Odotettu jatko-osa futistähti Leon Brownin tarinaan.
Leon elää ystäviensä kanssa jalkapalloilijan arkea Hammersmith Unitedin akatemiassa. Siitä on tullut Leonille koti, mutta kautta varjostavat oudot uhkaukset ja varkaustapaukset. Ystävät ovat Leonille korvaamaton tuki, kun elämässä on vastoinkäymisiä. Edustusjoukkue Takojat kyntää syvällä, ja akatemialaiset saavat siinä vähitellen enemmän vastuuta. Kriisiseuran kulissit kuitenkin horjuvat, ja lopulta pelissä on koko Takojien tulevaisuus.
Jukka Behmin nuortenromaani on toinen osa Hammersmith United -jalkapalloseurasta kertovaa trilogiaa. Ensimmäinen osa Ihmepoika Leon (2023) oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana sekä voitti Topelius-palkinnon. Sarja on kiinnostava kurkistus futismaailman kulissien taakse.
Taidokkaasti kirjoitettu tarina, mielenkiintoiset henkilöhahmot ja hauska pilke rivien välissä imaisevat lukijan mukaansa ensi riveiltä alkaen. Futismaailman kiemuroiden taustalta paljastuu nuoruuden tärkeitä teemoja, kuten itsenäistymistä, kilpailua, ystävyyttä, epäonnistumisen pelkoa ja näyttämisen halua.
Jukka Behm (s. 1973) on kirjailija ja toimittaja. Hänen esikoisromaaninsa Dr. Mumbai voitti Tammen ja Bonnierin pohjoismaisen romaanikilpailun vuonna 2007, ja nuortenromaanit Pehmolelutyttö (2017) sekä Ihmepoika Leon (2023) olivat lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaita. Ihmepoika Leon voitti Topelius-palkinnon. Behmin romaani Eikä yksikään joka häneen uskoo (2018) oli Nuori Aleksis -palkintoehdokkaana. Behmin romaanien käännösoikeuksia on myyty useisiin maihin.
Tämä jatkaa samalla rakenteen sapluunalla kuin ensimmäinen osakin; juonen kuljetusta katkovat otteluiden ja harjoitusten kuvaukset. Yhtään en taaskaan osaa arvioida jalkapallomaailman uskottavuutta tässä tarinassa, sen arvioinnin jätän muille.
Minusta tarinassa hyvin tulee esiin keskushenkilön mielenlaatu, Leonin maailmaan kun tuntuu mahtuvan vain futaaminen. Vaikka hänen ympärillään on kaikenlaista draamaa, kähmintää ja ihmissuhdekuvioita, hän seurailee tapahtumia jotenkin kauempaa, passiivisesti ja vähän hämmentyneesti. Usein hän ratkoo tilanteita poistumalla. Vain oma intohimon ja kunnianhimon kohde saa hänet keskittymään ja toimimaan aktiivisesti.
Leon Brownista kertovilla teoksilla kai tavoitellaan nuoria, varsinkin fudiksesta kiinnostuneita lukijoita. Jos kirjan pituus on n. 350 sivua ja sen paino kädessä tuntuva, tämä ei onnistu kovin hyvin. Minun vinkkaustaidoillani ei saada vastahakoisia yläkoulun urheilijanuorukaisia tarttumaan tähän, vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava. Yläkoulun vinkkilistalla Leon kuitenkin pysyy.
Tää sarja on kyllä ihan kuin Harry Potter jalkapallomaailmassa :D Käydään brittiläistä sisäoppilaitosta, pelataan huispausta... eikun siis jalkapalloa, sitten on vähän oppilaiden välistä draamaa, pelaaja on setänsä ja tätinsä kasvattama hylkiö, joka löytää oman paikkansa maailmassa...
Bokens styrkor är (i stort) plotten och karaktärerna. Min besvikelse är att spänningen kopplad till bokens olika mysterier aldrig riktigt tillåts nå sin peak. Så fort vi kommer någonstans så avbryts scenen mitt i – anser jag – och i nästa kapitel befinner vi oss någon helt annanstans. Jag tror att författarens tanke är att dra ut ännu mer på spänningen, men resultatet blir bara väldigt antiklimaktiskt. En ytterligare kritik som har hängt kvar från när jag läste första boken i serien är att så mycket hade kunnat lösas om karaktärerna bara pratade med varandra. Håller tummarna för att bok tre har med sig lite karaktärsutveckling på den fronten!
Leoni jalgpalliseikluste teine osa. Leidub selleski osas müsteeriume nagu salapärane varas koolis, teadmata tegelane, kes Leoni šantažeerib. Leonil leidub ka liitlasi nagu uus liblika ja arvutihuvilisest toanaaber ja uurivad ajakirjanikud kohalikust koolilehest.