Pimeää jäätä

by Risto Isomäki

Suomalainen teknologia on ratkaisijan roolissa trilleri-taiturin uutuudessa.

Ihmiskunnan tilanne on muuttunut epätoivoiseksi. Luotaimet ovat paljastaneet, että maapalloa uhkaavia komeettoja on tuhat kertaa luultua enemmän. Suunnattomat räjähdykset ovat vaarassa kuumentaa koko maapallon sulaksi laavaksi.

Millainen onkaan se komeetat radoiltaan suistanut kappale, joka pian ohittaa aurinkokunnan lähietäisyydeltä? Saattaisiko sen luota löytyä uusia aseita komeettojen vastaiseen sotaan? Johnny Kororo tovereineen lähtee vielä kerran avaruuteen itsemurhaa muistuttavalle tutkimusmatkalle sähköpurjealus Arsinoella.

Pimeää jäätä palaa Pimeän pilven ritarit -romaanin kosmiseen maisemaan. Se on myös maapallon ensimmäinen romaani, jonka juoni on rakennettu suurelta osin sähköpurje- tai plasmapurjeteknologian ympärille.

Ihminen on tähän mennessä keksinyt vain kolme avaruusalusten ja -luotainten käyttövoiman lähdettä: rakettimoottorin sovellukset, aurinkopurjeen ja sähköpurjeen.

Sähköpurje on suomalainen keksintö. Konseptin on ensimmäisenä esittänyt Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Pekka Janhunen. Sähköpurje on ylivoimaisesti tehokkain ihmisen kehittämä avaruusalusten käyttövoiman lähde, silloin kun pitää lentää hyvin kauas – ja palata takaisin.

Genres: Science Fiction, Fiction

Audiobook

Published August 13, 2024

About the author

Risto Isomäki is a Finnish environmental activist and author of science fiction and nonfiction books. His 2005 novel Sarasvatin hiekkaa was nominated for the Finlandia Prize in 2005 and won the Tähtivaeltaja award in 2006.

Reviews

[Otto Forsbom · Rating 3 out of 5]

Isomäen tarinoiden tieteelliset innovaatiot ovat kiehtovia ja tässä tarinassa pääpiirteet huikea kiinnostavia, mutta kieli on tässäkin romaanissa yhtä puisevaa kuin aiemmissa. Jokainen hahmo kuulostaa keskenään samalta ja käyttää fraaseja, jotka toistuvat tilanteesta toiseen. Kirjaa on raskas lukea, kun toistetaan ”vähän helvetin monta” kertaa ”voi taivas”. Kustannustoimittajalle olisi töitä.

Toisena asiana kaihertaa erittäin päälleliimatun oloiset seksikohtaukset, etenkin kun niissä painotetaan ruokavalion vaikutusta erektioon.

Tässä kirjassa sentään jätetään jatkuvat läheltä piti -kohtaukset lopussa vähille, mikä antaa juonen juosta paremmin kuin monessa muussa Isomäen kirjassa.

Jälleen kerran yksi Isomäen romaani, joka voisi kevyellä editoinnilla olla huikea, mutta jää nyt huikeiden teknisten innovaatioiden esittelyksi.

[Emil Borén · Rating 3 out of 5]

Koko kirja on kuin englannista käännettyä tusinascifiä - niin hyvässä kuin pahassa. Kirjailijan visioimat teknologiat ja kirjan maailma ovat kiinnostavia, mutta ilmaisu, juoni ja hahmot jäävät ontoiksi.

[Arto · Rating 3 out of 5]

Jatkoa 90-luvun tarinalle. Ne mitkä tuossa edellisessä jäivät avoimiksi, jäivät tässäkin. En tiedä miksi esitellä jotain mystistä teknologiaa ja avaruusolioita, jos ne eivät sittenkään ole merkityksellisiä tässä asiassa.

Tieteellistä puolta on tutkittu hyvin, joten pääosin siinä ei ole valitettavaa. Mutta jo edellisessä teoksessa esitetty tilanne, että komeetan palasia tulee maahan säännöllisesti ja uhrejakin kuin suursodassa, mutta sitten kuitenkin homma jatkuu niin kuin kyse olisi vain hutujen ja tutsien nahinoista. Ongelmat ovat monilta osin ratkaistu mutta se miten tässäkin teknologiaa käytetään, niin en oikein usko että tämä maailma olisi mahdollinen. Eli kuka ne kaikki teknologiset hienoudet rakentaa ja ylipäätänsä miksi? Jos henki on jatkuvasti vaarassa, niin miksi panostaa tulevaisuuden rakentamiseen? Eihän sitä pääosin tehdä nytkään, vaikka tulevaisuus ei ole niin synkkä, kuin tässä kirjassa. Robotit ja tekoäly eivät voi olla vastaus, koska miksi niitä komeettalentojakaan tarvitsisi tehdä ihmisvoimin, kun ne onnistuisivat robottien ja tekoälyn avulla.

