittaukset musiikkiin, runouteen ja kirjallisuuteen olivat sinetti viiden tähden arviolle. Juoni, kerronta, henkilöhahmot ja tarinan lopetus toimivat mielestäni kaikki saumattomasti yhteen muodostaen kokonaisuuden, jonka soisin todella monen lukevan. Maailma muuttuu, mutta toivolle ja varautumiselle on aina paikkansa.
Erinomaisen hyvä päätös tälle neliosaiselle sarjalle. Tässä kirjassa ei ollut yhtä ainutta tylsää sivua, mikä on mielestäni todella poikkeuksellista. Helena Immonen kirjoittaa mutkattomasti ja vetävästi, ja tarina kantaa kirjan alusta loppuun saakka.
Ihan jeppis lopetus sarjalle. Arvio nelosesta kolmoseen, koska tuntui että kaikki ongelmat ratkesivat vähän turhankin helposti. Olisin arvostanut vähän enemmän vastoinkäymisiä, jotka olisivat samalla voineet mahdollistaa hahmojen moniulotteisemman kehityskaaren.
Eipä taas pettänyt lukijan odotuksia tämä neljäs osa kettu sarjaa. Meni edelleen hyytävästi ihon alle. Tuntuu kuin kaikki olisi mahdollista tapahtua Suomessa live tilassa. Todella upeaa politiikan tuntemista.
Helena Immonen päättää romaanisarjansa Tulikettu-teokseen. Kolmessa edellisessä teoksessa Immonen on tuonut esiin tavallisen ammattisotilaan ja reserviläisen elämää, jotka joutuvat maailmanpoliittisten tapahtumien heittelemäksi. Ilkka Remes on saanut Immosesta varteenotettavan kilpailija, sillä Immosen tietotaito sotilaallisista asioista on ensiluokkaista. Hopeaketussa tarina jopa tulee hyvin lähelle nykyistä kansainvälispoliittista tilannetta. Toivottavasti Immonen kirjoittaa tähän samaan genreen liittyvää kirjallisuutta lisää. Hän on lehtitietojen perusteella jäänyt kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Pisteet 10/10.