Kirja sijoittuu Petsamon alueelle, Jäämeren rannalle aikaan ennen toisen maailmansodan alkua. Historiaa, jännitystä, romantiikkaa, ortodoksisuutta ja menneiden sukupolvien viisautta ja kuvauksia pohjoisten ihmisten elämästä ja pohjoisista maisemista. Historialliseksi romaaniksi oikeinkin hyvä, en nyt ole niin superisti tällaisten ystävä.
4,5 Miten mahtava historiallinen romaani, tarina totuutta ihmeellisempi. Tätä oli ilo lukea. En usein lue tämäntyyppisiä ”lukuromaaneita”, historiallisia ainakaan, mutta onneksi tartun tähän. Kuuntelin tästä teoksesta myös tunnin pari, ja olin yllättynyt miten hyvin tämä toimi myös äänikirjana. Mutta siis, Historiallinen romaani täynnä, no, melkein ihan kaikkea. On rakkautta,saavuttamatonta rakkautta, pettymyksiä, kaipausta.On kotiseuturakkautta, vähemmistöjen muille (minulle)tuntematonta historiaa, mennyttä, joka on jätetty piiloon, varjoihin. Epäreiluutta. On dekkarimainen juoni, on salaisuuksia, on sota-aikaa, kieliryhmien vänkäystä, kylmää ja nälkää ja pohjoisen Suomen värikylläinen luonto.
Teos alkaa vetävästi. Valeria irtisanoutuu työstään ja nuori nainen lähtee rakkautensa perään. Mies kuitenkin häipyy. Valeria saa lapsen, menee möllön kanssa naimisiin ja palaa takaisin kotikonnuilleen, hoitaa ”kuulusteluiden” rampauttamaa isäänsä. Myöhemmin Valerian rakkaus tulee paikkakunnalle taas ja he pääsevät (ehkä) takaisin toistensa elämiin (tai ehkä seuraavassa osassa tästä tiedetään lisää. Teos nimittäin loppuu upeasti avoimesti, niin, että jatkoa jää odottamaan). Virpi Vainio kutoo juoneen vakoilua, salapoliisiromaanin tyyppistä Komisario Palmu-juonta mutta myös luokkayhteiskunnan tarkkailua, kieli- ja vähemmistöjen haasteet, rotukysymykset, kuvatun alueen erikoislaatuisuuden. Lisäksi Vainio kirjoittaa teokseen nikkelitehtaan ja ahneuden, sen mitä alkuperäisluonnolle tapahtuu kun rahanhimo iskee, mitä ihmisluonnolle tapahtuu kun ahneus pimentää hyvyyden, inhimillisyyden. Vainio kirjoittaa myös isättömyydestä, äidittömyydestä. Kuulumisesta ja llähtemisistä ja paluista. Olipa hieno lukukokemus. Ja hieno kirja. Esikoiskirjailijakin. En olisi uskonut.
Tämä oli hyvin mielenkiintoinen ja kauniiseen tyyliin kirjoitettu kirja. (Vähän samaa tyyliä kuin Merja Mäen Karjalaan sijoittuvat samasta aikakaudesta kertovat kirjat. Jos pidit niistä, niin viihdyt varmasti myös tämän kirjan parissa.) Karjalasta ja sen ihmisistä on toki kerrottu paljon Petsamoa enemmän, joka olikin itselle kokonaan uusi tuttavuus. Jäämeren kuvailut olivat tunnelmallisia ja tämän luettuani löysin itseni googlailemasta Petsamon historiaa. Odotan mielenkiinnolla jatko-osaa.