Hieman häiritsi myös turha vapaan seksin esittely, kuinka myös ne sosiaaliset ja henkisetkin ongelmat olisi ratkaistu, ettei kukaan ole mustasukkainen. Toisaalta toinen päähenkilö, venäläistaustainen nainen on pääosin edelleen venäläistyyppinen arvaamaton ja ylimielinen ja mustasukkaisuus pulpahtaa pintaan useampaan otteeseen. Ja kuten mainittu toisessa arvostelussa, että kasvisruuan vaikutus erektioon, kun ei ole eläinrasvoja tukkimassa suonia. Mutta jos kerran on kasvatettu keinoliha, niin tuskin sitä tehdään perinteisillä eläinrasvoilla, kun taudit ovat pääosin vain paperilla ja geenitekniikoilla ratkaistu, niin eikös se keinolihan tuotantoprosessikin voisi tuottaa kasvisrasvaa? Varsinkin kun jo nykyisellä alkeellisella tekniikalla rasvahappokoostumukseen pystytään vaikuttamaan.

Lopun ratkaisu on myös jollain tasolla hölmö. Eli ei oltaisi aiemmin älytty, että typerää käydä räjäyttelemässä komeettoja hevon perseessä ja ratkaisu onkin keskittää auringon energia ja höyrystää ne. Johan se on ollut scifikirjallisuudessa jo aiemmin ja myöskin esitetty yhtenä ratkaisuna komeettojen/asteroidien torjuntaan. Ongelmahan on sen rojun rahtaaminen avaruuteen. Jos siis tässä tulevaisuudessa matka komeettapilven luo on kuin juhannuksen vietto, joku ehkä ei selviä, mutta eipä se ketään haittaa. Ja jos ydinpommeja rahdataan komeettojen luo, kun suomalaiset kaljaa viikonloppuisin mökille, niin eipä sen linssiteknologiankaan rahtaaminen kiertoradalle olisi ollut ongelma.

Paljon hyviä ideoita, mutta ehkä liikaa omaa ideologiaa ympätty kirjaan ja yritetty pitää fiktio minimissään, joten monien asioiden kehittely jää vajaaksi. Koko tarinan olisi siis saanut tehtyä ilmankin avaruusolioita ja niiden mystistä teknologiaa. Nyt se vain jäi häiritseväksi tekijäksi. Ja jätti auki mahdollisuuden seuraavalle osalle.

[BooksAndFrogs (Mervi) · Rating 3 out of 5]

Komeettalennoilla nukkui aina huonosti ja levottomasti ja heräsi joka aamu toivoen olevansa jossakin muualla. Aito rentoutuminen oli vaikeaa silloin kun tiesi, että kaikki saattaisi millä hetkellä hyvänsä päättyä kohdalle osuvan mikrometeoriitin aiheuttamaan räjähdykseen.

Maapallon tilanne on huomattavasti pahempi kuin tähän asti luultiin. Jos pahin tapahtuu, kyse ei ole siitä, mikä suurkaupunki pyyhkiytyy seuraavaksi kartalta, vaan siitä ettei ole maapallolle jää elämän edellytyksiä. Jotain on keksittävä ja äkkiä - ja niin Johnny Kororo löytää itsensä jälleen yhdeltä tuhoon tuomitulta avaruuslennolta. Voisiko ulkoavaruudesta löytyä jotain muukalaisteknologiaa, joka pelastaisi maapallon?

Ihailin erityisesti sitä, miten saumattomasti tämä jatkoi tarinaa, vaikka ensimmäinen osa julkaistiin jo 90-luvulla. Parasta jälleen kerran on tiede- ja teknologiapohja. Suomalainen keksintö on avainasemassa tällä matkalla! Ja Jussi Karjalaisen kansitaide on upea näissä Inton kustantamissa kirjoissa.

[Jouni Korte · Rating 3 out of 5]

Jatkoa Isomäen aiemmalle romaanille "Pimeän pilven ritarit", eli katastrofipohjaista avaruus-scifiä. Aiemman kirjan tapahtumiin myös viitataan useamman kerran, eli jos kirjaa ei ole lukenut, niin muutamat kohdat saattavat jäädä avautumatta. Valitettavasti tällä kertaa kokonaisuus ei vaan oikein toiminut. Scifi-visiot ja tekniset innovaatiot sinällään olivat ihan kiehtovia, mutta juoni ja henkilöhahmot jättivät kylmäksi. Lisäksi Isomäelle tyypillinen infodumppaus ja paatoksellisuus kävivät hieman rasittamaan.

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Oikein hieno jatko-osa ja päivitys parinvuosikymmenen takaiseen Pimeän pilven ritarit -kirjaan. Ehkä Isomäen kirjat eivät ole viimeistellyimpiä, mutta itselle tällaiset lähes realistiset teknoutopiat ovat aina olleet aivan suosikkilistan kärjessä.

[Erkki · Rating 4 out of 5]

Viihdyttävä paatosromaani, kuten jälkisanatkin sivumennen toteavat.

[Mike Arvela · Rating 3 out of 5]

Sex and space ships!

[Nlindgren · Rating 1 out of 5]

One hundred years in the future, Earth has been devastated by unforeseen comet bombardment and only brave anti-comet crews and their nukes can save humanity from total destruction. Sound promising? I'm afraid the most interesting part of the novel is the first third, which a veteran comet crew spends entirely vacillating about whether to go on one last mission. The eventual space portion is actually so boring and irrelevant (no, really, the ending is essentially a deus ex machina), it feels like the author just wanted to write a blog about free love, space tech and present day issues and just had to cobble something together to make it resemble a novel. Skip it.